Narsistit eivät ole realisteja

bbbb-111

Täällä näkee usein kirjoituksia, joissa puidaan uhrien puutteita, mm. heikkoa itsetuntoa ja periaatteella "uhrin oma syy" ja tällä tavalla mitätöidään se, miten narsistit kohtelevat lähimmäisiään. Narsistin häikäilemätön käytös on aina narsistin vastuulla eikä siitä voida syyttää ketään muuta eikä perustella sillä, mitä joku on "antanut" itselleen tehdä.

Narsistilta on täysin epärealistista odottaa että muut ihmiset olisivat täydellisiä ja osaisivat heti tunnistaa narsistin ja estää näin narsistia kohtelemasta kaltoin muita ihmisiä. Täydellistä ja esimerkiksi täydellisellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä ei ole olemassakaan, kaikissa meissä on heikkouksia ja puutteita enemmän tai vähemmän, se on ihan inhimillistä ja ihmisyyteen kuuluvaa, eikä se oikeuta narsistia kohtelemaan jopa sadistisesti kanssaihmisiään tai mitätöimään narsistin pahuutta eikä selitä mitenkään narsistin tekoja. Ei se, että saattaa kestää kauankin ennenkuin tällaisesta pääsee eroon ja tajuaa tilanteen, ole uhrin syy vaan on normaalia että ihminen reagoi esimerkiksi narsistin kaksoissidosviesteihin ja alistamiseen niinkuin normaalilla psyykellä varustettu reagoi, ole uhrin syy vaan tunne-elämältään sairaan narsistin aiheuttama reaktio.

On narsisteille tyypillistä suuruusharhaa ja epärealistisuutta odottaa että narsistin uhriksi joutunut olisi täydellinen esimerkiksi itsetunnoltaan ja sitä kautta syyttää omista teoistaan uhreja. Paradoksaalista on se, että vaikka narsistit odottavat toisilta täydellisyyttä, he itse ovat hyvin kaukana täydellisistä.

50

212

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • M.B.

      Kannattaa joskus pohtia niitä normaaleja reaktioita vähän syvemmästikin, eikä vaan jäädä reagoimaan...

      Ihan vaan perinteisen reagoijan mielipide. Itse en ainakaan itse jaksanut omia reagoilujani, vaan koin ne uuvuttaviksi. Tosin samaan aikaan jouduin kuuntelemaan toisella korvalla analyysia siitä, miten toinen tietää paremmin jopa sen, että reagoin hänen sanoihinsa, hänen olemiseensa, hänen tekoihinsa/tekemättömyyksiinsä ihan vain häntä kiusatakseni ja omaksi ilokseni.

      Itse olen monta vuotta huutanut ilmi sen tosiasian, että minulta on turha odottaa parempaa käytöstä, koska en ole millään tavalla parempi ihminen mutta olen huomannut, että sekään ei auta toista tarkastelemaan omaa olemistaan yhtään, koska tavalla tai toisella olen aina saanut sen minkä olen tilannutkin, sen toisen mielestä :))

      Mutta siinäpä se oppi onkin. Kun se normaali ihminen normaalireaktioissaan ei oikein osaa muuta kuin yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen.. Miksi ihmeessä? Jos toinen on töykeä - hiiteen normaalit reaktiot ja päätä vadille samantien.. Normaali ihminen sopeutuu selittämään ja penkomaan kun huomaa toista loukanneensa, ainakin jonkun ajan kuluttua. Jos niin ei käy ja tarjoaa toiselle sitä uutta mahdollisuutta ties monetta kertaa, on jo syyllistynyt tunteidensa vietäväksi ja silloin kannattaa pysähtyä miettimään niitä omia haluja ja viehtymyksiä ja miksi-kysymyksiä. - Ihan vain oman itsensä vuoksi.

      • kylläpä ristiriitaa

        "Mutta siinäpä se oppi onkin. Kun se normaali ihminen normaalireaktioissaan ei oikein osaa muuta kuin yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen.. Miksi ihmeessä? Jos toinen on töykeä - hiiteen normaalit reaktiot ja päätä vadille samantien.. "

        Siis sinä kannatat tuolla toisessa ketjussa aloituksen kovaa meteliä ja haukkumista nostattanutta ajatusta, että pärjätäkseen narsistin kanssa ja päästäkseen tästä eroon on hänen uhrinsa kuoletettava empatian tunteensa narsistia kohtaan? Viet ajatuksen vieläkin pidemmälle, kuulostaa kostamiselta tuo päätä vadille samantien!?


      • A

        > Mutta siinäpä se oppi onkin. Kun se normaali ihminen normaalireaktioissaan ei oikein osaa muuta kuin yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen.. Miksi ihmeessä? Jos toinen on töykeä - hiiteen normaalit reaktiot ja päätä vadille samantien.. Normaali ihminen sopeutuu selittämään ja penkomaan kun huomaa toista loukanneensa, ainakin jonkun ajan kuluttua. Jos niin ei käy ja tarjoaa toiselle sitä uutta mahdollisuutta ties monetta kertaa, on jo syyllistynyt tunteidensa vietäväksi ja silloin kannattaa pysähtyä miettimään niitä omia haluja ja viehtymyksiä ja miksi-kysymyksiä. - Ihan vain oman itsensä vuoksi.

        Miksi tuo kaikki edelläoleva kuulostaa minun korvissani siltä, että siinä kyltymätön masokisti itsekeskeisesti haluaa väkisin toteuttaa omia halujaan tahtoen päästä itse huonon kohtelun alaiseksi ja pitää tätä juuri hänelle itselleen ansaittuna erityisoikeutena tulla kahtoinkohdelluksi.

        Tunnetasolla itse kavahtaisin taemmas, sulkeutuisin hyvien tapojen panssariin, vetäytyisin luoksepääsemättömäksi, pyrkisin olemaan aivan erityisen lämmin ja korrekti sanoissani ja karttamaan kaikkea spontaania kiusoittelusta ja leikinlaskusta takaisinantamiseen. Olisin enintään tuomari, en edes kumihanskat käsissäni tai katsojanakaan millään tavalla osallinen.

        Kltteys ja välinpitämättömyys. Ei mitään ylimääräisiä reaktioita. Ruokaa voisi tarjota ja suojaa. Voisin soittaa hoitohenkilökunnalle.


      • A
        A kirjoitti:

        > Mutta siinäpä se oppi onkin. Kun se normaali ihminen normaalireaktioissaan ei oikein osaa muuta kuin yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen.. Miksi ihmeessä? Jos toinen on töykeä - hiiteen normaalit reaktiot ja päätä vadille samantien.. Normaali ihminen sopeutuu selittämään ja penkomaan kun huomaa toista loukanneensa, ainakin jonkun ajan kuluttua. Jos niin ei käy ja tarjoaa toiselle sitä uutta mahdollisuutta ties monetta kertaa, on jo syyllistynyt tunteidensa vietäväksi ja silloin kannattaa pysähtyä miettimään niitä omia haluja ja viehtymyksiä ja miksi-kysymyksiä. - Ihan vain oman itsensä vuoksi.

        Miksi tuo kaikki edelläoleva kuulostaa minun korvissani siltä, että siinä kyltymätön masokisti itsekeskeisesti haluaa väkisin toteuttaa omia halujaan tahtoen päästä itse huonon kohtelun alaiseksi ja pitää tätä juuri hänelle itselleen ansaittuna erityisoikeutena tulla kahtoinkohdelluksi.

        Tunnetasolla itse kavahtaisin taemmas, sulkeutuisin hyvien tapojen panssariin, vetäytyisin luoksepääsemättömäksi, pyrkisin olemaan aivan erityisen lämmin ja korrekti sanoissani ja karttamaan kaikkea spontaania kiusoittelusta ja leikinlaskusta takaisinantamiseen. Olisin enintään tuomari, en edes kumihanskat käsissäni tai katsojanakaan millään tavalla osallinen.

