Ei tekemisissä suvun kanssa

mikä suku?

Mitä mieltä olette 40 vuotiaasta miehestä joka ei ole missään tekemisissä sukulaistensa kanssa - Siis ei pidä minkäänlaista yhteyttä vanhempiinsa, ei sisaruksiin eikä muihinkaan.

49

1927

Vastaukset

  • Ikävä juttu. On kokemusta, sillä yksi pojistani ei ole pitänyt minuun yhteyttä yli kymmeneen vuoteen. Kostaa ehkä avioerosta, jota oli mahdotonta jatkaa jatkuvien riitojen ja erimielisyyksien vuoksi.
    Toivon pojalleni ymmärrystä ja että hän tulisi luokseni ja toisi perheensäkin mukanaan.
    Toisetkin lapset oireilevat, sillä heidän isänsä on yrittänyt manipuloida jokaista puolelleen. Olen itkuni itkenyt monta kertaa asian vuoksi, mutta eroa en kadu, sillä nyt olen sentään ihminen enkä kynnysmatto.

  • Lapsuuden trauma ja/ tai kansantauti masennus.

  • En minäkään ole omien vanhempieni kanssa tekemisissä, ja siihen on olemassa painavat syyt. Välit ovat olleet poikki jo 6 vuotta, eivätkä tule koskaan korjaantumaan.

    Jokainen saa päättää ketä ja millaisia ihmisiä elämässän pitävät.

    • Luulisin että hänellä on psyykkisiä ongelmia.
      Tälläisiä tapauksia on varmaan paljon, ei vain tohdita ottaa esille.


    • aina voi välit korjata jos on halua.... ja loppujen lopuksi veri on aina vettä sakeampaa... lähisuku se on joka välittää ja josta apua on saatavissa....


  • Tämä on oikeastaan sellainen asia, että pitäisi saada jonkun psykologin vastaus ja neuvo, että mitä tehdä tilanteelle.
    Sattuuko joku tietämään jotain kirjaa, missä käsiteltäisiin tälläistä asiaa?

    On hyvin raskasta vanhemmille, joitten lapsi ei pidä minkäänlaista yhteyttä, eikä saa tavata lapsenlapsiaan.
    Onko jokin sellainen yhdistys olemassa?

  • Olen samoilla linjoilla "suru puserossa" kanssa.

    Jos on mies, joka manipuloi, niin silloin käy just näin.
    Poikahan murrosiässä samaistaa itsensä perheen miespuoliseen ja automaattisesti on isänsä puolta. Siinä ei äidillä ole paljon mahdollisuuksia.

    • Mitä tehdä, jos on tälläinen tilanne?

      Jos yrittää keskustella, niin ei onnistu.

      Entä jos on lapsenlapsia?

      Puhun nyt tapauksista, missä esim isä tai esim isovanhempi on manipuloinut henkilön.


    • YLEENSÄ SE ON KYLLÄ ERONNUT NAINEN JOKA KÄÄNTÄÄ LAPSET ISÄÄ VASTAAN

      JOSKUS LAPSET AIKUISTUESSAAN TAJUAVAT SEN JA HYLKÄÄVÄT KATKERAN ÄITINSÄ


  • AIKA ITSEKÄS

  • Välejä tuskin syyttä on katkaistu. Emme voi tuomita häntä koska hän ei ole täällä kertomassa omaa puoltaan asiassa.

    Ei tässä mitään muuta mielipidettä voi muodostaa koska tiedot ovat niin niukat.

  • Sama täällä.
    Katkaisin yhteyden ns. "äitiini" (isä kuollut jo lähes 30 vuotta sittten) ja syystä!
    Samalla katkesi välit myös sisaruksiin paitsi yhteen jonka kanssa olen hyvissä väleissä. En puhunut "äitini" tai sisarusten kanssa lähes kymmeneen vuoteen, sitten se kuoli, ja se oli suuri helpotus! En mennyt hautajaisiin, en muistanut muutenkaan. Siitä sain paljon pahaa puhetta selän takana.
    Myös tyttäreni, joka silloin oli 3-vuotias, muistaa "ihanaa mummoa" kauhulla, hän pelkäsi sitä jo silloin, samoin sisareni tytär. Muut lapsenlapset eivät koskaan käyneet "mummolassa" ja "mummo" jäi heille pelottavaksi muistoksi.

