Presidentti-ale

Presidentinviran kuuluisi olla valtakunnan kunnioitettavin virka, johon tulisi valita vain pitkän ja merkittävän poliittisen uran tehneitä tai muulla tavoin yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen ansioituneita seniorikansalaisia. Nyt se on polkumyynnissä. Osa puolueista ryvettää presidentti-instituutiota asettamalla ehdolle nuoria, vähän koulutettuja ja/tai ansioitumattomia kokopäiväpoliitikkoja "puolueen arvomaailmaa esillä pitämään". Ikään kuin kirkollis-, kunnallis-, eduskunta-, euro-, ammattiyhdistys- ym. vaalit eivät siihen riittäisi. Pekka Haavistosta ollaan nyt tekemässä tiedotusvälineiden voimin jonkinlaista nuorekkaiden, älykkäiden ja nykyaikaisten vaihtoehtoa Niinistölle, vaikka Haaviston ei kuuluisi edes olla ehdolla meriittiensä puolesta. Kuten ei Arhinmäen, Essayahin, Biaudetin ja Soininkaan. Viran arvoisia ehdokkaita on näissä vaaleissa vain kolme: Väyrynen, Lipponen ja Niinistö, meriiteiltään tässä järjestyksessä ja Niinistökin niiden suhteen jonkinlaisena rajatapauksena. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi riittävän ansioituneita ja osaavia seniorikansalaisia läpi koko poliittisen aatekentän ehdolla pantaviksi. Kyse on siitä, että kaikki puolueet eivät heistä piittaa. Se on surullista.