Kaipaan sun runoja

Sen jonka kanssa mä olen riidoissa ja jota ei ole olemassa edes hetkittäin enää.

al kirjoitti:

Sen jonka kanssa mä olen riidoissa ja jota ei ole olemassa edes hetkittäin enää.

Joo, tuossa joku totesi että vain rakastuneilla runosuoni pulputtaa ja voin kyllä tunnustaa että olin rakastunut silloin, häneen, jolle ne runot kirjoitin. Nyt jos kerran ollaan riidoissa niin sitten on aika vaikeaa ammentaa mistään niitä runoja, ainakaan epävarmassa mielentilassa. Ja jos en ole olemassa edes hetkittäin enää niin mistäs lähdetään....

en, mä olen ollut sille toistuvasti törkeä johtuen siitä, että hän ei halua että illuusio jostakin elämää suuremmasta menee rikki. Olen varmistanut toiminnallani sen, että se meni.

ap kirjoitti:

en, mä olen ollut sille toistuvasti törkeä johtuen siitä, että hän ei halua että illuusio jostakin elämää suuremmasta menee rikki. Olen varmistanut toiminnallani sen, että se meni.

olet todellakin varmistanu toiminnallasi sen, että runosuoni ei oikein kuki.

ap kirjoitti:

en, mä olen ollut sille toistuvasti törkeä johtuen siitä, että hän ei halua että illuusio jostakin elämää suuremmasta menee rikki. Olen varmistanut toiminnallani sen, että se meni.

Elämä itsessään on tarpeeksi kimuranttia jotta siitä tarvitsisi rakentaa illuusioita. Onnea ja iloa saa tuntea useammin kun nauttii pienistä asioista. Terveen järjen käyttö suhteessa ei taida olla kiellettyä, vaikka ihmistä rakastaisikin.

Mitä törkeyteen tulee, jokainen vastannee käytöksestään ihan itse, huono käytös kun kolahtaa monasti omaan nilkkaan. Surkeakäytöksisten sietämiseen siis pitkämielisyyttä jokaiselle.

runot roskissa kirjoitti:

olet todellakin varmistanu toiminnallasi sen, että runosuoni ei oikein kuki.

ap olet sika! Kukaan ei halua, joskus ihailemaa tai rakastamaa satuttaa. Jos jotain haluan satuttaa, niin se on se v*tun...!

ap kirjoitti:

en, mä olen ollut sille toistuvasti törkeä johtuen siitä, että hän ei halua että illuusio jostakin elämää suuremmasta menee rikki. Olen varmistanut toiminnallani sen, että se meni.

jotain todella tärkeää. Oliko sulla sitten oikeus rikkoa toisen illuusio, ja mistä olisit tiennyt mitä siitä olisi voinut kehittyä. Ihmistä ei voi hallita ja kahlita väkisin.

ap kirjoitti:

en, mä olen ollut sille toistuvasti törkeä johtuen siitä, että hän ei halua että illuusio jostakin elämää suuremmasta menee rikki. Olen varmistanut toiminnallani sen, että se meni.

Voi sinua raukkaa.

Luovat ihmiset, runoilijat, kirjoittajat, taiteilijat, muusikot, etsivät elämää suurempaa, he uskovat siihen, se on se mikä ajaa heitä eteenpäin. Se on heille tapa kokea elämää. Ja miksi ei? Elämä itsessään on illuusio. Valtiot, rajat, lait, uskonnot, ihmissuhteet, ne tulevat, elävät ja menevät. Ne kaikki ovat illuusiota, jotka ihmiset rakentavat päivittäin, uudestaan ja uudestaan, toisiinsa luottaen, toisiaan kasvattaen ja toisiaan kannustaen. Taustalla, aina, on ihminen. Maailmassa ja varsinkin maassamme riittää tosikkoja ja unelmattomia, tai niitä joiden unelma on löytää vain mammonaa tai mainetta, nopeita nautintoja itselle, tai niitä joilla on tarve kontrolloida ja rajoittaa toisia oman turvallisuudentunteen lisäämiseksi.

Luova ihminen haluaa antaa itsestään, tehdä uutta, sitä luovuus tarkoittaa.
Sinä halusit korvata hänen illuusion omallasi. Et hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän on. Ehkäpä vaadit enemmän kuin annoit.