    En ala selvittää miksi valintani tein, mutta syyt ovat TODELLA painavat, käyn nyt traumaterapiassa asian takia.
    Muutin jopa ulkomaille, en pysty käymään ent. kotikaupungissani Suomessa koska ahdistus kasvaa liian suureksi. Joten älkää tuomitko kun ette tiedä syitä taustalla! Joskus on tehtävä tämäkin ratkaisu voidakseen ylipäätään jäädä henkiin!

  • itse olen 40v. enkä ole vanhempieni kanssa missään tekemisissä johtuen heidän pahanlaatuisesta narsismista josta olen saanut kärsiä koko ikäni, valehtelusta ja mustamaalaamisesta......Nyt pystyn vihdoinkin hengittämään ja elää omaa elämääni.

  • Ei se kenestäkään sen huonompaa ihmistä tee, vaikka ei sukulaisiin olisi yhteydessä. Voihan olla, että häntä on kohdeltu huonosti tms. Ei keneenkään tarvitse olla yhteydessä vain siksi, että hän sattuu olemaan sukua.

    Sukulaisiaan ei voi valita, ystävät onneksi voi. Kieroileviin, pahaa puhuviin tai hyväksikäyttäviin sukulaisiin ei onneksi tarvitse pitää mitään yhteyttä. Monella on myös lapsuuden koti ollut kurja paikka. Miksi olla yhteydessä esim. lastaan hakanneeseen alkoholisti-isään, jos kyseinen tyyppi ei ole koskaan mitään hyvää tehnyt lapsensa eteen?

  • mulla sama tilanne.en pidä yhteyttä.miksi pitäisin olenhan kuulemma niin saamaton ja en osannut tehdä asioita niin kuin suku olisi halunnut=heidän ainoalla oikealla tavalla...mutta itse tiedän ettei asia näin ole.
    elämä on helpompaa kun hartioita ei paina inhottavat ihmiset.hengitän elämää joka solullani nykyisin.
    pahan olon voi kanavoida myös hyväksi oloksi.aikaa se vie mutta palkitsee.

    • en ole perheni kanssa tekemisissä, koska en elä heidän periaatteiden mukaan ja aina minusta löytyy vikoja ja en kelpaa tälläisenä kuin olen


  • Minä olen nähnyt koko lapsuuteni isän alkoholismia, väkivaltaa äitiämme kohtaan, hillitöntä syyttelyä ja mustasukkaisuutta ihan ilman syytä.
    Äitini on yrittänyt itsemurhaa muutamia kertoja, joutunut tekemään abortin hankalan perhetilanteen ja alistamisen vuoksi jne.
    Minulla oli kuitenkin muutama "vahva ja terve" ihmissuhde omassa perheyhteisössämme; isoäitini ja kummitätini. He antoivat turvaa ja huomiota kun asiat olivat huonosti, koin etten olisi koskaan yksin vaikka mitä tapahtuisi.

    Nyt olen 42v ja minulla on tiiviit välit vanhempiini. Isä joutui jättämään alkon minimiin sairastumisen vuoksi, äiti ei halunnut eroa ( ei olisi enää osannut aloittaa omaa elämäänsä -kuulemma.) Isoveljeni muutti kauemmas mutta olemme tiiviisti yhteydessä ja olen usein kiittänyt häntä siitä, että jaksoi olla se "oikea isoveli" ja kehoitti minua opiskelemaan ja tekemään kaikkea kivaa ja harrastamaan aina kun siihen oli mahdollisuus. Vanhemmilla on omat syynsä ja sairautensa, meistä se ei johtunut.
    Omassa elämässä olen kokenut ensimmäisen mieheni kaksissuuntaisen mieliala häiriökierteen ja lopuksi hän teki oman ratkaisunsa - ja päätti päivänsä ampumalla itsensä reilu 6 v sitten. Tämän kokemuksen jälkeen vanhempani "tulivat lopullisesti" järkiinsä. Eivät he pahemmin omia riitojaan riitele, tai ainakaan tee niistä isoa numeroa. Tiedän että elävät "riippuvuus suhteessa" mutta ikääkin molemmilla jo yli 72v.

