Olen jo jonkin aikaa chattaillut ja törmännyt useammin kuin kerran seuranhakuisiin miehiin.
Tietenkin, koska chat ei ole ainoastaan jututustelua varten, vaan myös monille tapa kohdata uusia suhteita.
Sinkkumiesten seurankaipuu -on sitten hetkellisen tai pysyvämmän ystävän toive, on yleisesti hyväksytty, eikä sitä kukaan moralisoi. Harva kyseenalaistaa keski-ikäisen miehen sinkkuuden, onko taustalla ongelmia vai onko vaatimustaso ollut liian korkealla koko iän (chatistako luulee napakymppinaisensa löytyvän?)
Jos hakijana on varattu mies, varsinkin naischattaajien hiukset nousevat pystyyn pelkästä empatiasta tämän urhon vaimoa kohtaan.
Miksi parisuhteessa oleva mies hakee seuraa chatista? Vaihtelunhalustako? Helppoudesta kohdata nainen, pelkäämättä tulevansa heti kättelyssä torjutuksi? Todelliseen tarpeeseen? Vai liiton loppusuoran häämöttäessä löytääkseen uuden onnettaren?
Yleisin kerrottu syy on hellyyden- ja läheisyydenpuute, puuttuva yhteiselämä. Eli puhe ei ole nyt seksistä. Pelkän seksikumppanin hakijoita varmasti on, sitä en kiellä, mutta haluan nimenomaan sanoa sanani hellyydestä.
Miksi keski-ikäistyvä mies ei koe saavansa hellyyttä ja ymmärtämystä kotonaan? Mikä on parisuhteessa silloin mennyt metsään? Eikö hellyys ole se, joka on jäljellä, kun seksi ei enää luista? Eikö kunnioitus ja hellyys elämänkumppaniaan kohtaan ole kaiken A&O?
Miksi miehen tekemä aloite parisuhteen parantamiseksi kaikuu kuuroille korville? Onko yritystä liian vähän? Ovatko naiset haluttomia korjaamaan tilannetta? Onko naisen luonne muuttunut kovemmaksi? Ovatko naiset nykyajan sohvaperunoita?
Mies on nurkkaan ahdistettu, jos joutuu hakemaan hellyyttä muualta kuin kotoaan. Perussuomimies arvostaa perhettään ja arkirutiineitaan, omaa sukuaan, ehkä enemmän kuin nykyajan pärjäävä nainen. Suurin osa miehistä, joiden kanssa olen ajatuksia vaihtanut, ovat keskustelutaitoisia, myöntävät virheensä, eivätkä haluaisi pettää vaimojaan, mutta kumppanuuden kadottua, katsovat sen oikeutetuksi. Mietin, onko se niin. Antaako puolison kylmyys oikeuden pettää vai onko ainoa vaihtoehto parisuhteen lopettaminen?
Tietenkin, koska chat ei ole ainoastaan jututustelua varten, vaan myös monille tapa kohdata uusia suhteita.
Sinkkumiesten seurankaipuu -on sitten hetkellisen tai pysyvämmän ystävän toive, on yleisesti hyväksytty, eikä sitä kukaan moralisoi. Harva kyseenalaistaa keski-ikäisen miehen sinkkuuden, onko taustalla ongelmia vai onko vaatimustaso ollut liian korkealla koko iän (chatistako luulee napakymppinaisensa löytyvän?)
Jos hakijana on varattu mies, varsinkin naischattaajien hiukset nousevat pystyyn pelkästä empatiasta tämän urhon vaimoa kohtaan.
Miksi parisuhteessa oleva mies hakee seuraa chatista? Vaihtelunhalustako? Helppoudesta kohdata nainen, pelkäämättä tulevansa heti kättelyssä torjutuksi? Todelliseen tarpeeseen? Vai liiton loppusuoran häämöttäessä löytääkseen uuden onnettaren?
Yleisin kerrottu syy on hellyyden- ja läheisyydenpuute, puuttuva yhteiselämä. Eli puhe ei ole nyt seksistä. Pelkän seksikumppanin hakijoita varmasti on, sitä en kiellä, mutta haluan nimenomaan sanoa sanani hellyydestä.
Miksi keski-ikäistyvä mies ei koe saavansa hellyyttä ja ymmärtämystä kotonaan? Mikä on parisuhteessa silloin mennyt metsään? Eikö hellyys ole se, joka on jäljellä, kun seksi ei enää luista? Eikö kunnioitus ja hellyys elämänkumppaniaan kohtaan ole kaiken A&O?
Miksi miehen tekemä aloite parisuhteen parantamiseksi kaikuu kuuroille korville? Onko yritystä liian vähän? Ovatko naiset haluttomia korjaamaan tilannetta? Onko naisen luonne muuttunut kovemmaksi? Ovatko naiset nykyajan sohvaperunoita?
Mies on nurkkaan ahdistettu, jos joutuu hakemaan hellyyttä muualta kuin kotoaan. Perussuomimies arvostaa perhettään ja arkirutiineitaan, omaa sukuaan, ehkä enemmän kuin nykyajan pärjäävä nainen. Suurin osa miehistä, joiden kanssa olen ajatuksia vaihtanut, ovat keskustelutaitoisia, myöntävät virheensä, eivätkä haluaisi pettää vaimojaan, mutta kumppanuuden kadottua, katsovat sen oikeutetuksi. Mietin, onko se niin. Antaako puolison kylmyys oikeuden pettää vai onko ainoa vaihtoehto parisuhteen lopettaminen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
..chattiinkö ei saakaan mennä vain jutustelemaan? Entäpä varattu henkilö, joka haluaa vain juttuseuraa, ei muuta? Onko sitten pelkkä keskustelu/chattiystävyys mielestäsi tuomittavaa?
