Lännen kirkossa vietettiin jokin aika sitten Kristuksen Ruumiin ja Veren Juhlaa. Siihen liittyen kulkueessa kannettiin monstranssissa (jonkinlainen läpinäkyvä sakramenttilipas) pyhitettyä hostiaa eli konsekroitua ehtoollisleipää.
Tunteeko idän kirkko mitään vastaavaa Eukaristian palvontaa Pyhän Liturgian ulkopuolella?
Tunteeko idän kirkko mitään vastaavaa Eukaristian palvontaa Pyhän Liturgian ulkopuolella?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En ole kuullut, että olisi. Yleensä ehtoollisasiaan suhtaudutaan erityiselllä varovaisuudella. Tarkoittaen, että ehtoollislahjoja ei edes oikein viedä kirkon seinien ulkopuolelle paitsi jos on kyseessä ripitys eli ehtoollinen viedään jollekin sairaalle.
Kun kirkossa ehtoollinen on nautittu, pappi tai diakoni syö pyhitetyt lahjat loppuun. Ei niitä siis kanneta minnekään.
Katolinen ehtoollinen voidaan sairaalle toimittaa messussa konsekroidun hostian muodossa, joita aina säilytetään tietty määrä kirkon tabernaakkelissa eli ehtoollislippaassa.
EikÖ ortodoksisenkin kirkon pyhällä pöydällä olevassa ehtoollislippaassa säilytetä koko ajan pyhitettyjä lahjoja? Kuinka ja kuka niitä voi antaa esim. sairaalle, joka kirkkoon ei pääse?
Kuten täällä on jo oletettukin, ortodoksinen kirkko ei palvo ehtoollislahjoja erityisellä juhlalla, sillä ehtoollisessahan Kristus on itse läsnä ja hänelle omistetut runsaslukuiset juhlat ja päivät ovat kaikki eukaristisia päiviä, pitkääperjantaita lukuun ottamatta.
Kuten Sebastianos olettaa, ehtoollislippaassa pyhällä pöydällä todellakin säilytetään pyhitettyjä lahjoja, aina. Seurakunnan paimenen tehtävä on huolehtia siitä, että ehtoollislahjojen säilytysastiassa on aina saatavilla ehtoollista kiireellistä tilannetta, vakavasti sairaan tai kuolevan ripitystä varten.
Muistaakseni tämä erityinen ehtoollinen pyhitetään suurena torstaina, ehtoollisen asettamisen muistopäivänä. Mainittuissa erikoistilanteissa kenellä tahansa papilla on oikeus ottaa tätä ehtoollista mukaansa ja sen jakaminen tapahtuu useimmiten sairaalassa.
Tuli mieleeni, että Suomen ainoassa ortodoksisessa sairaalakirkossa, Helsingin Helenan vanhainkodin kirkossa ehtoollinen jokaisessa siellä toimitettavassa liturgiassa viedään myös vuodepotilaille, jotka eivät ole kirkossa vaan muissa vanhainkodin huoneissa.
Kysymys saattaa olla makaaberi: mutta kuinka kiirastorstaina pyhitetty ehtoollinen säilyy koko vuoden?!?
Mieleen tulee Suuri Paasto, EPL ja siunattujen leivänpalojen säilymisongelmat välipäivinä - ponomarin painajainen...
Karitsa eli siunattu leipä kastellaan viinillä, joka on sokeripitoista ja se kuivuu. Se säilyy siis mainiosti tabernaakkelissa vuoden.Kun pappi käy hakemassa ehtoollisen, hän leikkaa kovasta leivästä pari murusta ja jaettaessa se sekoitetaan uuteen viiniin.
- EPL:n karitsa on valmisteltu usein edellisenä sunnuntaina.
Vuosikausia ponomarina olleena en ole koskaan nähnyt, että ehtoollisleipä olisi homehtunut tai pilaantunut. Tosin se ei ole ponomarin,vaan papin huoli, sillä ponomari ei koske ehtoollislahjoihin.
noin arvelinkin tilanteen sakramenttilippaassa olevan.
