Suomessa liberalistista diktatuuria harjoittaa kokoomus. Siitä suunnasta on viipymättä päästävä eroon, sillä lopputuloksena on oligarkia, harvainvalta, joka lopulta johtaa eriarvoisuuden kautta kansalliseen hätätilaan ja kapinointiin. Myönnän, että siinä tilanteessa tarvittaisiin Naton väkivaltaa proletaarin kukistamiseksi - kuten 1918. Kokoomus ei tietenkään ilmaise peitettyä tavoitettaan sanallisesti, vaan hämää olevansa työväen puolue (minkä työväen?). Tavoite löytyy kuitenkin kokoomuspolitiikan käytännön toimien taustalta, jos vain hetkenkin asiaa tarkastelee avoimesti.
Liberalismin kaikki muodot tekevät tilaa sellaisille yksilön ja yritysten vapauksille, jotka hiemankin pidemmälle kehittyneinä luovat vakavan uhan toisille yksilöille ja yrityksille. Säätelemättömistä bisnesmiesten vapauksista kouluesimerkki löytyy Venäjältä. Hallinnossa kehitys betonoidaan salakavalilla säädöksillä, joiden perustelu ontuu; säädösten väitetään olevan kaikkien demokraattinen etu. Kokoomuslainen hallinto on aina ollut tien raivaamista talous- ja finanssipolitiikalle, jossa muutamat rikastuvat vastikkeettomasti muiden kustannuksella (näinhän kävi jo 1990-luvun vaihteessa). Vapaa markkinatalous on jo syössyt kurjuuteen valtavan määrän ihmisiä ei ainoastaan Suomessa vaan kaikkialla maailmassa.
Kokoomuslaisen liberalismin yhtenä johtotähtenä on tähtimäinen hallinto, jossa harvat ja valitut johtoryhmät saavat kansalaiset hallintaansa kuin sätkynuket. Aitiopaikoille päässeet suitsuttavat järjestystä, jumalista isänmaallisuutta ja kilpailukyvyn turvaamista. Kansalaisten on nyt uhrauduttava ongelmien ja kilpailukyvyn edistämisen vuoksi (=johtajat haluavat uudet Mersut).
Kun maahan piakkoin saadaan ylhäältä diktatorisesti määrättyinä 50-80 suurkuntaa, on turha kuvitella siihen järjestelmään muuta kuin muutamien keskenään kisaavien oligarkkikuntien näennäisdemokratiaa. Talouden realiteettien nimissä kansalaist saavat, mitä köyhät yleensäkin; keskinäisen raivoisan kisan vähistä työpaikoista, hiostusta, kohoavia pakollisia maksuja ja kelvottomia halpatuotteita. Tuloerot kasvavat räjähdysmäisesti, minkä monet kravattikaulaiset kiipijät katsovat jo muutoinkin valtion ihannetilaksi.
Jos vielä presidentiksi valitaan markkinaliberalismia vaisuin äänin kannattava kokoomusoligarkki, hän tulee vaivihkaa osoittaneeksi "oikean suunnan" - kansalaisten itsensä äänin! Ja meidän kansalaisten todelliseksi osaksi jääkin yllättäen alistuminen globaalin markkinatalouden tahdottomiksi orjiksi. Eihän Kreikan kansakaan valinnut kurjaa osaansa; sen tekivät bisnesenkelit. Siis herätkää vihdoin omasta yksilökeskeisyydestänne suomalaisen yhteiskunnan oikeiksi jäseniksi!
Liberalismin kaikki muodot tekevät tilaa sellaisille yksilön ja yritysten vapauksille, jotka hiemankin pidemmälle kehittyneinä luovat vakavan uhan toisille yksilöille ja yrityksille. Säätelemättömistä bisnesmiesten vapauksista kouluesimerkki löytyy Venäjältä. Hallinnossa kehitys betonoidaan salakavalilla säädöksillä, joiden perustelu ontuu; säädösten väitetään olevan kaikkien demokraattinen etu. Kokoomuslainen hallinto on aina ollut tien raivaamista talous- ja finanssipolitiikalle, jossa muutamat rikastuvat vastikkeettomasti muiden kustannuksella (näinhän kävi jo 1990-luvun vaihteessa). Vapaa markkinatalous on jo syössyt kurjuuteen valtavan määrän ihmisiä ei ainoastaan Suomessa vaan kaikkialla maailmassa.
