Miksi suurperheellisistä ei pidetä?

Suurperheet ovat ok ja suomessa tarvitaan lisää lapsia. Minua ärsyttää kuitenkin se, kun suurperheelliset usein pitävät itseään jotenkin parempia kuin muut ja toisilla on sellainen "marttyyriasenne", vaikka itse ovat valinneet kasvattaa suuren perheen.

Suurperheet on pyllystä, sillä tällä planeetalla on jo nyt liikaa ihmisiä. Väestön liikakasvu ei ole pelkästään kehitysmaiden ongelma, saati sitten heidän ratkottavissa. Yhden lapsen laki pitäisi tulla Kiinan malliin jokaiseen sivistysvaltioon, jotta edes niillä vähillä lapsilla olisi mahdollisuus elää tälla maapallolla vanhaksi asti. Mielestäni on itsekästä ajatella, että Suomi tarvitsee lapsia, kun pala maapalloa kuolee aina, kun yksikin ylimääräinen ihminen syntyy tälle pallolle.

Teette hirveän määrän lapsia, jotta he voisivat yhdessä tuhota maapallon. Hienoa toimintaa.

Yhteiskunnan tehtävä ei ole elättää lapsilaumaasi. Lasten hankkiminen on jokaisen oma valinta, ja siksipä vanhempien tulisi ne myös omalla työllään elättää. Tämä siis kommenttina siihen kun valitit tukien pienuutta. Luulisi sillä määrällä tukia pärjäävän minkä yhteiskunta tuollaisellekin lapsimäärälle suo. Vai pitäisikö lapsillasi olla aina uudet vaatteet, Ipadit sun muut villitykset?

Siksi juuri suurperheellistä ei arvosteta koska elätte yhteiskunnan rahoilla ja perhe ei ole arvossa suomessa. Täällä arvostetaan työntekoa ja perhe ei kuuluu siihen. Jos on 14 lasta saa taatusti melkein 2 ihmisen tulot pelkillä lapsilisillä. Itse kannatan sitä että vähemmän lapsia ja sitten ne kasvatetaan kunnolla. Jos on liikaa lapsia ei ole aikaa paneutua heidän elämiinsä.

maailmassa on tarpeeksi ihmisiä on edesvastuutonta tieten tahtoen tehdä lisää lapsia
lisääntymishalun ymmärrän ja 1-2 lasta max
yli sen on pelkästään huono juttu,mielellään ihmiset voisivat olla lisääntymättä kokonaan ,maailma ei kestä lisää lapsia,aikuisia
lapsen teko kuitenkin on itsekästä toimintaa ja ylisuuret perheet täys katastrofi
maapallon kestävyyden kannalta edes vähäksi aikaa (mikäli yhtään toivoa maailman selvitymisestä,mitä itse en pidä ollenkaan mahdollisena ottaen huomioon ihmisen viehtymyksen pahaan,tuhoon)

ihmiset nimenomaan eivät pidä elämää pahana vaan toivovat vähemmän lapsia että se elämä voisi jatkua siedettävänä edes vähän pitemmän aikaan,suurperheet nimenomaan tuhoavat tätä planeettaa tieten tahtoen moninkertaisella määrällä eli pitävät elämää pahana asiana toivoen sen loppuvan mahdollisemman nopeasti ( veden vähyys lisää kulutusta,luonnonvarojen tuhlausta) .

SINÄ JH:mm tupakointi ja viinan käyttö on myös jokaisen oma valinta, joten yhteiskunnan tehtävä ei sitten ilmeisesti sinun periaatteen mukaan myöskään ole maksaa tupakoinnista ja viinan juonnista seuraavia tapaturmia, sairauksia, työkyvyttömyyksia, FAS-lasten kuntoutusta jne.. NIINKÖ?

on myös olemassa niitä perheitä jotka eivät saa tai halua lapsia, niin eiköhän se tasoita tilannetta täällä maapallolla. se on jokaisen oma asia kuinka monta lasta haluaa tähän maailmaan tehdä. kai niistäkin lapsista kasvaa maapallon pelastajia
Miksi kaikki kuvittelevat että kaikki moni lapsiset perheet elävät yhteis kunnan varoilla??? suurperheellisten on pakko käydä töissä, jos haluavat elää pikkaisenkin normaalin tasoista elämää. ei isoa perhettä "tuilla" elätetä. otakkaa asioista selvää enenkuin mielipiteitänne kirjoittelette!!!

Se johtuu siitä, että jos on 14 lasta, niin tietää varmasti että olette oikein kovan luokan uskovaisia, mikä aiheuttaa kieroon katsomista. Ihmiset tietävät, että yhteisönne on sellainen, että monet tuntevat olonsa pahaksi ja vääräksi siellä, mutta yhteisö tekee lähtemisen tahallaan vaikeaksi. Tiedetään, että vanhemmat odottavat, että kaikkien lastenkin on saatava se 14 lasta (=olevan käyttämättä ehkäisyä), vaikka lapsi itse ei haluaisikaan sitten aikuisena kuin 2 lasta, ja haluaisi käyttää ehkäisyä. Minä ainakin suhtaudun jättiperheisiin niin, että sääli, että heidät on kasvatettu lahkolaisiksi. Tai siis usko on ok, mutta esim. ehkäisyn kieltäminen on aika arveluttavaa.

