että viina sekoittaa pään ja mulle putka ei ole vieras paikka. Että näin, sori vaan. Eipä muuta.
Terv:*Höpisijä*
Terv:*Höpisijä*
kerron lyhyesti
ateisti
20714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
>>Sanot-
>>viina sekoittaa pään>Sanot-
>>ja mulle putka ei ole vieras paikka.>Sanot-
>>Että näin, sori vaan. Eipä muuta.
sinua "Jessen" löytämisestä. Valitettavasti minä en surkeaa Jesseä halua löytää, enkä olla missään tekemisissä kyseisen kusipään kanssa, sori.
Terv:*Höpisijä*
Ikävää, että sinulla on tällainen ennakkoasenne. Se estää sinua löytämästä ELÄMÄÄ.
Mutta Jeesus Kristus voi sinutkin tehdä vapaaksi.
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm
"Valitettavasti minä en surkeaa jesseä halua löytää, enkä olla missään tekemisissä kyseisen kusipään kanssa,sori."
Kun kerran Jeesus herättää sinussa noin kertakaikkisen negatiivisia tunteita, niin miksi ihmeessä roikut uskontoaiheisilla palstoilla? Minun puolestani saat roikkua, missä haluat, mutta olisin todella kiinnostunut tietämään, mikä sinua oikein vetää tänne, kun et kerran halua olla missään tekemisissä "kusipään" kanssa? Vai koetko vapaa-ajattelijoiden sivuilla esitetyn ajatuksen saada vähitellen kaikki ihmiset ymmärtämään omaa parastaan ja siirtymään ateisteiksi velvoittavan sinua?
Kun on 20-30 vuotta ollut ns "uskossa" ja sitten putoaa tyhjän päälle, ei jää mitään muuta kuin räksyttäminen Raamattua, jehnuja, ja muita hihhuleita kohtaan. Ei tämä mukavalta tunnu, mutta eipä ole paljon vaihtoehtojakaan. Me ateistitkin olemme ihmisiä.
Terv:*Höpisijä*(anteeksi jälleen kerran)
Minun kohdalla tähän liittyy äärimmäinen katkeruus.
Terv:*Höpisijä*
Minua ihmetyttää suuresti se, että jos aikaisemmin on ollut uskossa, niin miten sitten uskon menetettyään putoaa niin tyhjän päälle, ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin "räksyttää Raamattua, jehnuja, ja muita hihhuleita kohtaan". Mistä ja miksi tuo viha? Onko siksi vihainen niille, jotka uskovat, kun ei itse voi enää uskoa?
Minä en tiedä, millaista uskon menettäminen on, enkä tiedä, uskonko loppuelämäni vai menetänkö jossakin vaiheessa uskoni, on minullekin ollut epäilyksen hatkiä, mutta sen olen ainakin päättänyt, että en koskaan rupea räksyttämään niille, jotka uskovat, sillä tiedän, kuinka pahalta se räksytys tuntuu. Kun menetit uskosi, niin menetitkö myös empatiankykysi?
Kiitos kommentistasi. Kyll kai mulla sitä empatiankykyä löytyy, koska ystäväpiiriin kuuluu uskovaisia, monet heistä lahjakkaita ja mukavia ihmisiä.
Täällä keskusteluissa tulee helposti mentyä överiksi "tuominnassaan" ja muistathan sen, että olen paha alkoholisti ja juonut nyt viinaa joka sekoittaa pahasti pääni. Häpeän kyllä kaikkea mitä ole täällä sanonut.
Terv:*Höpisijä*(palataan asiaan ku selviän)
>>Sanot-
>>Kiitän vastauksestasi ja onnittelen
sinua "Jessen" löytämisestä. Valitettavasti minä en surkeaa Jesseä halua löytää, enkä olla missään tekemisissä kyseisen kusipään kanssa, sori.
"Mistä ja miksi tuo viha?"
Tämän vihan lähde on pettymys. Sama järjestelmä, joka lupaa kaikkea hyvää ja ihanaa sekä ikuista totuutta ja oikeutta osoittautuukin pelkäksi valheeksi. Hänelle ollaan valehdeltu. Kaikki ne "uskonveljet ja -siskot", jotka olivat hänen hyviä ja läheisiä ystäviä olivatkin kaiken aikaa valehdelleet hänelle päin naamaa.
"Onko siksi vihainen niille, jotka uskovat, kun ei itse voi enää uskoa?"
Suoraan sanoen Verna, tuo oli todella tyhmä kysymys, jopa sinulta.
