Haluaisin lisää tietoa syömishäiriöistä.

Neponen91

Hei kaikille!
Olen lähihoitaja opiskelija ja haluaisin tietää lisää syömishäiriöstä kärsivän ihmisen omista tuntemuksista. Käyttäytäisin tietoja hyväkseni opinnäytetyössäni.

1. Mikä syömishäiriö sinulla on tai oli?
2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön?
3. Minkä ikäinen olit kun se tuli?
4. Miten läheiset suhtautuivat siihen?
5. Miten sairaus vaikutti elämääsi?
6. Millaista hoitoa sait syömishäiriöön? Miten suhtauduit hoitoon?
7. Olisitko toivonut, että läheiset tai hoitohenkilökunta olisi toiminut jotenkin toisin?

ps. Kertokaa jos huomaatte kirjoitusvirheitä ;D

Toivon paljon vastaajia! Kiitos :)

10

170

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • abcdefghijklmnop

      Jos tällainen diagnosoimaton hylkiö kelpaa, niin vastataan:

      1. teininä jotain anoreksian tapaista, joka sitten muuttui BED:ksi ja nyt ollaan kai lähinnä EDNOS-diagnoosia

      2. terveysintoileva isä (kaikki epäterveellinen lihottaa ja täytyy treenatatreenatatreenata ollakseen laiha/edes normaalipainoinen ts. ei-lihava), äidin "ikuisuuslaihdutus" ja kertomukset siitä kuinka laiha tämä on ollut malliaikoinaan, vaativat vanhemmat (kaikessa piti menestyä: koulussa, urheilussa jnejne), ongelmat perheessä tunteiden tukahduttaminen. Meillä ei näytetty tunteita, joten kai tuo tulee sitten jollain tapaa kanavoitua itseen.

      3. Olin kai 14, kun tuo kaikki alkoi. Nyt ikää on 23v.

      4. Yläasteella perhe kyllä sulki silmänsä hyvin tehokkaasti. Nyt ovat ilmeisesti hieman huolissaan, kun pelottelevat jatkuvasti sillä että anoreksia tappaa jne. Kyllä minä sen tiedän jo, kiitos vaan.

      5. Nykyään sairaus on iskenyt kiinni pahemmin kuin ikinä. En lähde ystävien kanssa enää ulos niin helposti kuin ennen (jos siellä vaikka pitää syödä).
      Pyörtyilen epäsopivissa paikoissa
      Tunnen ajoittain pakonomaista tarvetta oksentaa ja tuo on hieman epämiellyttävää esim. kampuksella
      Joudun valehtelemaan lähes kaikille läheisilleni siitä mitä syön, tunnen syyllisyyttä jos olen syönyt liikaa, tunnen syyllisyyttä jos en syö ruokaa joka on vartavasten minua varten tehty - itken lähes aina jos/kun heitän noita roskiin, Lasken jokaisen kalorin - en pääse eroon vaaoista (keittiövaaka ja henkilövaaka), olen pakkomielteinen numeroiden kanssa
      Ajoittain masennus nostaa päätään ja tästä seuraa lisää suunnatonta ahdistusta -> asiat kasaantuvat -> ahdistusta -> viiltelyä, itsensä polttelua.. Itsemurha on ollut mielessä, mutta mitään en ole sen eteen tehnyt.
      Nuo nyt äkkisältään tulivat mieleen...

