Yksinäinen, vaikka on kavereita?

Niimpä. Itse pohdin monesti samaa. Kavereita tulee ja menee mut ne ystävät jotka on ja pysyny ovat ihania. Kuitenki tunnen lähestulkoon aina yksinäiseksi.

Minulla aivan sama juttu. Itselläni 4 hyvää ystävää,mutta tunnen silti oloni yksinäiseksi heidänkin seurassaan. Pelkään myös,että he eivät oikeasti välitäkään minusta. Olen kuitenkin ollut 7 vuotta koulukiusattu,että sekin vaikuttaa itselläni asiaan.

Olisiko sinulla seurustelukumppanin puute, josta tuo yksinäisyys johtuu?

Naisia vaivaa kyrvän puute ja miehiä pimpin puute.

Ihminen kaipaa sielunkumppania. Muuten voi iskeä yksinäisyyden tunne, vaikka ympärillä olisi koko liuta läheisiä ihmisiä.

Yksinäisyys voi johtua siitä, että joku läheinen esim. perheenjäsen on kuollut tai lähtenyt.

Minulla on paljon ihania ystäviä, joiden tiedän välittävän minusta. muutenkin elämäni on valtavan sosiaalista. Tietenkään FB-kavereiden määrä ei kerro todellisten ystävien määrästä mitään, mutta kertoo se jotain sosiaalisuudesta ja minulla on n. 800 FB-kaveria. Tunnen itseni yksinäiseksi kaikkien näiden ihmisten keskellä ja tiedän sen tosiaan olevan seurustelukumppanin kaipuuta, rakkauden tarvetta.

Voisi kysyä sitäkin, ovatko nämä ystävät todellisuudessa kuitenkaan niin ihania? Aitojen ystävien seurassa voi ainakin olla oma itsensä vapautuneesti eikä tarvitse kokea painetta siitä, tuomitsevatkohan he, jos kerrot vaikkapa omia mielipiteitäsi ja tunteistasi rehellisesti, miettimättä mitä mieltä muut porukasta ovat.

Minäkin tunnen usein että en kuulu porukkaan vaikka saatan jutella ja naureskella
kaikkien kanssa, sitten vaan tulee tunne että mitä minä täällä teen (näin nuorem-pana), nyt olen jo vanha ja olen tullut siihen tulokseen että olen erakkoluonne.

Viihdyn aika hyvin yksinkin mutta jos kaipaan juttuseuraa soitan jollekin, tai
tulen tänne nettiin juttelemaan, huomasin nyt että täällä voin olla ihan itseni, en
ole kenellekään kertonut näistä tunteistani, ystäväni varmaan hämmentyisivät
jos kertoisin, pidänpä omana tietonani.

sinulta puuttuu jotain elämästäsi,rakkautta,hyväksyntää,sinä kaipaa sielunkumppania itsellesi eli sinulle ei riitä pelkät ystävät,sinulla pitää olla elämässä jotain,mistä pitää kiinni,en tiedä oletko mies vai nainen,mutta kaipaat sitä.deittipalstoilla vaan joko itensä tyrkyttäjiä tai muuta vastaavaa leikkiä.ei oteta tosissaan tavista.

Ehkä suhteesi kavereiden/ystävien kanssa ei ole tarpeeksi "syvä". Viihdeytte siis paljon yhdessä mutta ette tiedä toisistanne niin paljoa että tuntisitte sielunkumppanuutta. Omat ystävyyssuhteeni ovat syventyneet kun olen pystynyt näyttämään heikkouksiani ja olemaan myös allapäin ystävien seurassa.

Ei ihan helppo homma, mutta muista että ystävän seurassa ei aina tarvitse olla täydellinen tai parhaimmillaan.

Yksinäisyytesi saattaa myös johtua siitä että vaikka ystäväsi ovatkin ihania ja hyviä, on jokin asia mitä et pysty/uskalla heidän kanssaan jakaa, ja jäät yksin tuon asian kanssa. Silloin ainakin itse tunnen itseni yksinäiseksi.

Minulla on ollut läpi elämän kouluajoista asti 3 ystävää. Yksi heistä on nyt jo poistunut elämästä vuosi sitten.

Sitten elämänvarrella on tullut 2 lisää ja näistäkin toinen lähti viime kesänä.

Minä tunnen ystäväksi sellaisen ihmisen, jonka elämän taustat tunnen, ja he tuntevat minun taustani. Vain silloin voi aidosti keskustella asiasta mistä hyvänsä luotettavasti. Eivät ole pettäneet.

Eämänvarrella mukaan tulleet ovat kertoneet taustansa, ja ovat olleet jossain määrin samanlaisia kuin omani. Tosi ystävä on ENEMMÄN kuin kaveri.

Kun käy noissa kerhoissa, siellä on kavereita. Jutellaan niitä näitä, jollain on hauska juttu ja nauretaan. Tilannekomiikka on parasta, kun sellaista sattuu syntymään. Näin minä ajattelen. Yksineläjä olen ja pidän itseäni erakkona.