Usko on psykofyysinen heijastus

Aloittajalle:

>>>Jumalaan uskomisen lähtökohta ei ole ateistien mieltämä materialistinen kuvitelma, että ihmisen näkö tai kuuloaisti riittäisivät Jumalan hahmottamiseen>Rakkaus ei täytä myöskään ateistien vaatimuksia, koska sitä ei saada todistusaineistoa, saati ihmisten ajatuksista.>Ateisteilta puuttuu käytännössä ulottuvuuksien tajunta>siksi materialistinen totuudenpalvonta sisältää myös enemmän vihaa

"Jumalaan uskomisen lähtökohta ei ole ateistien mieltämä materialistinen kuvitelma, että ihmisen näkö tai kuuloaisti riittäisivät Jumalan hahmottamiseen."

Tämä ateisti mieltää jumaluskon olevan psykologis- neurologis- sosiologisen ilmiön. Ilmiönä se tietenkin on täysin todellinen.

Koska ilmiöön ei sisälly jumalia muuten kuin taruhahmoina, samankin jumalan kanssa kommunikoivat yksilöt saavat siltä erilaista ohjeistusta, jopa päinvastaista. Pääsääntöisesti ohjeistus korreloi henkilön muun arvomaailman kanssa.

"Rakkaus ei täytä myöskään ateistien vaatimuksia, koska sitä ei saada todistusaineistoa, saati ihmisten ajatuksista."

Rakkautta ja muita ihmisen psyykkisiä tuntemuksia on myös tutkittu ja niiden mekanismeista on tietoa helposti saatavissa.

Vaikka en uskokkaan rakkauden saavan alkunsa taikaolennon ampumasta nuolesta, voin tuntea rakkautta. Myös rakkaus on todellinen tunnetasolla, mutta se on evoluution aikaansaama ominaisuus, eikä lahja yliluonnolliselta henkilöitymältä. Mukavalta se tietenkin tuntuu, vaikka sen syntymekanismin tuntisikin.

"Ateisteilta puuttuu käytännössä ulottuvuuksien tajunta ja siksi materialistinen totuudenpalvonta sisältää myös enemmän vihaa"

Ateisteilla ja muutenkin valtaosalla ihmisistä on "ulottuvuuksien tajunta". Kaikilla meillä on tunteita ja aavistuksia. Jotkut vaan ymmärtävät ottaa selvää siitä mihin kannattaa uskoa ja mikä on toivajattelua tai pelkkiä tuntemuksia.

Ilmeisesti ihmisen, jonka elämään liittyy jonkin ilmiön palvonta, on hyvin vaikeaa ymmärtää että hänen lajikumppaninsa ei palvo mitään, ei totuutta eikä mitään muutakaan.

Tietenkin, myös ilman palvontaa, on jotenkin mukavaa rakentaa maailmankuvansa luotettavasti todennetulle pohjalle ymmärtäen, että tieton lisääntyessä pitää olla valmis tekemään vaikka täyskäännös.

Viha ja agressio ovat mielenkiintoinen ilmiö ihmisluonnossa.

Omien havaintojeni mukaan noita negatiivisia tunteita erivahvuisina on kuitenkin huomattavasti enemmän teistien viesteissä.

Ateistien "perisyntinä" pitäisin enemmänkin turhautuneisuutta ja sen mukanaan tuomia ironiaa ja satiiria.

"Usko on psykofyysinen heijastus"

Usko on ihmiselle ominainen tapa tulkita virheellisesti havaintoja ja tuntemuksia lähiympäristöstä opitun kaavan mukaisesti.

Aloittaja ei kykene tuntemaan aitoa rakkautta vaan pelkästään kuvittelee sen, sen takia hän uskoo jumalaansa ja vihaa kaikkia ihmisiä ja ihmiskuntaa.

"Jumalaan uskomisen lähtökohta ei ole ateistien mieltämä materialistinen "

- Oikein. Kerta jumalan sanotaan olevan tämän ajan ja paikan ulkopuolella. On hänestä aika mahdotonta saada mitään tietoa.

"kuvitelma, että ihmisen näkö tai kuuloaisti riittäisivät Jumalan hahmottamiseen."

- Mikäli uskovainen joka omaa näkemystään tyrkyttää. Että Jumalasta on saatavana todisteita tai muu suora havainto. On silloin uskovaisen vastuulla näyttää todisteensa toteen.

"Rakkaus ei täytä myöskään ateistien vaatimuksia, koska sitä ei saada todistusaineistoa, saati ihmisten ajatuksista."

-Kuten ei myöskään siitä että pääsi sisältäisi perhosia. Muttei se tarkoita, että ajatukset tai rakkaus olisivat mielen ulkopuolella olevia erillisiä ilmentymiä. Kuten ei myöskään Jumalusko. Etenkään kun asiat kuten Rakkaus ja ajatukset ovat yleistermejä, joilla hahmotetaan ihmisen mieltä. Joten niiden jumalaan vertaaminen on lähes ontuva.

"Ateisteilta puuttuu käytännössä ulottuvuuksien tajunta"

No miten uskovaisen tajunta on sitten tässätapauksessa parempi ja täsmällisempi. Varsinkaan kun tälle suuremmalle näkemykselle ei ole antaa järkeviä todisteita ensinnäkään?

"ja siksi materialistinen totuudenpalvonta sisältää myös enemmän vihaa"

Henkilökohtaisesti minua suorastaan joskus vituttaa tällainen itsestäänselvyyksein paskanjauhaminen. Joka ei olisi millään tavalla tarpeen ellei aloittaja olisi ensin viitsinut ottaa asioista enemmän selvää. Eikä kirjoittaa vastaavanlaista aivokuraa, ilman minkäälainsta laajempaa ajattelua omia lähtökohtiaan kohtaan.