Kuoleman jälkeinen elämä.

Pyhien kirjoitusten oppaasta:

HENKI. Katso myös Ihminen; Kuolema, fyysinen; Sielu; Ylösnousemus.

Se osa elävää olentoa, joka on olemassa ennen syntymää kuolevaisuuteen, asuu fyysisessä ruumiissa kuolevaisuuden aikana ja on olemassa kuoleman jälkeen erillisenä olentona ylösnousemukseen asti. Kaikki elävät olennot — ihmiset, eläimet ja kasvit — olivat henkiä, ennen kuin maan päällä oli minkäänlaisia elämänmuotoja (1. Moos. 2:4–5; Moos. 3:4–7). Henkiruumis näyttää fyysisen ruumiin kaltaiselta (1. Nefi 11:11; Et. 3:15–16; OL 77:2; 129). Henki on ainetta, mutta se on hienompaa ja puhtaampaa kuin kuolevainen aine (OL 131:7).

Jokainen ihminen on todellinen Jumalan poika tai tytär ja on syntynyt hengeksi taivaallisille vanhemmille ennen syntymäänsä kuolevaisille vanhemmille maan päällä (Hepr. 12:9). Jokaisella ihmisellä on maan päällä kuolematon henkiruumis liha- ja luuruumiin lisäksi. Pyhien kirjoitusten mukaan henki ja fyysinen ruumis muodostavat yhdessä sielun (1. Moos. 2:7; OL 88:15; Moos. 3:7, 9, 19; Abr. 5:7). Henki voi elää ilman fyysistä ruumista, mutta fyysinen ruumis ei voi elää ilman henkeä (Jaak. 2:26). Fyysinen kuolema on hengen ero ruumiista. Ylösnousemuksessa henki yhdistetään uudestaan samaan liha- ja luuruumiiseen, joka sillä oli kuolevaisuudessa, eivätkä ne enää milloinkaan eroa, ja fyysinen ruumis on kuolematon ja täydellinen (Alma 11:45; OL 138:16–17).

SIELU. Katso myös Henki; Ruumis.

Sielusta puhutaan pyhissä kirjoituksissa kolmessa merkityksessä: 1) henkiolento sekä kuolevaisuutta edeltävässä että sen jälkeisessä elämässä (Alma 40:11–14; Abr. 3:23) 2) yhdistynyt henki ja ruumis kuolevaisuudessa (Abr. 5:7) ja 3) kuolematon ylösnoussut persoona, jonka henki ja ruumis ovat liittyneet yhteen erottamattomasti (Alma 40:23; OL 88:15–16).

Henki on tämän mukaan eri asia kuin sielu tai ruumis. Ruumis ja henki yhdessä ovat ihmisen sielu. Minun mielestäni tietoisuus on hengen vaikutusta meissä. Noissa rajakokemuksissa henki on erillään ruumiista. Mieleeni tulee professori Erik Ahlmanin ajatus, että eettisyys on jotain, joka ihmiseen tulee ja joka ihmisessä on riippumatta siitä, mikä häntä kohtaa. Jos tätä ei huomaa, sanoo Ahlman ihmisen olevan jopa typerä.

Mielenkiintoinen dokumentti. Kiva että nykyään voi tiettyjä ohjelmia katsoa jälkikäteenkin. Ohjelmassa esiintyneiden Tanskalaisten kertomukset vaikuttivat mielestäni uskottavilta. Kiintoisia olivat lääkäreiden lausunnot että jotkut rajakokemukset olivat tapahtunee silloin kun sähköistä aivotoimintaa ei ollut havaittavissa. Eikös tämä olisi aika vahva argumentti erillisen "hengen/sielun" olemassaolon puolesta?

"Ylösnousemuksessa henki yhdistetään uudestaan samaan liha- ja luuruumiiseen, joka sillä oli kuolevaisuudessa"

Miten tuo on mahdollista jos esim. ruumis on poltettu tai maatunut jo muuten vaan tuhansien vuosien aikana?