5 lasta on ihan ok, mutta tarviiko oikeasti hankkia kokonaista jalkapallojoukkuetta?

Koska yhteiskunnan tuet eivät suinkaan ole liian pienet, vaan teillä on liikaa lapsia, jos ette pysty ilman tukia heitä elättämään (lapsilisää ei nyt lasketa).

Vaikka 15 lasta,mutta perheen pitää sitten tyytyä elintasoon,joka on mahdollista nykyisen tasoisilla tuilla.Uskokoot kukin mitä lystää,mutta lestadiolaisten pitäisi kunniottaa myös erilailla ajattelevia,myös oman perheen jäsenissä.Jos vanhemmat ei anna valinnan vapautta lapsilleen uskon asioissa,se on väkivaltaa pahimmillaan.Lapset eivät ole vanhempien omaisuutta.

Aivan järjen köyhyyttä tehdä hirvästi lapsia, joista jokainen ei edes ehdi kokea äidin syliä. On edesvastuutonta itsekkyyttä suoltaa penska per vuosi maailmaan, joka on aivan ylikansoitettu tällaisten itsekkäiden suppeasti ajattelelevien uskonlahkolaisten ajatusmaailmaa. Lestadiolaisuus on erittäin sisään lämmennyt ja tekopyhä lahko, ei saa käyttää korvakoruja (siis ei reikiä korviin), mutta kaulakoruja saa, mitä kaksinaismoralismia koristautumisen suhteen. Sitten ei saa meikata, mutta lestatytöt kulkee tiukka napapaita päällä. Sitten, kun ollaan paksuna, niin ylpeänä esitellään masua ja työnnellään kalliita lastenvaunuja-onkohan ihan itse osttu vai kelan/sossun tukiaisilla.- Sitten nämä lestatytöt hakeutuvat opiskelemaan ikuisesti ,kun valmistuminen siirtyy kauas tulevaisuuteen ,kun alkaa lapsentekoputki tai kenties saavat keploteltua vakityöpaikan ja tulevat heti raskaaksi, se kun on naisen mitta, montako lasta pystyy tekemään. Hirveää.

Itse en pidä suurperheistä sen takia, että ne ovat merkki vanhempien holtittomasta ja eläimellisestä lisääntymisestä sekä välinpitämättömyydestä ja naisten pakottamisesta ja hiljentamisesta. Miehet irstauksissaan eivät pysty elättämään siittämiään lapsia, vaan jättävät yhteiskunnan hoidettavaksi.

Vanhemmat jättävät lapset selviytymään oman onnensa nojaan, koska eivät voi eivätkä jaksa antaa rakkautta kaikille, tuskin yhdellekään koska yksikään lapsi ei ole toivottu. Lapsia suurperheissä tulee pelkästään siksi kun ei ehkäistä, ei sen takia että niitä haluttaisiin. Kuitenkin lapsella on oikeus syntyä toivottuna.

Suurperheen lapset eivät ole koskaan toivottuja. Niitä vaan sikiää vuosi toisensa jälkeen suunnittelemattomasti.

Kyllä mielestäni yli 10-lapsen perhe on kerta kaikkiaan liian iso nykymaailmassa. Vaikka maailman ylikansoittuminen ei Suomesta alakkaan, niin oma lisänsä se noihin olemassa oleviin miljardeihin on. Ja eiköhän se ihmisen anatomia ja kestävyys näissä asioissa ole pikkasen eri luokkaa kuin kanin tai hiiren, siis ihan terveyden ja eliniäinkin puolesta aikas hurjaa touhua. 5-6 tenavaa ehkävielä ymmärrän, sen suurempi määrä kyllä jo ihmetyttää.

Asunnot ovat pieniä, kun standardien perusteella niitä rakennetaan. Ison perheen pitää rakentaa oma talo tai ostaa kaksi vierekkäistä asuntoa.. Ja jos ne lapset on kaikki rakkaudesta syntynyt, miksi niitä tukia edes odotetaan? Miksi yhteiskunnan pitäisi suurperheita tukea sen isommalla rahalla kuin pienempiä perheitä?? Eikä se ole nimenomaan vanhemman tehtävä elättää oma jälkikasvunsa eikä odottaa että joku muu sen tekisi.

Lapsen elämä on arvokas asia, ilman muuta. Mutta montako minuuttia päivästä on äidillä ja isällä aikaa viettää lapsensa kanssa? Siis kahden keskistä aikaa? Vaikka se yhdessä vietetty aika myös sisarrusten kanssa on hienoa ja se että usean kanssa yhtä aikaa touhutaan, mutta kun pitäisi se lapsen saada tuntea olevansa erikoinenkin..

Enkä pidä elämää pahana asiana, enkä koskaan "lessuja" ole haukkunut (muuta kuin nyt ehkä tuo kutsumanimi), mutta en ymmärrä teidän "elämänfilosofiaanne". Ei meidän enään tarvi "lisääntyä ja täyttää maata", eiköhän tämä ole tehty jo viime vuosisadalla!

Nyt pitäisi ihmisten ruveta keskittymään siihen, että myös niille lapsenlapsenlapsillekin olisi ruokaa, puhdasta ilmaa tai ylipäänsä elinpaikka..

