Paavo Väyrysen luokkatoverit muistavat vieläkin, että hän jo koulupoikana ilmoitti nousevansa Suomen tasavallan presidentiksi. Paavon tavoite kirjattiin Kemin yhteiskoulun abiturienttien kronikkaan 1965.
Paavo erottui koulussa monin tavoin. Hän oli ainoa, jolle isä oli ostanut kateutta herättävän auton, ettei pojan tarvinnut matkustaa junalla kotiin parinkymmenen kilometrin päähän Keminmaalle. Koulussa pantiin myös kuolaten merkille, että Paavon eväsleipien päällä oli aina tukeva voikerros ja jykevä kinkkuviipale.
Jokainen maaseudun kirkonkylä tuottaa ainakin yhden Paavo Väyrysen tapaisen tyypin. Yhdessä nämä lapsinerot muodostavat maalaisliitto-keskustan selkärangan. He ovat eräänlaisia kolmannen divisioonan lahjakkuuksia, jotka helsinkiläisessä kulttuurissa herättävät hilpeyttä.
Paavo menestyi koulussa, tanhu- ja lausuntakilpailuissa, mutta urheilukentällä hänestä ei ollut vastusta. Tikkaa hän heitti kuin tytöt. Raittiusaate oli Paavolle niin läheinen, että ensimmäisen ryyppynsä hän otti vasta 18-vuotiaana.
Kerran hän pyysi opiskelukaveriaan opettamaan ryyppäämisen jaloa taitoa, mutta sitä hän ei koskaan oppinut. Kännissä Paavo on mahdoton ja kömpelöt yritykset iskeä naisia ovat säälittäviä.
Paavo on selvinnyt läpi elämänsä ilman kavereita ja läheisiä ystäviä. Hänen työparinaan ollut puoluesihteeri Seppo Kääriäinen yritti urkkia toimittajilta, mitä mieltä Paavo oli asioista, sillä tämä ei kertonut suunnitelmistaan edes puoluesihteerilleen.
Opiskelukaveri muistaa, että kerran Paavo pohdiskeli jopa liittymistä sosiaalidemokraatteihin. Hanke ei tietenkään toteutunut.
Paavossa pyrkyryys on näkynyt aina. Kepulainen tv-johtaja palkkasi Paavon A-studioon, jossa hän teki vuoden 1970 vaalien alla ohjelmasarjan Lapin metsäoloista. Kun Lapin piirijärjestö oli valinnut Paavon eduskuntaehdokkaaksi, päätös julistettiin salaiseksi, jotta Väyrysen vaaliohjelmat eivät joutuneet karanteeniin. Ne veivät Paavon eduskuntaan.
Paavo rakensi pyrkyryydellään nopeasti uransa. Hän pääsi ulkoministeri Ahti Karjalaisen avustajaksi, puolueen varapuheenjohtajaksi, ministeriksi, puheenjohtajaksi ja presidenttiehdokkaaksi. Hän raivasi kilpailijat tieltään. Tässä työssä hän oli täysin häpeämätön. Paavo kaatoi puheenjohtaja Johannes Virolaisen, yritti kaataa Mauno Koiviston hallituksen, yritti tehdä Ahti Karjalaisesta presidentin KGB:n kenraalin Viktor Vladimirovin tuella, savusti Karjalaisen ulos Suomen Pankista, kun tästä ei ollut hänelle enää hyötyä, yritti kaataa Esko Ahon hallituksen, yritti estää EU-sopimuksen, vastusti Suomen siirtymistä euroon.
Paavo Väyrysessä on paljon huvittavia piirteitä. Jos Koivisto on nuuka, niin Paavo on sairaalloisen itara. Hän ei kaiva lompakkoaan esiin, kun pitää maksaa lounas, olut tai kahvit. Kerran eräs toimittaja ihmetteli, kun Paavo tarjosi hänelle kahvit, mutta sitten selvisi, että nekin menivät EU:n piikkiin.
Ne, jotka luulivat, että Paavon kuningastie katkesi jo 15 vuotta sitten, olivat taas väärässä. Hitleriltä lainatulla termillä "tahtopolitiikka" Paavo nousee Kepun puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Hänen tukenaan on maaseudulle luotu Kepulandia, jossa vallitsee yksipuoluejärjestelmä.
Paavo erottui koulussa monin tavoin. Hän oli ainoa, jolle isä oli ostanut kateutta herättävän auton, ettei pojan tarvinnut matkustaa junalla kotiin parinkymmenen kilometrin päähän Keminmaalle. Koulussa pantiin myös kuolaten merkille, että Paavon eväsleipien päällä oli aina tukeva voikerros ja jykevä kinkkuviipale.
