Jesaja:
42:1 Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.
42:2 Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.
42:3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
42:4 Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.
42:5 Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
42:6 Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
42:7 avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.
42:8 Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
42:1 Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.
42:2 Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.
42:3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
42:4 Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.
42:5 Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
42:6 Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
42:7 avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.
42:8 Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Allah on suuri!
Sinulle ehkä, vaan ei meille muille!
Psalmit:
116:1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
116:2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
116:3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.
116:4 Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
116:5 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
116:6 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
116:7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
116:8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
116:9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
116:10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
116:11 Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita."
116:12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
116:13 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
116:14 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
116:15 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
116:16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun
palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.
116:17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
116:18 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
116:19 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!
Hebrealaiskirje:
5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.