        Kltteys ja välinpitämättömyys. Ei mitään ylimääräisiä reaktioita. Ruokaa voisi tarjota ja suojaa. Voisin soittaa hoitohenkilökunnalle.

        Minkähän ihmeen takia minulta tippui pois l-kirjain viimeisen kappaleen avausvirkkeen ensimmäisestä sanasta?


      • M.B.
        kylläpä ristiriitaa kirjoitti:

        "Mutta siinäpä se oppi onkin. Kun se normaali ihminen normaalireaktioissaan ei oikein osaa muuta kuin yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen.. Miksi ihmeessä? Jos toinen on töykeä - hiiteen normaalit reaktiot ja päätä vadille samantien.. "

        Siis sinä kannatat tuolla toisessa ketjussa aloituksen kovaa meteliä ja haukkumista nostattanutta ajatusta, että pärjätäkseen narsistin kanssa ja päästäkseen tästä eroon on hänen uhrinsa kuoletettava empatian tunteensa narsistia kohtaan? Viet ajatuksen vieläkin pidemmälle, kuulostaa kostamiselta tuo päätä vadille samantien!?

        Siis sinä niin kuin kysyt minulta mitä??

        En ymmärrä miksi töykiköltä pitää niellä kaikki. Siinä kaikki. Loput saa itsekukin vääntää mieleiseksensä minun mielipiteeksi ja saatte myös väitellä keskenänne siitä, mihin otan kantaa ja mihin en kirjoittaessani noin - NYT.

        Itse en jaksa vaivautua.

        Se, että ei töykiköltä niele paskaa käytöstä, ei välttämättä tarkoita sitä, että kuoletta itsestään kyvyn tuntea empatiaa, mutta aivan sama oikeastaan... Minulle siis, että mitä muut tekee :)


      • Tiedätkö Mää, mitä tulee mieleen, mitä sanoit tuosta

        "Itse en ainakaan itse jaksanut omia reagoilujani, vaan koin ne uuvuttaviksi." .. ja.. ".. yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen."

        Että olen vihannut ja inhonnut itseäni juuri tuon takia. Lukemattomia kertoja. Vihannut jopa empatiakykyäni joskus juuri siksi. Ehkä syy, miksi minustakin - jossain vaiheessa - tuli kylmä.

        Eräässä elämänvaiheessa tympäännyin siihen, kuinka toinen mittaroi kuinka elämää pitää elää, käyttäytyä, sanoa ja elehtiä; lopulta kyllästyin ja otin vain etäisyyttä. Minulla ei ollut lupa puhua ikävistä asioista tai näyttää hapanta tai kiukkuista naamaa. Panssaroiduin. Kylmenin. Lakkasin puhumasta. Opin halveksumaan ja vihaamaan, ottamatta huomioon toista ihmistä, oma itseys oli etusijalla; oma tarve tuli tavallaan suuremmaksi juuri siksi koska se yritettiin tappaa minussa. Tein kuvitteellisesta vahvuudesta meriitin. Sillä oli heijastuksensa moniin asioihin. Jolloin tein myös asioita, joista en ole ylpeä. Miksi koen syyllisyyttä ja häpeää.

        Ihminen - mennessään kokemuksesta toiseen - koko elinikänsä ajan; on taipumusta mennä ääripäästä toiseen. Huomaamattaan yhteyksiä. Mutta kallistelu on mahdollista jokaiselle ihmisille. Kun tarpeeksi grillissä kuumentaa, kyllä siinä pinnan alta sisuskin voi palaa. Eikä maistu hyvälle parhaankan sinapin kanssa.

        Olen iloinen puolestasi, että olet säilyttänyt empatiakykysi. Olen iloinen myös omasta puolestani. Raadollinen totuus on silti että joskus se empatia tekisi mieleni oksentaa viemäriin.


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Tiedätkö Mää, mitä tulee mieleen, mitä sanoit tuosta

        "Itse en ainakaan itse jaksanut omia reagoilujani, vaan koin ne uuvuttaviksi." .. ja.. ".. yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen."

        Että olen vihannut ja inhonnut itseäni juuri tuon takia. Lukemattomia kertoja. Vihannut jopa empatiakykyäni joskus juuri siksi. Ehkä syy, miksi minustakin - jossain vaiheessa - tuli kylmä.

        Eräässä elämänvaiheessa tympäännyin siihen, kuinka toinen mittaroi kuinka elämää pitää elää, käyttäytyä, sanoa ja elehtiä; lopulta kyllästyin ja otin vain etäisyyttä. Minulla ei ollut lupa puhua ikävistä asioista tai näyttää hapanta tai kiukkuista naamaa. Panssaroiduin. Kylmenin. Lakkasin puhumasta. Opin halveksumaan ja vihaamaan, ottamatta huomioon toista ihmistä, oma itseys oli etusijalla; oma tarve tuli tavallaan suuremmaksi juuri siksi koska se yritettiin tappaa minussa. Tein kuvitteellisesta vahvuudesta meriitin. Sillä oli heijastuksensa moniin asioihin. Jolloin tein myös asioita, joista en ole ylpeä. Miksi koen syyllisyyttä ja häpeää.

        Ihminen - mennessään kokemuksesta toiseen - koko elinikänsä ajan; on taipumusta mennä ääripäästä toiseen. Huomaamattaan yhteyksiä. Mutta kallistelu on mahdollista jokaiselle ihmisille. Kun tarpeeksi grillissä kuumentaa, kyllä siinä pinnan alta sisuskin voi palaa. Eikä maistu hyvälle parhaankan sinapin kanssa.

        Olen iloinen puolestasi, että olet säilyttänyt empatiakykysi. Olen iloinen myös omasta puolestani. Raadollinen totuus on silti että joskus se empatia tekisi mieleni oksentaa viemäriin.

        Tuttu kehityskaari ja tutut tuntemukset. Ja empatiakyky on silti säilynyt. Itselläni se on edelleen välitöntä energiankulkua, jota ei voi estää kun se nousee. Joten en enää edes yritä. Mutta en myöskään pode syyllisyyttä enää sellaisesta jos en tunnekaan empatiaa mahdollisten toisten velloessa omassaan ja kohotellessaan kulmakarvojaan kun en osallistu samaan tunnehysteriaan. Että jos jotakin sanottavaa yhteisöllisyydestä, niin juurikin tuo, ihmisen perusmeininki omassa yhteisöllisyydessään, kuinka se joskus vaan lyö omassa suureellisessa olemuksessaan räikeänä silmille..

        Kaikki tasaantuu kyllä aikanaan kun hetken tunnustelee sitä ääripäästä toiseen heilahtelua ja tulee liikkeestä tietoiseksi. Omassa kuvitteellisessa vahvuudessakin on niitä hetkiä jolloin tuntee itsensä heikkoakin heikommaksi ja se pitää vain elää läpi. Siitä ne sitten, ääripäät, syövät pois toisiaan.

        Ja itsevihakin laantuu kun antaa aikansa myrskytä, eikä yritä sitäkään tunnetta liikaa suitsia "sopimattomana" ilmentää niin tai näin ...


      • M.B. kirjoitti:

        Tuttu kehityskaari ja tutut tuntemukset. Ja empatiakyky on silti säilynyt. Itselläni se on edelleen välitöntä energiankulkua, jota ei voi estää kun se nousee. Joten en enää edes yritä. Mutta en myöskään pode syyllisyyttä enää sellaisesta jos en tunnekaan empatiaa mahdollisten toisten velloessa omassaan ja kohotellessaan kulmakarvojaan kun en osallistu samaan tunnehysteriaan. Että jos jotakin sanottavaa yhteisöllisyydestä, niin juurikin tuo, ihmisen perusmeininki omassa yhteisöllisyydessään, kuinka se joskus vaan lyö omassa suureellisessa olemuksessaan räikeänä silmille..

