"........ Todellinen synnin turmiovalta hallitsi
Lapin ja Peräpohjolan väestön elämää 1800 luvun
puolivälissä. Koko silloinen elämänmeno oli
suistunut raiteiltaan ja oli vaipumassa yhä
syvempään ja syvempään turmioon. Porovarkaudet,
miestapot, huoruuden synnit, juoppokurjuus jne.
oli vallannut koko silloisen sukupolven.
Jokaisessa kylässä oli oma viinaporvari, joka
piti huolen siitä, että rahat eivät riittäneet
lasten leipään, vaatetukseen ja muuhun
jokapäiväiseen toimeentuloon.
Tässä samassa syntikurjuudessa eli, vaikka oli
kirkkoherra, myös Lars Leevi Laestadius.
Vallitseva ajan henki oli vallannut niin hänet,
kuin muutkin sen sukupolven keskellä. Tätä
elämänmenoa olisi jatkunut kenties loputtomiin,
ellei Jumala olisi voimallisesti puuttunut
asioiden kulkuun. Kaikkina aikoina ja kaikkien
sukupolvien keskellä Jumalalla on tarve löytää
niitä ihmisiä, jotka hän saa tästä maailman
ajasta irrottaa ja valmistaa ”käsiaseikseen"
taistelussa synnin turmiovaltaa sekä henkistä ja
moraalista rappiota vastaan. Lars Leevin suhteen
tämä mahdollisuus avautui Jumalalle siinä, että
Lars Leevi sairastui vakavasti ja oli pitkään
kuoleman kielissä. Tämän sairautensa aikana hän
joutui perusteellisesti selvittämään suhdettaan
Jumalaan, suhdettaan syntiin, iankaikkiseen
elämään. Autuutensa tilaa tutkaillessaan hän
joutui turvautumaan erään lappalaisvaimon,
Marian, apuun. Tämä Maria oli paremmin perillä
näistä autuuden asioista, kuin hän Lars Leevi,
vaikka hän oli kirkkoherra ja juuri hänen olisi
nämä asiat pitänyt tietää.
Tämä Laestadiuksen murros ja perusteellinen
asioiden selvittely avasi nyt Jumalalle
mahdollisuuden ottaa tämä tutkistelija ja tien
etsijä käyttöönsä ja valmistaa hänestä
todellinen "huutavan ääni”, joka Elian hengessä
on valmis as tumaan kansan eteen.
Sairaudestaan toivuttuaan Lars Leevi jatkoi
näiden kysymysten perusteellista tutkistelua.
Jumala oli ottanut hänet "kouluunsa” ja Pyhä
Henki kirkasti vähitellen koko totuuden. Oli kuin
uusi kirkas hu6men aamunkoitto korkeudesta
olisi valtaamassa hänen sisimpänsä. Mitä enemmän
nämä Jumalan vanhurskauden totuudet Lars Leeville
kirkastuivat, sitä selvemmin hän näki myös
silloisen elämänmenon, kuinka pime,4H ja
saastaista kaikki oli. Tämän todellisuuden edessä
Lars Leevi joutui yhä syvempään murrokseen. Hänen
oli tehtävä perusteellinen valinta siitä mitä
tietä hän aikoo elämässään jatkaa. Joko ihmisten
menon mukaista syntikurjuuden tietä tai sitten
tehdä perusteellinen pesäero tämän maailman
menosta ja valita Jumalan tahdon tie elämänsä
ohjenuoraksi. Kerrotaan, että Karesuvannon
pappilan lähellä oli pieni metsäinen mäenkumpare,
jonka ympäri Laestadius käveli tämän murroksensa
aikana, joskus useita tuntejakin päivässä, niin
että tämän mäenharjanteen ympärille syntyi
lopulta vankka polku. Karesuvannon pitäjäläiset
panivat tämän merkille ja huolissaan
kirkkoherransa mielenterveydestä antoivat hänelle
lisänimen "Kävelijä-Lassi”.
Johanneksen evankeliumin 7. luvussa jakeessa 38
Jeesus sanoo: "Uskova minuun, kuten sanoi
kirjoitus, sisältä hänen on juokseva virrat veden
elävän". (Alkuperäinen kreikkalainen teksti).
Tämä elävän veden lähde oli puhkeamassa näiden
murrosvaiheiden aikana myös Lars Leevin
sisimmässä. Ei ole aina helppoa olla Jumalan työn
alla, mutta sitten kun nämä murrosvaiheet on
käyty läpi ja Jumala saanut työnsä päätökseen,
elävän veden kanavat ihmisen sisimmässä avattua,
pääsee Jumala voimallisesti käyttämään tätä
ihmistä vuodattaakseen siunauksiensa virrat
kuivaan synnin erämaahan, virvoittaen sieluja ja
antaen uutta elämää kaikille, jotka tahtovat sen
vastaanottaa.
Tämä toteutui myös Lars Leevin kohdalla. Kun hän
oli näiden murrosvaiheiden kautta valmistunut
elävän veden lähteeksi, tuli hänen aika astua
Hengen Voimassa kansansa eteen. Seurauksena oli,
todellinen omantunnon herätys ja uusi elämä
voitti näissä Lapin ja Peräpohjolan korpikylissä.