Kokoomuslaisen liberalismin yhtenä johtotähtenä on tähtimäinen hallinto, jossa harvat ja valitut johtoryhmät saavat kansalaiset hallintaansa kuin sätkynuket. Aitiopaikoille päässeet suitsuttavat järjestystä, jumalista isänmaallisuutta ja kilpailukyvyn turvaamista. Kansalaisten on nyt uhrauduttava ongelmien ja kilpailukyvyn edistämisen vuoksi (=johtajat haluavat uudet Mersut).
Kun maahan piakkoin saadaan ylhäältä diktatorisesti määrättyinä 50-80 suurkuntaa, on turha kuvitella siihen järjestelmään muuta kuin muutamien keskenään kisaavien oligarkkikuntien näennäisdemokratiaa. Talouden realiteettien nimissä kansalaist saavat, mitä köyhät yleensäkin; keskinäisen raivoisan kisan vähistä työpaikoista, hiostusta, kohoavia pakollisia maksuja ja kelvottomia halpatuotteita. Tuloerot kasvavat räjähdysmäisesti, minkä monet kravattikaulaiset kiipijät katsovat jo muutoinkin valtion ihannetilaksi.
Jos vielä presidentiksi valitaan markkinaliberalismia vaisuin äänin kannattava kokoomusoligarkki, hän tulee vaivihkaa osoittaneeksi "oikean suunnan" - kansalaisten itsensä äänin! Ja meidän kansalaisten todelliseksi osaksi jääkin yllättäen alistuminen globaalin markkinatalouden tahdottomiksi orjiksi. Eihän Kreikan kansakaan valinnut kurjaa osaansa; sen tekivät bisnesenkelit. Siis herätkää vihdoin omasta yksilökeskeisyydestänne suomalaisen yhteiskunnan oikeiksi jäseniksi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämme maailmanlaajuisen dekapitalisaation aikaa. Pääomaa nyhdetään luonnonvaroista, matalapalkkaisten työntekijöiden työvoimasta sekä toimivista ja terveistä paikallistalouksista, ja tuotot muunnetaan rahoituspääomaksi yhä nopeammin.
Kapitalismin pitkien laajenemisvaiheiden aikana lopputuloksen on yleensä sanellut rahoituspääoma, joka on syrjäyttänyt muutoksen käynnistäneet keksijät ja teollisuusmiehet ja heikentänyt valtioiden otetta talouden kehityssuunnasta. Koska pääoman tuotto kasvaa nopeammin kuin tuotanto, josta voitot on maksettava, kulutuksen ja yhteiskunnan taakka suurenee jatkuvasti.
Tarkoittamasi liberalismi on uusliberalismia. Liberalismi ja uusliberalismi eivät ole sama asia. Itse asiassa monet uusliberalistit ovat arvokonservatiiveja, kun taas monet vasemmistolaiset anti-uusliberalistit ovat muuten arvoiltaan hyvin liberaaleja. Muuten olen kanssasi samaa mieltä, uusliberalismi on kiteytettynä vapautta yrityksille ja pääomalle, kuria ja köyhyyttä kansalle.
Olen suurinpiirtein samaa mieltä.
Kylmässä sodassa sotivat keskenään uusliberalistit ja kommunistit. Uusliberalistien voitettua kommunistit noin vuonna 1990 alettiin toimimaan voittajien opeilla eli uusliberalistisilla opeilla.
Uusliberalismi ja kommunismi ovat molemmat epäonnistuneita ideologioita. Myös kommunismin ongelmia syytettiin siitä, että kommunismi ei ollut tarpeeksi syvällä ja laajalti käytössä. Uusliberalistit luulevat nykyisin, että markkinoiden ongelmat aiheutuvat siitä että markkinat eivät ole tarpeeksi laajalti ja syvälti käytössä: suuri möhköfantti nimeltä valtio l. demokratia l. kansanvalta vie liikaa tilaa yhteiskunnassa.
"Kunhan vaan valtio saadaan pois ja sen nykyisin hoitamat asiat siirrettyä markkinaehtoiseksi toiminnaksi, uusliberalismi l. markkinatalous alkaa toimimaan", kulkee uusliberalistin ajatuksenjuoksu.
Uusliberalistien tekemät veronalennukset, niiden tarkoituksena on valtion lakkauttaminen. Uusliberalistit harhautukseksi kertovat että veronalennukset ovat valtiolle tuottoisa sijoitus: verotulot kasvavat kun yritystoiminta lisääntyy --- uusliberalisteja ei todellakaan kiinnosta valtion rahatilanteen paranteminen!!