    Kävin muutamia kertoja terapeutin kanssa juttelemassa ja sen kautta opin, etten voi muuttaa ketään muuta mutta voin antaa anteeksi ja aloittaa itse puhtaalta pöydältä. Sen olen tehnyt.
    Yritän muistaa lapsuudesta ne parhaat palat ja otan iloa irti nyt aikuisena. Olen käynyt uuden mieheni ja meidän uusioperheen kanssa monissa paikoissa, mistä lapsena haaveilin. Ei kannata katkeroitua vaan elää tätä hetkeä ja nauttia siitä!

    Kaikkea ei tarvitse vanhemmilleen kertoa, mutta me olemme oppineet sanomaan ja näyttämään toisillemme, että rakastamme toisiamme, aidosti ja oikeasti!

    Voimia siis kaikille, aina on mahdollisuus muuttua - toista ei voi ja silloin on osattava myös antaa tilaa, ehkä jopa luovuttaa. Katkeroitua ei kannata IKINÄ!

  • Entäs tämä?

    Poika rupesi lyömään äitiään. Äiti juoksi psykologilta toiselle. Psykologi selitti, että pojan isäpuoli manipuloi pojan lyömään äitiään (oli itse heikko, olisi itse halunnut lyödä, mutta manipuloi pojan lyömään).
    Tilanne vain jatkui. Sitten poika asui tytön kanssa, tuli ero heille koska tyttö oli uskoton.

    Poika ei pidä mitään yhteyttä sukuun, ei anna tavata lastaan joka tuli suhteessa.

    ?
    Mikä syynä tähän?

    • sai tarpeekseen suvustaan, onko ihmekkään:)


  • Periaatteeni on, että naapureita ja sukulaisiaan ei voi valita :)

  • SUKU ON PAHIN...TEKEE IHAN OIKEIN

    • niinkö


    • KKUA kirjoitti:

      niinkö

      NINIIKÖ


  • pitäisi pitää yhteyttä. Ei yhteyteen voi ketään pakottaa. Jokaisella on oma elämä ja oikeus elää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla.

  • Riippuu syistä.

  • Elämä on paljon helpompaa ja nautittavampaa kun hylkää ikävät asiat pois elämästään. Oli kyse sitten väkivaltaisista/narsistisista vanhemmista tai sukulaisista tai ystävistä. Tein itse aikoinaan päätöksen tiettyjen ihmisten totaalisesta hylkäämisestä ja se kannatti, oli kuin suuri paino olisi pudonnut harteilta. Pystyin alkaa pitkästä aikaa nauttimaan elämästäni ja olla onnellinen. Ei sukulaisuussuhde tarkoita että on pakko olla yhteydessä. Sairaat yksilöt sairastuttavat toisetkin ympärillään, parempi irrottautua sellaisesta jotta oma elämä saa mahdollisuuden tasapainoiseen ja hyvään tulevaisuuteen.

  • itsekin olen parhaani mukaan koettanut pysyä erossa sukulaisistani, mutta varsinkin eräs vainoaa minua; häirintää, perheenjäsenieni uhkailua, alistamista tyyliin "sinut on aivopesty etkä siksi muka halua olla tekemisissä" jne. mitään ei ole tehtävissä. ko. henkilöllä on niin paljon suhteita joka puolelle ja on aina saanut puhuttua kaikki viranomaisia myöten ympäri ja minusta on tehty se paha ja sairas ihminen. valitettavasti en voi muuta kuin vilpittömästi toivoa, että kuolis pois ja pian, että saisin vihdoin ja viimein elää "vapaasti" eikä tarvitsisi koko ajan pelätä rakkaitteni puolesta.

