Mikä on pahinta yksinäisyydessä?

niin, välillä on kiva olla yksinkin..

Nii-in.

No.

Eihän kukaan tule toimeen täysin yksin. Kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä, tavalla tai toisella. Vain siinä on eroja ihmisten välillä kuinka paljon kukin toisia ihmisiä tarvitsee. Toiset tarvitsevat enemmän, toiset vähemmän. On kuitenkin vaikeaa kuvitella täydellistä yksinäisyyttä, tai niin täydellistä yksinäisyyttä kuin ihmisten keskellä asuessa voisi olla. Ainahan pitäisi olla joku jonka kanssa puhua, joku jota tavata. Joku joka tuntee sinut ja tietää mitä ajattelet, mitä tunnet.

Moni tälle palstalle kirjoittaneista kokee olevansa täysin yksin, mutta kertooko sellainen tunne jonkinlaisesta sisäisestä yksinäisyydestä joka voi vaivata vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä. Siitä, että on yksin omien ajatustensa kanssa. Ettei pysty jakamaan ajatuksiaan ympärillä olevien ihmisten kanssa. Sellainen tilanne voi olla vaikea muttei silti tarkoita sitä, että ihminen olisi tyystin yksin maailmassa. Entä sukulaiset. Saattaa tuntua siltä, etteivät sukulaiset ymmärrä mutta jos sukulaisia kuitenkin on ja jos he välittävät ja ovat kiinnostuneita, se on jo paljon.

Kestävän parisuhteen perään kovasti haikaillaan mutta ei elämää voi sellaisenkaan vaatimuksen varaan alkaa rakentaa. Se on tämä maailmanmeno vähän semmoista, että parisuhde ei välttämättä kestä. Itseasiassa on syytä varautua siihen, että se ei kestä. Ja jos kaatuvan parisuhteen mukana kaatuu koko elämä, huonompi juttu kaatujalle. Monet tällä palstalla unelmoivat siitä, että löytäisivät täydellisen naisen tai täydellisen miehen ja sitten olisikin kaikki täydellistä maailmanloppuun asti. Todellisuushan on aivan muuta. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä täydellistä elämää eikä parisuhde ole mikään ehtymättömän onnen lähde.

Joo no. Ei ole tarkoitus, että tähän tulisi mitään saarnaamisen makua mutta sanonpa vain, että parempi olisi aina muistaa arvostaa sitä mitä elämässä on eikä haikailla sen perään mitä siinä ei ole.

Tuttavissa ei ole yhtään onnellista parisuhteessa elävää ihmistä. Yksin elämisessä meitä kuljettaa pelko. Jos sitä tai jos tätä. Onni ei tule ulkoista kautta. On vain pakko kääntää sormi itseä kohti. Täytyy myös osata luovuttaa sellaisista ihmissuhteista, jotka eivät mitään anna. Yksinäisyys varmaan pahimmin koettelee ihmisten keskellä. Jospa sitä osaisi olla "armollinen" itseään kohtaan. Rankinta on se, ettei iloa voi jakaa. Silti valitsen mieluummin yksin elämisen (ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä) kuin huonossa suhteessa elämisen. Kaikki on kiinni omista valinnoista. Kyllä välillä koettelee oikein reippaasti, mutta muistaen omat parisuhdekokemukset, niin yksinäisyys on tila, josta voi tehdä ihan nautinnollisen elämän. Lienenkö sitten polttanut näppini totaalisesti. Ja kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Yksinäisyyskin on koulu ihmiselle. Ja valmistaa, mihin?

Toinen mies 44 kirjoitti:

Nii-in.

No.

Eihän kukaan tule toimeen täysin yksin. Kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä, tavalla tai toisella. Vain siinä on eroja ihmisten välillä kuinka paljon kukin toisia ihmisiä tarvitsee. Toiset tarvitsevat enemmän, toiset vähemmän. On kuitenkin vaikeaa kuvitella täydellistä yksinäisyyttä, tai niin täydellistä yksinäisyyttä kuin ihmisten keskellä asuessa voisi olla. Ainahan pitäisi olla joku jonka kanssa puhua, joku jota tavata. Joku joka tuntee sinut ja tietää mitä ajattelet, mitä tunnet.

Moni tälle palstalle kirjoittaneista kokee olevansa täysin yksin, mutta kertooko sellainen tunne jonkinlaisesta sisäisestä yksinäisyydestä joka voi vaivata vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä. Siitä, että on yksin omien ajatustensa kanssa. Ettei pysty jakamaan ajatuksiaan ympärillä olevien ihmisten kanssa. Sellainen tilanne voi olla vaikea muttei silti tarkoita sitä, että ihminen olisi tyystin yksin maailmassa. Entä sukulaiset. Saattaa tuntua siltä, etteivät sukulaiset ymmärrä mutta jos sukulaisia kuitenkin on ja jos he välittävät ja ovat kiinnostuneita, se on jo paljon.

Kestävän parisuhteen perään kovasti haikaillaan mutta ei elämää voi sellaisenkaan vaatimuksen varaan alkaa rakentaa. Se on tämä maailmanmeno vähän semmoista, että parisuhde ei välttämättä kestä. Itseasiassa on syytä varautua siihen, että se ei kestä. Ja jos kaatuvan parisuhteen mukana kaatuu koko elämä, huonompi juttu kaatujalle. Monet tällä palstalla unelmoivat siitä, että löytäisivät täydellisen naisen tai täydellisen miehen ja sitten olisikin kaikki täydellistä maailmanloppuun asti. Todellisuushan on aivan muuta. Ei ole täydellisiä ihmisiä eikä täydellistä elämää eikä parisuhde ole mikään ehtymättömän onnen lähde.

Joo no. Ei ole tarkoitus, että tähän tulisi mitään saarnaamisen makua mutta sanonpa vain, että parempi olisi aina muistaa arvostaa sitä mitä elämässä on eikä haikailla sen perään mitä siinä ei ole.

Lue lisää

Kirjoittelu foorumeille vähentää yksin olemisen tunnetta. Myös työpaikalla näkee paljon ihmisiä. Mutta tosiaan, ihmisten seurassakin olo voi olla yksinäinen.

hyvä olla yksin.ei tartte kuunnella eikä katella tyhmiä paskapäitä...

Yksinäisyyttä on kuunnella ilmastoinnin vaimeaa huminaa.
Kun haluais jonkun sanovan jotain, vaikka kuinka arkipäiväistä.
Mut ketään ei ole.
Ja jos pelkää, senkin toteaa vaan itselleen, ja vastaa itse:
"kaikki on hyvin, älä pelkää."
Viikonloput, juhlapyhät, vuodenajat vaihtuvat.
Tilanne ei.
Pelko että niin ei koskaan tapahdu.
Sekoamisen pelko.(se on kuulemma terveen merkki)

On vapaaehtoista yksinäisyyttä. Ja on olosuhteiden sanelemaa.
Siinä on ero.

Tämän satavuotisen yksinäisyyden keskellä vielä toivon.
Toivo sinäkin.
Älä luovuta vielä.