      6. & 7. Yläasteella muutaman juttutuokion verran olin terveydenhoitajan luona ja tilani jäi "seurailtavaksi, ei mitään hälyyttävää". Sitä seurantaa vain ei ikinä tullut. Välillä tuntuu siltä, että minun ongelmani kyllä nähtiin, mutta sitä ei haluttu kuulla. Kaikki halusivat vain päästä helpolla ja jättivät minut mätänemään ongelmieni kanssa. Toki itsekin olisi pitänyt osata avata suunsa, mutta hiljainen kun olin...
      Olen tuosta edelleen hieman vihainen senaikaiselle terkkarille. Jos hän olisi puuttunut tilanteeseen, olisinko tässä? Nyt häiriöstä on tullut niin mielettömän rakas etten osaa/halua päästää irti, tuntuu että minun pitäisi etsiä "minuuteni" uudelleen

    • kierteessä

      Okei mä nyt puutun näihin kirjoitusvirheisiinki, ku kerran pyysit ;) Katso kysymys 2 ja 3

      1. Mikä syömishäiriö sinulla on tai oli?
      – Ensin bulimia, sitten anoreksia, nyt taas bulimia, välillä kumpaakin
      2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön?
      -> Minkä tekijöiden uskot aiheuttaneen syömishäiriön?
      – Masennuksen uskon olevan kaiken oman pahani alku ja juuri. Masis > yksinäisyys > sh
      3. Minkä ikäinen olit kun se tuli?
      -> Minkä ikäinen olit sen alkaessa?
      – Masis alkoi yläasteella, syömishäiriöt alkoivat lukion toisella, eli minkäs ikäisiä siellä ollaan... ehkä 16
      4. Miten läheiset suhtautuivat siihen?
      – Ihmettelivät ja kauhistelivat painonlaskua, kyselivät vointia jne jne, eipä kummempaa. Eivät edelleen tiedä, ja olen jo kohta 21!
      5. Miten sairaus vaikutti elämääsi?
      – Ensin oli aika hienoa, kun painoa lähti. Sosiaalinen elämäni kultivoitui aina viikonloppuihin, joita ennen söin tosi ministi tai paastosin. Sitten mentiin baareihin jne. Kun aloin kyllästyä bulimiaan ja halusin laihtua lisää, aloin eristäytymään ja paastoilin paljon, mikä haittasi kouluani. Sairastelin paljon. Kun kuntoiluni lähti käsistä ja hiuksia alkoi putoilla, rupesin taas syömään, mutten osannut enää, joten bulimia tuli takaisin. Olen jatkuvasti vihainen itselleni tästä kaikesta ja suutun herkästi muillekin, jos ruoasta tulee kinaa. Minut tunnetaan persona ruoalle, eikä minun odoteta lähtevän syömään kenenkään kanssa, olen melko yksinäinen, kun en haluakaan lähteä joko paaston tai bulimian takia. Itseinho on kyltymätön ja masennukseni pahentunut vuosi vuodelta. Immuunijärjestelmäni on heikoilla, ja olen yhtenään kipeänä. Koulu ahdistaa. Rahaa menee bulimiaan. Terveys ei ole hyvä. Koen, että elämäni pyörii eniten sairauteni ympärillä, ja kaikki muu on vain tiellä. Tuntuu, etten opiskele tarkoitusta varten, vaan että se nyt vaan on kätevää sairauden ylläpitämiseksi, että asun omillani ja käytän rahani miten haluan. Eli eristäydyn kämppääni mahdollisimman paljon ja bulimioin tai paastoan.
      6. Millaista hoitoa sait syömishäiriöön? Miten suhtauduit hoitoon?
      – Olen jättänyt muutaman kerran kesken hoidon, kun motivaatio tipahtanut matkan varrella. Koen hoidon hyödyttömäksi ja alentavaksi, koska minua hoitanut nainen on ollut niin tätimäinen. En edes ole saanut kunnollista hoitoa, voisin mennäkin osastolle, jos tilaisuus tarjoutuisi, mutta tällä hetkellä olen hoidossa vain masennuksen takia, ja siihenkin hoitoon olen pettynyt. Lähinnä taas oma motivaationi hukassa. Siinähän se vika onkin, kun sh on samalla houkutteleva ja samalla kamala, siitä ei hevillä pääse irti.
      7. Olisitko toivonut, että läheiset tai hoitohenkilökunta olisi toiminut jotenkin toisin?
      – No ehkä jos minut voitaisiin pakottaa saamaan hoitoa, niin että siihen voisi vihdoinkin sitoutua lopullisesti, niin se olisi tarpeen. Tällainen "tule käymään, jos tahdot" -meininki ei pure muhun.

