http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi
Kolminaisuusoppi on kristillinen opetus Jumalan olemuksesta. Sen mukaan on vain yksi Jumala, joka kuitenkin on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Kolminaisuusoppi dogmina syntyi tarpeesta määritellä käsitteellisesti ja analyyttisesti kristillisiä totuuksia kristinuskon levitessä hellenistiseen ja roomalaiseen maailmaan. Ensimmäisenä käsitettä "kolminaisuus" käytti Tertullianus 200-luvulla.[1]
Kristillisten kirkkojen järjestäytyessä vainojen päättymisen jälkeen kolminaisuusoppia käsiteltiin laajasti Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325. Nikaiassa pohdittiin erityisesti Jeesuksen Kristuksen olemusta. Aiheen kirkolliskokoukselle antoi Aleksandrialaisen presbyteeri Areioksen opetus Jeesuksen luonnosta.
Areios käytti apunaan uusplatonistisen filosofian käsitteitä ja määritteli jumalakäsityksen siten, että vain Isä Jumala kuului ehdottoman transsendenttiseen Ykseyteen. Sen sijaan pre-eksistentti Jumalan Sana eli Logos oli luomakunnan esikoinen, mutta kuului yhtä kaikki luotuun taivaalliseen maailmaan. Koska Logos kuului luotuun todellisuuteen, Areioksen sanojen mukaan "oli aika, jolloin häntä ei ollut". Areioksen vastustajat korostivat Logoksen jumaluutta ja ikuisuutta.
Nikaian kirkolliskokouksen päätös oli, että areiolaisuus julistettiin harhaopiksi. Tunnustuksen mukaan Jeesus oli "Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, jonka kautta kaikki on tehty". Tässä tunnustuksessa ei vielä määritelty Pyhän hengen olemusta.
Kirkon vanhoista uskontunnustuksista myös Athanasioksen uskontunnustus on suunnattu areiolaisuutta vastaan.
Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 taas käsiteltiin erityisesti Pyhää Henkeä. Konstantinopolissa kolminaisuusoppia täsmennettiin siten, että jumaluudessa on kolme persoonaa, jotka ovat yksi ja sama entiteetti, yksi täydellisyys, yksi Jumala.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolminaisuusoppi
Kolminaisuusoppi
9
101
Vastaukset
- 1.Tim.2:5
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_ekumeeninen_kirkolliskokous
Nikean kirkolliskokous eli Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, yhteiseksi ja apostoliseksi" tunnustetun kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin vuonna 325 Nikeassa Bitynian pääkaupungissa, nykyisen Turkin alueella. Tämä oli historiallisesti ensimmäinen yritys saavuttaa yksimielisyys kaikkia kristittyjä edustavassa kirkossa[1].
Ikonissa Konstantinus Suuri ja kirkkoisät pitelevät Nikean uskontunnustusta.
Keisari Konstantinus Suuri kutsui kirkolliskokouksen koolle Hosius Kordubalaisen ja paavi Sylvester I:n suosituksesta, koska aleksandrialaisen presbyteerin Areioksen oppi areiolaisuus herätti kirkossa suuria erimielisyyksiä. Areios väitti, että Poika, Kristus, on luotu eikä siten samanarvoinen kuin Isä Jumala. Kokouksessa Areios tuomittiin harhaoppiseksi. Raamatun pohjalta muotoiltiin kristillinen kolminaisuusoppi: "Jumala on kolmiyhteinen - Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa, mutta vain yksi Jumala."
Koolla oli 318 kirkkoisää, joista huomattavimmat olivat Aleksandrian piispa Aleksander, Antiokian piispa Eustatios ja Jerusalemin piispa Makarios. Paavi Sylvester I ei voinut sairautensa vuoksi osallistua kokoukseen mutta lähetti edustajakseen Korduban piispan Hosiuksen ja papit Vincentiuksen ja Vituksen. Armeniaa edusti Aristakes. Muita osallistujia olivat esimerkiksi Nikolaus Myrralainen, Spiridon Kyproslainen ja Pafnutios Teebeläinen.