Jos hän koki teidän suhteenne elämää suuremmaksi ja sinut sielunkumppanikseen, rikoit vain sen. Samalla sen lähteen, josta hän olisi voinut pulputa iloa suhteeseenne. Mutta et hänen uskoaan. Toivottavasti.

Varmaan hän kirjoittaa, jos hän niin tekee, mutta niin paljon surumielisemmin.

En usko, että häntä lohduttaa, että tekstinsä kyllä kelpaisivat sinulle, vaikka hän ei. Ehkäpä kadotit itsekin siinä samalla jotain.

räävitön roger kirjoitti:

Voi sinua raukkaa.

Luovat ihmiset, runoilijat, kirjoittajat, taiteilijat, muusikot, etsivät elämää suurempaa, he uskovat siihen, se on se mikä ajaa heitä eteenpäin. Se on heille tapa kokea elämää. Ja miksi ei? Elämä itsessään on illuusio. Valtiot, rajat, lait, uskonnot, ihmissuhteet, ne tulevat, elävät ja menevät. Ne kaikki ovat illuusiota, jotka ihmiset rakentavat päivittäin, uudestaan ja uudestaan, toisiinsa luottaen, toisiaan kasvattaen ja toisiaan kannustaen. Taustalla, aina, on ihminen. Maailmassa ja varsinkin maassamme riittää tosikkoja ja unelmattomia, tai niitä joiden unelma on löytää vain mammonaa tai mainetta, nopeita nautintoja itselle, tai niitä joilla on tarve kontrolloida ja rajoittaa toisia oman turvallisuudentunteen lisäämiseksi.

Luova ihminen haluaa antaa itsestään, tehdä uutta, sitä luovuus tarkoittaa.
Sinä halusit korvata hänen illuusion omallasi. Et hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän on. Ehkäpä vaadit enemmän kuin annoit.

Jos hän koki teidän suhteenne elämää suuremmaksi ja sinut sielunkumppanikseen, rikoit vain sen. Samalla sen lähteen, josta hän olisi voinut pulputa iloa suhteeseenne. Mutta et hänen uskoaan. Toivottavasti.

Varmaan hän kirjoittaa, jos hän niin tekee, mutta niin paljon surumielisemmin.

En usko, että häntä lohduttaa, että tekstinsä kyllä kelpaisivat sinulle, vaikka hän ei. Ehkäpä kadotit itsekin siinä samalla jotain.

räävitön roger, olet niiiiin oikeassa - surumielisyys ja kaiho sydämessäin asustaa

räävitön roger kirjoitti:

Voi sinua raukkaa.

Luovat ihmiset, runoilijat, kirjoittajat, taiteilijat, muusikot, etsivät elämää suurempaa, he uskovat siihen, se on se mikä ajaa heitä eteenpäin. Se on heille tapa kokea elämää. Ja miksi ei? Elämä itsessään on illuusio. Valtiot, rajat, lait, uskonnot, ihmissuhteet, ne tulevat, elävät ja menevät. Ne kaikki ovat illuusiota, jotka ihmiset rakentavat päivittäin, uudestaan ja uudestaan, toisiinsa luottaen, toisiaan kasvattaen ja toisiaan kannustaen. Taustalla, aina, on ihminen. Maailmassa ja varsinkin maassamme riittää tosikkoja ja unelmattomia, tai niitä joiden unelma on löytää vain mammonaa tai mainetta, nopeita nautintoja itselle, tai niitä joilla on tarve kontrolloida ja rajoittaa toisia oman turvallisuudentunteen lisäämiseksi.

Luova ihminen haluaa antaa itsestään, tehdä uutta, sitä luovuus tarkoittaa.
Sinä halusit korvata hänen illuusion omallasi. Et hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän on. Ehkäpä vaadit enemmän kuin annoit.

Jos hän koki teidän suhteenne elämää suuremmaksi ja sinut sielunkumppanikseen, rikoit vain sen. Samalla sen lähteen, josta hän olisi voinut pulputa iloa suhteeseenne. Mutta et hänen uskoaan. Toivottavasti.

Varmaan hän kirjoittaa, jos hän niin tekee, mutta niin paljon surumielisemmin.

En usko, että häntä lohduttaa, että tekstinsä kyllä kelpaisivat sinulle, vaikka hän ei. Ehkäpä kadotit itsekin siinä samalla jotain.