        Kaikki tasaantuu kyllä aikanaan kun hetken tunnustelee sitä ääripäästä toiseen heilahtelua ja tulee liikkeestä tietoiseksi. Omassa kuvitteellisessa vahvuudessakin on niitä hetkiä jolloin tuntee itsensä heikkoakin heikommaksi ja se pitää vain elää läpi. Siitä ne sitten, ääripäät, syövät pois toisiaan.

        Ja itsevihakin laantuu kun antaa aikansa myrskytä, eikä yritä sitäkään tunnetta liikaa suitsia "sopimattomana" ilmentää niin tai näin ...

        Jokaisellam ihmisillä on jotain annettavaa toiselle. Olipa se empatiamittari sitten pakkasella tai miinuksella.

        Sinulla Bää on kyky lohduttaa ja antaa toivoa. Oli tuossa itselläni henkinen notkahduskausi menossa äskettäin, mutta kun sen lukee toisen kirjoittamana, että kaikki tasaantuu ja se pitää elää vain läpi: se antaa taas helpotuksen tunteen.

        Siitäkin voi syyllistyä että kokee angstisia olomuotoja. Kun ei ole tyytyväinen itseensä tai tuntemuksiinsa. Voi p*een suti.

        Nyt taas melkein huvittaa. Mutta välillä miettii, miten usein samat asiat täytyy elää läpi, että ne hyväksyy kokonaisuudekseen, olemukseen kuuluvana, jota ei ole pakko lohkoaa kerta toisensa jälkeen pois?


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Jokaisellam ihmisillä on jotain annettavaa toiselle. Olipa se empatiamittari sitten pakkasella tai miinuksella.

        Sinulla Bää on kyky lohduttaa ja antaa toivoa. Oli tuossa itselläni henkinen notkahduskausi menossa äskettäin, mutta kun sen lukee toisen kirjoittamana, että kaikki tasaantuu ja se pitää elää vain läpi: se antaa taas helpotuksen tunteen.

        Siitäkin voi syyllistyä että kokee angstisia olomuotoja. Kun ei ole tyytyväinen itseensä tai tuntemuksiinsa. Voi p*een suti.

        Nyt taas melkein huvittaa. Mutta välillä miettii, miten usein samat asiat täytyy elää läpi, että ne hyväksyy kokonaisuudekseen, olemukseen kuuluvana, jota ei ole pakko lohkoaa kerta toisensa jälkeen pois?

        Älä huoli, hyvin sä pärjäät :) Ja kun notkahtaa, pitää vaan muistaa, että notkahduttaa ja että siksikin on hyvä olla vaatimatta itseltään juuri silloin liikoja. Joskus pitää antaa itselleen lupa heittää ne hanskat sinne kauimpaisimpaan ja pimeimpään nurkkaan ja kulkea tukka sutturassa tömistellen ympäri taloa ja antaa lupa itselleen ennenkaikkea olla oikeasti raivoisan lopenkyllästynyt ja täydellisen välinpitämätön ja kiukkuinen.. :DD

        Itse ponnistelen myös oman notkahdukseni liepeiltä takaisin elämään :)) Täydellinen hälläväliä ja vitutus kesti aikansa, nyt pitäisi vaan asettautua takaisin tavanomaisiin normaaliuomiin, mutta ihan vielä ei huvita, koska ei ole ihan vielä pakko..

        Joten syön suklaata ja jätän pyykit pesemättä näin jälkimaininkeina. Voin vain suositella kaikille...


      • medee
        elisakettu kirjoitti:

        Tiedätkö Mää, mitä tulee mieleen, mitä sanoit tuosta

        "Itse en ainakaan itse jaksanut omia reagoilujani, vaan koin ne uuvuttaviksi." .. ja.. ".. yrittää vielä kerran vähän mielyttävämmin, vähän enemmän kiltimmin, hymyilevämmin, mielestelevämmin ja enemmän silotellen."

        Että olen vihannut ja inhonnut itseäni juuri tuon takia. Lukemattomia kertoja. Vihannut jopa empatiakykyäni joskus juuri siksi. Ehkä syy, miksi minustakin - jossain vaiheessa - tuli kylmä.

        Eräässä elämänvaiheessa tympäännyin siihen, kuinka toinen mittaroi kuinka elämää pitää elää, käyttäytyä, sanoa ja elehtiä; lopulta kyllästyin ja otin vain etäisyyttä. Minulla ei ollut lupa puhua ikävistä asioista tai näyttää hapanta tai kiukkuista naamaa. Panssaroiduin. Kylmenin. Lakkasin puhumasta. Opin halveksumaan ja vihaamaan, ottamatta huomioon toista ihmistä, oma itseys oli etusijalla; oma tarve tuli tavallaan suuremmaksi juuri siksi koska se yritettiin tappaa minussa. Tein kuvitteellisesta vahvuudesta meriitin. Sillä oli heijastuksensa moniin asioihin. Jolloin tein myös asioita, joista en ole ylpeä. Miksi koen syyllisyyttä ja häpeää.

        Ihminen - mennessään kokemuksesta toiseen - koko elinikänsä ajan; on taipumusta mennä ääripäästä toiseen. Huomaamattaan yhteyksiä. Mutta kallistelu on mahdollista jokaiselle ihmisille. Kun tarpeeksi grillissä kuumentaa, kyllä siinä pinnan alta sisuskin voi palaa. Eikä maistu hyvälle parhaankan sinapin kanssa.

        Olen iloinen puolestasi, että olet säilyttänyt empatiakykysi. Olen iloinen myös omasta puolestani. Raadollinen totuus on silti että joskus se empatia tekisi mieleni oksentaa viemäriin.

        Minäkin olen säilyttänyt empatiakykyni. Vaikeaa taistoa itseni kanssa on silti yhä vaikka lähdöstä on yli puoli vuotta, lähemmäs vuosi.

        En saanut kotonani puhua en laulaa, en saanut olla "nolo" seurassa (tosin aina sanoin jotain väärin tai muuta, kuulin jälkeenpäin). Mitään en osannut. En maalannut, piirtänyt, askarrellut, koska minulle huudettiin päin näköä "TUOHAN ON IHAN PASKA" ja "miten voit sanoa noin?!" - lausahduksesta aina vihanpurkauksiin asti narsisti vain nauroi. Ja minä itkin.

        Kun halusin keskustella, en saanut. Yritin kyllä puhua jopa niin, että minua vedettiin tukasta matalemmaksi, jotta olisin hiljaa. Seinän ja nyrkin väliin jäin myös koska en suostunut nielemään kaikkea, en pystynyt hiljentymään.

        Minua alistettiin ja haukuttiin, huoriteltiin, tehtiin mitä vain jotta minut saatiin itkemään, välinpitämättömyys osaltani ei auttanut, ei mikään. Minut pelasti kaksi ihanaa kissaani, joista olen sittemmin joutunut luopumaan. Ja minut pelasti havahtuminen tarkastelemaan normaalin - ja ei normaalin väliä ystävien ja puhumisen avulla. Myös muilta kysyminen - onko teillä ikinä tällaista? auttoi.

        En voinut olla lojaali parisuhteessa parisuhteen asioista puhumattomuudella, koska jossain vaiheessa alkoi vaan olla niin paha olo. Aluksihan minä sanoin aina kaikille itkuni keskeltä "kyllä tämä varmasti tästä". Sen takia teinkin kaikkeni, koska en halunnut olla "luovuttaja". Joka päivä lähdin mielessäni ainakin viimeisen puolen vuoden ajan.