Meillä kaksi lasta ja siihen se todennäköisesti jääkin. Uskon, että kyllä siinä vanhemmat uupuvat varmasti ja myös lapset kärsivät jossain määrin jos lapsia on yli 10, eihän niille voi enää mitenkään riittää aikaa kaikille! Mutta sitten tuohon asenteeseen, että "yhteiskunnan elättinä" ei saa olla jos on lapsia ja toinen on vaikka kotona. No, yhteiskunnan kannalta olisi aina edullisinta, että pieni- ja keskituloinen nainen hoitaisi itse alle kouluikäiset lapsensa. Voisi kysyä, miksi yhteiskunta tukee tätä älytöntä järjestelmää, jossa tarhat yms. hoitopaikat kasvattavat lapset? Oikeastihan päivähoitopaikka per lapsi maksaa jotain 1200e/kk alle 3-vuotiaasta ja 3-5-vuotiaastakin 800-100e/kk yhteiskunnalle ja jos lapsia vaikka on 2 tai enemmän, kannattaisi ehdottamasti hoitaa lapset kotona myös yhteiskunnan kannalta. Vastaavasti tuo kotihoidontuki on naurettavan pieni (itse saan nettona kahdesta alle 3-vuotiaasta huomat 350e/kk) ja ei kannusta hoitamaan itse niitä lapsia. Sen sijaan päivähoito on joillekin jopa ilmaista, vaikka oikeastihan se on todella kallista yhteiskunnan verorahoista! Sitten vielä lapset sairastelee paljon ja työnantaja joutuu maksamaan vielä niistä poissaoloistakin, ei mitään järkeä koko järjestelmässä!

Itse kannatan ns. kiintymysvanhemmuutta. Johon kuuluu kantoliinailu, lapsentahtinen imetys niin pitkään kuin lapsi haluaa, perhepeti, vessahätäviestintä alusta pitäen jne.. En näe, että kenelläkään olisi mitään mahdollisuutta hoitaa tällä tavalla kunnioituksella ja yksilöllisesti esim. 10 lasta. 2:ssa on jo hurjasti työtä :)

Niiin.... Mielestäni jos itse tekee valinnan ja päättää sen kymmenkunta lasta tähän maailmaan tuoda, on silloin vastuu vanhemmilla ja heillä pitäisi olla varat omasta takaa nämä lapset kasvattaa.

Yhteiskunnan tuet ovat kyllä pieniä, mutta niin niiden kuulukin mielestäni olla, sillä mikäli tuet olisivat suurempia, näitä mm.alkoholistien tms. tapaiset ihmiset hommaisivat lisää lapsia rahan toivossa, vaikka heistä ei muuten välitettäisiinkään ja huolehdittaisi.

Aikoinaan kouluaikoina minunkin luokalla oli tälläinen alkkiksen poika, kulki aina rikkinäisissä vaatteissa, ei tuntunut juuri peseytyvän ja lapsia oli liuta perheessä, mutta vanhemmat aina "lapsilisiä" juomassa...

Jos sinä hankit sen kymmenen lasta, pitää sinulla olla varat heidän ruokiinsa, riittävän tilavaan asuntoon (joka sitten vaikka rakennetaan jos ei tarpeeksi suurta löydy), aikaa jokaiselle lapselle tasapuolisesti, ettei heitä vain jätetä johonkin nurkkaan kun se 7 muuta pyörii jaloissa. Lapselle tärkeää on myös harrastukset, joten siihenkin pitää olla valmis panostamaan plus kaikki muut kulut. Yhteiskunta voi auttaa, mutta itseltä pitää löytyä voimavarat tälläisessä tapauksessa. Turha valittaa tukien pienuudesta, sinä itse lapset olet tehnyt ja sinun itse tulee niistä huolehtia. Tukien kuuluukin olla vain tukia, ei palkkaa siittä, että sinä nyt tykkään vain niitä lapsia maailmaan pyöräytellä, vaikka järjen pitäisikin sanoa muuta viimeistään muutaman lapsen jälkeen.

Ja sitten... Suurperheet eivät kuulu enään nykypäivään, se on yksinkertaisesti vastuutonta ajatellen koko maapalloa ja sen tulevaisuutta. Meitä on jo nyt sen verran, että jos kasvu jatkuu tätä tahtia, muutamien vuosien päästä ei meidän maapallolla ole edes "varallisuutta" ruokkia sitä ihmismassaa.
Meillä ei enään tulisi olemaan riittävästi viljelypinta-alaa koko maailmassa ruokkimaan tarvittavaa ihmismäärää. Jo nyt esimerkiksi (oliko se Hollannissa) kovasti kehitetään ns. keinotekoisesti kasvatettua lihaa, joka siis saadaan jostain aivan muusta kuin elävästä otuksesta. tämä siksi, että hyvin pian ei maapallo kestä sitä karjamääärää mitä tarvitaan, jotta ihminen pysyisi ruuassa. Ihminen kun on ja tulee aina olemaan lihansyöjä, metsästäkä-keräilijöistä kun on lähdetty..