Piispojen lisäksi kirkolliskokoukseen osallistui myös presbyteerejä eli pappeja ja diakoneja. Myöhemmin Aleksandrian piispaksi valittu kirkkoisä Athanasios Suuri osallistui kokoukseen Aleksandrian piispa Aleksanderin avustajana ollessaan vielä nuori diakoni. Puheenjohtajana toimi todennäköisesti paavi Sylvester I:n legaatteja johtava Korduban piispa Hosius, mutta myös Antiokian piispalla Eustatioksella ja Alekrandrian piispalla Aleksanderilla oli merkittävä osuus kokouksessa. Kokouksen kunniapuheenjohtaja oli keisari Konstantinus Suuri.
Kirkolliskokouksessa annettiin kirkkoa sitova uskontunnustus, joka täydennettiin vuonna 381 järjestetyssä Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa muotoon, ja nykyään se tunnetaan Nikean uskontunnustuksena. Uskontunnustus sisältää Areiosta vastaan suunnatun oppituomion eli anateeman. Lisäksi kokouksessa annettiin 20 kanonia eli sääntöä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_ekumeeninen_kirkolliskokous- 1.Tim.2:5
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_ekumeeninen_kirkolliskokous
318 isän uskontunnustus
Nikeassa päätetty kirkon uskontunnustuksen muoto ja anateema on seuraava:
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, kaikkien näkyvien ja näkymättömien luojaan. Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Isästä syntyneeseen, joka on peräisin Isän olemuksesta, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, jonka kautta kaikki on tehty niin taivaassa kuin maan päällä; meidän ihmisten ja tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas ja tuli lihaksi, tuli ihmiseksi, kärsi ja nousi ylös kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen.
Ja heidät, jotka sanovat "oli aika, jolloin häntä ei ollut", ja "ennen kuin hän syntyi, häntä ei ollut", ja että hän tuli olevaiseksi olemattomista asioista, tai toisesta hypostaasista tai olemuksesta, vakuuttaen, että Jumalan Pojassa tapahtuu muutoksia tai erilaistumisia, katolinen ja apostolinen kirkko erottaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_ekumeeninen_kirkolliskokous
- 1.Tim.2:5
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantinopolin_ensimmäinen_kirkolliskokous
Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous pidettiin Konstantinopolissa, nykyisessä Istanbulissa Turkin alueella vuonna 381. Se oli toinen ekumeeninen kirkolliskokous eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, yleiseksi ja apostoliseksi" tunnustetun seurakunnan piispojen kirkolliskokous.
Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous kuvattuna bysanttilaisessa kuvitetussa käsikirjoituksessa (879-882).
Tämän kirkolliskokouksen kutsui koolle keisari Theodosius I useista syistä: kirkon hyväksymän patriarkan saamiseksi Konstantinopoliin, Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen uskon vahvistamiseksi, puoliareiolaisten palaamiseksi kirkon yhteyteen ja Konstantinopolin piispan Makedonioksen esittämien opillisten näkemysten vuoksi.
Alun perin kyseessä oli itäisten paikalliskirkkojen oma kokous, joskin vähemmistö historioitsijoista uskoo, että paavi Pyhä Damasus I oli kokouksen koollekutsumisen takana. Koolla oli 150 piispaa kirkon itäisistä osista ja 36 puoliareiolaista ja makedoniolaista piispaa. Puheenjohtajana toimi ensin Antiokian piispa Meletios ja hänen kuolemansa jälkeen peräkkäiset Konstantinopolin patriarkat pyhä Gregorios Nazianzilainen ja Nektarios. Keisari oli läsnä avajaisissa. Kun kirkolliskokous päätöksineen hyväksyttiin jälkeenpäin myös lännessä, se sai ekumeenisen kirkolliskokouksen aseman.