        Tämä narsisti myös halusi kuvottaa minua tahallaan. Kokemuksia tällaisesta?

        On lukematon lista mitä tämä narsisti teki... Uhkasi heittää rakkaimman kissani parvekkeelta alas, potkaisi silloin tällöin sitä kun se oli pentu ja oli "tiellä".........


      • medee kirjoitti:

        Minäkin olen säilyttänyt empatiakykyni. Vaikeaa taistoa itseni kanssa on silti yhä vaikka lähdöstä on yli puoli vuotta, lähemmäs vuosi.

        En saanut kotonani puhua en laulaa, en saanut olla "nolo" seurassa (tosin aina sanoin jotain väärin tai muuta, kuulin jälkeenpäin). Mitään en osannut. En maalannut, piirtänyt, askarrellut, koska minulle huudettiin päin näköä "TUOHAN ON IHAN PASKA" ja "miten voit sanoa noin?!" - lausahduksesta aina vihanpurkauksiin asti narsisti vain nauroi. Ja minä itkin.

        Kun halusin keskustella, en saanut. Yritin kyllä puhua jopa niin, että minua vedettiin tukasta matalemmaksi, jotta olisin hiljaa. Seinän ja nyrkin väliin jäin myös koska en suostunut nielemään kaikkea, en pystynyt hiljentymään.

        Minua alistettiin ja haukuttiin, huoriteltiin, tehtiin mitä vain jotta minut saatiin itkemään, välinpitämättömyys osaltani ei auttanut, ei mikään. Minut pelasti kaksi ihanaa kissaani, joista olen sittemmin joutunut luopumaan. Ja minut pelasti havahtuminen tarkastelemaan normaalin - ja ei normaalin väliä ystävien ja puhumisen avulla. Myös muilta kysyminen - onko teillä ikinä tällaista? auttoi.

        En voinut olla lojaali parisuhteessa parisuhteen asioista puhumattomuudella, koska jossain vaiheessa alkoi vaan olla niin paha olo. Aluksihan minä sanoin aina kaikille itkuni keskeltä "kyllä tämä varmasti tästä". Sen takia teinkin kaikkeni, koska en halunnut olla "luovuttaja". Joka päivä lähdin mielessäni ainakin viimeisen puolen vuoden ajan.

        Tämä narsisti myös halusi kuvottaa minua tahallaan. Kokemuksia tällaisesta?

        On lukematon lista mitä tämä narsisti teki... Uhkasi heittää rakkaimman kissani parvekkeelta alas, potkaisi silloin tällöin sitä kun se oli pentu ja oli "tiellä".........

        Medee, kiitos kommentistasi ja tervetuloa palstalle.

        Olemme iloisia, että empatiakykysi on säilynyt. Rohkenen arvella, että olet säilyttänyt myös uskosi parempaan ja tiedät selviytyväsi, et ole luovuttanut ja painat eteenpäin vaikka kivistä meno saattaa ollakin. Taistelija-ainesta. Minusta on hyvä merkki myös se, että pystyt itkemään. Sen on annettava tulla esteittä, niin kauan sitä riittää. Jonain päivänä se lakkaa kun aika on kypsä.

        Ystävät, puhuminen ja tunteiden sanoiksi pukeminen on tärkeää. Vertaistuen avulla saattaa löytää vastauksia joihinkin asioihin.

        Kaltoinkohtelijoita on erilaisia ja tapahtumat ovat myös erilaisia. Yhtäläisyyksiä löytyy silti ihmisten välisessä kommunikaatioissa, olipa kaltoinkohtelija narsisti tai muu häiriöinen. Toivottavasti saat purettua itseäsi ja vahvistusta eteenpäin menemisessä.

        Nyt sinulla on lupa myös laulaa :)


      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        Älä huoli, hyvin sä pärjäät :) Ja kun notkahtaa, pitää vaan muistaa, että notkahduttaa ja että siksikin on hyvä olla vaatimatta itseltään juuri silloin liikoja. Joskus pitää antaa itselleen lupa heittää ne hanskat sinne kauimpaisimpaan ja pimeimpään nurkkaan ja kulkea tukka sutturassa tömistellen ympäri taloa ja antaa lupa itselleen ennenkaikkea olla oikeasti raivoisan lopenkyllästynyt ja täydellisen välinpitämätön ja kiukkuinen.. :DD

        Itse ponnistelen myös oman notkahdukseni liepeiltä takaisin elämään :)) Täydellinen hälläväliä ja vitutus kesti aikansa, nyt pitäisi vaan asettautua takaisin tavanomaisiin normaaliuomiin, mutta ihan vielä ei huvita, koska ei ole ihan vielä pakko..

        Joten syön suklaata ja jätän pyykit pesemättä näin jälkimaininkeina. Voin vain suositella kaikille...

        Miksi valita riman vaivalloinen ylitys, kun vaihtoehtona on sen leppoisa alitus, höh!

        Laiskottelu kunniaan. Se on aikaa Itselle!

        Se mitä en eilenkään saanut tehdyksi, oli tod näk tarpeetonta työtä. :D


      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Medee, kiitos kommentistasi ja tervetuloa palstalle.

        Olemme iloisia, että empatiakykysi on säilynyt. Rohkenen arvella, että olet säilyttänyt myös uskosi parempaan ja tiedät selviytyväsi, et ole luovuttanut ja painat eteenpäin vaikka kivistä meno saattaa ollakin. Taistelija-ainesta. Minusta on hyvä merkki myös se, että pystyt itkemään. Sen on annettava tulla esteittä, niin kauan sitä riittää. Jonain päivänä se lakkaa kun aika on kypsä.

        Ystävät, puhuminen ja tunteiden sanoiksi pukeminen on tärkeää. Vertaistuen avulla saattaa löytää vastauksia joihinkin asioihin.

        Kaltoinkohtelijoita on erilaisia ja tapahtumat ovat myös erilaisia. Yhtäläisyyksiä löytyy silti ihmisten välisessä kommunikaatioissa, olipa kaltoinkohtelija narsisti tai muu häiriöinen. Toivottavasti saat purettua itseäsi ja vahvistusta eteenpäin menemisessä.

        Nyt sinulla on lupa myös laulaa :)

        Empatia-kyvystä tuli mieleeni, että se todennäköisesti kehittyy ja kasvaa , kun se joutuu koetukselle elämän kolhuissa.


      • medee
        elisakettu kirjoitti:

        Medee, kiitos kommentistasi ja tervetuloa palstalle.

        Olemme iloisia, että empatiakykysi on säilynyt. Rohkenen arvella, että olet säilyttänyt myös uskosi parempaan ja tiedät selviytyväsi, et ole luovuttanut ja painat eteenpäin vaikka kivistä meno saattaa ollakin. Taistelija-ainesta. Minusta on hyvä merkki myös se, että pystyt itkemään. Sen on annettava tulla esteittä, niin kauan sitä riittää. Jonain päivänä se lakkaa kun aika on kypsä.

        Ystävät, puhuminen ja tunteiden sanoiksi pukeminen on tärkeää. Vertaistuen avulla saattaa löytää vastauksia joihinkin asioihin.

        Kaltoinkohtelijoita on erilaisia ja tapahtumat ovat myös erilaisia. Yhtäläisyyksiä löytyy silti ihmisten välisessä kommunikaatioissa, olipa kaltoinkohtelija narsisti tai muu häiriöinen. Toivottavasti saat purettua itseäsi ja vahvistusta eteenpäin menemisessä.