Onko sun mielestäsi siis rakkauskin illuusiota. Ehkä rakkaus on sitä että luodaan sekä illuusoita että todellisuutta yhdessä. Mielestäni sielunkumppanuus on jotain jota ei voi luoda se vain on. Mutta tuo viimeinen lause on järkevä. Pitää välittää ihmisestä ei siitä mitä hän saa aikaan. Toinen ihminen ei ole myöskään mitään sellaista mistä taistellaan kynsin hampain. Toinen ihminen on aina oma yksilönsä jolla on vapaa tahto.

siveellinen siiri kirjoitti:

Onko sun mielestäsi siis rakkauskin illuusiota. Ehkä rakkaus on sitä että luodaan sekä illuusoita että todellisuutta yhdessä. Mielestäni sielunkumppanuus on jotain jota ei voi luoda se vain on. Mutta tuo viimeinen lause on järkevä. Pitää välittää ihmisestä ei siitä mitä hän saa aikaan. Toinen ihminen ei ole myöskään mitään sellaista mistä taistellaan kynsin hampain. Toinen ihminen on aina oma yksilönsä jolla on vapaa tahto.

Mikä on todellisuus ja mikä on illuusio rakkaudessa? Jos pari rakastaa toisiaan, kunnes yksi ilmoittaakin toiselle, että on epävarma tunteistaan, kun taas toisella tunteet eivät ole muuttuneet... kumpi heistä elää todellisuudessa ja kumpi illuusiossa? Kumpi on epäonnistunut yhteisen todellisuuden luomisessa?

räävitön roger kirjoitti:

Mikä on todellisuus ja mikä on illuusio rakkaudessa? Jos pari rakastaa toisiaan, kunnes yksi ilmoittaakin toiselle, että on epävarma tunteistaan, kun taas toisella tunteet eivät ole muuttuneet... kumpi heistä elää todellisuudessa ja kumpi illuusiossa? Kumpi on epäonnistunut yhteisen todellisuuden luomisessa?

Hyvä pointti. Mutta ainakin aika ennen tuota hetkeä on ollut todellista? Jos kysymys on ollut ihan aidosta rakkaudesta. Ellei olla rakastuttu rakastumiseen ei itse ihmiseen, niinkin käy joskus.

räävitön roger kirjoitti:

Voi sinua raukkaa.

Luovat ihmiset, runoilijat, kirjoittajat, taiteilijat, muusikot, etsivät elämää suurempaa, he uskovat siihen, se on se mikä ajaa heitä eteenpäin. Se on heille tapa kokea elämää. Ja miksi ei? Elämä itsessään on illuusio. Valtiot, rajat, lait, uskonnot, ihmissuhteet, ne tulevat, elävät ja menevät. Ne kaikki ovat illuusiota, jotka ihmiset rakentavat päivittäin, uudestaan ja uudestaan, toisiinsa luottaen, toisiaan kasvattaen ja toisiaan kannustaen. Taustalla, aina, on ihminen. Maailmassa ja varsinkin maassamme riittää tosikkoja ja unelmattomia, tai niitä joiden unelma on löytää vain mammonaa tai mainetta, nopeita nautintoja itselle, tai niitä joilla on tarve kontrolloida ja rajoittaa toisia oman turvallisuudentunteen lisäämiseksi.

Luova ihminen haluaa antaa itsestään, tehdä uutta, sitä luovuus tarkoittaa.
Sinä halusit korvata hänen illuusion omallasi. Et hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän on. Ehkäpä vaadit enemmän kuin annoit.

Jos hän koki teidän suhteenne elämää suuremmaksi ja sinut sielunkumppanikseen, rikoit vain sen. Samalla sen lähteen, josta hän olisi voinut pulputa iloa suhteeseenne. Mutta et hänen uskoaan. Toivottavasti.

Varmaan hän kirjoittaa, jos hän niin tekee, mutta niin paljon surumielisemmin.

En usko, että häntä lohduttaa, että tekstinsä kyllä kelpaisivat sinulle, vaikka hän ei. Ehkäpä kadotit itsekin siinä samalla jotain.

Joo, mä tiedän tämän. Karu totuus. Se on ollut mun tapa selvitä elämässä. Vain totuudella ja yksinomaan totuudella.