Ja ainoa asia mitä voimme asialle tehdä, jos "kehitys" näin jatkuu, on käynnistää 3 maailmansota, jotta saamme karsittua ylimääräiset ihmiset pois. Niin hirvealtä kun se ajatuksena tuntuu, mutta se on vain tosiasia... (ja tästä saakin sitten ne sinunkin 10-14 mukulaa kärsiä ja puolet niistä kuolee sodissa ja nälänhätään ja kohta alkaviin ruttoihin ja kulkutauteihin....)

On turha sanoa, että aina on ihmisiä jotka ei voi tai ei halua lapsia, niin siinähän ne luvut tasoittuu (joku täällä niin oli huudellut). Ei se aivan näin mene, muuten väkiluvut eivät olisi niin jyrkässä nousussa koko ajan tällä pallolla missä elämämme.

Joskus voi siis elämää ajatella vähän pidemmälle kuin sen mitä siinä omassa pihapiirissä näkyy. Vastuu maapallosta pitäisi olla meillä kaikilla, mutta harva sitä oikeasti edes ajatteleee... Tästä syystä, vähän niinkuin joku sanoi, kiinanmalli jokaiseen sivistysvaltioon!
1-2 lasta riittää hyvin.

En kommentoi aloitusviestiin, mutta sivuan aihetta kylläkin.

Minulla ei ole mitään mielipidettä siitä, montako lasta perheessä saisi korkeintaan olla. Se on jokaisen oma valinta, mutta valitettavan monesti noita valintoja ei tunnuta punnitsevan riittävän tarkasti. En ole tutkinut tilastoja, vaan puhun nyt perheistä, joiden tilanteita olen tarkkaillut läheltä.

Näissä nimenomaisissa perheissä on päätetty pistää pystyyn suurperhe, jossa näen itsekin paljon hyviä puolia. Vaikka kodissa ja sydämessä olisi tilaa kuinka monelle lapselle tahansa, tuntuu monessa kohtaa, että ennen suurperheen perustamista ei ole keskitytty tarpeeksi esimerkiksi seuraavien kysymyksien vastauksiin:

- Miten elätämme lapsemme nyt JA tulevaisuudessa? Onko meillä varaa vaatettaa lapsemme ja turvata heille jokapäiväiset ateriat? Kykenemmekö kustantamaan lapsille kohtuullisen hintaisia harrastuksia? Onko meillä varaa juhlistaa lapsille hyvinkin olennaisia syntymäpäiviä edes jollakin tavoin?

- Onko parisuhteemme hyvällä pohjalla? Miten lapsiluvun kasvaessa järjestämme riittävästi keskinäistä aikaa ihan meille kahdelle, parisuhdetta hoitaaksemme? Mitkä asiat yhdistävät meitä, perheenä? Onko lapsiluku yhteinen päätös, johon kumpaakaan osapuolta ei ole painostettu? Miksi haluamme suurperheen? Millaisia odotuksia ja siihen sisältyy?

- Millainen tukiverkosto meillä on? Ketkä ovat niitä ihmisiä, joihin voimme hätätilanteissa turvautua? Tunnemmeko muita suurperheiden vanhempia ja onko meillä tarvittaessa mahdollisuus hankkiutua keskusteluyhteyteen heidän kanssaan? Onko meillä riittävästi tahoja, jolta tarvittaessa saamme ihan vaikka käytännön apua ihan vain arkeen tai poikkeuksellisiin ongelmatilanteisiin?

- Millainen on oma terveydentilamme? Mitä, jos jommankumman terveydentilassa tapahtuu muutoksia? Entä, jos yksi tai useampi lapsi ei olekaan perusterve? Millaiset voimavarat meillä on tällaisiin tilanteisiin? Kuinka esimerkiksi pitkäaikaissairaus vaikuttaa parisuhteeseemme ja kuinka se voisi vaikuttaa perheessä? Mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka tarvittaessa auttavat meitä jaksamaan yhtenäisenä perheenä?

- Millaiset omat voimavaramme ovat yleensäkin? Ihmisen jaksaminen yleensäkin on rajallista, jaksammeko kevyesti pyörittää esimerkiksi neljäntoista lapsen arkea? Mitä tapahtuu, jos toinen väsyy liikaa? Miten kotityöt ja arkirutiinit jaetaan? Kuinka turvaamme sen, ettei kummallekaan kasaannu ns. liikaa tehtävää? Pystymmekö hoitamaan lapsemme ensisijaisesti itse tarkoittaen sitä, että lapset eivät ole "jatkuvasti" hoidossa muualla ja että lapsista ensisijaisesti vastuussa on vanhempi, eikä esimerkiksi muutamaa vuotta vanhempi lapsi?

- Onko meillä riittävästi aikaa kaikille lapsillemme? Kykenemmekö järjestämään kullekin lapselle räätälöityä laatuaikaa aina välillä? Riittääkö aikamme huolehtimaan kodin siisteydestä, lasten ruokailuista, harrastuksista, päiväkotiasioista ja myöhemmin läksyasioista? Riittääkö aikamme riittävään silittelyyn, sylittelyyn ja rauhalliseen yhdessäoloon?

