nyt olis rv 30 ja minua mietityttää aivan kaikki.
alkuraskaudessa pelkäsin keskenmenoa, nyt pelkään että kasvaako lapsi ja pelkään myös raskaus myrkytystä. minulla on viikkoihin nähden hyvin pieni maha ja siksi ihmiset usein ihmettelee että sinunko pitäisi keväällä synnyttää ym.
olen asioiden takia alkanut valvoa öitä (myös närästys vaivaa yöaikaan)
raha-asiatkin mietityttää... on tää kans kamalaa :D onneks oon nyt jäänyt äippälomalle.
mitenkäs teillä muilla?
en tämän kaiken "stessin" keskellä kaipaa sitten mitään kettuilu viestejä..
alkuraskaudessa pelkäsin keskenmenoa, nyt pelkään että kasvaako lapsi ja pelkään myös raskaus myrkytystä. minulla on viikkoihin nähden hyvin pieni maha ja siksi ihmiset usein ihmettelee että sinunko pitäisi keväällä synnyttää ym.
olen asioiden takia alkanut valvoa öitä (myös närästys vaivaa yöaikaan)
raha-asiatkin mietityttää... on tää kans kamalaa :D onneks oon nyt jäänyt äippälomalle.
mitenkäs teillä muilla?
en tämän kaiken "stessin" keskellä kaipaa sitten mitään kettuilu viestejä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla rv. 36 0 ja sama tilanne on mulla. Eka pelkäsin keskenmenoo ja nyt sitä että vauvalle sattuu jotain tai että saan raskausmyrkyksen.. kerran on ollut jo proteiinia pissassa ja turvotukset on olleet välillä pahoja. Onneksi tilanne asettui kun jäin pois töistä. Mulla taas on iso maha.. kasvaa yläkäyrän yläpuolella.. lapsi kasvoi kuitenkin keskikäyrällä rv. 31. Vatsan koko riippuu yleensä kohdun asennosta ja lantion mallista. Mulla on eteenpäin kallistunut kohtu joten ilmeisesti siksi vatsa on niin edessä.. takaapäin ei edes huomaa että olisin raskaana. Joten kyllä se masu on yksilölllinen kaikilla. :)
Sama täällä.. Ja suunnilleen samat viikot kun alottajalla. Loppuraskaus on stressaavaa,eikä neuvolassa käynnit yhtään helpota sitä:/
Tiedän tunteen. Itse en kyennyt nauttimaan raskaana olosta yhtään stressaamisen takia, jos olisin ollut fiksu olisin mennyt silloin jo juttelemaan neuvola psykologille. Menin raskauden jälkeen. Oli ahdistava olla koko ajan, kun ei kyennyt olla stressaamatta. Raha-asiat huolettivat, vaikkei niissä ollut sillä hetkellä mitään ongelmaa, tulevaisuus pelotti, pelotti että mies ottaa ja lähtee(syytä en tiedä miksi pelotti), olin ruma läski jne. Mitä jos vauva on vammainen, kuinka sitten. Ei ollut asiaa josta en olisi saanut stressin aihetta. Stressasin jopa vuosien takaisia juttuja kuinka olen käyttäytynyt joskus typerästi ja nolannut itseni, mitä muut ajattelee yms. Siinä pieni osa asioista, mutta raskasta oli kun päässä pyöri koko ajan jotain. Tuntui, että tein kaikista asioista itselleni ongelman.. En oikein tiedä kuinka sinua auttaisin, mutta jos stressaaminen vie voimasi, niin puhu asiasta neuvolassa. Pieni stressaaminen on normaalia, muttei koko aikainen tai sellainen jolloin ei osaa tehdä muuta, kuin käpertyä omiin ajatuksiin!
Tsemppiä! kyllä se vauvan ulos tulon myötä ainakin hetkeksi helpottaa :)