    • Neponen91

      Suuret kiitokset molemmille vastaamisesta! :)

    • meggyees

      1. Mikä syömishäiriö sinulla on tai oli? vuonna 2009 mulla oli anoreksia, sitten bulimia, en kyllä oksennellut, mutta liikuin jopa 8tuntia päivässä ja ahmin. nykyisin ednos.

      2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön? Varmaan koulukiusaaminen, haukuttiin lihavaks ja olin ylipainoinen, loppujen lopuks laihuttaminen karkas käsistä

      3. Minkä ikäinen olit kun se tuli? 15 jos oikein muistan

      4. Miten läheiset suhtautuivat siihen? Huonosti, ei pidetty normaalina lapsena.
      En ikinä myöntänyt että mulla on syömishäiriö

      5. Miten sairaus vaikutti elämääsi? En jaksanut enää nähdä kavereita, olin vaan kotona. Olin väsynyt enkä jaksanut tehdä mitään. Menin anoreksian aikaan nukkumaan jo 8 ja heräsin kun oli pakko. En jaksanut käydä koulua, ja innostus asioihin loppui. Vieläkään en jaksa nähdä kavereita kovin usein, koulu jäi kesken, enkä löydä mitään minkä takia elän. Poikaystävä on ainoa ketä jaksan nähdä jokapäivä. Lasken kaloreita ja aina mietin ruokaa ja sitä minkä verran syön. Voin sanoa vaikka jokapäivä lupaan että huomenna syön vähän, en syö. en pysty. Aamulla sama juttu. Juon kahvia ja oon mahollisimman pitkään syömättä. En tunne nälkää kun harvoin. Välillä paastoan, välilla ahmin, välillä syön suht normaalisti. Vaikka en enää tiedä mitä normaalisti tarkoittaa...

      6. Millaista hoitoa sait syömishäiriöön? Miten suhtauduit hoitoon? En saanut. Kävin yläasteella terveydenhoitajalla jokaviikko, mutta sitten loppujenlopuks mun ei enää tarvinnut koska lihoin. He varmaan kuvittelivat että oon terve vaikka oon terveestä niiiiin kaukana.

      7. Olisitko toivonut, että läheiset tai hoitohenkilökunta olisi toiminut jotenkin toisin?
      Kyllä. Olisivat voineet olla sanomatta nii pahasti. Tää on kuitenkin sairaus, eikä vaan omasta tahdosta kiinni.

    • hrtde

      1. Mikä syömishäiriö sinulla on tai oli?
      -anoreksia nervosa, epätyypillinen. hoidot loppuivat n. vuosi sitten, itse hoitoa 2 tai 3 vuotta (avohoito).
      2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön?
      - itsetunnon puute/huono itsetunto, ei niinkään julkisuudessa esitetty laihan naisvartalon ihanne, vaan oma halu olla laiha.
      3. Minkä ikäinen olit kun se tuli?
      - alkoi 14v. paheni lukiossa, hoitoon lukion toisella luokalla.
      4. Miten läheiset suhtautuivat siihen?
      -huolestuneina, ajoittain kärsivällisyyden ja voimien ehtyessä ivallisesti(?) ja vihaisesti
      5. Miten sairaus vaikutti elämääsi?
      - no, menipähän muutama vuosi aivan kankkulan kaivoon.. :( en tiedä, menikä kasvuspurtti siinä, tapiksi jäin. ruoka on edelleen hieman hankala asia, kontrolloin vieläkin ruokailua jossain määrin. kuukautiset on tälläkin hetkellä vain e-pillereiden varassa. osteoporoosi, mummolonkat. hiustenlähtöä jonkin verran, nukkaa iholla ( se ihme karvoitus, joka tulee alipainoisille...)
      6. Millaista hoitoa sait syömishäiriöön? Miten suhtauduit hoitoon?
      - avohoitoa, lääkärikäyntejä, psykologin istuntoja. aluksi olin aivan vattuuntunut, lopulta ehkä hieman vaivaantunut. ihan jees, et sitä kuitenkin sain.
      7. Olisitko toivonut, että läheiset tai hoitohenkilökunta olisi toiminut jotenkin toisin?
      - no ei olisi tarvinnut tuputtaa niitä ihmeellisiä ''näin syöt päivänä x''-ohjeita, varsinkin kun potilas (eli minä) ilmoittaa, että a) liha maistuu siltä itseltään b) kuivahedelmiin ja pähkinöihin en voi koskea saatika pulliin ja muihin, kun kaikista edellä mainituista tulee allergiaoireita (ja nämähän olivat lääkärin mukaan ''ainoat oikeat'' vaihtoehdot). lisäksi lääkäri oli kuin seipään niellyt, epämiellyttä ja epäempaattinen, luotaantyöntävä nainen, olisi nyt voinut inhimillisempi olla.