Siunatulla leivällä tarkoitin sitä leipää, joka jaetaan liturgian päätteeksi kaikelle kansalle. Se taisipi joskus saada hieman sivumakuja - ainakin Valamon ponomarikoulun isä Efraim minulle aikoinaan siitä huomautti...
Kun Suurena torstaina Karitsa on pyhitetty, se kuivaa pari päivää. Sen jälkeen pappi pilkkoo sen pieniin palasiin, joiden annetaan kuivaa pyhällä pöydällä olevassa rasiassa. Sitten kun ne ovat kivikovia, pappi laitaa ne antiforioon. Toisin sanoen niitä ei sen jälkeen enää pienennellä, vaan sellaisenaan pappi laittaa osasen tarvittaessa "sulamaan" viiniin.
on tuo konsekrointi?
Toisena kysymyksenä: tulee mieleen Heinäveden Valamossa näkemäni mikäsenytolikaan - juu: Artos-leivän siunaus ja kulkueessa kanto veljestön ruokailutiloihin jonain pääsiäisenä. Valistakaa nyt huonomuistista ja kertokaa, mikä tämä juttu oikein on ja onko sillä yhtikäs mitään tekemistä tuon alkuperäisen kysymyksen kanssa!
Nimim. etukäteen kiittäen
No käännettäköön konsekrointi nyt vaikka pyhittämisenä. Siis ehtoollislahjat, jotka ovat jo muuttuneet Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Artos-leivän siunaaminen ei liity mitenkään ehtoolliseen. Muita vastaavia siunattuja leipiä (EI siis ehtoollista) löytyy ortodoksisessa jumalanpalveluselämässä vigilian litanian leipien, öljyn ja viinin siunaamisesta sekä liturgiassa ns. antidorit (se leipä, joka ei mene ehtoolliskalkkiin ja muutu Kristuksen ruumiiksi).
Pyydän anteeksi mahdollisia virheitä.
Niinpä. Mielestäni on erittäin hieno liturginen tapa jakaa siunattua leipää vigiliassa tai liturgian jälkeen kaikelle kirkkokansalle tunnustukseen katsomatta. Ehtoolisyhteyden puuttuessa siunatun leivän jakaminen ja vastaanottaminen tuo kuitenkin varsin voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja kokemuksen.
Vahinko, että siunatun leivän jakamisesta messun jälkeen kaikille halukkaille on lännen kirkossa luovuttu. Ranskassa tapa kai viimeksi eli. Samoin pappi siunasi kaikki halukkaat messun päätteeksi, mutta sitäkään ei nykyinen roomalainen missaali tunne.
Ei ihan niinkään etteikö katolisessa kirkossa siunattaisi halukkaita.
Vinkki: voit mennä jonon mukana papin eteen kun muut ottavat vastaan Eukaristian. Mutta kun ojennettu käsi on merkkinä papille että katolinen haluaa nauttia Kristuksen Ruumiin, on myös mahdollista lähestyä kädet rintakehälle ristiin vietyinä, jolloin pappi tietää, ettet nauti Eukaristiaa. Tässä tapauksessa pappi siunaa sinut!!!
Roomalaiskatolilaisuus tuntee erilaisia Pyhän Sakramentin liturgisia palvontatapoja. Hostia saattaa olla esim. kirkon tai kappelin alttarilla palvottavana.
Sääntökuntalaisten kappeleissa on tabernaakkeli - sakramenttilipas - joka avaamalla hostia on näkyvissä ja hiljaisen palvonnan ja mietiskelyn kohteena. Tämä ns. hiljainen palvonta kuuluu luostariväen usein päivittäisiin rituaaleihin.
Tunnetaan ortodoksisuudessa mitään vastaavaa, vai onko kysymyksessä nimenomaan lännen kirkon ja luostarien omaksuma tapa?!?