        Nyt sinulla on lupa myös laulaa :)

        Olenkin nykyään todella onnellinen


      • M.B.
        medee kirjoitti:

        Olenkin nykyään todella onnellinen

        Muista laulaa, piirtää, maalata ja soittaa ja sanoa myös ääneen asioita. :)


    • ihan loppu

      Ikävää jos joutuu jatkuvasti olemaan taisteluasemissa mutta narsistin kanssa eläminen on sitä ja on pakko alkaa toimimaan narsistin ehdoilla ja tavoilla lähestulkoon. Kostoa en kannata, mutta tietynlaista itsekkyyttä on ollut pakko opetella enemmän vaikka se sotiikin omia arvoja vastaan. Eli turpiin vaan ja onnea :))

    • niin,

      mielestäsi vain sinä itse olet täydellinen.

    • Näkökulmani tuosta uhriajattelusta:

      Jos tietoisuus ei lähde i t s e s t ä - vaan siitä kaltoinkohtelijasta tai ylipäätään toisesta ihmisestä; mitä teemme silloin itsellemme?

      Luulen että kieltämällä itsemme, etsimättä vastauksia minuudesta, juuri i t s e mitätöimme, alennamme ja lopulta hukutamme itsemme. Opettelemalla ottamaan selville ja olemalla juuri sitä, mitä olemme; kaikkine karvoineen päivineen. Ei niiden kaikkien karvojen tarvitsekaan niin kauniita olla. Se ei tee ihmistä ehyttä.

      Narsisti tai muukaan kp ei tähän tuo oikeita vastauksia. M i n ä haluan selvitä omasta elämästäni. Siihen ei kuspiän piirteiden ymmärtäminen auta mitään, alun jälkeen. Kulkiessaan sumumaailmassa ja ihmetellessä omaa oloaan, kokemuksiaan, on paikallaan tunnistaa kohdistuneensa häiriökäyttäytyminen. En millään tavalla kiellä tämän tarpeellisuutta. Mutta kaltoinkohtelijan profiiliin uppoutuminen ja siihen jämähtäminen loputtomiin ei ole (jos kyse on henkilökohtaisella tasolla olevasta tilanteesta). Siitä yli päästäkseen on ihmisen mentävä myös omaan itseensä; miksi minulla on tälläinen tai tuollainen tunne- tai reagointivaikutus asioihin?

      Siksi, että se auttaa pärjäämään siellä myöhemmässä elämässä. Tuntemalla itsesi pystyt suojamaan napakasti myös minuutesi kurmuutus- tai alistamisyrityksiltä. Itsensä tunteminen on suuri lahja itselle ja selviytymiselle. Jos jokainen meistä ihmisestä käyttäisi energiansa itsensä eikä toisten tuntemiseen, olisi maailma huomattavan paljon häiriökäyttäytymisestä vapaampi.

    • ketjun aloittaja

      "Luulen että kieltämällä itsemme, etsimättä vastauksia minuudesta, juuri i t s e mitätöimme, alennamme ja lopulta hukutamme itsemme. "

      Narsistin kanssa suhteessa tai läheisesti tekemisissä olevan on äärimmäisen tärkeää tajuta/huomata se, että se on NARSISTI, joka mitätöi ja alentaa jne.

      "Jos jokainen meistä ihmisestä käyttäisi energiansa itsensä eikä toisten tuntemiseen, olisi maailma huomattavan paljon häiriökäyttäytymisestä vapaampi. "

      Niissä tapauksissa kun läheisessä suhteessa narsistiin, on ihan ensimmäinen asia tuntea se TOINEN ja hänen epänormaalit käyttäytymistapansa, että pystyy hänestä pääsemään eroon kun tietää, mitä itselle on tehty ja miten narsisti toimii. Nähdä se että monet asiat itsessä ovat narsistin tavalla tai toisella aiheuttamia. Vain tätä kautta pääsee todellisesti eroon narsistista.

      Uhrin itsetarkastelulla ei päästä eroon niistä noilla on nph eli se ei edesauta sltä osin sitä, että maailma olisi huomattavan paljon häiriöikäyttäytymisesta vapaa paikka.

      "Siitä yli päästäkseen on ihmisen mentävä myös omaan itseensä; miksi minulla on tälläinen tai tuollainen tunne- tai reagointivaikutus asioihin?"

      On luonnollista ja normaalia reagoida narsistin kohteluun juuri niin kuin siihen reagoidaan, ei se ole syyttelyn paikka ollenkaan eikä reagointi ole epänormaalia, narsistin alistamiseen ja pelotteluun on normaalia reagoida. Siis sellainen ihminen reagoi, jolla on kaikki tunteet tallella, joka on herkkä jne.

      Kaikki mitä muuten kirjoitit on tarpeellista ja hyödyllistä jokaiselle ihmiselle, mutta ei ole tämän ongelman ydin. Nuo asiat mistä kirjoitit ja kun tajuaa millainen narsisti on, auttaa varmasti siihen, ettei toistuvasti ajaudu narsistin uhriksi.

      • Juu, en millään tavallaan kiellä sitä että narsistin tai kaltoinkohtelijan häiriöpiirteet pitää tunnistaa. Niin pitääkin. Se on alku, ja sen ymmärtäessään voi miettiä miten itse etenee asiassa. Lähteäkö vai jäädä. Mitkä ovat vaihtoehdot ja mihin voimat riittävät.

        Itsetunteminen käynnistyy myöhemmin. Kun on päässyt yli kaltoinkohtelevan tunnevaikutuksiosta ja traumaattisista tapahtumista.

        Nämä eivät sulje ihmisen eheytymisprosessissa toisiaan pois, vaan tukevat niitä. Molempia tarvitaan kokonaistilanteen kannalta. Se, että missä vaiheessa kukin kulkee sitä omaa reittiään, ei voi tietää. Ja voi olla, että yksi sivupolku on vasta aivan alussa kun toisessa ollaan jo pitkällä (ihminen elää monta vaihetta jatkuvasti elämässään, jotka kaikki ovat eri levelillä). Siksi näitä erilaisia näkökulmia tarvitaan. Ei siksi, että ihmisinä olisimme niin valtavan erilaisia, vaan siksi, että matkamme ovat erilaisissa vaiheissa.

        Matkan pituudenkin voi valita itse.

        Ajatusleikki: laitetaan vaihtoehdoitta patanarssi ja uhri tuolle matkalle. Mitä he kumpikin löytävät sieltä?


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Juu, en millään tavallaan kiellä sitä että narsistin tai kaltoinkohtelijan häiriöpiirteet pitää tunnistaa. Niin pitääkin. Se on alku, ja sen ymmärtäessään voi miettiä miten itse etenee asiassa. Lähteäkö vai jäädä. Mitkä ovat vaihtoehdot ja mihin voimat riittävät.

        Itsetunteminen käynnistyy myöhemmin. Kun on päässyt yli kaltoinkohtelevan tunnevaikutuksiosta ja traumaattisista tapahtumista.

        Nämä eivät sulje ihmisen eheytymisprosessissa toisiaan pois, vaan tukevat niitä. Molempia tarvitaan kokonaistilanteen kannalta. Se, että missä vaiheessa kukin kulkee sitä omaa reittiään, ei voi tietää. Ja voi olla, että yksi sivupolku on vasta aivan alussa kun toisessa ollaan jo pitkällä (ihminen elää monta vaihetta jatkuvasti elämässään, jotka kaikki ovat eri levelillä). Siksi näitä erilaisia näkökulmia tarvitaan. Ei siksi, että ihmisinä olisimme niin valtavan erilaisia, vaan siksi, että matkamme ovat erilaisissa vaiheissa.

        Matkan pituudenkin voi valita itse.

        Ajatusleikki: laitetaan vaihtoehdoitta patanarssi ja uhri tuolle matkalle. Mitä he kumpikin löytävät sieltä?

        > Ajatusleikki: laitetaan vaihtoehdoitta patanarssi ja uhri tuolle matkalle. Mitä he kumpikin löytävät sieltä?

