Loiko Jumalanne kaikki sielut täsmälleen samanlaisiksi?
Mikäli "sielut" olisivat kaikki täsmälleen samanlaisia, siitä seuraisi vakavia seuraamuksia kristinuskon perusoletuksille ns. "vapaasta tahdosta".
Mikäli taas "sielut" ovat vähänkin erilaisia, siitäkin seuraisi vakavia seuraamuksia kristinuskon perusoletuksille ns. "vapaasta tahdosta".
On helposti pääteltävissä, ettei todellisuudessa "sieluja" ole olemassakaan. Koko ihmisen tietoisuus on riippuvainen aivojemme toiminnasta. Aivojemme tuhoutuessa, ollessamme unessa tai tajuttomassa tilassa häviää myös tietoisuus.
On aivan absurdia väittää ja uskoa, että "uskominen" johonkin tiettyyn olemattomaan (ihmisen itsensä keksimään) abstraktiin "henkiolentoon", tekisi "sielusta" (jota siis ei oikeasti edes ole) jotenkin paremman. Ei aineeton "sielu" voi mihinkään "uskoa" - uskominen tapahtuu aina aivoissamme, joiden "ohjelmointiin" voidaan ulkoisin keinoin jonkin verran vaikuttaa (= manipulointi). Perimän vaikutus "uskomiseen" (siis herkkyys taikauskoille) on myös suuri. Perimä on myös "ainetta" (= DNA:n aminohappojärjestys).
Mikäli ”sielumme” haluaisi vaikuttaa toimintaamme, olisi sen voitava vaikuttaa aivoihin. Sen olisi kyettävä saamaan mm. pieniä sähkövirtoja aivoissamme, jotka sitten kokisimme ”ajatuksina”. Aineettoman ”sielun” olisi siis kyettävä vaikuttamaan aineeseen.
Jos näin olisi ”sielu” paljastaisi samalla itsensä: herkällä spinkaiku-magneettikuvantamismenetelmää ”sielu” voitaisiin varmasti havaita.
Mikäli "sielut" olisivat kaikki täsmälleen samanlaisia, siitä seuraisi vakavia seuraamuksia kristinuskon perusoletuksille ns. "vapaasta tahdosta".
Mikäli taas "sielut" ovat vähänkin erilaisia, siitäkin seuraisi vakavia seuraamuksia kristinuskon perusoletuksille ns. "vapaasta tahdosta".
On helposti pääteltävissä, ettei todellisuudessa "sieluja" ole olemassakaan. Koko ihmisen tietoisuus on riippuvainen aivojemme toiminnasta. Aivojemme tuhoutuessa, ollessamme unessa tai tajuttomassa tilassa häviää myös tietoisuus.
On aivan absurdia väittää ja uskoa, että "uskominen" johonkin tiettyyn olemattomaan (ihmisen itsensä keksimään) abstraktiin "henkiolentoon", tekisi "sielusta" (jota siis ei oikeasti edes ole) jotenkin paremman. Ei aineeton "sielu" voi mihinkään "uskoa" - uskominen tapahtuu aina aivoissamme, joiden "ohjelmointiin" voidaan ulkoisin keinoin jonkin verran vaikuttaa (= manipulointi). Perimän vaikutus "uskomiseen" (siis herkkyys taikauskoille) on myös suuri. Perimä on myös "ainetta" (= DNA:n aminohappojärjestys).
Mikäli ”sielumme” haluaisi vaikuttaa toimintaamme, olisi sen voitava vaikuttaa aivoihin. Sen olisi kyettävä saamaan mm. pieniä sähkövirtoja aivoissamme, jotka sitten kokisimme ”ajatuksina”. Aineettoman ”sielun” olisi siis kyettävä vaikuttamaan aineeseen.
Jos näin olisi ”sielu” paljastaisi samalla itsensä: herkällä spinkaiku-magneettikuvantamismenetelmää ”sielu” voitaisiin varmasti havaita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattelisin, että vapaa tahto juuri tekee meistä erilaisia. Jokainen omalla tyylillään ja seuraamukset kantaen. Vapaa tahto ja karma kulkee käsi kädessä. Luomalla hyvää karmaa alkaa sielun salat avautumaan. Mielen ja sydämen harjotusta. Tiedättehän pakahduttavan tunteen rinnassa? Seuratkaa sitä. Polttaa kuonat mielestä ja vaatii harjoitusta. Lopuksi molemmilta tulee enenevästi viestejä ja sitä tajuaa, että maailma antaa mitä pyydätte.
Se, onko edes olemassa mitään sellaista kuin "vapaa tahto" on vielä epäselvää.
Nykytiede (m.m neurologia) osoittaa enemmän ja enemmän siihen suuntaan että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa.
Ihmisellä on ainakin Raamatun mukaan vapaa tahto. Mitä sieluun tulee niin Raamattu selittää sen näin; Kun ihminen kuolee niin sielu = ihminen, kuolee.
Ihmisellä ei ole sielua vaan ihminen on elävä sielu. Päätelkääpä siitä sitten pikku päissänne opettaako kirkkonne tai mihin nyt sitten kuuluttekin, oikein ja Raamatun mukaisesti.