    • Nilkkuvirhe

      1. Mikä syömishäiriö sinulla on tai oli?
      Virallista diagnoosia ei ole minulle ikinä langetettu. Anoreksiaa, bulimiaa, ortoreksiaa.. En näe toimieni omatekoisella lokeroimisella olevan kummoistakaan arvoa.

      2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön?
      Olin aikoinani koulukiusattu ja sain siinä touhussa niin "hyvän" johdatuksen ihmisluontoon, että eristäydyin ihmisistä tyystin. En tahtonut olla tekemisissä niin paskan porukan kanssa, kuin miltä ihmiset vaikuttivat - nenille siinä oli aina ennenkin tullut. Elämän sivustakatsojanakin negatiiviset havainnot siitä, minkälainen paikka maailma on, karttuivat, enkä ihmiskontaktittomana luonnollisestikaan saanut mitään positiivisia kokemuksia keräiltyä vastapainoksi --> muutuin kyräileväksi, katkeraksi ja kaikin puolin synkeäksi.

      Viha oli helppo kääntää myös itseen. Sukupuoleni edesauttoi tätä; satun olemaan nainen ja sellaisena olen rutiininomaisen syrjinnän, halveksunnan ja erilaisten inhonilmausten kohde. (Luulen havaitsevani tämän jokapäiväisessä elämässä räikeämmin - ja siten myös kokevani sen kipeämmin - kuin "normaalinainen" siksi, etten ole sosiaalisena ulkopuolisena ikinä joutunut tottumaan siihen tavallisen kanssakäynnin osana.)

      Muiden aivan tavallisena arki-ilmiönä naissukupuoltani kohtaan kohdistama viha oli kai lopulta helpompi "ulkoistaa" naisenruumiiseeni (ja muuhunkin naiseuteeni ja ruumiillisuuteeni) kuin mitä olisi ollut taistella loputtomasti yksin loputtomia loukkauksia ja vääryyksiä vastaan. (If you can't beat them, join them..) Sukupuoleltaan naisen ruumiillisia perusominaisuuksia ovat kurvit, rinnat ja menkat, eikös? Niistä kaikista pääsee eroon nälkiintymällä. Helppo nakki.

      Eli lyhyesti, vastauksena kysymykseen 2.: "Pitkään jatkuneiden negatiivisten sosiaalisten kokemuksien" aiheuttama viha ja vielä erikseen sen tavanomaisen sukupuolisyrjnnän aikaansaama halu kieltää kehonsa ja sukupuolensa . Naurattaa itseänikin.

      3. Minkä ikäinen olit kun se tuli?
      Aloin tapella naiseuteni merkkejä vastaan heti, kun niitä ilmaantui; puberteetti-iässä.