- Onko kotimme sopiva suurperheen asunnoksi? Onko tilaa riittävästi? Järjestyykö jokaiselle tarpeen tullen yksityisyyttä? Tilaa ei tarvitse olla ruhtinaallisesti, mutta jonkinnäköinen oma soppi olisi hyvä olla ihan jokaisella. Millaisella alueella asumme?

Ei ole kahtaa kysymystä,he ovat vaan kadellisiä,jos itsellä ei ole muuta perheettä kun 1tai muutama koira.

Minua taas häiritsee "suurperheissä" se, että vanhemmilla ei ole millään aikaa tuollaiselle lapsilaumalle ja lapset elävät ns. pellossa. Tunnen kaksi tällaista suurperhettä, koska olin parisuhteessa tällaisen suurperheen lapsen kanssa ja toisessa tapauksessa suurperheen lapset kävivät kanssani samaa peruskoulua. Lähes joka vuosikurssilla oli tällainen suurperheen lapsi.

Tokihan pienten perheiden lapset tekevät kaikenlaista p*askaa, mutta huomio kiinnittyi näissä nimenomaan tiettyihin asioihin:
-koulukiusaaminen oli näiden suurperheiden lasten erikoisalaa. Mistähän moinen johtuu? Eikö kotona saa tarpeeksi huomiota.
-ylipäätään kaikenlainen häiriökäytös oli tyypillistä suurperheiden lapsille, myös aikuisena
-toisen perheen lapsista lähes kaikista tuli rikollisia, joita poliisit pysäyttivät jo varmuuden vuoksi
-lapset itse sanoivat, että heitä on sellainen lauma kotona, että vanhemmat eivät millään pysty pitämään lukua kuka on kotona ja mihin kellonaikaan, ja lasten oli helppo olla jo peruskouluikäisenä pari yötä poissa kotoa ilman että vanhemmat edes huomasivat
-jos lapset tekee lyhyen ajan sisään, eli 1-2 vuoden välein. Pelkästään jo 10 lapsisessa perheessä saattaa olla alle kouluikäisiä 5 kpl ja loppujen ollessa peruskoulussa. On selvää, että vanhempien huomio on kaikkein pienimmissä lapsissa vanhempien lasten ollessa "oman onnensa nojassa."
-tehkää lapsia, mutta tehkää niitä sen verran mitä pystytte hoitamaan, oikeasti. Isommat lapset tarvitsevat myös vanhempiaan. Keskivertovanhemmalle riittää ihan hyvin työtä 2-3 lapsen kanssa.

Sen lisäksi, että suurperheet yleensä elävät yhteiskunnan ja avuliaiden (ja säälivien) tuilla, vielä pahempi asia on nimenomaan se, että lapset eivät saa vanhemmiltaan yksilöllistä huomiota yms. Isossa perheessähän eletään vähän kuin pienemmässä laitoksessa, koska aika ei voi mitenkään riittää lasten yksilölliseen huomioimiseen ja tukemiseen. Lisäksi suurperheiden vanhemmat ovat tosiaankin useimmiten uupuneita, eli eipä hekään varmasti lapsistaan kykene kunnolla nauttimaan.

En ota kantaa itse asiaan.

Mutta kyllä Suomessa tarvitaan useamman, kuin kolmen lapsen perheitä. Me tarvitsemme Suomeen lisää ihmisiä vanhojen, kuolleiden ja kuolevien tilalle. On myös otettava huomioon, että Suomessa on lisäksi lapsettomia (joko vasten tahtoaan tai omasta tahdostaan) ihmisiä, joten esim. yksi lapsi per perhe ei yksinkertaisesti riitä väestön uusiutumiseen. Tämän vuoksi myös useamman lapsen perheitä tarvitaan.

Tulevaisuudessa useampilapsisista perheistä on saatavilla enemmän työvoimaa, jota sitäkin tänne myös myöhemmin tarvitaan.

Kotihoidossa oleminen on muuten yhteiskunnan kannalta ehdottomasti edullisin vaihtoehto. Luulisi olevan lasten kannaltakin paras, joskin kymmenen lasta on jo sen verran paljon, että meininki alkaa olla samanlaista kuin lastentarhassa; aika ei vain riitä kaikille. Useampilapsisuudella tarkoitan kuitenkin nyt esimerkiksi 4-5 lasta.

Tämänhetkinen keskimääräinen lapsiluku Suomessa on 1,7, Euroopassa 2,7.

Minä kun olen luullut, että Suomen väkiluku kasvaa koko ajan. Mutta eihän se olekaan se määrä vaan se kuinka rahan ottajat ja rahan antajat ovat jakaantuneet. Tähän voisi soveltaa kliseistä lausahdusta: Jos haluaa saada, on joskus pakko antaakin. Näinhän sen pitäisi tasapuolisuuden nimissä mennä. Eikös sitä muuten ole tutkittu, että jos vanhemmat ovat yhteiskunnan tuilla eläviä pummeja, todennäköisemmin lapsistakin tulee sellaisia kun tämä elämisen malli on opittu kotoa.

Olen itse lestadilaisperheen aikuinen lapsi. Meitä oli lapsuuden kodissamme 12. Ikäero nuorimman ja vanhimman välillä on hieman alle 16 vuotta eli olemme todella melkein vuoden välein kaikki. Nyt olemme kaikki aikuisia.. nuorin 28 ja vanhin 44 vuotta. Lapsuudestamme voi kerrata seuraavanlaisia asioita:

En muista koskaan olleeni kummankaan vanhemman sylissä. En muista myöskään koskaan saaneeni kuulla olevani kaunis, ihana, suloinen, taitava tai hyvä jossakin asiassa.

