Minä tosiaan kävin armeijan, vaikka halusin sivariksi. Silloinen elämäntilanteeni pakotti minut armeijaa. Olen konservatiivisesta perheestä. Isäni jopa uhkaili minua jos en mene tai jätän armeijan kesken.
Siis pelkäsin mitä siitä seuraa jos lopetan tai menen sivariin.
Itse armeijassa en pelännyt. En piitannut siitä, sen säännöistä kurista. En kunnioittanut kapiaisia esimiehiäni. En teititellyt en heittänyt aina lippaa. Minut jopa meinattiin potkia pihalle sieltä.
Jouduin jonkun everstin puhutteluun joka meinasi heittää minut pois sieltä. Kerroin etten voi valitettavasti lopettaa kun sen jälkeen ei ole paikkaa minne mennä. Joten jouduin käymään rangaistuksen loppuun.
Inhosin joka ikistä hetkeä armeijassa.
Inhoan sitä kokemusta yhä, se puistattaa edelleen ja tulee uniin.
Taidan liittyä aseistakieltäytyjäliitoon.
Sotilaspassini olen jo polttanut.
Siis pelkäsin mitä siitä seuraa jos lopetan tai menen sivariin.
Itse armeijassa en pelännyt. En piitannut siitä, sen säännöistä kurista. En kunnioittanut kapiaisia esimiehiäni. En teititellyt en heittänyt aina lippaa. Minut jopa meinattiin potkia pihalle sieltä.
Jouduin jonkun everstin puhutteluun joka meinasi heittää minut pois sieltä. Kerroin etten voi valitettavasti lopettaa kun sen jälkeen ei ole paikkaa minne mennä. Joten jouduin käymään rangaistuksen loppuun.
Inhosin joka ikistä hetkeä armeijassa.
Inhoan sitä kokemusta yhä, se puistattaa edelleen ja tulee uniin.
Taidan liittyä aseistakieltäytyjäliitoon.
Sotilaspassini olen jo polttanut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen sivari eikä yhtään kaduta
Itselleni kanssa armeija oli kuin linnatuomio. Kävin sen kyllä ja pätkääkään ei kiinnostanut. Koko aika oli ihan hanurista ja lapsellinen paikka. En viitsinyt mennä sivariinkaan ja kuudessa kuukaudessa olin pois. Ollutta ja mennyttä. En ymmärrä miten joku voi nauttia niin tyhmästä paikasta missä ei saa edes palkkaa. Jollain hyvällä liksalla olisin voinut olla vaikka 12 kuukautta ja miksen vaikka jäädä töihinkin sinne.