      4. Miten läheiset suhtautuivat siihen?
      Ei ole mitään läheisiä.

      5. Miten sairaus vaikutti elämääsi?
      - Olen pystynyt kokemaan hauskan nurinkurista feminististä voimaantumista: Enpä ole enää sukupuoleni takia uhri - olen (julmuuksiin, kurinalaisuuteen, urheilusuorituksiin, pelonsekaisen kunnioituksen herättämiseen..) pystyvä ..henkilö; mies siinä missä pahempanikin.

      - Olen saanut onnistumisen - myös sosiaalisen onnistumisen (em. pelonsekaisen kunnioituksen tai ihailun herättäminen jo pelkällä ulkonäölläni) - kokemuksia. Tavan valjastaa vihani (kymmenien kilometrien juoksulenkeiksi tai tumman voitonriemuisiksi paastoviikoiksi). Olen saanut syyn pitää itsestäni ja ruumiistani. Olen tuntenut onnea. Turvaa tai tietynlaista koskemattomuudentunnetta: "Kaikki on hyvin, kunhan en vaan syö. Mitä muuta tapahtuukin, on ainakin se" & "Sanokaa mitä sanotte, haukkukaa ämmäksi - mitään te ette minulle (=tälle) voi."

      - Rahaa on palanut, bulimiakausina. Ruumis on mennyt huonompaan kuntoon rääkin alla, luonnollisestikin. Olen ajoittain joutunut pelkäämään joutuvani "auttamisen" kohteeksi (ajatus pakkohoidosta vastaa aika hyvin ajatusta raiskauksesta, itselleni; olisin taas oksettavien miehien pakkovallan alla, muiden määräiltävänä, muiden katseen määritettävänä).

      - En ole pahaksi onnekseni huikean tyhmä, joten välillä tietoisuuteni sh-toimintamallieni kehäpäätelmäisyydestä ja mihinkäänjohtamattomuudesta masentaa tai turhauttaa minua. Tällöin toivon, että minulla olisi ystävä. Vaan ei ole (eikä tule).

      6. Millaista hoitoa sait syömishäiriöön? Miten suhtauduit hoitoon?
      Olen välttänyt hoidon. Suhtaudun pakkohoidon ajatukseen edellämainitsemallani kauhulla (se olisi raiskauksen toisinta). Suhtaudun ammattiavun, vaikka pakottomankin, ajatukseen inholla (se vertautuu mielessäni holhoamiseen (joka puolestaan linkittyy raiskaustematiikkaan vahvasti) ja tiettyyn kuvaannolliseen "päälaelle taputteluun" muka-ylemmiltä tahoilta (vrt. kaikenkarvainen kuvaannollinen perseelletaputtelu muka ylemmiltä tahoilta, ts. miehiltä).

      7. Olisitko toivonut, että läheiset tai hoitohenkilökunta olisi toiminut jotenkin toisin?
      Toivoisin, että minulla olisi läheinen. Toivoisin ehkä enemmän kuin mitään muuta, että jostakin vaan ilmaantuisi joku, joka välittäisi paskan vertaa, muttei olisi pelkkä tavan päälaelle- tai perseelletaputtelija. (Vaan ei ole, eikä tule. Tiedetään.)

      ps. Kertokaa jos huomaatte kirjoitusvirheitä ;D
      "Lähihoitajaopiskelija" on yhdyssana
      Käyttäytäisin ["käyttäisin"]
      2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön? ["Minkä tekijöiden"] jne..

    • neitionnellinen

      1. Bulimiasta eteni anoreksiaan, josta BED/EDNOS oireiden jälkeen pikkuhiljaa kohti parempaan ihan tekemällä elämänmuutoksen ja uskomalla parempaan ja löytämällä rakkauden normaali terveellistä ruokaa kohtaan. Kaikki kuitenkin lyhyen ajan sisällä.

      2. Kaverini haukkui isoksi vaikka totuus oli toista: olin (ja olen edelleenkin) hoikka, normaalipainoinen ja lihaksikas, sillä urheilin ja söin hyvin.