    • Kamala,jos väkisin yrittää yhteyttä pitää. Sairas se on. Itse en vaan päästä elämääni ketään.


  • käsittämätöntä....suurta itsekkyyttä...varsin itsekeskeinen ihminen...ei ymmärrä kuinka paljon vanhemmat ja sisarukset ikävöivät ja kärsivät...ei tosin taida haluta ymmärtääkkään kun on niin itseään täynnä....

  • Jospa miehellä on ollut tunteettomat vanhemmat. Eli asunut lapsuutensa rakkaudettomassa kodissa. Saanut ehkä vitsaa lapsena. Eihän hän silloin tuntea mitään empatiaa omiin vanhempiinsa. Vanhemmat! Jos haluatte, että lapsenne tulee teitä katsomaan vanhana antakaa heille rakkautta ja olkaa läsnä. Ei riitä, että olette paikalla. Pitäkää sylissä jne..

  • Katkaiskaa napanuora ajoissa, vallnta on teidän!
    Te elätte omaa elämäänne omien arvojenne kanssa, ette sukunne.

    Anteeksi vaan, mutta on todella vaikeata ymmärtää, miksi olette jääneet kiinni perheeseenne ja sukuunne.
    Välit voivat olla hyvät ilman riippuvuussuhdetta.

    • Jos suku on täynnä näitä uusköyhiä ämmiä, niin enehän ne vasta katkeria on. Hyvässä lykyssä talot ym. myyty, ja kituutellaan aivan naurettavilla tuloilla, koska ei muistettu kouluja käydä.Kellään muullakaan ei saa mitään olla, ja kateus vie kalatkin vedestä. Kaikkia haukutaan selän takana ja mustamaalataan ja puhutaan perättömiä. Itse kun on omalla työllään menestynyt elämässä, niin ei tulis mieleenkään kuunnella köyhien valituksia. Sen takia en ole sukulaisten kanssa tekemisissä.Ja elämä on todella helppoa näin.


    • ei puhuttavaa kirjoitti:

      Jos suku on täynnä näitä uusköyhiä ämmiä, niin enehän ne vasta katkeria on. Hyvässä lykyssä talot ym. myyty, ja kituutellaan aivan naurettavilla tuloilla, koska ei muistettu kouluja käydä.Kellään muullakaan ei saa mitään olla, ja kateus vie kalatkin vedestä. Kaikkia haukutaan selän takana ja mustamaalataan ja puhutaan perättömiä. Itse kun on omalla työllään menestynyt elämässä, niin ei tulis mieleenkään kuunnella köyhien valituksia. Sen takia en ole sukulaisten kanssa tekemisissä.Ja elämä on todella helppoa näin.

      Noin katkerasta vuodatuksesta tulee väistämättä mieleeni ettet ole kuitenkaan onnellinen elämässäsi.


  • Kyllä sukulaisiin pitää otta yhteyttä ennen kuin tapahtuu jotain (esim. kuolema) ja sitä katuu

    Olen itse 13.v tyttö ja en ole ikinä nähnyt äidin puolelta sukulaisiani (enkä ole ikinä oikeen kiinittänyt siihen huomiota). Kysyin äitiltä vähän aikaa sitten, että miks et ole ikinä yhteydessä sun isään tai sisaruksiin. Äiti sanoi '' se ei nyt sulle kuulu ja sitä paitsi mun isä ja äiti on kuollut'' jotain tollasta se sano, mutta eihän se mua sellai harmittanut kun en ikinä niitä nähnyt, mutta aijon nyt ottaa selville miksi äiti ei halua tavata perhettään ja soittaa tämän veljelle :)