Ensimmäisenä kirkolliskokous vahvisti Gregorius Nazianzilaisen Konstantinopolin piispaksi. Kokouksen toimintakertomus on kadonnut lähes kokonaisuudessaan, joten sen tapahtumat tunnetaan pääosin kirkkohistorioitsijoiden Sokratees Skholastikoksen, Sozomenoksen ja Theodoretoksen muistiinpanoista. On perusteltua uskoa, että kokous muotoili kuvauksen kolminaisuusopista ja tuomitsi apollonarianismin harhaoppina. Tämä kuvaus on kadonnut lukuun ottamatta kokouksen ensimmäistä kanonia ja sen kuuluisaa Nikealais-konstantinopolilaista uskontunnustusta. Jäljempänä mainittua pidetään yleisesti Nikean kirkolliskokouksen uskontunnustuksena, jota on laajennettu erityisesti Pyhää Henkeä käsittelevässä osassa. On kuitenkin mahdollista, että se on pyhän Kyrillos Jerusalemilaisen käsialaa.
Kokouksen päätös oli, että Jumala on yksi mutta ilmenee kolmena persoonana. Myös Pyhän Kolminaisuuden salaisuusluonnetta korostettiin.[1] Konstantinopolin piispan Makedonioksen oppi, että Pyhä Henki ei ole Jumalan persoona vaan vain Jumalan voima, tuomittiin harhaopiksi. Lisäksi Nikean uskontunnustus vahvistettiin eräin lisäyksin.[2]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantinopolin_ensimmäinen_kirkolliskokous - 1.Tim.2:5
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikean_uskontunnustus
Nikean uskontunnustus eli Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus[1] on yksi kolmesta niin sanotun vanhan kirkon uskontunnustuksesta. Se laadittiin, kun ilmeni tarve ilmaista käsitteellisesti kristillisten seurakuntien yhteinen usko näiden järjestäytyessä vuonna 325 pidetyssä Nikaian ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, ja sitä täydennettiin Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381. Nikaian uskontunnustus perustuu Apostoliseen uskontunnustukseen.
Kristillisten kirkkojen mukaan Nikaian uskontunnustuksessa Raamatun keskeinen oppi kootaan tiivistettyyn muotoon, ja sen keskeinen periaate on kertoa Jumalan teoista Kristuksessa.
Nikean uskontunnustusta käytetään yleisesti eri kirkkokuntien jumalanpalveluksissa. Katolisessa messussa Nikaian uskontunnustus lauletaan, ja se muodostaa messun Credo-osan (credo, "minä uskon", latinankielisen uskontunnustuksen ensimmäinen sana).
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Nikean uskontunnustus on käytössä apostolisen uskontunnustuksen vaihtoehtona[1].
Eri kirkkokuntien käyttämissä versioissa on pieniä eroja sanamuodoissa. Lisäksi on huomattava, että ortodoksisen sanamuodon mukaa Pyhä Henki "lähtee Isästä", kun taas läntisten kirkkokuntien piirissä Pyhä Henki "lähtee Isästä ja Pojasta". Kyseinen ns. filioque -lisäys (lat. filio 'pojasta'; -que 'sekä' > "sekä pojasta") tuli yleisesti käyttöön lännen kirkossa 600-700-luvuilla. Tarkoituksena oli korostaa ylösnousseen Pojan läsnäoloa Pyhän Hengen kautta maailmassa. Lisäys syvensi eroja idän ja lännen kristillisyyden välillä ja oli yksi ortodoksisen ja katolisen kirkkokunnan eron ja lähes tuhatvuotisen molemminpuolisen ekskommunikaation syistä vuonna 1054.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikean_uskontunnustus- 1.Tim.2:5
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikean_uskontunnustus
Nikean tunnustus
Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, [Jumala Jumalasta][2], Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä [ja Pojasta] ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikean_uskontunnustus
- 1.Tim.2:5
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/uo/uo1/2_kirkolliskokousten_aika/02_harhaopit_kirkolliset_kokoukset?C:D=gjy2.f1fg&m:selres=gjy2.f1fg
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Oheisessa listassa kokouksen pitopaikan jälkeen kokouksen pitovuosi ja kokouksen tärkeimmät asiakokonaisuudet.