      3. 17

      4. Olivat huolissaan, yrittivät saada syömään enemmän.

      5. Koulu kärsi, sosiaaliset suhteet (en uskaltanut viettää aikaa kavereiden kanssa), puutostiloja jotka aiheuttivat BED oireita sitten lopuksi. Niin ja masentuneisuutta.

      6. En erityisemmin mitää, sillä minun osalta tämä oli kuitenkin suhteellisen lievää ja lyhyt aikaista. Nytten olen käynyt ravintoterapeutilla yms.

      7. Kyllä! Läheiset olisivat voineet pistää suoraan hoitoon vaikka väkisin tai yrittänyt vaikuttaa asiaan paremmin. Syömisen kanssa pelleily on vakavaa.

    • taasmennään

      1. Mikä syömishäiriö sinulla on tai oli?
      - Ei vielä varsinaista diagnoosia ole annettu, mutta sama se lienee kuin viimeksi eli anorexia atypica

      2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön?
      - Huono itsetunto, tunne-elämän ongelmat / puutteelliset taidot käsitellä tunteita, äidillä mielestäni ollut aina hieman sairas suhtautuminen ruokaa / painoon.

      3. Minkä ikäinen olit kun se tuli?
      - Ensimmäisen kerran olin 17 ja sairastin reilut 2 vuotta, tällä hetkellä olen 23 ja syömisongelmia takana taas vuosi.

      4. Miten läheiset suhtautuivat siihen?
      - Eivät oikein osaa tehdä mitään. Eivät tiedä mitä kuuluisi sanoa tai tehdä, pelkäävät mun tulkitsevan asioita väärin jne. Vaikeaahan se heille on. Tällä hetkellä ystävät ovat kyllä pysyneet, vaikka ovat selvillä tilanteesta, kiitos heille siitä. Tietysti oma käytökseni myös vaikuttaa siihen, joka on tällä hetkellä sairaudesta huolimatta huomattavasti järkevämpää, kuin teinivuosina. En mm. tällä hetkellä juo, joka auttaa pitämään itsetuhoiset ajatukset vain ajatuksina. Nuorempana miksailin viinaa ja lääkkeitä, viiltelin jne. Arvostan myös enemmän muita ihmisiä, enkä yritä työntää heitä pois samalla tavalla, kuin viimeksi sairastaessani. Haen apua ihan vain läheistenikin takia, koska en halua heidän joutuvan kärsimään minun takiani.

      5. Miten sairaus vaikutti elämääsi?
      - Syömättömyys lisää masennusta/ahdistusta, ajatukset on ruuassa yms. kokoajan, keskittymiskyky ja muisti kärsii jne.

      6. Millaista hoitoa sait syömishäiriöön? Miten suhtauduit hoitoon?
      - Enemmänkin mulla on aina hoidettu masennusta ja syömishäiriö on vaan roikkunu mukana. Vaikka oirehan se vaan onkin. Nuorempana apuna oli suljettu osasto sekä päiväosasto, kävin myös vuoden terapiassa. Terapia jäi kesken, koska muutin toiseen kaupunkiin. Tällä hetkellä olen menossa terapiaan.

      7. Olisitko toivonut, että läheiset tai hoitohenkilökunta olisi toiminut jotenkin toisin?
      - Olisin toivonut, että nuorempana äitini olisi ollut minulle enemmän äiti kuin ystävä. Hän ei puuttunu sairaisiin käytöksiini tai oikeastaan koskaan ymmärtänyt, kuinka vaarallinen olin itseäni kohtaan välillä ja on ehkä hyvää tuuriakin, että olen edelleen tässä. Varmasti on vaikeaa yrittää toimia tyttären kanssa, jolla on masennus, paniikki- sekä syömishäiriö, mutta mielestäni vanhempani olivat liian välinpitämättömiä. Tai todella sinisilmäisiä. Hakeuduin itse osastolle kun täytin 18.