===========
Why do you do it? Why? Why get up? Why keep fighting?
Do you believe you're fighting for something?
For more than your survival? Can you tell me what it is?
Do you even know? Is it freedom or truth? Perhaps peace?
Could it be for love?
Illusions, Mr. Anderson. Vagaries of perception.
Temporary constructs of a feeble human intellect trying desperately to justify an existance that is without meaning or purpose!
And all of them as artificial as the Matrix itself although only a human mind could invent something as insipid as love.
- - Smith, Matrix Revolutions
[email protected]
Olisi tavattoman tärkeätä asiallisella tavalla käsitellä näitä katkeruuden tunteitasi. Vaikkakin se ei ole helppoa.
Kirjoitin joskus mm. näin:
Katkeruus on eräs tämän päivän pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ollaan katkeria toisille ihmisille, esivallalle, olosuhteisiin, Jumalalle ja usein jopa itselleen. Katkera ihminen kylvää katkeruutta ympärilleen.
Raamattu kuitenkin kehottaa elämään anteeksiantamuksessa. Anteeksiantava mieli toista ihmistä kohtaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme hänen tekojaan ja sanojaan. Mutta me emme asetu tuomariksi. Jokainen ihminen vastaa omista teoista ja sanoista. Me useimmiten emme edes tiedä niitä kokemuksia ja taustoja, jotka piilevät toisen ihmisen tekojen ja sanojen takana. Usein jopa voi olla kysymys väärinkäsityksistä. Mutta me itse olemme vastuussa oman katkeruutemme hedelmistä.
Jumala antaa syntimme anteeksi, kun me nöyrästi ja rehellisesti pyydämme anteeksi ja olemme valmiit parannuksentekoon. Jumalan kanssa ei käydä ”kaupantekoa”, että kun minä annan jollekin anteeksi, niin Jumala antaa vastaavasti anteeksi minulle. Näin se ei suinkaan toimi.
Tulee kuitenkin muistaa, että kun Jumala antaa syntimme anteeksi, meidänkin tulee antaa kanssaihmisille anteeksi. Jos meillä on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta sydämessämme, ei Jumalan anteeksiantamus toimi meidän kohdalla. Tästä Jeesus on puhunut hyvin selkeästi.
Kun on kysymys anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ei ole ensisijaisesti kysymys siitä, kuka on syyllinen. Tästä on paljon väärinkäsityksiä ja siitä on syntynyt paljon tulehtuneita ja lukkiutuneita henkilösuhteita ja monet saavat kärsiä siitä omassa elämässä. Katkeruus on niin kuin pahanlaatuinen syöpä, joka levittäytyy helposti ja myrkyttää ilmapiiriä katkeroituneen ympärillä.
Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta siihen meidän tulisi pyrkiä. Anteeksiantava mieli siis ei ole riippuvainen siitä, kuka on syyllinen tai siitä, kenen tulisi ensiksi pyytää anteeksi.
Anteeksiantamisen voima on suuri (http://www.nic.fi/~jlindell/anteeksi.htm )
Sen kautta on moni saanut kokea ihmeellisiä käänteitä elämässään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Kannattaa todella paneutua tähän aiheeseen, vaikka se on omalle itsekkyydelle ja ylpeydelle tavattoman vaikea asia.
Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. ”Väkisin” tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää.
Monesti katkeruuskierre on jatkunut niin kauan ja syöpynyt niin syvälle, ettei taida olla muuta ratkaisua, kuin että ihmiset saavat kokea rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka tämä tarjotaan kaikille, niin milloin ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan ??
”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.” (Hebr.12:15)
"Jos rakastaa uskontoa, ei voi rakastaa totuutta.
Jos rakastaa totuutta, ei voi rakastaa uskontoa."
jonkun mielestä tyhmiä kysymyksiä kuin hyssytellä ja olla kysymättä lainkaan. Ihmiset kokevat asiat niin eri lailla, että mikä jonkun mielestä on tyhmää, voi jonkun toisen mielestä olla hyvinkin viisasta.
"Sama järjestelmä, joka lupaa kaikkea hyvää ja ihanaa sekä ikuista totuutta ja oikeutta osoittautuukin pelkäksi valheeksi. Hänelle ollaan valehdeltu."