Meillä oli kotona aina kauhea huutoa ja meteli. Isommat lapset kohtelivat kaltoin nuorempia fyysisesti ja henkisesti. Myös lievää seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtui. Äitillä oli aina kädet täynnä töitä ja isä ei välittänyt. VAnhin veli piti kuria kovin keinoin.. antamalla turpiin, jos häntä ei totellut. Toisaalta äiti oli hänelle kiitollinen, että hän sai kuria laumaan ja laittoi porukan esimerkiksi siivoamaan.


Meillä ei joutunut vastaamaan teoistaan. Jos jotain tapahtui, niin kukaan ei ollut syyllinen ja asioitten annettiin olla. Opittiin että valehtelemalla selviää vaikeistakin tilanteista. Anteeksi meidän perheessä ei pyydetty.. ei vanhemmat lapsilta, eikä toisiltaan, eikä myös lapset toisiltaan.

Ulospäin näytettiin uskovaista perhettä, mutta perheen sisällä ei ollut mitään rauhaa ja tasapainoa. Ahkera ja aikaansaava äiti piti huolen siitä, että ruokaa oli ja perusasiat rullasi kotona.

Murrosikään tullessa osa lapsista teki ikäviä asioita.. varasteli kaupasta, aloitti tupakanpolton ja juomisen, oli poissa kotonta.

Isäni kuoli nuorimman ollessa 11, äidin padot murtuivat.. kaikki se näennäinen vahvuus tippui pois ja äidistä tuli pieni lapsi, joka kaipaa jatkuvaa huomiota, kannustusta ja vahvistusta omalle arvolleen. Isän kuolemasta on 17 vuotta ja äitini on katkera ja myrkyttynyt 7 kymppinen ihminen. Äiti on katkera jumalalle ja elämälle. Kun ihminen uhrautuu ja antaa kaikkensa, niin seuraukset kyllä tulee sitten näkyviin viimeistään vanhana.

Äiti on aika terve. HÄnellä on oma asunto, autu ja rahallisesti pärjää hyvin. Hän on vain täysin kiinni menneisyytensä kärsimyksissä ja ei sen vuoksi näe kuinka paljon hänen elämässään on hyvää..Terveet aikuiset lapset ja 16 lastenlasta.. ja kukaan meistä ei seuraa lestadiolaista suuntaa. Me kaikki olemme löytäneet ihanat kumppanit "maailmasta". Minun kumppani omaa terveet syvälliset arvot ja on henkisempi kuin yksikään lestadiolaismies, joka minä tiedän. MInä uskon jumalaan, mutta lestadiolaisoppi ei ole minua varten, koska siinä on liikaa ristiriitaisuuksia, joita en pysty sulattamaan.

Olen kotoisin alueelta, jossa oli useita 15 -lapsen perheitä. Perheen koko tulee mitoittaa siten, että sen pystyy itse elättämään, kasvattamaan ja käyttäytymään. Ei kukaan vanhempi voi väittää, että tuohon pystyisi tuolla lapsimäärällä.

Syyt

- ei ole luonnollista ollenkaan
- liikaa ihmisiä
- resurssit loppuvat maailmalta

=> mm. Intiaa vihaan tämän takia. Siellä ihaillaan suurperheitä ja maan uusi tavoite on saada 2 kertaa kiinan väkiluku.

Jos suurperheen äiti voi laittaa käden sydämelleen ja sanoa, että hänellä on kaikille 14 lapselleen ollut yhtä paljon aikaa ja rakkautta kuin 1-3 lapsisen perheen äidillä, niin sanon, että hän törkeästi valehtelee.

Jokainen lapsi on arvokas, myös esikoinen, keskimmäinen ja kuopus, mutta entä kun lapsia on 14? Montako heistä jää vaille vanhempiensa huomiota? Veikkaan että ainakin 10.

Älkää pentutehtailko lasten tekemisen ilosta, vaan kantakaa vastuu lapsistanne myös läpi heidän elämänsä. Ainakin siihen asti kun teillä vanhemmilla henki pihisee!!!

Olen itse suurperheen nuorin lapsi ja toivon ettei kenenkään tarvitse kokea samaa. Lapsena ajattelin, että olisi ollut parempi, kun en olisi syntynyt, koska vanhemmillani ei ollut aikaa minulle. Olisin tarvinnut tukea, rakkautta ja huomiota, mutta vanhempani eivät enää jaksaneet hoitaa ja kasvattaa minua.

Nytr aikuisena näen suurperheen lapsia, jotka varastelee ja tekee kaikkea mahdollista ilkivaltaa vain kasvatuksen puutteesta. Älkää tehkö enempää lapsia, kuin jaksatte hoitaa hyvin!