      Anteeksi lyhyet vastaukset, en oikein jaksanutkaan keskittyä..

    • efjuu
    • n17

      1. Mikä syömishäiriö sinulla on tai oli?

      Mitään ei virallisesti ole koskaan diagnosoitu, mutta viiteen ja puoleen vuoteen on mahtunut kaikkea. Kausittain bulimiaa, anoreksiaa ja jotain niiden väliltä. EDNOS taitaa olla lähimpänä totuutta.

      2. Mitkä tekijät uskot aiheuttaneen syömishäiriön?

      Vanhenpien ylipainoa, sekä erityisesti heidän varoittavat puheensa siitä, kuinka minusta tulee samanlainen mikäli jatkan tätä rataa.. Tämä ollessani n. 10-11-vuotias. Lisäksi kaverien mallikommentit, ja median luomat paineet. Äitini huomauttaa kaikesta kehossani tapahtuvasta muutoksesta. Kommenttia tulee saman tien jos farkut alkavat kiristää tai löystyä. Farkkujen löystyminenhän ei kylläkään huoleta äitiä, hänestä se on hyvä asia mahdollisen malliuran kannalta..
      Eli painoani on aina vahdattu ja tunnen tulleeni kasvatetuksi syömishäiriöiseksi.

      3. Minkä ikäinen olit kun se tuli?

      Kysymys voisi olla enemminkin jotenkin tällainen "minkä ikäinen olit kun aloit oireilla syömishäiriötä?"
      11-vuotiaana. Silloin lähinnä ahdistusta tulevasta lihomisesta, runsasta liikuntaa, mutta syöminen oli ok. 12-vuotiaana kasvu jo melkein loppunut, perse alkoi levitä. Niin alkoi myös oksenteluni ja mallien ihaileminen. Jo 12-vuotiaana luin laihdutusvinkkejä ja urheilin paljon.

      4. Miten läheiset suhtautuivat siihen?

      Oksentelusta eivät saaneet tietää, olihan se kylläkin aika vähäistä vielä tuolloin. Paino lakkasi nousemasta, mutta se pystyttiin laittamaan nuoren iän piikkiin. Ahdistus omasta kropasta taas murrosikää. Eli eivät oikeastaan saaneet tietää.
      13-14-vuotiaana tuli aina silloin tällöin soittoa koulusta, kun tyttö ei ole syönyt kahteen kuukauteen kouluruokaa, mutta selitin, etten pitänyt siitä. Tämän äiti uskoi ja soitti takaisin raivoisan puhelun, kuinka hänen tyttönsä on terve ja että maikalla itsellään viiraa päässä kun kuvittelee että sitä kouluruokaa pystyisi joku muka syömään. (Minä kuulin tämän puhelun, koska äitini keskusteli samalla aikaa minun kanssani kuin opettajan.)

      5. Miten sairaus vaikutti elämääsi?

      On tämä ollut yhtä vuoristorataa, ahdistusta, epätoivoa, kipua, pyörtyilyä, itseinhoa ja kaikkea muuta kuraa. Kaikkea on tullut kokeiltua ja vuosi vuodelta tämä käy pahemmaksi.

      6. Millaista hoitoa sait syömishäiriöön? Miten suhtauduit hoitoon?

      En yhtään minkäänlaista, ja painan edelleen saman verran kuin ollessani 13-vuotias.

      7. Olisitko toivonut, että läheiset tai hoitohenkilökunta olisi toiminut jotenkin toisin?

      Juu! Olisivat voineet tajuta viiltelyjäljistä, laihdutuskirjoista, sh-foorumista, tv:n dieetti ohjelmista, ruokavalion muuttamisesta, kiinnostuksestani ruokaa kohtaan ja jatkuvasta painoni heittelystä ettei kaikki ole IHAN HYVIN.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      1840
    2. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1763
    3. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1754
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      255
      1437
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1382
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      486
      1008
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      960
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      907
    9. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      901
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      861
    Aihe