1. Nikea v. 325
oppi kolminaisuudesta, areiolaisuuden torjuminen, Nikean uskontunnustus
2. Konstantinopoli v. 381
Nikean kolminaisuusopin täydentäminen, uskontunnustus
3. Efesos v. 431
Kristuksen luonto, nestoriolaisuuden torjuminen, Neitsyt Marian julistaminen Jumalansynnyttäjäksi, kreik. Theotokos)
4. Kalkedon v. 451
Kristuksen luonto, monofysitismin torjuminen
5. Konstantinopoli v. 553
Kristuksen luonto, edellisten kirkolliskokousten päätösten lisävahvistukset
6. Konstantinopoli vv. 680 - 681
monotelitismin torjuminen
ja Trullo, v. 692
ns. viisi-kuudes [quintisext / penthekte] kirkolliskokous oli osa kuudetta kirkolliskokousta, ei itsenäinen, erillinen ekumeeninen kirkolliskokouksensa
7. Nikea v. 787
ikonien kunnioittamisen palauttaminen ja ikonoklasmin [ikonien raastamisen] torjuminen
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/uo/uo1/2_kirkolliskokousten_aika/02_harhaopit_kirkolliset_kokoukset?C:D=gjy2.f1fg&m:selres=gjy2.f1fg- pakis__
Miksi näitä kirkolliskokouksia on tarvittu pitää, jos kerran Raamattu on erehtymätöntä Jumalan Sanaa?
Luemme Raamattua jonka on koonnut aikoinaan kirkkoisät ja muut silloiseen valta eliittiin kuuluvat henkilöt.
- 1.Tim.2::5
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/uo/uo1/2_kirkolliskokousten_aika/02_harhaopit_kirkolliset_kokoukset?C:D=gjy2.f1fg&m:selres=gjy2.f1fg
Areiolaisuus
Kristinuskossa Jumala käsitetään kolmiyhteisenä. Jumalalla on kolme eri persoonaa eli luontoa, jotka ovat Isä, Poika eli Jeesus ja Pyhä Henki. Nämä kaikki kolme persoonaa ovat saman Jumalan persoonia. Ne eivät siis ole saman Jumalan eri ilmenemismuotoja, vaan eri peroonia. Tätä ajatusta filosofiset, erityisesti uusplatoniset, suuntaukset eivät sulattaneet. Kysymys oli vaikea monoteistiselle uskonnolle.
Kirkon ykseyttä vakavasti uhkaava oppi oli aleksandrialaisen papin Areioksen 300-luvun alussa ajama oppi. Hän opetti, että Kristus oli vain ihminen, ei Jumala, mutta kuitenkin korkein luotu olento eli eräänlainen puolijumala.
Keisari Konstantinos Suuri kutsui Nikeaan (Iznik nykyisessä Turkissa) tätä asiaa käsittelemään seurakuntien piispat. Tätä kokoontumista alettiin kutsumaan ensimmäiseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi. Kirkolliskokous tuomitsi Areioksen opin ja muotoili uskontunnustuksen, joka on lähes sellaisenaan vielä nykyäänkin käytössä monissa uskontokunnissa. Kokous määritteli, että Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Uskontunnustuksessa määriteltiin, että Isä on luonut Pojan ja Pyhän Hengen. Areioksen oppi oli ristiriitainen pelastustyön ja jumalallistumisen kannalta. Mikäli Jeesus oli vain ihminen, hän olisi ollut vain esikuva ja opettaja. Jumalan tuleminen ihmiseksi mahdollisti myös ihmisen jumalallistumisen, Jumalan kaltaiseksi tulemisen. Jumalana Jeesus avasi tien pelastukseen ja ihmisenä tien jumalallistumiseen.