        Kuoleman.


      • A kirjoitti:

        > Ajatusleikki: laitetaan vaihtoehdoitta patanarssi ja uhri tuolle matkalle. Mitä he kumpikin löytävät sieltä?

        Kuoleman.

        Kerropa tarkemmin. Kuolevatko fyysisesti vai sielullisesti? Vai miten?


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Kerropa tarkemmin. Kuolevatko fyysisesti vai sielullisesti? Vai miten?

        Kaikki elämä on rakastamisenkyvyn objekti. Tai rakastamisenkyky on elämisen menetelmä. Kuinka vain.

        Tätä rakastamisenkykyä voidaan mitata yksinkertaisesti etäisyytenä. Mitä _vähemmän_ elät, sitä _lähempänä_ kuolemaa olet.

        Rakasta ja _tulet_ onnelliseksi. Rakkaudessa sinä _koet_ oman ja toisten _elämän_. Mitä _vähemmän_ rakastat, sitä _lähempänä_ olet väkivaltaa ja _kuolemaa_.

        Jotenkin näin.


      • A kirjoitti:

        Kaikki elämä on rakastamisenkyvyn objekti. Tai rakastamisenkyky on elämisen menetelmä. Kuinka vain.

        Tätä rakastamisenkykyä voidaan mitata yksinkertaisesti etäisyytenä. Mitä _vähemmän_ elät, sitä _lähempänä_ kuolemaa olet.

        Rakasta ja _tulet_ onnelliseksi. Rakkaudessa sinä _koet_ oman ja toisten _elämän_. Mitä _vähemmän_ rakastat, sitä _lähempänä_ olet väkivaltaa ja _kuolemaa_.

        Jotenkin näin.

        Hieno vertauskuva. Tuosta pitäisi laatia uusi huoneentaulu. Jokaiselle meistä.

        Vaikka rakastamiseen kykenevä luulee tai tietää rakastavansa - elävänsä - ihminen on unohtelevainen.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Hieno vertauskuva. Tuosta pitäisi laatia uusi huoneentaulu. Jokaiselle meistä.

        Vaikka rakastamiseen kykenevä luulee tai tietää rakastavansa - elävänsä - ihminen on unohtelevainen.

        Kuolleilla on huono muisti. Ortodoksisten rippi-isien mukaan pahin perisynti on hajamielisyys.


      • A
        A kirjoitti:

        Kuolleilla on huono muisti. Ortodoksisten rippi-isien mukaan pahin perisynti on hajamielisyys.

        Piti olla kuolemansynti. Miksiköhän erehdyksessä kirjoitin perisynti, hmmm ...

        Rohkeutta kohdata :)


      • xcch
        elisakettu kirjoitti:

        Juu, en millään tavallaan kiellä sitä että narsistin tai kaltoinkohtelijan häiriöpiirteet pitää tunnistaa. Niin pitääkin. Se on alku, ja sen ymmärtäessään voi miettiä miten itse etenee asiassa. Lähteäkö vai jäädä. Mitkä ovat vaihtoehdot ja mihin voimat riittävät.

        Itsetunteminen käynnistyy myöhemmin. Kun on päässyt yli kaltoinkohtelevan tunnevaikutuksiosta ja traumaattisista tapahtumista.

        Nämä eivät sulje ihmisen eheytymisprosessissa toisiaan pois, vaan tukevat niitä. Molempia tarvitaan kokonaistilanteen kannalta. Se, että missä vaiheessa kukin kulkee sitä omaa reittiään, ei voi tietää. Ja voi olla, että yksi sivupolku on vasta aivan alussa kun toisessa ollaan jo pitkällä (ihminen elää monta vaihetta jatkuvasti elämässään, jotka kaikki ovat eri levelillä). Siksi näitä erilaisia näkökulmia tarvitaan. Ei siksi, että ihmisinä olisimme niin valtavan erilaisia, vaan siksi, että matkamme ovat erilaisissa vaiheissa.

        Matkan pituudenkin voi valita itse.

        Ajatusleikki: laitetaan vaihtoehdoitta patanarssi ja uhri tuolle matkalle. Mitä he kumpikin löytävät sieltä?

        "Juu, en millään tavallaan kiellä sitä että narsistin tai kaltoinkohtelijan häiriöpiirteet pitää tunnistaa. Niin pitääkin. Se on alku, ja sen ymmärtäessään voi miettiä miten itse etenee asiassa. Lähteäkö vai jäädä. Mitkä ovat vaihtoehdot ja mihin voimat riittävät."

        Ilmeisesti suurin osa eroaa jo ennenkuin tietävät puolison olevan narsisti, silti tieto narsimista on ensiarvoisen tärkeä jotta ymmärtää mistä ongelmat koostuivat ja ymmärtää myös miksi on toiminut niinkuin on toiminut, siis tärkeä itsetutkiskelun ja eheytymisen kannalta.

        Vielä suhteessa oleville antaa myös selviytymiskeinot, jotta ei mene enää syvemälle narsimin suohon.

        Mitä tulee uhrin itsetutkiskelulle, niin tottakai. Kaikki traumaattiset tapahtumat vaativat eheytymistä ja ilman itsetukiskelua eheytyminen ei ole mahdollista, joskus siihen tarvitaan jopa ulkopuolista apua.

        Ensimmäisenä pitää ravistautua kuitenkin irti kaikesta syyllisyydestä narsimin suhteen, se vääristää itsetukiskelun. Se johtaisi vain pohtimiseen siitä miten olisin voinut tehdä erilailla jotta suhde olisi onnistunut, kun todellisuudessa narsistin kanssa kaikki tiet päättyy aina umpikujaan ja kaikki yritykset normalisoida liitto epäonnistuu aina.


      • A kirjoitti:

        Kuolleilla on huono muisti. Ortodoksisten rippi-isien mukaan pahin perisynti on hajamielisyys.

        Miksi juuri hajamielisyys on pahin kuolemansynti?


      • B
        xcch kirjoitti:

        "Juu, en millään tavallaan kiellä sitä että narsistin tai kaltoinkohtelijan häiriöpiirteet pitää tunnistaa. Niin pitääkin. Se on alku, ja sen ymmärtäessään voi miettiä miten itse etenee asiassa. Lähteäkö vai jäädä. Mitkä ovat vaihtoehdot ja mihin voimat riittävät."

        Ilmeisesti suurin osa eroaa jo ennenkuin tietävät puolison olevan narsisti, silti tieto narsimista on ensiarvoisen tärkeä jotta ymmärtää mistä ongelmat koostuivat ja ymmärtää myös miksi on toiminut niinkuin on toiminut, siis tärkeä itsetutkiskelun ja eheytymisen kannalta.

        Vielä suhteessa oleville antaa myös selviytymiskeinot, jotta ei mene enää syvemälle narsimin suohon.

        Mitä tulee uhrin itsetutkiskelulle, niin tottakai. Kaikki traumaattiset tapahtumat vaativat eheytymistä ja ilman itsetukiskelua eheytyminen ei ole mahdollista, joskus siihen tarvitaan jopa ulkopuolista apua.

        Ensimmäisenä pitää ravistautua kuitenkin irti kaikesta syyllisyydestä narsimin suhteen, se vääristää itsetukiskelun. Se johtaisi vain pohtimiseen siitä miten olisin voinut tehdä erilailla jotta suhde olisi onnistunut, kun todellisuudessa narsistin kanssa kaikki tiet päättyy aina umpikujaan ja kaikki yritykset normalisoida liitto epäonnistuu aina.

        "Ilmeisesti suurin osa eroaa jo ennenkuin tietävät puolison olevan narsisti, silti tieto narsimista on ensiarvoisen tärkeä jotta ymmärtää mistä ongelmat koostuivat ja ymmärtää myös miksi on toiminut niinkuin on toiminut, siis tärkeä itsetutkiskelun ja eheytymisen kannalta."

