Järjellisesti Jumala tuntuu vaikealta
ajatukselta. Jotenkin se ei vain mahdu päähän,
että Jumala on olemassa, toisaalta ei mahdu
sekään, ettei olisi.
Kaikki luonnon järjestelmällisyys, ihmisen
ominaisuudet ym. puhuvat sen puolesta, että jokin
on tämän kaiken saanut aikaan. Tulee mieleen
Newtonin sanat, "jos näkisin vain ihmisen
peukalon, enkä mitään muuta, sekin riittäisi
todisteeksi, että Jumala on"
Jotenkin sisällään tiedostaa Jumalan
olemassaolon, aistit ja järki taistelevat
kuitenkin sitä tunnetta vastaan. Se ei ole
järkevää sanotaan kaikkialla. Miksei Jumalaa näe,
jos hän on olemassa.
Ja kuitenkin toisaalta, jos Jumala on kaiken
luonut, eikö hän silloin ole kaiken luodun
yläpuolella, eikä sidonnainen luomiinsa luonnon
lakeihin. Silloin näyttäisi luonnolliselta ja
järkeenkäyvältä, ettei Jumala ole ihmiselle
näkyvä.
Tympii tämän palstan keskustelut, joissa
tuomitaan usko jatkuvasti vanhanaikaiseksi ja
idioottimaiseksi. Mielestäni se on äärimmäisen
mielenkiintoista, etenkin sen takia, että
jatkuvasti löydän itsessäni kahdenlaista
taistelua. Järjellistä, joka epäilee
olemassaoloa, ja sisäistä, joka vakuuttaa kaiken
olevan totta.
En tunne itseäni järjettömäksi, vaikka pidän
sisäistä ääntäni järkeäni vahvempana. Jos järkeni
ei ymmärrä maailman syntyä, ei se myöskään voi
ymmärtää Jumalan olemassaoloa.
ajatukselta. Jotenkin se ei vain mahdu päähän,
että Jumala on olemassa, toisaalta ei mahdu
sekään, ettei olisi.
Kaikki luonnon järjestelmällisyys, ihmisen
ominaisuudet ym. puhuvat sen puolesta, että jokin
on tämän kaiken saanut aikaan. Tulee mieleen
Newtonin sanat, "jos näkisin vain ihmisen
peukalon, enkä mitään muuta, sekin riittäisi
todisteeksi, että Jumala on"
Jotenkin sisällään tiedostaa Jumalan
olemassaolon, aistit ja järki taistelevat
kuitenkin sitä tunnetta vastaan. Se ei ole
järkevää sanotaan kaikkialla. Miksei Jumalaa näe,
jos hän on olemassa.
Ja kuitenkin toisaalta, jos Jumala on kaiken
luonut, eikö hän silloin ole kaiken luodun
yläpuolella, eikä sidonnainen luomiinsa luonnon
lakeihin. Silloin näyttäisi luonnolliselta ja
järkeenkäyvältä, ettei Jumala ole ihmiselle
näkyvä.
Tympii tämän palstan keskustelut, joissa
tuomitaan usko jatkuvasti vanhanaikaiseksi ja
idioottimaiseksi. Mielestäni se on äärimmäisen
mielenkiintoista, etenkin sen takia, että
jatkuvasti löydän itsessäni kahdenlaista
taistelua. Järjellistä, joka epäilee
olemassaoloa, ja sisäistä, joka vakuuttaa kaiken
olevan totta.
En tunne itseäni järjettömäksi, vaikka pidän
sisäistä ääntäni järkeäni vahvempana. Jos järkeni
ei ymmärrä maailman syntyä, ei se myöskään voi
ymmärtää Jumalan olemassaoloa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
>Järjellisesti Jumala tuntuu vaikealta
>ajatukselta. Jotenkin se ei vain mahdu päähän,
>että Jumala on olemassa, toisaalta ei mahdu
>sekään, ettei olisi.
Normaali ihminen kyllä ymmärtää, että jumalaa ei ole.
Vain hihhulit eivät jostain kumman syystä tätä käsitä.
>Kaikki luonnon järjestelmällisyys, ihmisen
>ominaisuudet ym. puhuvat sen puolesta, että jokin
>on tämän kaiken saanut aikaan
Puppua. Luonto on kaikkea muuta kuin
järjestelmällinen. Mitä ihmisen ominaisuutta
tarkoitat? herkkäuskoisuus! tyhmyys, julmuus,
laiskuus, kateus, huonot aistit,... vai
ajattelitko kenties vain hyviä
puolia...tyypillistä hihhulointia.
>Miksei Jumalaa näe,jos hän on olemassa.
Jos raamattuun ja ziisös satuun uskominen, pitäisi
jumalalle olla helppo homma näyttäytyä meille.
