13 päivä perjantai ghost.

Pelkkää amerikkalaisten typerää taikauskoa. Näin ainakin jos ajattelen omalta kohdaltani edellistä pe 13 viime vuonna. Lähdin aamulla töihin Volvollani. Risteyksessä juuri ajokortin saanut tyttö ei saanut autoansa pysähtymään vaan jysäytti sitikallaan päin meikäläistä. No sitikasta irtos oikee etulokasuojapaneeli, Volvosta etupuskurista pieni muoviosa. Ei hätää. Matkalla poikkean Osuuspankissa jossa myös Pohjolan konttori, selvittämässä kolaria. Kun nyt olen pankin vieressä nostan samalla seinästä 200 €. No joo, tuleekin vaan 150 €. Pankkiin ja sieltä täti soittaa konemiehen joka tulee aváamaan koneen tunnin päästä. Siitä tunnin päästä saan rahani takaisin ja menen töihin 2 tuntia myöhässä. Onneksi on liukuva työaika. Töissä tekemään pientä varastoinventaariota. Siellä on varastossa varastomies kaasutrukkinsa kanssa, vartin jälkeen molemmilla on pää kipeä ja huimaa, yrjöttää, ei kun terkkariin. Siellä sängylle ja happinaamarit päähän, lääkäri epäilee jonkinlaista häkämyrkytystä tms. Terkkarissa menee 1,5 tuntia. Takaisin töihin naputtelemaan tietokonetta, puolen tunnin jälkeen kuuluu kriik-kriik-naks-tum, kone on jumissa, mitä tapahtui? Mikään ei toimi. Huolto tulee tunnin päästä ja puolen tunnin tutkimisen jälkeen toteaa että kiintolevy on hajonnut mekaanisesti. Okei, nyt on aika ehkä lähteä takaisin kotiin. Ajomatka sujuu muuten hyvin mutta loppumatkalla huomaan kännykkäni jääneen töihin hajonneen tietokoneen viereen. No ei haittaa, saan sen huomenna, nyt lepäämään. Kotona eilinen lihapata mikroon. Kaksi yritystä, ei lämpene edes 4 minuutissa, syykin selviää, tytär kuumentanut mikropopcorneja liian kauan, mikron magnetroni kärähtänyt. Onneksi on kylmää salaattia, sitten nukkumaan. Tietenkin alakerran naapuri haluaa juuri tänä iltana asentaa kylppäriinsä uuden peilikaapin ja kun kellokin on vasta 19, en voi kitisemäänkään mennä. Päätän ottaa pari Imovane-tabua että saisin unen päästä kiini, mutta muistan että koirani oli viikko sitten kunnan eläinlääkärillä käytettävänä juuri siksi koska söi Imovaanini. Niitä ei siis enää ole. Käyn vielä lyhyellä iltalenkillä jos se aiheuttaisi hieman väsymystä. Vauhti on kaiken koetun jälkeen aika raju. Palatessani kotipihaani astun vauhdilla nurkalla olevan sadevesibetonirotvallin päälle ja nilkka muljaltaa. Lennän asfaltille mutta vain housut hajoavat vasemmasta polvesta, ei tule fyysisiä vammoja, onhan se nilkka jo romuna, eikö se riitä! Könyän takaisin toisen kerroksen kämppään, kollaan kaapit, ei, kaikki särkylääkkeet ja Tramalit syöty eikä uusia tilalle ostettu, kaikki viinat ja viinit kaapeista mukamas käytetty ruuanlaittoon. Soitto A-rapun juopolle joka tuo hätään kolmen vartin pullon skottiviskiä. Juon siitä kolmasosan ja nilkan kipu häviää. Toisen kolmasosan ja viulutus häviää. Viimeinen kolmasosa ja nukahdan.
Vaikka siis tiedän ko. päivän surkean maineen olevan pelkkää hölynpölyä opin sen verran että siitä lähtien olen ko. päivän lähestyessä pitänyt aina kaapissani varalla ainakin 2 pulloa viinaa. Jos muu ei auta se näköjään tepsii.

"Tänään tapahtuu vielä jotain ...... "

Ei sitten tapahtunutkaan mitään, mikä onkin ihan tyypillistä. Nokialla ei tapahdu mitään. Jopa meidän pitää keksiä itse useimmat juorut.

T: Keski-Nokian juoruämmäyhdistys ry.