Jokainen maaseudun kirkonkylä tuottaa ainakin yhden Paavo Väyrysen tapaisen tyypin. Yhdessä nämä lapsinerot muodostavat maalaisliitto-keskustan selkärangan. He ovat eräänlaisia kolmannen divisioonan lahjakkuuksia, jotka helsinkiläisessä kulttuurissa herättävät hilpeyttä.
Paavo menestyi koulussa, tanhu- ja lausuntakilpailuissa, mutta urheilukentällä hänestä ei ollut vastusta. Tikkaa hän heitti kuin tytöt. Raittiusaate oli Paavolle niin läheinen, että ensimmäisen ryyppynsä hän otti vasta 18-vuotiaana.
Kerran hän pyysi opiskelukaveriaan opettamaan ryyppäämisen jaloa taitoa, mutta sitä hän ei koskaan oppinut. Kännissä Paavo on mahdoton ja kömpelöt yritykset iskeä naisia ovat säälittäviä.
Paavo on selvinnyt läpi elämänsä ilman kavereita ja läheisiä ystäviä. Hänen työparinaan ollut puoluesihteeri Seppo Kääriäinen yritti urkkia toimittajilta, mitä mieltä Paavo oli asioista, sillä tämä ei kertonut suunnitelmistaan edes puoluesihteerilleen.
Opiskelukaveri muistaa, että kerran Paavo pohdiskeli jopa liittymistä sosiaalidemokraatteihin. Hanke ei tietenkään toteutunut.
Paavossa pyrkyryys on näkynyt aina. Kepulainen tv-johtaja palkkasi Paavon A-studioon, jossa hän teki vuoden 1970 vaalien alla ohjelmasarjan Lapin metsäoloista. Kun Lapin piirijärjestö oli valinnut Paavon eduskuntaehdokkaaksi, päätös julistettiin salaiseksi, jotta Väyrysen vaaliohjelmat eivät joutuneet karanteeniin. Ne veivät Paavon eduskuntaan.
Paavo rakensi pyrkyryydellään nopeasti uransa. Hän pääsi ulkoministeri Ahti Karjalaisen avustajaksi, puolueen varapuheenjohtajaksi, ministeriksi, puheenjohtajaksi ja presidenttiehdokkaaksi. Hän raivasi kilpailijat tieltään. Tässä työssä hän oli täysin häpeämätön. Paavo kaatoi puheenjohtaja Johannes Virolaisen, yritti kaataa Mauno Koiviston hallituksen, yritti tehdä Ahti Karjalaisesta presidentin KGB:n kenraalin Viktor Vladimirovin tuella, savusti Karjalaisen ulos Suomen Pankista, kun tästä ei ollut hänelle enää hyötyä, yritti kaataa Esko Ahon hallituksen, yritti estää EU-sopimuksen, vastusti Suomen siirtymistä euroon.
Paavo Väyrysessä on paljon huvittavia piirteitä. Jos Koivisto on nuuka, niin Paavo on sairaalloisen itara. Hän ei kaiva lompakkoaan esiin, kun pitää maksaa lounas, olut tai kahvit. Kerran eräs toimittaja ihmetteli, kun Paavo tarjosi hänelle kahvit, mutta sitten selvisi, että nekin menivät EU:n piikkiin.
Ne, jotka luulivat, että Paavon kuningastie katkesi jo 15 vuotta sitten, olivat taas väärässä. Hitleriltä lainatulla termillä "tahtopolitiikka" Paavo nousee Kepun puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Hänen tukenaan on maaseudulle luotu Kepulandia, jossa vallitsee yksipuoluejärjestelmä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tuo oli mainio analyysi Pyrkyri-Paavosta. Paksu pikkumies yrittää ja yrittää, mutta haaveeksi jää.
Paksu-Paavo jää korrella soittelemaan.
Paksu-Paavo Väyrynen jää ekalla kierroksella neljänneksi.
Hyvä kirjoitus Laitiselta. Etenkin, kun perustuu tosiasioihin.
Täyttää asiaahan tuo on ja kuvaa hyvin ehdokkaamme persoonaa.
asiaa kirjoitat.
Juoppon demun kirjoittelua. heh heh
Pyrkyri-Paavo Väyrynen on paksu pyknikko.
"Paavo Väyrysen luokkatoverit muistavat vieläkin, että hän jo koulupoikana ilmoitti nousevansa Suomen tasavallan presidentiksi. Paavon tavoite kirjattiin Kemin yhteiskoulun abiturienttien kronikkaan 1965."