  • Heti tulee mieleen seuraavat asiat mitkä ovat saattaneet vaikuttaa välirikkoon:

    - Typerät, itsekkäät sukulaiset, joiden seurassa ei vaan viihdy
    - Arvosteleva perhe
    - Alemmuuden tunne muuhun sukuun nähden
    - Perintökiistat
    - Lapsuuden traumat

  • Täällä sama juttu, mutta vain toisen puolen tahdosta, valinta annettiin ja muut valitsivat manipuloivan pojan (sisarukseni) puolen ja ylipuhui äitini (kertoi pelkäävänsä sisartani väkivaltaa jota esintyi ajoittain) olemaan kuuntelematta meitä ja apuamme sekä myös torjui viranomaiset jotka yritti auttaa.
    Kun viranomaiset yrittivät puuttua, niin muut sisaret menivät hänen puolelle (pyytävät vain rahaa ja tavaraa, asuvat ulkomailla, pakottavat äitini kerran vuodessa luokseen omalla kustannuksella ja maksattavat mm ruoat hänellä ja kun tulevat 3-4 vuoden välein suomeen niin äitini maksaa kaiken silloinkin, hän on sentään eläkeläinen pienellä kansaneläkkeellä) ja sinne äitini jäi. Ei ole vaihtoehtoja, omaa perhettäni en tuolle altista kun toisen ovat erään vallan alla. Ihan tarpeeksi olen heille kustantanut.

  • no ei nyt sentään, päässä ole vikaa jos ei vaan jaksa sukulaisia ,on sukulaisia jotka ovat kateellisia ja aina ollaan vetämässä mattoa jalkojen alta.Sulla joka viestit, et on päässä vikaa, ajattele vähän, jos sulla itsellä kaikki hyvin niin ei muilla aina ole, voi olla tosi v..maisia sukulaisia.

    • ^ Näinpä se on. Olen jo varma, että persoonallisuushäiriöisiä ovat. Kateus, katkeruus, pahan puhuminen, juoruilu - ei mitään kannustavaa, iloista, spontaania, vapautunutta olotilaa.

      Karmea suku!


  • Sitä ihmettelen että mitentoiset lähtevät asiaan mukaan ilman totuutta?

  • Mä oon mun sisarusten kanssa melko vägän yhteyksissä. Äitiin ja isään jonkun verran. Omiin jo täysikäisiin olen päivittäin vähintään viestein. Ja kotona on vielä kanssani yksi alaikäinen. Olen eronnut. Olen aika introvertti tyyppi. En kaipaa edes parisuhdetta. En tunne edes serkkujani,tai osan tiedän kyllä. Mutta en siis ole yhteyksissä. Elämä vaan on vienyt näin. Silti ihan normaalia elämää vietän. Kait.

  • Olihan katkeraa tekstiä.
    Vaikutti että kaikissa vanhemmissa oli täysin syy.
    Tottakai on kieroutuneita vanhempia, mutta useimmitenhan on se lapsi, joka ei ole kasvanut kypsäksi aikuiseksi.
    (Joo nyt tulee sitten samat tarinat kuin yllä kaikilta lapsilta...)

    Ei se ole silleen.
    Voi olla esim että tää lapsi rupesi kaveripiirin takia narkkaamaan.
    Jos esim käyttää amfetamiiniä, niin luonne muuttuu.
    Ei se ollut vanhemman syy, jos rupesi käyttämään huumeita! Huumeista on vaikea päästä eroon, vaikka vanhemmat miten yrittäisivät.
    (Joo nyt tulee vastaus lapsilta että eivät käyttäneet huumeita...)

    Toinen syy voi olla että esim tää lapsi joutui hyväksikäytetyksi ja vanhempi ei tiennyt sitä.
    Jotenkin vierittää syyn, varsinkin äidilleen (että ei auttanut).

    Johonkinhan se oma paha mieli pitää purkaa.
    Useimmiten puretaan äitiin. On helpompi olla kun saa purettua syyt vanhempien päälle.