        Hyvin viisaasti kirjoitettu. Ilman tietoa narsismista/siitä miten narsisti toimii ja siitä että toinen on narsisti koko itsetutkiskelu todella vääristyy ja menee täysin väärille raiteille ja saattaa olla olla mahdotontakin, koska uhri on yleensä täysin alistettu ja syyttää itseään sellaisista asioista mitkä johtuu narsistin narsismista. Kuten tuossa osuvasti myöhemmin kirjoitatkin.

        "Se johtaisi vain pohtimiseen siitä miten olisin voinut tehdä erilailla jotta suhde olisi onnistunut, kun todellisuudessa narsistin kanssa kaikki tiet päättyy aina umpikujaan ja kaikki yritykset normalisoida liitto epäonnistuu aina. "

        Totta ja todella tärkeä pointti.


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Miksi juuri hajamielisyys on pahin kuolemansynti?

        Luterilaistet suomentavat sen nimellä 'penseys'.


      • A kirjoitti:

        Luterilaistet suomentavat sen nimellä 'penseys'.

        Ajattelin kysäistä miksi penseät ihmiset ei kuole sukupuuttoon - niinkuin dinosaurukset. Mutta joo, ehkä se on liian groteskia.

        Loppuikohan dinoilla lämpimät tunteet toisiaan kohtaan lopullisesti? Mihin hävisi suvunjatkamisvietti?


      • A
        elisakettu kirjoitti:

        Ajattelin kysäistä miksi penseät ihmiset ei kuole sukupuuttoon - niinkuin dinosaurukset. Mutta joo, ehkä se on liian groteskia.

        Loppuikohan dinoilla lämpimät tunteet toisiaan kohtaan lopullisesti? Mihin hävisi suvunjatkamisvietti?

        > Ajattelin kysäistä miksi penseät ihmiset ei kuole sukupuuttoon - niinkuin dinosaurukset. Mutta joo, ehkä se on liian groteskia.

        > Loppuikohan dinoilla lämpimät tunteet toisiaan kohtaan lopullisesti? Mihin hävisi suvunjatkamisvietti?

        Jos "viettien" näkökulmasta ajattelisi, niin Itsetuhovietti vei voiton. Ihmistenkin yhteisössä sellainen hallitsisi suurta osaa tekniikasta, taloudesta ja hallinnosta.

        En ole varma, kannattaako ajatella viettien näkökulmasta. On ajateltu myös sielunkykyjen tai hyveiden tai tuottavuuden tai taitojen näkökulmasta, muistakin näkökulmista. Olisi ehkä hyvä välttää kovin kohtalouskoista ja perisyntistä ajattelua.


      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Ajattelin kysäistä miksi penseät ihmiset ei kuole sukupuuttoon - niinkuin dinosaurukset. Mutta joo, ehkä se on liian groteskia.

        Loppuikohan dinoilla lämpimät tunteet toisiaan kohtaan lopullisesti? Mihin hävisi suvunjatkamisvietti?

        Yksi teoria meinaa, että dinojen suvunjatkamisvietti olisi kadonnut ilmakehän happikadon myötä, asia mikä tapahtunee ihmisenkin suvunjatkamisvietille kun hiilidioksidipitoisuudet nousevat sen pari prosenttiyksikköä.. Hengästyneenä ei vaan jaksa... :DD


      • medee
        xcch kirjoitti:

        "Juu, en millään tavallaan kiellä sitä että narsistin tai kaltoinkohtelijan häiriöpiirteet pitää tunnistaa. Niin pitääkin. Se on alku, ja sen ymmärtäessään voi miettiä miten itse etenee asiassa. Lähteäkö vai jäädä. Mitkä ovat vaihtoehdot ja mihin voimat riittävät."

        Ilmeisesti suurin osa eroaa jo ennenkuin tietävät puolison olevan narsisti, silti tieto narsimista on ensiarvoisen tärkeä jotta ymmärtää mistä ongelmat koostuivat ja ymmärtää myös miksi on toiminut niinkuin on toiminut, siis tärkeä itsetutkiskelun ja eheytymisen kannalta.

        Vielä suhteessa oleville antaa myös selviytymiskeinot, jotta ei mene enää syvemälle narsimin suohon.

        Mitä tulee uhrin itsetutkiskelulle, niin tottakai. Kaikki traumaattiset tapahtumat vaativat eheytymistä ja ilman itsetukiskelua eheytyminen ei ole mahdollista, joskus siihen tarvitaan jopa ulkopuolista apua.

        Ensimmäisenä pitää ravistautua kuitenkin irti kaikesta syyllisyydestä narsimin suhteen, se vääristää itsetukiskelun. Se johtaisi vain pohtimiseen siitä miten olisin voinut tehdä erilailla jotta suhde olisi onnistunut, kun todellisuudessa narsistin kanssa kaikki tiet päättyy aina umpikujaan ja kaikki yritykset normalisoida liitto epäonnistuu aina.

        Ja täytyy hoksata, mikä on normaalia esim. parisuhteessa ja mikä ei.


      • medee
        A kirjoitti:

        Kuolleilla on huono muisti. Ortodoksisten rippi-isien mukaan pahin perisynti on hajamielisyys.

        Olen ortodoksi enkä näe asiaa lainkaan noin. Onko lausuntoja? Todisteaineistoa? :)


      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        Yksi teoria meinaa, että dinojen suvunjatkamisvietti olisi kadonnut ilmakehän happikadon myötä, asia mikä tapahtunee ihmisenkin suvunjatkamisvietille kun hiilidioksidipitoisuudet nousevat sen pari prosenttiyksikköä.. Hengästyneenä ei vaan jaksa... :DD

        :D


      • A
        medee kirjoitti:

        Olen ortodoksi enkä näe asiaa lainkaan noin. Onko lausuntoja? Todisteaineistoa? :)

        Olen itse pakana ja käsitykseni ortodoksisista kirkkoisistä on omintakeinen. Hyvä että asia tuli puheeksi :)

        Tulkitsen että hajamielisyys tarkoittaisi mielen kääntymistä pois jumalasta. Eivätkö ortodoksit tapaa sanoa, että suulla lausuttu hajamielinen rukous ei ole mitään? Rukouksessa Kaikkein pyhimmälle hajamielisyys luetellaan kyllä vasta toisena suruttomuuden jälkeen.

        Kopio:

        "Pyhä Valtiattareni, Jumalansynnyttäjä! Poista pyhillä ja kaikkivoivilla rukouksillasi minusta, nöyrästä ja ansiottomasta palvelijastasi, minun surkeasta sydämestäni ja synkästä mielestäni suruttomuus, hajamielisyys, mielettömyys, huolimattomuus ja kaikki ilkeät ja Jumalaa pilkkaavat ajatukset. Sammuta himojeni liekki, sillä minä olen heikko ja voimaton. Päästä minut monista synnillisistä muistoista ja aikeista. Vapahda minut kaikista pahoista teoista, sillä siunattu olet sinä ja kaikki sukupolvet ylistävät sinun kallista nimeäsi iankaikkisesta iankaikkiseen.

        Aamen.

        Maahankumarrus."


      • yxex kirjoitti:

        :D

        Pitää aukaista ikkuna välillä :)


      • medee
        A kirjoitti:

        Olen itse pakana ja käsitykseni ortodoksisista kirkkoisistä on omintakeinen. Hyvä että asia tuli puheeksi :)

        Tulkitsen että hajamielisyys tarkoittaisi mielen kääntymistä pois jumalasta. Eivätkö ortodoksit tapaa sanoa, että suulla lausuttu hajamielinen rukous ei ole mitään? Rukouksessa Kaikkein pyhimmälle hajamielisyys luetellaan kyllä vasta toisena suruttomuuden jälkeen.