Kyse ei ollut yleensä chattaamisesta, vaan nimenomaan varatusta miehestä, joka hakee chatista jotain sellaista, jota kaipaa, eikä vaimoltaan sitä saa. Kyse ei ollut seksistä, kuten mainitsin kirjoituksessani, vaan hellyydestä.
En ole tuominnut mitään, en ketään, en mistään.
siihenpä saavat sitten miehet vastailla..
Olen huomannut saman. Aviomiehet ovat tosi helliä ja hellyyden kipeitä sätissä, muutaman kauniin sanan nähtyään jäävät koukkuun .. ihan kuin edellisestä hellästä sanasta olisi ikuisuus.
Monet ukkomiehet (tossut) purkavat paineitaan nettiin kun kotona eivät uskalla ( vaimo saattaa jopa vetää turpaan tai ainakin kostaa jollain tavalla).
Sättinainen alistuu odottamaan kultaisena, kilttinä hellänä ja täynnä elinvoimaa ja helliä sanoja kunnioitusta ja arvonantoja ja ihailua tulvillaan.
Olen monet itsetunto-ongelmaiset ukkomiehet saanut kaappiini ja he ovat lähteneet :=) hymyssä suin .... takaisin aviohelvettiinsä.
jospa on niin että avioliittoon haetaan piristysruisketta sätistä.
jospa sätti-avio-mies hakee hetken lohtua arkeen.
En pysty kirjoittmaan osuvasta avauksestasi pitkään, sillä kostuneet silmäni estävät kirjoittamiseni.......
ja anna kyynelten valua valtoimenaan
kyllä minä kuuntelen
Annatullakulta :-9
Eikö lohtua tulisi saada kotona?
Naiset ovat perinteisen ajattelun mukaan hellempiä, kuin miehet. Hellittelevät ainakin lapsiaan ja keskustelevat avoimesti ystävättäriensä kanssa vaikeistakin asioista. Miksi miestä on niin vaikea kuunnella ja pitää hyvänä, puhua hänen kanssaan, kun sillä pitäisi liittonsa elossa ja miehen pois sätin vaikutuspiiristä?
On syntymässä uusi uljas rotu
miesten huolehtima, miesten synnyttämä, miesten ruokkima, miesten välillisen rakkauden kohde
Kova ja nälkäinen Ahne ja ilkeä
Aviovaimo
minä itse
menköön mies minne pystyy, jos jaksaa...
eroa ei saa vaikka uskaltais pyytääkin...
Kirjoitat varmasti asiaa. Ei mies jaksa olla pelkkä kovis. Entäpä varatut ja vapautumista harkitsevat naiset. Ne, jotka eivät heti kättelyssä sano, että mulla on ihaana puolisko, mä vaan kälätän tässä muuten.
Miehenä minulle on jäänyt semmoinen kuva, että naiset kaipaavat hyväksyntää. He kaipaavat sitä, että ei mitätöitäisi kaikkia mielipiteitä. He kaipaavat tavallista arvostusta. Tavalliset naiset tuskin kaipaavat olevansa jotain maailmannapoja. Mutta toveruutta pitäisi olla tarjolla miehen puolelta.
Taitaa olla ongelmia molemmin puolin.
Merkillistä viipottelua mun mielestä. Jos mä höblään naisen kanssa täällä chatissa tai livenä, so what? Mun gimma (olemme tiukassa parisuhteessa) ei pane hanttiin, päinvastoin, mutta ei se olekaan suomalainen dorka amatööripsykologi mustasukkainen jaarittelija vaan muulla tavalla musta, hee hee. Herra varjele minua suomalaisista naisista ja niitten hellyydestä.
Vielä kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen rakastin miestäni ihan käsittämättömästi, jumaloin melkein. Meillä oli äärettömän ihana avioliitto.
Sitten jotenkin aloin vieraantua vähitellen. Minua alkoi ärsyttää tietyt piirteet. En enää tykännytkään olla riippuvainen hänestä, olla melkein sama ihminen. Halusin irti niin kiinteästä tunteesta, ettei se jättänyt tilaa itselle.
En halunnut enää helliä häntä. En halunnut hänen koskettavan minua. Rakkaus oli loppunut, tullut päätepisteeseen. Kaikki loppuu elämässä, miksei rakkauskin. Miksi rakkaudelle pitäisi antaa väkinäistä tekohengitystä, jos tunteet on kuluneet loppuun???
Vaimoni sairaus tukehduttaa kaiken tunnepuolen ponnistukset, ei kannata hakata päätä seinään. Mitä teen. Jätänkö hänet. Poweria olisi uuteenkin syhteeseen, hellyys olisi sen voima.
Vaikean kysymyksen edessä olet elämässäsi.Omasta elämästäsi on myös kyse.Toisaalta, miten ero vaikuttaa vaimosi sairauteen.Ei tällaiseen voi yksiselitteistä vastausta antaa.Itse varmaan parhaiten tarkkaan mietittyäsi tiedät miten toimia.
Voimia sinulle.
Vieläköhän olisi mahdollisuus odottaa käännettä parempaan. Se tulee ehkä pienin askelin. Minä kuljen vielä pienen taipaleen, tai pitemmän.
Usean miehen mielestä, jos he eivät saa kotona vaimoltaan omasta mielestään tarpeeksi seksiä he eivät saa myöskään omasta mielestään silloin hellyyttä. Useat miehet eivät halua puhua edes sätissä saati sitten livenä suoraan seksistä tai tässätapauksessa sen vähyydestä vaan käyttävät naisiin tehoavampaa muotoa eli hellyyden puutetta ja hakevat näin edes jonkinlaista huomiota ja hyväksyntää miehisyydelleen vastakkaiselta sukupuolelta.