Rasvahapot

Heipparalla

Kirjoitin jotakin kirkon ruokakulttuurista.

Unohdin mainita rasvahappojen yhteydessä että Omega 3 pesevätkin verisuonia puhtaaksi kun sinne on eläinrasvoista kertynyt kolesterolia.

Itse käytän ruokalusikallisen kalaöljyä josta saa 2000 mg /vrk rasvahappoja Omega 3 sarjan, joka voi olla sellainen tarpeellinen määrä ainakin vuoden päivät alkuun ja jos tahtoo voi tipauttaa 5 mg vrk niin kuin pullon kyljessä lukee.

Vitamiineja voi ottaa isojakin annoksia rasvaliukoisiakin, mutta ainoa riski minun mielestäni piilee kalsiumin ja D vitamiinin yhteisvaikutuksessa jos niitä käytetään suuria annoksia yhtä aikaa. Sisäelimet voi kalkkeutua seurauksena, josta puhkeaa ko sairaus jonka nimeä en muista, eli osteoporoosin torjujien kannattaa selvittää turvalliset kalkin ja D vitamiinin käyttörajat.

Kylmäpuristetu kasviöljy on minulla myös joka aamu lusikallinen.
Sitä vaikka joisi, mutta se on 100% rasvaa eli energiaa.
Ihminen käyttää näitä pehmneitä tyydyttämättömiä rasvoja ravinnokseen, ei kovia tyydyttyneitä joita teuraskarjassa.
Kalaöljyt Omega 3 ovat myös ihmisen tärkeätä ravintoa ja aivojen hyvinvoinnin varmistajia.

Voilla on mukava herkutella joskus, mutta huolestuneita ollaan voin lisääntyvästä käytöstä sydän ja verisuonitautien kohdalla.
Joskus Karjala projekti alkasi tutkimaan miksi suomalaiset raavaat terveet miehet delaa pöllimettille vaikka kuinka tukevasti syövätkin.

Suomen patas triatlonisti on tai oli joku vuosi sitten kasvissyöjä, hiilihydraateilla jaksaa. Puurolla. Elimistö muuttaa hiilihydraatit energiaksi eli rasvaksi. Ei turhaan sanota leivästä ihmisen ravintona. Lihassa ei ole mitään mitään muuta ravinnoksi laskettavaa kuin valkuainen eli proteiini. Siihen löytyy korviketta.

Kasvisvoittoisesta ruokalautasesta pitää paremminkin puhua aina, ja muistaa että kirkossakin ihmiset ovat sekasyöjiä ja lakto-ovo- ja semivegetaristeja useimmat eikä syömisistä anneta käskyjä eikä määräyksiä eikä kuulu jumalanpalveluselämään eikä uskoon syömiset ja juomiset, vaan tervysasioista on puhtaasti aina ollut kyse johon ihminen sitten itse kukin muodostaa ymmärryksensä ja mieltymyksien mukaan vähitellen tottumuksia.

Itse olen tenhyt ruokaremontin 1990 luvun alkupuolella kirjaston terveyskirjojen perusteella. Mitään tekemistä ei kirkolla ole asiassa koskaan ollut.
Kirkon terveyskasvatus nykysin rajoittuukin oikeastaan media7 terveyskurssiin.
Tietoa pitää innostuneiden hakea muualta.

Minä olen aina joskus poikennut tavoista monin tavoin. Nuoruuden epäraittius pyrki pintaan uupumuksen aikoina kun muuta seuraa ei ollut kuin ko poikamiesseura. Itse olen elämän tyhjäkäyntiaikoina ollut joskus hetken oluen ystävä mutta en enää keski-iässä uskalla riskeerata terveyttäni jonka vielä sain pitää. Kun on mukavaa tekemistä, ei kuppilat sitten ole koskaan viehättäneet, mutta ovat tavallinen poikamiehen äkkiratkaisu jos olo on yksinäinen.


t. yst. jari