        Kopio:

        "Pyhä Valtiattareni, Jumalansynnyttäjä! Poista pyhillä ja kaikkivoivilla rukouksillasi minusta, nöyrästä ja ansiottomasta palvelijastasi, minun surkeasta sydämestäni ja synkästä mielestäni suruttomuus, hajamielisyys, mielettömyys, huolimattomuus ja kaikki ilkeät ja Jumalaa pilkkaavat ajatukset. Sammuta himojeni liekki, sillä minä olen heikko ja voimaton. Päästä minut monista synnillisistä muistoista ja aikeista. Vapahda minut kaikista pahoista teoista, sillä siunattu olet sinä ja kaikki sukupolvet ylistävät sinun kallista nimeäsi iankaikkisesta iankaikkiseen.

        Aamen.

        Maahankumarrus."

        Niinjoo, jos hajamielisyys tarkoittaa sitä eikä esim unohtelua :)


    • A
      • Kiitos linkistä. Tuo artikkeli tukee todellisia selviytyjiä, joita olen tavannut elämäni aikana.

        Sinnikkyys. Arvo jota on hyvä vaalia. Tästä sanasta muistan myös katajan :)


      • yxex

        Artikkelin eka lause on hyvä;

        "Traumaattisten asioiden kohtaaminen voi antaa työntöapua henkiselle kasvulle. "

        Koen että menneisyyden suhdesoppa aloitti laajemman itsetutkiskeluni, tai tuuppasi minua tielläni eteenpäin.

        Viimeinen lause:

        "Ihmisen eloonjäämisen kannalta ylioptimistisuus on hyvästä."

        Onkohan psykiatrian professori Jyrki Korkeilalle tullut tässä ajattelu tai kirjoitusvirhe, olen nimittäin eri mieltä.

        *tuo leijona on varmastikin kiltti, menen silittämään sitä* :)


    • medee

      Niinpä. Ja narsisti löytää vahvankin ihmisen heikkoudet. Juuri se on narsistien taito ja murskaava semmoinen.

      • medee

        Tässä minun kokemustani vielä:
        Minäkin olen säilyttänyt empatiakykyni. Vaikeaa taistoa itseni kanssa on silti yhä vaikka lähdöstä on yli puoli vuotta, lähemmäs vuosi.

        En saanut kotonani puhua en laulaa, en saanut olla "nolo" seurassa (tosin aina sanoin jotain väärin tai muuta, kuulin jälkeenpäin). Mitään en osannut. En maalannut, piirtänyt, askarrellut, koska minulle huudettiin päin näköä "TUOHAN ON IHAN PASKA" ja "miten voit sanoa noin?!" - lausahduksesta aina vihanpurkauksiin asti narsisti vain nauroi. Ja minä itkin.

        Kun halusin keskustella, en saanut. Yritin kyllä puhua jopa niin, että minua vedettiin tukasta matalemmaksi, jotta olisin hiljaa. Seinän ja nyrkin väliin jäin myös koska en suostunut nielemään kaikkea, en pystynyt hiljentymään.

        Minua alistettiin ja haukuttiin, huoriteltiin, tehtiin mitä vain jotta minut saatiin itkemään, välinpitämättömyys osaltani ei auttanut, ei mikään. Minut pelasti kaksi ihanaa kissaani, joista olen sittemmin joutunut luopumaan. Ja minut pelasti havahtuminen tarkastelemaan normaalin - ja ei normaalin väliä ystävien ja puhumisen avulla. Myös muilta kysyminen - onko teillä ikinä tällaista? auttoi.

        En voinut olla lojaali parisuhteessa parisuhteen asioista puhumattomuudella, koska jossain vaiheessa alkoi vaan olla niin paha olo. Aluksihan minä sanoin aina kaikille itkuni keskeltä "kyllä tämä varmasti tästä". Sen takia teinkin kaikkeni, koska en halunnut olla "luovuttaja". Joka päivä lähdin mielessäni ainakin viimeisen puolen vuoden ajan.

        Tämä narsisti myös halusi kuvottaa minua tahallaan. Kokemuksia tällaisesta?

        On lukematon lista mitä tämä narsisti teki... Uhkasi heittää rakkaimman kissani parvekkeelta alas, potkaisi silloin tällöin sitä kun se oli pentu ja oli "tiellä".........


    • JK

      NINKÖ

    • yxex

      Häiritsee tämänkaltaisissa aloituksissa niiden voimakas ulkoistamis-asu:

      Me ihmiset...ja ne -narsistit-

      Narsistit...eläintarhassa gorillahäkin ja aasiaitauksen välissä. Ei saa ruokkia. ;)

      Muuten, minä narsistina, olen ainakin epärealistinen. Ahdasmielinen. Putkinäköinen. Kus-i-pää. En ole sitä kovin usein kylläkään.

      • 9?

        "Häiritsee tämänkaltaisissa aloituksissa niiden voimakas ulkoistamis-asu:

        Me ihmiset...ja ne -narsistit-"

        Ei ole kirjoittajan vika, kun narsisti ei osaa käyttäytyä kuin ihmiset.

        "Muuten, minä narsistina, olen ainakin epärealistinen. Ahdasmielinen. Putkinäköinen. Kus-i-pää. En ole sitä kovin usein kylläkään. "

        Narsisti on narsisti aina.


      • yxex
        9? kirjoitti:

        "Häiritsee tämänkaltaisissa aloituksissa niiden voimakas ulkoistamis-asu:

        Me ihmiset...ja ne -narsistit-"

        Ei ole kirjoittajan vika, kun narsisti ei osaa käyttäytyä kuin ihmiset.

        "Muuten, minä narsistina, olen ainakin epärealistinen. Ahdasmielinen. Putkinäköinen. Kus-i-pää. En ole sitä kovin usein kylläkään. "

        Narsisti on narsisti aina.

        Sitten mä oon osa-aikanarsisti. Oikeasti, välillä olen ihan eläin. :p

        "narsisti ei osaa käyttäytyä kuin ihmiset."

        http://www.youtube.com/watch?v=yP5bEnJBx2k


      • M.B.

    • ent.ilkikurimus

      Kaikki ovat vastuussa omista teoistaan itselleen...sisältäen sen, mitä antavat muiden tehdä itselleen, sen jälkeen kun kokevat suhteensa epätyydyttäväksi.

      Jos puolison käytös ei miellytä (oli narsisti tai ei) on syytä ottaa asia puheeksi siellä oman keittiön pöydän äärellä (eikä täällä) ja yrittää esittää oma mielipiteensä ja omat tuntemuksensa...Jos kaikesta huolimatta se vastapuolen käytös ei muuta tai ei miellytä, on kaksi vaihtoehtoa; joko heittää uhrin viitta niskaansa ja tulla esim. tänne valittamaan ja haukkumaan sitä vastapuolta --- tai sitten se palttoo sieltä porstuasta niskaan ja lähteä eri osoitteeseen. Joo, mä tiedän kyllä; läheisriippuva selittää (=valehtelee) tämänkin itselleen mahdottomaksi, mutta kannattaisi silti hakea itselleen apua siihen, ettei kykene itse muuttamaan pois, vaikka niin haluaisi. Jätetään se toinen omaan arvoonsa: hän on vastuussa vain itsestään. Sillä ei voita mitään, että puoskaroi sen toisen mieltä.....

      Jos taas ei halua muuttaa pois vaikka on paha olla on todellakin pikaisen ammattiavun tarpeessa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      112
      1814
    2. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1754
    3. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      112
      1728
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      254
      1434
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1380
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      483
      998
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      955
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      903
    9. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      894
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      858
    Aihe