Nythän Paavo Väyrynen on jo jossain tilaisuudessa sanonut, että hänestä tulee kahden kauden presidentti. Vaikka ei Paavosta ole tullut vielä yhdenkään kauden presidenttiä, vaikka kahdesti on jo yrittänyt.
Taitaa olla Aarno Laitinen niitä miehiä, jotka ovat kuutamolla politiikasta. Ja Väykyn vähäisistä ystävistä sen verran, että kuka se kehtaa jaaritella sellaisen kanssa, joka ei kertakaikkiaan ymmärrä, mistä on puhe. Väykky on niin viisas, että moni ihminen ei kykene samantasoiseen ajatteluun kuin hän. Väykky on nähnyt tulevaisuuteen aina niin EU ja euro asioissa kuin abina, kun on sanonut tulevansa presidentiksi! PAAVO ON PARAS EIKÄ KUKAAN SILLE MITÄÄN VOI!
Laitinen on osannut tiivistää mainioon kirjoitukseen Väyrysen olennaiset piirteet. Ne ovat pyrkyryys, häikäilemättömyys, röyhkeys, nuukuus ja öykkäröinti. Väyrysen kännistä öykkäröintiä ovat kirjoissaan kuvanneet myös keskustalaiset Keijo Korhonen ja Juhani Suomi. Korhonen on entinen ulkoministeri ja Suomi Ulkoministrriö pitkäaikainen virkamies. Juhani Suomi on tunnettu Urho Kekkosen elämä kerran kirjoittajana.
Laitista ottaa niin pahasti pattiin että suussa maistuu kun oma idoli, aatelissukuinen Paavo Lipponen rämpii pohjamudissa paaaljon-paaaljon Väyrysen jäljessä.
On tosi katkera vanha haaska tuo Laitinen. Onko lapsena jäänyt lelu patterin taakke jumiin vai mistä johtunee tuo kestovitutus?
Ei Laitista mikään v-tuta. Faktojahan hän vzin kirjoituksessaan esittää. Väyrynen sijaan on ainakin rökäletappion jälkeen käynyt kysymässä lääkäriltään: ”Voiko v-tutukseen kuolla?”
Laitinenhan on ihan hulluna Lipposeen. Nyt kun näyttää selvältä, että Lipponen vain nolaa itensä ja loppukin maine menee, niin tottakai muutaman jäljelläolevan fanin katkeruus on suuri. Laitinen oikein tihkuu myrkkyä kateudesta kun joutuu katsomaan kuinka Väyrynen nousee jälleen siivilleen kuin feenix-lintu tuhkasta.
Parasta sopeutua. Väyrynen on palannut politiikan eturintamaan jäädäkseen. Mielenkiintoista nähdä, mitä Laitinen kirjoittaa 10 vuoden päästä (vai pystyykö kirjoittamaan mitään)?
Tällainenhan se Väyrynen on. Aina oma etu edellä kaikkiin tilanteisin.
Juopon koluministin pieruista ei tarvitse välittää.
Aivan erinomainen kuvaus Väyrysen toiminnasta lapsuudesta nykyaikaan.
Herrat Virkkunen, Laitinen ja Lehtinen ovat niin fyysisesti rappeutuneita, että henkisenkin rappion täytyy jo olla vauhdissa. Laitisen teksteissähän se jo näkyykin.
Rappiota on täälläkin ihan silmin nähtävissä ja tekstistä aistittavissa.
Voi väyrys parka kun jää jo ekalla kierroksella langalle soitteleen, kun Niinistö valitaan ekalla kierroksella Presidentiksi
äänestä muut kuin jotkut kukkahattumummot joilla on jo valmiiksi toinen jalka haudassa. :))
kyllä tunnen väyrysen paavon ja täällä esitetty analyysi on kyllä tarkkasti paikallaan.
Paavon virhe on aina ollut se, että kehuu räikeästi itseään ja kuuluttaa voittoaan etukäteen, niin nytkin.
Äänestäjät kyllä huomaa itserakkaan pyrkyrin tarkoituksen ja lukevat paavoa kuin avointa kirjaa--- ja äänestäjät tietysti äänestävät vastaan, ja paavo ei ole oppinut huomaamaan, että missä se vika on, kun häntä ei kannateta tarpeeksi, eikä pääse pressaksi. Kyllä se on nyt paavolla viimeinen kerta yrittää- varmaan vaimonsa saisi suuremman äänisaaliin jos olisi ehdokkaana.