Vastustan suurperheitä, koska lapselle pitää antaa tulevaisuus, pelkkä elämä ei riitä. Eli olen seurannut läheltä, kuinka puolentoista vuoden välein pukataan maailmaan erityislapsi, jota ei ehditä edes hoitaa, saatikka kasvattaa ja antamaan erityistä tukea, jota lapsi tarvitsee. Ihan kamalaa katseltavaa, kuka niistä lapsista huolehtii kun vanhemmista aika jättää. Pahimmassa tapauksessa perustavat yhtä suuren perheen itse.

Minusta tuntuu, että yhden ihan tavallisenkin lapsen harrastukset, päivärytmit, ruuanlaitot, kyläilyt ym on haastavaa puuhaa, en ehtisi millään ohjata 14 eri ikäistä lasta yhtäaikaa, väkisinkin pienin itkisi vaunuissa, keskimmäiset leikkisivät maantiellä ja isoimmat esittelisivät pippeliä naapurin lapsille...

Mutta toki, jos on virtaa ja voimia kasvattaa suurperhettä niin siitä vaan!

Niin, ne joille tekee tiukkaa sen 1-2 lapsen kasvatus eivät voi ymmärtää että kaikille ei tee..

Meillä on vanhimmat teinejä, 16-17v. Eivät juo tai polta, vanhempi käy jo töissä, molemmilla kesätöistään erinomaiset työtodistukset. Kaikkia lapsiamme tarhantädit, opettajat, kaverien vanhemmat ym kehuneet miten mukavia ja hyväkäytöksisiä ovat. Kenenkään ei ole tarvinut ottaa vastuuta pienemmistään eikä kasvaa isoksi liian aikaisin.

Tuntuu että nämä "esimerkkiperheet" tässä ketjussa ovat lisääntyneet joko pakosta (uskonto) tai elämänhallinnan puutteen vuoksi. Toki voi käydä niin että vanhempi äkkiä uupuu tai masentuu. Myös niissä pienissä perheissä... Näin kävi läheiselleni 2 lapsen "malliäidille" ja lapset joutuivat lastenkotiin isänkin sairastuttua.

En ymmärrä mistä johtuu tämä tarve panetella suurperheitä, kateudesta kun ei itse meinaa jaksaa sen yhdenkään kanssa?

Olen itse lestadiolaisperheestä ja ylpeä suuresta ja nopeasti kasvavasta suvustamme. Meistä on polveutuva kokonainen kansa. Sukumme lapsirikas perinne polveutuu sukupolvelta toiselle.

Vaikka osa lapsista kärsii psyykkisesti suuressa perheessä, suurin osa varttuu terveiksi aikuisiksi ja suurperheen vanhemmiksi.

Suurperheen arki on raskasta, mutta onneksi voimme turvata uskoon.

Suurperhe on hyväksyttävää, jos vanhemmat ilman yhteiskunnalta ruikutettavia ökytukia kakaralaumansa kanssa pärjää esim kulttuurinrikastutajat. Maailmassa on liikaa ihmisiä, joten jokin raja siihen egonjatkeeseen, tolkuttomaan porsimiseen täytyy laittaa raja esim viisi lasta max.
Kehitysmaihin Suomi voi lahjoittaa sterilisaatioita sekä ilmaisia ehkäisyvälineitä.Ei ruokkia kikkarapäitä yliporsimisiin.

En ole suurperheitä vastaan. Itselläni on 4 lasta ja suunnitteilla rakentaa isompi talo jotta voidaan tarjota koti kolmelle sijaislapsille. Ainut tietysti "huono" puoli suurperheissä on että suomessa on paljon jo syntyneitä lapsia joilla on huonot oltavat tai muuten vaan kotia ja rakastavaa perhettä vaille. Tämä vain minun mielipide!! Niin ja tietysti millaisiin olosuhteisiin lapsia tekee. Jokaisella on oikeus lapsiin mutta jos rahaa ei ole elättämiseen niin siinä kohtaa pitää miettiä myös tulevaa lasta. Näissä asioissa ei vaan voi olla itsekäs..

"Niin, ne joille tekee tiukkaa sen 1-2 lapsen kasvatus eivät voi ymmärtää että kaikille ei tee.."

Minä en ikinä ole edes ajatellut ettenkö pärjäisi. Olen yksinhuoltaja, vaativassa akateemisessa ammatissa ja lisäksi minulla on omiakin harratuksia. Minä en ikinä ajatellut, että lapsista olisi vaivaa, riesaa, taloudellista rasitetta, päinvastoin lapset ovat elämäni tärkein asia. Ikinä en sano, että älä häiritse, äidillä on muuta tekemistä.

En varmasti ole kateellinen suurten perheiden äideille. Mutta en voi millään uskoa, että suurissa perheissä käytäisiin sellaisia keskusteluja maailman synnystä, kasvien yhtetttämisestä ja kuolemisesta mitä minä käyn viisivuotiaani kanssa shakkipelin tuoksinassa. Ja se on sääli, koska vanhemmilla on kyllä kasvatusvelvollisuus eikä vaan pärjäämisvelvollisuus.