"Ne kaikki ovat illuusiota, jotka ihmiset rakentavat päivittäin, uudestaan ja uudestaan, toisiinsa luottaen, toisiaan kasvattaen ja toisiaan kannustaen. Taustalla, aina, on ihminen. " Hah.

"Maailmassa ja varsinkin maassamme riittää tosikkoja ja unelmattomia, tai niitä joiden unelma on löytää vain mammonaa tai mainetta, nopeita nautintoja itselle, tai niitä joilla on tarve kontrolloida ja rajoittaa toisia oman turvallisuudentunteen lisäämiseksi. " Heh.


"Samalla sen lähteen, josta hän olisi voinut pulputa iloa suhteeseenne."
Tarkoitatko hänen ja hänen puolisolleen vai minulle ja puolisolleni? Uskoa uskontoon, Jumalaan ja avioliittoon vai uskoa inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen?

kerjää vä kirjoitti:

Joo, mä tiedän tämän. Karu totuus. Se on ollut mun tapa selvitä elämässä. Vain totuudella ja yksinomaan totuudella.

"Ne kaikki ovat illuusiota, jotka ihmiset rakentavat päivittäin, uudestaan ja uudestaan, toisiinsa luottaen, toisiaan kasvattaen ja toisiaan kannustaen. Taustalla, aina, on ihminen. " Hah.

"Maailmassa ja varsinkin maassamme riittää tosikkoja ja unelmattomia, tai niitä joiden unelma on löytää vain mammonaa tai mainetta, nopeita nautintoja itselle, tai niitä joilla on tarve kontrolloida ja rajoittaa toisia oman turvallisuudentunteen lisäämiseksi. " Heh.


"Samalla sen lähteen, josta hän olisi voinut pulputa iloa suhteeseenne."
Tarkoitatko hänen ja hänen puolisolleen vai minulle ja puolisolleni? Uskoa uskontoon, Jumalaan ja avioliittoon vai uskoa inhimillisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen?

sulla taitaa kuitenkin olla suuria tunteita pelissä?

-runoilijatar- kirjoitti:

räävitön roger, olet niiiiin oikeassa - surumielisyys ja kaiho sydämessäin asustaa

Ihana roger, sanasi ovat kuin omasta suustani. Kiitos niistä ihana , että meitä luovia ihmisiä sentään on vielä, vaikka tämä materian ja kovuuden aika painaa päälle.

-sivusta- kirjoitti:

sulla taitaa kuitenkin olla suuria tunteita pelissä?

No on.

Mies yksinäinen
nosta katseesi..

Tuuli elämän
kääntyy.

Etkö jo nää ?

Mainingit rantaan lyö
Jo päättyy
yö.

Mut jos pysähdus ei ookaan lyhyt vaan vähän pitempiaikainen?

Kieli poskella vedettynä 5:ssä minsassa. Ihan hyvä se on. Oleellista on se lausua oikein. ;)

Oi vaks olen varmaa edelleen...

Äitillesi voimia toivon... Viisautta... Rohkeutta nousta pullosta pois...elämään. Huomata lapsen hätä, aikuistua, ottaa itseänsä niskasta kiinni. Ravistaa epätoivon viitta niskasta, pyyhkiä ahdistuksen malka silmästä, palata takaisin lasten elämään. Sitä äitillesi toivon.

marjalanporo kirjoitti:

Äitillesi voimia toivon... Viisautta... Rohkeutta nousta pullosta pois...elämään. Huomata lapsen hätä, aikuistua, ottaa itseänsä niskasta kiinni. Ravistaa epätoivon viitta niskasta, pyyhkiä ahdistuksen malka silmästä, palata takaisin lasten elämään. Sitä äitillesi toivon.

Toivottavasti sentään löytyy elossa.

mietteitä runoillen kirjoitti:

Toivottavasti sentään löytyy elossa.

Voimia täältäkin, toivotaan niin.

Olen varmaan ihan tolkuttoman huumorintajuton, mutta en ymmärrä millainen "aikuinen" menee höpäjämään alapääjuttuja nuorten palstoille. Jotenkin todella mautonta. Itse ainakin muistan kaikki irstaat äijät todella älöttävinä rasvaisine juttuineen omasta nuoruudesta. Varmaan ihan yhtä älöttävää se on nuorista oli ne jutut tädin tai sedän.