Sääliksi käy paavoa poloista .ISERAKAS VAALIKAMPANJA MENEE PERSEELLEEN!!
Näin on perseelleen menee paavon vaalit. Olisi nyt ainakin palkannut jonkun suunnittelemaan kampanjansa luonteen , kun se on aina ollut samanlainen ,itserakas ja voittoa julistava ,eikä se ole koskaan oikein purrut .Hyvää siinä on ollut se,että paavo on onnistunut tuomaan julki itserakkaan luonteensa ja saituutensa niin ,että koko suomen kansa sen tuntee. tosikko paavo on perusluonteeltaan, vaikka nyt yrittää muuntautua toiseksi , lisäki saita ja ahne.
EI SOVELLU PRESIDENTIKSI . Ääneni menee NIINISTÖLLE!!
murskavoitto ja lokamies mäntyniemeen ikkunan pesijäksi.
Tarkistapa vaikka sanakirjasta, mitä pyrkyryys tarkoittaa. Monella suomalaisella on lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä ongelmia, joten sen asian varmistamiseksi, ettei sinulla ole näitä vakavia hengentoimintaan liittyviä pulmia, olisi syytä toteuttaa antamani ohje. Jo kertomasi mukaan nimittäin Paavo Väyrynen osoittautuu aikaansaavaksi ihmiseksi.
Sen sijaan Sauli Niinistön ura on ollut peräti takkuinen. Jo koulunkäynti on kivestänyt kovasti. Vain hädin tuskin on Sauli selvinnyt luokalta toiselle ja luulenpa, että opettajien armo, ehkä opettajien porvarillinen tausta ennenkaikkea, on ollut syy siihen, että Sauli ylipäätään on saanut koulunsa käydyksi. Ylioppilastodistus on siksi kehno, että moni suomalainen suorastaan ihmettelee, miten pääsy korkeakouluopintoihin on ylipäätään ollut mahdollinen. Mutta kun tiedetään, että korkeakoulutkin ovat suomessa umpiporvarillisia, niin eihän se aivan maankaatoihme ole, että Saulikin on päässyt opista nauttimaan.
Valtiovarainministerinä ollessaan Sauli oli armoton säästäjä. Siltä näyttää, ettei tauti ole parantunut. Muistaakseni juuri äskettäin Sauli oli taas kinuamassa lisäsäästöjä, vaikka ei enää ministeri olekaan. Näiden säästöjen vuoksi Suomen talous ei ole päässyt kasvamaan siihen mittakaavaan, mihin olisi kenties päästy. Suomessa on nimittäin ollut tapana säästää valtakunta kuralle sen sijaan sijaan, että yritettäisiin edes jollakin konstilla saada taloudellista tulosta, eritotenkin hyvinvointia, aikaiseksi. Kyllä Paavon säästäminen on paljon terveemmällä pohjalla. Syy on siinä, että Paavon kieliavaruus on Saulin avaruutta laajempi, joten sitä myötä ajattelukaan ei koskaan takerru lillukanvarsiin.
Paavo on myös yhteistyökykyinen. Presidentinvaalikeskustelussa Paavo on
ilmoittanut johtavansa ulkopolitiikkaa yhteistyössä hallituksen ja eduskunnan kanssa. Sen sijaan Sauli vaikuttaa johtamismenetelmiltään lähinnä keskiaikaiselta sulttaanilta. Jotkut pahat kielet kertovat, että alaiset suorastaan ovat ratkenneet itkuun Saulin hirmuhallinnon raskauttamina.
Mitä taas siihen tulee, kenelle nauretaan eniten, niin olen pannut merkille, että ainakin aidanseipäät ovat päästelleet suoranaisia selkäkeikkanauruja kuullessaan Sauli Niinistön vision tulevasta Suomen linjasta kansainvälistyvässä Euroopassa. Aidanseipäät nimittäin arvelevat, että tulevaisuuden painopiste on kestävässä kehityksessä ja ihmiskunnan luontosuhteessa. Aidanseipäitä ei Nato kiinnosta pätkääkään. Ja tämän
ymmärtää hyvin, koska aidanseiväs jo sinällään on pelottava ase, jopa
sodankäynnissä.
Jotta siitä kiistaa kumpi on nuukin?? Vaikeaa sanoa. Väyrynen on tunnustanut kansa olevansa tosi nuuka. Se on hänen ainoa heikkous/vika jonka myöntänyt tentissä. Kahvinsa kyllä joskus itse maksanutkin , niin tunnusti..
Eilen Väyrynen rikkoi vaalilakia kampanjoimalla äänestyspaikalla.