Mietitkö koskaan, että voimme törmätän toisiimme

Kenen

Minä mietin vaikka se onkin lähes mahdotonta.

En tekisi varmaan mitään,koska en edes tunnistaisi sinua.

Kaappaisin kainaloon ja veisin kotiin,panisin villisti ja heittäisin ovesta pihalle.

Esittelisin sinut äidilleni,joka kulkee aina mukanani,niin kaupassa,kuin baarissakin.

Tuo yksi jaksaa aina spekuloida tolla jos, jos ja jos. Olen ihan varma,,,,,, jos se johonkin tämän netin ulkopuolella törmää niin,....siinä käy näin...


http://www.youtube.com/watch?v=OHdlTAaBMRM

Mietin sitä, toivon sitä. Olenhan monesti jo luullut näkevinäni. Joku aika sitten kaupassa oli hyvin samanoloinen, kuin hän ja pitkään minä arvoin sitä voisiko olla. En kuitenkaan saanut sellaista tunnetta, niin lopulta päädyin tulokseen, että ei ollut. Kävisikö hän baareissa? Eihän sitä koskaan voi tietää. Itse olen menossa johonkin tänään.

katsoisin ja ihmettelisin,että mitähän tästä tulee.

Huutaisin Helevetisti apuva! Ja jos ei kukaan muu tulis apuun pyytäisin sulta apua. Ruvettais siinnä tutkimaan kumpi tuli kummasta suunnasta ja tuliko jarrutettua ja missä kohtaa. Sit tutkittais vahingot ja selviskö kumpainenkin ilman suurempia haavoja ja naarmuja. Sulla ois varmaan laastaria ja mä voisin painella sun kuhmuas.

Tahtoisin kokeilla tekohengityksen antoa mutta vauhdin pitäis olla huomattavasti kovempi törmäyshetkellä. Toivottavasti törmätään jossain ison mäen alarinteellä niin ehkä toiveeni viellä toteutuu. Vois mennä sukset sopivasti ristiin ja ei päästäis siitä ylös kun jäätäis napeistamme yhteen.
No mietin. Yks päivä muuten oikeesti mietin. Nyt kun ajattelen asiaa uudestaan. Haluaisin nähdä naamani ilme ois varmaan ikuistamisen arvoista. Olisin kyllä iloinen mutta ilmeeni voisi todellakin olla jotenkin hölmö. Jos olisit yksin matkassa tulisin jutteleen. Hyvä kysymys pisti miettimään vaikken tunne aloittajaa piti aktivoitua sain nauraa ja mieleni koheni kummasti! Olin vähän alamaissa.