Kenen kirjoitus?

Paavo Väyrysen luokkatoverit muistavat vieläkin, että hän jo koulupoikana ilmoitti nousevansa Suomen tasavallan presidentiksi. Paavon tavoite kirjattiin Kemin yhteiskoulun abiturienttien kronikkaan 1965.

Paavo erottui koulussa monin tavoin. Hän oli ainoa, jolle isä oli ostanut kateutta herättävän auton, ettei pojan tarvinnut matkustaa junalla kotiin parinkymmenen kilometrin päähän Keminmaalle. Koulussa pantiin myös kuolaten merkille, että Paavon eväsleipien päällä oli aina tukeva voikerros ja jykevä kinkkuviipale.

Jokainen maaseudun kirkonkylä tuottaa ainakin yhden Paavo Väyrysen tapaisen tyypin. Yhdessä nämä lapsinerot muodostavat maalaisliitto-keskustan selkärangan. He ovat eräänlaisia kolmannen divisioonan lahjakkuuksia, jotka helsinkiläisessä kulttuurissa herättävät hilpeyttä.

Paavo menestyi koulussa, tanhu- ja lausuntakilpailuissa, mutta urheilukentällä hänestä ei ollut vastusta. Tikkaa hän heitti kuin tytöt. Raittiusaate oli Paavolle niin läheinen, että ensimmäisen ryyppynsä hän otti vasta 18-vuotiaana.

Kerran hän pyysi opiskelukaveriaan opettamaan ryyppäämisen jaloa taitoa, mutta sitä hän ei koskaan oppinut. Kännissä Paavo on mahdoton ja kömpelöt yritykset iskeä naisia ovat säälittäviä.

Paavo on selvinnyt läpi elämänsä ilman kavereita ja läheisiä ystäviä. Hänen työparinaan ollut puoluesihteeri Seppo Kääriäinen yritti urkkia toimittajilta, mitä mieltä Paavo oli asioista, sillä tämä ei kertonut suunnitelmistaan edes puoluesihteerilleen.

Opiskelukaveri muistaa, että kerran Paavo pohdiskeli jopa liittymistä sosiaalidemokraatteihin. Hanke ei tietenkään toteutunut.

Paavossa pyrkyryys on näkynyt aina. Kepulainen tv-johtaja palkkasi Paavon A-studioon, jossa hän teki vuoden 1970 vaalien alla ohjelmasarjan Lapin metsäoloista. Kun Lapin piirijärjestö oli valinnut Paavon eduskuntaehdokkaaksi, päätös julistettiin salaiseksi, jotta Väyrysen vaaliohjelmat eivät joutuneet karanteeniin. Ne veivät Paavon eduskuntaan.

Paavo rakensi pyrkyryydellään nopeasti uransa. Hän pääsi ulkoministeri Ahti Karjalaisen avustajaksi, puolueen varapuheenjohtajaksi, ministeriksi, puheenjohtajaksi ja presidenttiehdokkaaksi. Hän raivasi kilpailijat tieltään. Tässä työssä hän oli täysin häpeämätön. Paavo kaatoi puheenjohtaja Johannes Virolaisen, yritti kaataa Mauno Koiviston hallituksen, yritti tehdä Ahti Karjalaisesta presidentin KGB:n kenraalin Viktor Vladimirovin tuella, savusti Karjalaisen ulos Suomen Pankista, kun tästä ei ollut hänelle enää hyötyä, yritti kaataa Esko Ahon hallituksen, yritti estää EU-sopimuksen, vastusti Suomen siirtymistä euroon.

Paavo Väyrysessä on paljon huvittavia piirteitä. Jos Koivisto on nuuka, niin Paavo on sairaalloisen itara. Hän ei kaiva lompakkoaan esiin, kun pitää maksaa lounas, olut tai kahvit. Kerran eräs toimittaja ihmetteli, kun Paavo tarjosi hänelle kahvit, mutta sitten selvisi, että nekin menivät EU:n piikkiin.

Ne, jotka luulivat, että Paavon kuningastie katkesi jo 15 vuotta sitten, olivat taas väärässä. Hitleriltä lainatulla termillä "tahtopolitiikka" Paavo nousee Kepun puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Hänen tukenaan on maaseudulle luotu Kepulandia, jossa vallitsee yksipuoluejärjestelmä.