Jos sinun käsityksesi on tuo, niin mistä tiedät, että kaikkien muiden on sama. Minulle ainakaan mikään järjestelmä ei ole luvannut kaikkea hyvää ja ikuista totuutta ja oikeutta ja muuta semmoista enkä ole kuullut tätä ennen kenenkään tällaisesta kokemuksesta puhuneen. Koska sinä olet ( ainakin näin muistan ) aina ollut ateisti, niin ei sinullakaan ole tällaisia kokemuksia. Luulenkin, että haluat vain ajatella noin.
Minä luulisin näin, että usko ei lopu siksi, että "järjestelmä" osoittauisi valheeksi, vaan siksi, että oma henkilökohtainen usko vain yksinkertaisesti loppuu, sanotaan sitä sitten kyvyksi, tarpeeksi, ominaisuudeksi tms uskoa. Minulle on ollut ominaista uskoa niin pienestä kuin muistan. Jos tämä ominaisuus, tarve, halu, kyky tai mikä se sitten onkin, häviää, niin sitten en enää usko. Mutta syy ei varmaankaan ole uskonnoissa, jos menetän uskoni.
Mihin sinä uskot?
Jos sinä olet ollut uskossa aina ja päinvastoin minä taas en ole, niin luulisi uskon olevan saatavissa myöhemminkin. Kerro, kuinka uskon löytää ja kuinka siihen pääsee aikuisena?
Joo, mielenkiintoista, että Jason ja joku muukin näyttää sijoittavan "järjestelmään" (kirkkoon?) niitä odotuksia, jotka oikeastaan kuuluisi sijoittaa Jumalaan (täydellisyys). Kirkko ihmisten muodostamana yhteisönä ei kuitenkaan Jumalasta puhuessaankaan kykene olemaan täydellinen. Olisi pyrittävä erottamaan Jumala ja Jumalan lapsi toisistaan, eikö?
Niin, ja kirkkohan ei ole osoittautunut valheeksi. Tämän asian laita käy ilmi vasta aikojen lopulla.
>>..ja kirkkohan ei ole osoittautunut valheeksi. Tämän asian laita käy ilmi vasta aikojen lopulla.>>
Mitähän tuo sitten todistaa ? Kuka tai mikä on 'kirkko' ? Onko se luterilainen kirkko, kristitty kirkko, tai kenties mikä tahansa kirkko ?
'Kirkko' ei ole osoittautunut valheeksi mutta eipä ole osoittautunut todeksikaan. Silloin tällöin 'kirkko' hiukan hienosäätää totuuksiaan, välttyäkseen suoranaiselta, 100% varmuudella todistettavissa olevalta valehtelulta, maailman litteys yms. ei kuulostaisi uskottavalta avaruuslentojen aikakaudella.
Koskahan esim. buddhalainen 'kirkko' ja kristitty 'kirkko' aikovat keskenään päättää kumpi valehtelee, molemmat eivät voi olla oikeassa ?
Minkähän laatuiset todisteet saisivat 'kirkon' avoimesti keskustelemaan mahdollisuudesta että myös uskonasioissa kristillisen kirkkon opit saattavat olla väärässä ja joku muu, esim. ateistit oikeassa ?
"Kerro, kuinka uskon löytää ja kuinka siihen pääsee aikuisena."
Minusta parhaiten voisivat kertoa tästä asiasta nimenomaan ne, jotka itse ovat löytäneet uskon aikuisena. Uskonnollisissa tilaisuusuuksissa käymisellä, uskonnollista kirjallisuutta lukemalla ja teistien kanssa keskustelemalla voisi päästä hyvään alkuun. Ei minulla kuitenkaan ole mitään patenttineuvoja.
kertoa sinulle mitään uutta, mutta ehkäpä uskonnollisen kirjallisuuden lukemisesta, uskonnollisissa tilaisuuksissa käymisestä ja uskovien kanssa keskustelusta voisi olla vähän apua.
Sait samansisältöisen vastauksen, tosin hivenen eri sanoin, kahteen kertaan, kun en saanut ensimmäistä viestiä alkuun näkyviin lainkaan.
Raamatun sana opettaa, että tulee olla rakkauden KAUTTA vaikuttava usko.Rakkaus on pitkämielinen, lempeä, ei kerskaa, ei kadehdi, ei etsi omaansa, ei käyttäydy sopimattomasti jne.
JUMALA VAIN ON RAKKAUS. Me kaikki ihmiset olemme pois poikenneet kaikki kelvottomiksi käyneet, mutta Jeesus voi antaa meille voimaa rakastaa jos tahdomme ja anomme sitä Häneltä. Jeesus Kristus on ainoa maailman todellinen toivo.