..........."
Lapin ja Peräpohjolan väestön elämää 1800 luvun
puolivälissä. Koko silloinen elämänmeno oli
suistunut raiteiltaan ja oli vaipumassa yhä
syvempään ja syvempään turmioon. Porovarkaudet,
miestapot, huoruuden synnit, juoppokurjuus jne.
oli vallannut koko silloisen sukupolven.
Jokaisessa kylässä oli oma viinaporvari, joka
piti huolen siitä, että rahat eivät riittäneet
lasten leipään, vaatetukseen ja muuhun
jokapäiväiseen toimeentuloon.
Tässä samassa syntikurjuudessa eli, vaikka oli
kirkkoherra, myös Lars Leevi Laestadius.
Vallitseva ajan henki oli vallannut niin hänet,
kuin muutkin sen sukupolven keskellä. Tätä
elämänmenoa olisi jatkunut kenties loputtomiin,
ellei Jumala olisi voimallisesti puuttunut
asioiden kulkuun. Kaikkina aikoina ja kaikkien
sukupolvien keskellä Jumalalla on tarve löytää
niitä ihmisiä, jotka hän saa tästä maailman
ajasta irrottaa ja valmistaa ”käsiaseikseen"
taistelussa synnin turmiovaltaa sekä henkistä ja
moraalista rappiota vastaan. Lars Leevin suhteen
tämä mahdollisuus avautui Jumalalle siinä, että
Lars Leevi sairastui vakavasti ja oli pitkään
kuoleman kielissä. Tämän sairautensa aikana hän
joutui perusteellisesti selvittämään suhdettaan
Jumalaan, suhdettaan syntiin, iankaikkiseen
elämään. Autuutensa tilaa tutkaillessaan hän
joutui turvautumaan erään lappalaisvaimon,
Marian, apuun. Tämä Maria oli paremmin perillä
näistä autuuden asioista, kuin hän Lars Leevi,
vaikka hän oli kirkkoherra ja juuri hänen olisi
nämä asiat pitänyt tietää.
Tämä Laestadiuksen murros ja perusteellinen
asioiden selvittely avasi nyt Jumalalle
mahdollisuuden ottaa tämä tutkistelija ja tien
etsijä käyttöönsä ja valmistaa hänestä
todellinen "huutavan ääni”, joka Elian hengessä
on valmis as tumaan kansan eteen.
Sairaudestaan toivuttuaan Lars Leevi jatkoi
näiden kysymysten perusteellista tutkistelua.
Jumala oli ottanut hänet "kouluunsa” ja Pyhä
Henki kirkasti vähitellen koko totuuden. Oli kuin
uusi kirkas hu6men aamunkoitto korkeudesta
olisi valtaamassa hänen sisimpänsä. Mitä enemmän
nämä Jumalan vanhurskauden totuudet Lars Leeville
kirkastuivat, sitä selvemmin hän näki myös
silloisen elämänmenon, kuinka pime,4H ja
saastaista kaikki oli. Tämän todellisuuden edessä
Lars Leevi joutui yhä syvempään murrokseen. Hänen
oli tehtävä perusteellinen valinta siitä mitä
tietä hän aikoo elämässään jatkaa. Joko ihmisten
menon mukaista syntikurjuuden tietä tai sitten
tehdä perusteellinen pesäero tämän maailman
menosta ja valita Jumalan tahdon tie elämänsä
ohjenuoraksi. Kerrotaan, että Karesuvannon
pappilan lähellä oli pieni metsäinen mäenkumpare,
jonka ympäri Laestadius käveli tämän murroksensa
aikana, joskus useita tuntejakin päivässä, niin
että tämän mäenharjanteen ympärille syntyi
lopulta vankka polku. Karesuvannon pitäjäläiset
panivat tämän merkille ja huolissaan
kirkkoherransa mielenterveydestä antoivat hänelle
lisänimen "Kävelijä-Lassi”.
Johanneksen evankeliumin 7. luvussa jakeessa 38
Jeesus sanoo: "Uskova minuun, kuten sanoi
kirjoitus, sisältä hänen on juokseva virrat veden
elävän". (Alkuperäinen kreikkalainen teksti).
Tämä elävän veden lähde oli puhkeamassa näiden
murrosvaiheiden aikana myös Lars Leevin
sisimmässä. Ei ole aina helppoa olla Jumalan työn
alla, mutta sitten kun nämä murrosvaiheet on
käyty läpi ja Jumala saanut työnsä päätökseen,
elävän veden kanavat ihmisen sisimmässä avattua,
pääsee Jumala voimallisesti käyttämään tätä
ihmistä vuodattaakseen siunauksiensa virrat
kuivaan synnin erämaahan, virvoittaen sieluja ja
antaen uutta elämää kaikille, jotka tahtovat sen
vastaanottaa.
Tämä toteutui myös Lars Leevin kohdalla. Kun hän
oli näiden murrosvaiheiden kautta valmistunut
elävän veden lähteeksi, tuli hänen aika astua
Hengen Voimassa kansansa eteen. Seurauksena oli,
todellinen omantunnon herätys ja uusi elämä
voitti näissä Lapin ja Peräpohjolan korpikylissä.
..........."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.