> Mielestäni se on äärimmäisen
>mielenkiintoista, etenkin sen takia, että
>jatkuvasti löydän itsessäni kahdenlaista
>taistelua. Järjellistä, joka epäilee
>olemassaoloa, ja sisäistä, joka vakuuttaa kaiken
>olevan totta.
No hyvä HYVÄ! Sittenhän voit välillä kokeilla
uskoa muihin satuolentoihin esim. menninkäisiin!
Ne voivat olla paljon mielenkiintoisempia ja
kiltimpiä kuin joku sadisti kristillinen jumala
>En tunne itseäni järjettömäksi, vaikka pidän
>sisäistä ääntäni järkeäni vahvempana. Jos järkeni
>ei ymmärrä maailman syntyä, ei se myöskään voi
>ymmärtää Jumalan olemassaoloa
Kuulostat tyypilliseltä hihhulilta, jolle kelpaa
se kaikkein HELPOIN vastaus. Eikä maailmansynnyn
ymmärtäminen ole järjestä kiinni, vaan tiedosta.
Katsos kaikkia asioita ei voi tietää, eikä ole
tarviskaan. Jos et tiedä, minkäväriset kalsarit
pukin muorilla on hameen alla, niin siinäkö syy
uskoa jumalaan : )
Olet jo aiemmin moneen otteeseen osoittanut
ÄÄRETTÖMÄN TYPERYYTESI.
Älä munaa itteäsi ja sukuasi enempää vaan poistu
palstalta vähin äänin.
Vastavastaus ei ollut sen viisaampi, kuin itse
vastauskaan. Kunpa kaikki jotka pitää itteään
uskovina myös toimis käytönnässä sen mukaan.
Ja viellä lopuksi raamatun viisaus:
"Pysy erossa typeristä ja asiattomista
väittelyisä; sinähän tiedät, että niistä syntyy
riitoja." - 2. Tim 2:23
noille riekkujille on aina silloin tällöin
repästä.
:)))
Antaa riekkojen riekua omissa oloissaan. Parempi
niille, että voivat elellä rauhassa omassa
tieteellisesti "todessa" maailmassaan. Tieteen
rippakivi kaulassa on ihan yhä helppoa elellä
kuin uskonnon riippakivessä, ainoana erona
tietenkin se, että uskonnon riippa kivi kehoittaa
taitamaan matkaa itsekin, eikä omaksumaan tieteen
ennakkoluuloja sinisilmäisesti. Hyvää matkaa
sulle, ja toivotaan, että riekujatkin joskus
viisaustuisivat.
voisitko hieman tarkentaa, missä tuossa edellä
olen osoittanut typeryyteni? Olenhan vain ihminen,
eli voin olla myös typerä,
ehkä voit hieman opastaa meikää, jotta ei tulisi
niin typeriä ladeltua.
Muista taas vaivata jumalaasi, kyllä sillä on
aikaa sun synninpäästöjä kuunnella...
alkaa käydä jumalaa sääliksi kun ajattelee, että
pitää teidän pyyntöjä kuunnella jatkuvasti...
ei tiede ole mikään riippakivi. Mistä hemmetistä
tommonen ajatus tulee? Joillekin se ehkä voi
olla... Jos sulla on tarve tietää tämän maailman
olemus, ja haluat itsellesi sen valheella
selittää, ei se tarkoita sitä, että muilla on
samanlainen tarve selitykseen.
Minusta on typerää pitäytyä yhdessä selityksessä,
kun kukaan ei tiedä (vielä) "the vastausta".
Itseäsi vain kiusaat, jos ajattelet noin kapeasti.
Ei tiede ole mikään uskonnon vaihtoehto.
Niinhän se on.
Hyvää Joulua sulle!! Älä varpunen palellu, kun
tuli pakkaset. :))
Tiede on osoittanut jo että Jumala on olemassa.
Se on kiistattomasti todistettua faktaa.
Ainoastaan uskontojen sekamelska on vielä
hämmentävää(joillekkin)
mikä väittely on väiteltävissä, mitä pitää välttää
äänen kanssa taitaa vaimoni puhua ääneen
kylpyhuoneessa joka aamu enkä pidä sitä ollenkaan
ihmeellistä. Minäkin teen sitä silloin tällöin
enkä pidä sitäkään ihmeellistä - jokainen puhuu
itselleen silloin tällöin.
Miten järjestelmällinen maailma sitten on? Eli
maailma on järjestelmällisempi kuin mikä? Kun ei
ole toista maailmaa vertailukohteena, voi
mielestäni yhtä hyvin sanoa, että tämä meidän
ainoamme on perin sotkuinen.