Energiapolitiikka

Kuinka kauan me uskomme keskitettyyn energiantuotantoon? Vuosittain tulee vastaan laajoja sähkökatkoksia joiden kustannukset kansalaisille ovat melkoisia. Liekö syy sitten pitkissä siirtolinjoissa kun yksikin vaurio pimentää laajoja alueita. Vai olisiko syynä ahneus, suuret yhtiöt ajattelevat suuria voittoja ja pitävät huoltokustannukset pieninä ja työntekijämäärän minimissään.

Myönnän heti alkuunsa että hajautettu energia on kalliimpaa tuottaa. Pienet yksiköt työllistävät enemmän kallista tyoväkeä ja energiapanos/MWh on suurempi. Tekeekö tämä silti sähköstä kalliinpaa? Kilpailu pitäisi paremmin hinnat alhaalla kuin monopoliyhtiön sanelema hintataso: ostakaa tai olkaa ilman.

Nyt varmaan suuret yhtiöt alkavat kuorossa huutamaan apua valtiolta jonkun maakaapeloinnin kustannusten korvaamiseksi. Valtiohan maksaa koska avunhuutaja on sama kuin obligaatioiden saaja.

Tekniikka hajautettuun energiantuotantoon on olemassa, ei se ole avaruustiedettä. Joku pieni aggrekaatti varmistaisi jo kiinteistön sähkönsaannin ongelmatilanteessa, jollain pienellä porkkanalla kiinteistöverotuksessa tai suoralla tuella saataisiin jo paljon sähkövarmistettuja kiinteistöjä.

Teollisuuslaitosten hukkaenergia olisi useinkin otettavissa käyttöön joko lämmityksenä tai sähkönä. Tuuli- ja aurinkoenergia ovat myös hyviä tuotantotapoja, valitettavasti vain kovimmilla pakkasilla aurinko ei paista ja ilma on tyven, entä sitten, ei ongelmaa, pistetään siksi aikaa dieselkone tai häkäpönttö jauhamaan sähköä, tuskin tarvitsee monta päivää vuodesta pyörittää. Vesivoimalla varmaan voitaisiin sähköä tuottaa enemmänkin pistämällä voimaloita tiheämpään.

Entä ydinvoima, kuinkahan on Suomessa on neljä kohta vanhentunutta ydinvoimalaa, onkohan varmasti kaikille selvitetty ydinvoimaloiden purkukustannukset? Luotammehan voimalayhtiöihin? Saadaanhan ydinvoimalasta halvempaa sähköä? Paljon kysymyksiä, luotettavat vastaukset puuttuvat.

Kuitenkin hyvää uuttavuotta niin talouksiin joilla on sähköt kuin niihinkin joista ne ovat poikki.