Toimiva ideologia löytyy näiden kahden väliseltä harmaalta alueelta, josta kasvatetaan lisätiedoilla pohjoismainen sosiaalidemokratia. Otetaan osa uusliberalismia, osa kommunismia ja osa uusia kytkentöjä ja systeemejä näiden väliin, niin saadaan maailman paras yhteiskuntajärjestelmä.
Oikeaa tapaa kytkeä 5,5 miljoonaa suomalaista toisiinsa ja toisaalta muuhun maailmaan ollaan vasta etsimässä, ovea raottamassa. Yhteiskunnan järjestäminen ei ole pikku tehtävä, vaan tehtävä, joka jatkuu tästä maailman tappiin. Ja siinä tarvitaan kaikki.
Kokoomuksen tiukan siiven ratkaisu on yhä se sama, jota noudatetaan armeijoissa: On olemassa ylväs ja kaikkitietävä komentaja, joka johtaa lähimpiä alaisiaan, nämä taas omia alaisiaan jne. kunnes olla tavallisissa sotamiehissä eli kansalaisissa. ("Kyllähän valtakunnassa täytyy järjestys olla!") Käskynantosuhde on ihanteelisimmillaan aukoton ja ehdottoman autoritaarinen. Näin kokoomus, jonka kannattajiksi suotuu paljon sotahenkisiä hurraaisänmaallisia, haluaisi valtakuntaa johdettavan. Toiset rakentavat harvainvaltaa taustalla, toiset julkisesti, kuten Henna Virkkunen. Kansalaiset saavat "demokraattisesti" sitten valita, minkä värisellä kurjuudella he tämän kaiken käskytyksen toteuttavat. Tällaisia olivat pienet ruhtinaskuntavaltiot keskiajalla!
Sitten ovat nämä uusliberalistit, jotka ovat lopulta aivan samalla asialla kuin edelliset. He vain hämäävät puhumalla vapaudesta. Vapaus näet tarkoittaa heille salakavalaa tilannetta, jossa työntekijät, pienyrittäjät ja etenkin alkutuottajat voivat "vapaasti" myydä työnsä tuotteita - saamatta työstään koskaan moraalisesti oikeaa hintaa (uusliberalistinen laki on aina sortavaa!). Liikevoitto, jota puolustellaan investointitarpeilla ja muilla kauniilla sanoilla, valuukin yllättäen pöydän alta ennestään upporikkaille vallan, mielivallan ja kerskailun ravinnoksi. Tämä on salakavalaa diktatuuria!
Lopulta uusliberalistista valtaa luodaan taianomaisella lainavivutuksella, jossa näennäistä rahaa syntyy moninkertaisesti se määrä, mikä maailmassa voitaisiin kohtuullisessa ajassa saada aikaiseksi tehtynä työnä. Raha on lopulta aina työn merkki; sillä saadaan aina joku tekemään työtä, mutta entä jos ei saadakaan tai ei löydy enää tekijää? Lainoille ei siis periaatteessakaan aina löydy maksajia. Seuraa valtava uusjako, jossa kansalainen raataa taas ja yhä enemmän. Seuraava aste olisi aito orjuus.
Yhteiskunnan rakentamisessa tarvitaan todella kaikki ihmiset ja vielä kutakuinkin tasa-arvoisina. Mistä me yhteiskunnan jäsenet voisimme tietää, millaisena yhteiskunta todella toimii ja mitä tai ketä se tarvitsee? No, kokoomus on tietävinään. Eivät edes kommunismin oppi-isät tienneet, ja senpä vuoksi Neuvostoliittoonkin nousi julmia diktaattoreita esikuntineen. Kaikenlainen todellisesta yhteiskunnasta ja sen tekemästä työstä irrallinen finanssikikkailu on aina johtanut sotiin. Meidän on edettävä yhteiskunnissamme hyvin herkkinä toistemme teoille, havainnoille ja näkemyksille. Ajattele vaikkapa näin: Olemme kuin suurena rintamana etenemässä täysin pimeään ja vaaroja täynnä olevaan metsään. Mitä neuvoisit tekemään?
No niin, minä heräsin. Laitan hattuun seuraavat nimet: Haavisto, Essayah ja Väyrynen. Sitten nostan. Sitten äänestän. Ja Sauli menetti taas yhden äänen.
Kuunnelkaapas kokoomuslaiset Suomen seuraavan presidentin selvää puhetta:
http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32520627