Miksei ihminen saisi antaa lapselle elämää?

saa antaa ja mun mielestä 1-3 on luonnollinen määrä, ei siitä yli. se ihminen jolle se elämä annetaan voi olla vaikka eläin. kyllä jokainen saa elämän tällä planeetalla mutta ei välttämättä ihmisenä

Minkälaisia nämä ihmiset ovat jotka pitävät elämää pahana asiana?

ei ole paha asia mutta luonnotonta että jollain on mm. 10 henkinen perhe. ei tämä suomessa mua oikestaan paljoa haittaa mutta kun mennään intiaan niin siellä 14-henkinen perhe on normaalia, ja jokainen niistä 14-henkisestä lapsesta tekee uuden 14-henkisen perheen. tämän takia joudutaan tuhoamaan maapallon keuhkoja (metsää) jotta saadaan asutusta ja kaupunkia tilalle kun tarve kasvaa ja kasvaa. sitten mitä tulee ruokaan... eläimiä metsästetään ruoan ja turkin takia enemmän joka aiheuttaa tietyn lajin sukupuuton. monen ruokalajin sukupuutto aiheuttaa resurssiongelmia ja ruokaongelmia kun ei olekaan enään metsästettävää. ruokalajien kuollessa petoeläimet (joihin mahdollisesti joudutaan turvautumaan) kuolee metsästykseen ja oman ruoan puutteeseen ja sen jälkeen ei ole niitäkään. jää maailma aika huonoon jamaan kun on (jonain vuonna) maailmassa 20 miljardia ihmistä, ei eläimiä -> ei ruokaa. ja sitten hiilidioksidipäästöt ovat maksimillaan, puut kaadettu -> maapallo kuolee hapenputteeseen ja otsonikerroksen hajoaminen tappaa ensimmäiset ihmiset syöpään, loput hengittää itsensä hengiltä hiilidioksidilla.

Itse olen 11 lapsisesta lestadiolaisperheestä ja saanut kokea olevani kaunis, ainutlaatuinen, rakastettu, pidetty....jne. Olen saanut hyvän kasvatuksen, turvallisen kannustuksen koulutielle, turvallisen lapsuuden jne. Olen saanut istua sylissä kun sitä olen tarvinnut, olen saanut AINA apua läksyissä,minua on kuunneltu kun olen halunnut purkaa sisintäni, olen saanut aina RAKKAUTTA.

Mitä muuta olisin tarvinnut? Enemmän uusia vaatteita, enemmän tavaraa???? Ehei, minä sain kaiken mitä tarvitsin.

Äiti oli AINA kotona kun tulin koulusta. Isä tuli töiden jälkeen kotiin, ja yhdessä koko perheen kanssa tehtiin jotain mukavaa... Jo pienenä opin ottamaan vastuuta itsestäni ja sisaruksistani, mutta koskaan minulle ei ole sysätty liikaa vastuuta.

Nyt itse odotan viidettä lastani ja olen ONNELLINEN. Joka lapsen välissä olen kerennyt käymään ansiotyössä. Tärkeintä itselleni on että teemme yhdessä perheenä jotakin. Tekemisen ei tarvitse olla sen ihmeellisempää kuin että käydään yhdessä lenkillä tai uimassa.
Itsestäni pidän huolta liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. -SILLOIN JAKSAA MITÄ VAIN! :-)

monesti urakeskeisten vanhempien kaksi lasta jää vähemmälle huomiolle kuin ison perheen lapset. Töistä kotiin tullessaan vanhemmat laittavat lapset telkkarin eteen jotta voivat itse keskittyä tekemään ensin ruokaa ja sen jälkeen levähtämään työmaailman paineista....

En kiellä, etteikö suurissa perheissä ole ongelmia, mutta kukaan ei VOI YLEISTÄÄ. Saman verran ongelmia on pienissäkin perheissä, isojen perheiden kohdalla syyttävä sormi on vain niin helppo nostaa "kun niillä sattuu olemaan niin paljon lapsia".
Yleisesti ottaen isot perheet ovat ihan hyvin toimeen tulevia, koska ovat tottuneet tekemään kovasti töitä. Näin ainakin minun lähipiirissäni.

Ja sitten tuohon maapallon ylikansoittumiseen: kyllä siitä pidetään huoli ettei maapallo ylikansoitu...

no nää lestathan on niin sisäänpäin kääntyneitä niin sen takia teistä ei pidetä.

Lapsia mahtuu tähän maailmaan, ja jokainen tehköön niin monta kuin haluaa. Huvittavaa on se, että just ne mollaavat ja pitävät suurpeheen vanhempi jotenkin ylempänä muita, joillan on VAIN 1-3 lasta :D
Aivan naurettavaa.
Itselläni kohta kuusi lasta, enkä todellakaan ole lesta. Jokaisen lapseni olen halunnut ja haluan, siinä ei tarvita uskontoa.
Lapsilla seuraa ja leikkikaveria myös toisistaan, ja mikäs sen parempaa kuin yhteiset luku, ruokailu, leikki ja puistohetket yms! :)
Hoidan lapseni itse, enkä ole millään lailla loppuun palanut, väsynyt tai muutenkaan rähjäinen :)
Töihin menen kun olen lapseni tehnyt, ja niitä tulee ainakin seitsemän jos onni suo! Onneksi en tarvitse kenenkään mielipiteitä ja olen ylpeä jokaisesta! Ylpeänä kannan masuni ja ylpeänä kuljen koko poppoon kanssa, ihania jokainen.
Suurperheet on in, kuten perheet joissa vain 1-3 lasta.