    On sellainen "täydellinen vanhempi/äiti-kuva".
    Kun kukaan vanhempi ei ole täydellinen, ei edes itse tämä lapsi vanhempana.

    Jonkinlaista kypsymättömyyttä, että ei osaa olla empaattinen ja ymmärtää että vanhemmilla on ollut rankka lapsuus ja elämä ja eivät vain tienneet miten toimia, vaikka yrittivätkin.

    Miten sitten saada välit kuntoon?
    Vaikeaa, koska lapsi on ylpeä, vanhemmat eivät enää jaksa yrittää.

    Aika on ainoa, joka saattaa parantaa suhteen. Voi olla myös sattuma että vahingossa tapaavat toisensa ja sitten siitä pikkuhiljaa.
    Voi käydä juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa, vaikka yleensä se ei auta mitään.

    Olisi aihetta keskustella rakentavasti tästä aiheesta.
    Joku lehti voisi tehdä artikkelin asiasta.

  • Olen niin introvertti tyyppi että mulle ei vaan ole luontevaa pitää yhteyttä sukulaisiin tai muihinkaan ihmisiin, viihdyn erittäin hyvin omissa oloissani.

  • No ei tuo selitys ihan pure.

    Niin moni on.

    Soisit kuitenkin laittaa vaikka joulukortin vanhalle äidillesi/tädillesi tai jollekin.
    Ilahtuuvat.
    Varmaan laittavat kortin sinullekin, ja sinä ilahdut.

    Pikkusen empaattisuutta.

    • empatiat on naisten hömpötyksiä, miesten elämä on tylyä ja kovaa, ei ole varaa nyyhkyjuttuihin.


  • Jopas on kortilla...
    Elä viitsi puolustella kun ei oo aihetta.

    Käyttäisit edes oikeita nimityksiä kuten itsekkyys tms.
    Sulla ei oo haisuakaan naisten elämästä ja heidän vaikuksistaan.

    Olet pelkästään itsekäs ja omahyväinen tyyppi.

    • Haistan tuossakin manipulatiivista sävyä.
      Kun on ollut paljon negatiivisia kokemuksia muista ihmisistä, sukulaisistakin, huonoja neuvoja, tylytystä, ym. ja muutenkin on erittäin introvertti tyyppi niin ei kannata ihmetellä että ei ole kiinnostusta hengailla sukulaistenkaan kanssa.
      Oma seura paras seura.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Haistan tuossakin manipulatiivista sävyä.
      Kun on ollut paljon negatiivisia kokemuksia muista ihmisistä, sukulaisistakin, huonoja neuvoja, tylytystä, ym. ja muutenkin on erittäin introvertti tyyppi niin ei kannata ihmetellä että ei ole kiinnostusta hengailla sukulaistenkaan kanssa.
      Oma seura paras seura.

      Ihan ymmärrettävää. Sinä päätät omasta elämästäsi, ei kukaan muu.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ihan ymmärrettävää. Sinä päätät omasta elämästäsi, ei kukaan muu.

      Sitäpaitsi vituttaa koko ajan niin ettei minusta ole seuralaiseksi...


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sitäpaitsi vituttaa koko ajan niin ettei minusta ole seuralaiseksi...

      Sille ei voi muut mitään, ainoastaan itse voit muuttaa tuon asenteesi.
      Mieti että jospa kaikki johtuu itsestäsi, olet ehkä väärinymmärtänyt toisten aloitukset.
      Ovat saattaneet hyvää tarkoittaen yrittää neuvoa, ja sinä olet ymmärtänytkin sen pahansuovuudeksi.

      No, en tiedä asiotasi, mutta omapa on asiasi.

      Tämän edelläkin mitä sanoin tarkoitin ihan hyvänsuovaksi neuvoksi, en kritiikiksi.

      Jos viihdyt yksiksesi, niin hyvä sitten.
      Mutta onko tosiaan niin?


SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.