Areiolaisuus vietti hiljaiselämää keisari Konstantinos Suuren kuolemaan saakka, jolloin se sai uutta jalansijaa, kun uusi keisari tuki sitä. Areiolaisuus levisi 400-luvulle asti ja sen vaikutusvalta oli voimakkainta vuosina 350-361. Sen kannattajia oli piispoissa, jopa Konstantinopolin piispoissa. Suurin osa kristikunnasta asettui kuitenkin Nikean päätösten taakse.
http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/uo/uo1/2_kirkolliskokousten_aika/02_harhaopit_kirkolliset_kokoukset?C:D=gjy2.f1fg&m:selres=gjy2.f1fg- 1.Tim.2:5
http://fi.wikipedia.org/wiki/Areios
Areios (256–336) oli Aleksandrian presbyteeri. Hän aiheutti ensimmäisen vakavan areiolaiseksi riidaksi kutsutun oppiriidan kristillisessä kirkossa. Hänen mukaansa Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana (logos) on eri olemusta kuin Isä. Sana ei ole iankaikkinen, vaan luotu ja myös oli aika, jolloin häntä ei ollut.
Areios oli käynyt teologiset opintonsa Antiokiassa. Myöhemmin hänestä tuli pappi Aleksandriassa.[1]
Aleksandriassa ollessaan Areios esitti teologisia näkemyksiään, jotka saivat kannatusta loogisuudellaan. Kaupungin piispa Aleksander Aleksandrialainen varoitti Areiosta että tämä oli poikkeamassa oikeasta uskosta, jolloin Areios syytti Aleksanderia vääräuskoiseksi. Vastalauseeksi Aleksander kokosi piispankokouksen vuonna 320, jossa Areios kannattajineen tuomittiin harhaoppisiksi ja he joutuivat kirkon ulkopuolelle.[2]
Areios siirtyi Antiokiaan, jossa hän sai jalansijaa. Uusi teologia alkoi jakaa kristikuntaa kahtia. Keisari Konstantinus Suuri halusi tehdä sovun ja määräsi Nikean kirkolliskokouksen kutsuttavaksi koolle 325. Kirkolliskokous julisti areiolaisuuden harhaopiksi, mikä ei kuitenkaan vähentänyt areiolaisuuden kannatusta.[3]
Konstantinus Suuri määräsi muutamia vuosia kokouksen jälkeen että areiolaiset on otettava takaisin kirkon yhteyteen. Vuonna 336 Konstantinopolissa oli määrä järjestää kokous Areioksen anateeman purkamisesta, mutta Areios kuoli päivä ennen kokouksen alkua sisäiseen verenvuotoon.[4]
Areioksen mukaan jos Jumala on Jumala, ei hän voi olla luotu eikä syntynyt. Jumalan poika ei siis voi olla Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Jeesus oli syntynyt mikä tarkoittaa että hänet on myös luotu. Areios ei hyväksynyt että yksi ainoa Jumala jaetaan kahdeksi, Isäksi ja Pojaksi, koska Jumala on ainutlaatuinen ja jakamaton.[5]
Jeesus on kuitenkin täydellinen luomus ja synnitön jonka Jumala on korottanut Pojan arvoon, mikä mahdollistaa sovitustyön. Pelastus näin tuli Jumalalta joka ei ollut Jumala.[6]
Areiolaisuus julistettiin heresiaksi vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa ja vuonna 381 Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa.
Yhä vielä ortodoksisen kirkon piispanvalaan kuuluu kohta:
»Anatemoin Areioksen ja ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja ovat osalliset hänen mielettömään harhaansa; samoin Makedonioksen ja hänen seuraajansa, joita sattuvasti kutsutaan Hengen vastustajiksi; samoin hylkään ja anatemoin Nestorioksen ja muut lahkojohtajat ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat, ja tätä voimakkaasti julistan suurella äänellä. Anateema kaikille harhaoppisille. Anateema koko harhaoppisten joukolle.»
http://fi.wikipedia.org/wiki/Areios
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1221945Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1261852Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101789Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561458Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341390Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5041060Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50970Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115914Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347875