PS - vahvuudet ja heikkoudet

PS on äärinmäisen tehokas parlamentaarisen järjestelmän mukaisessa politiikan ensimmäisessä osiossa - äänten kalastaminen. Soini on ollut äänikuningas useaan otteeseen, ja eduskuntavaalien jytky on historialline Suomessa! Pääasiallinen strategia on populismi, joka perustuu siihen että kritisoidaan kaikkia niitä päätökisä joita vastuulliset päättäjät ovat joutuneet tekemään vaikka kansa ei niistä pidä.

Mutta poliittisen vallan käytön toisessa osiossa - poliittinen järjestäytyminen ja vallan jako - PS on heikko. PS ei ole koko olemassaolon aikana ajanut mitään merkittäviä lakikokonaisuuksia eduskunnassa, tai rakenteellisia asioita kunnissa. Äänimääräänsä nähden puolueen varsinainen vallankäyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi ja usein liki olemattomaksi

Heikkous perustuu pääosin siitä että puolueella ei ole poliittista linjaa, vaan pureutuu yksittäisiin asioihin milloin mistäkin syystä ja milläkin perustein. Tätä he kutsuvat aisalinjaksi, mutta todellisuudessa linja perustuu populismiin. Eduskuntavaalien vaaliohjelma oli tästä hyvä osoitus: useitakymmeniä ranskalaisia viivioja, eli yksittäisi asioitita joiden perustelut antaneet viitteitä mahdollisesta linjasta (paitsi populismista). Ideologinen linja on politiikassa tärkeä koska se kertoo siitä miten puolue toimii sellaisissakin kysymyksissä joita ei ole listattu tai joita emme edes vielä tunne.

Toinen syy heikkouteen on se että puolue ei ole kyennt kasvattamaan tarpeeksi politiikan ammattiklaisia tai asiantuntijoiden verkostoa. Ääntenhankintaa silmällä pitäen sekä ehdokasasettelussa, median käytössä, että kansan kosikelussa on ollut huikeasti asiantuntemusta ja vainua. Mutta poliittisen työn saralla asiantuntujoiden täydellinen puuttuminen on miltei häkellyttävää.

Yksikään PS-poliitikko ei ole toiminut ministerinä. Presidenttiehdokkaista vain Soini Ja Essyah ovat tässä mielessä poliittisia untuvikkoja. Näistä Essayah on kuitenkin hallituspuolueen, sekä EU:ssa merkittävää valtaa käyttävän ryhmän, toimija. Soinilla ei ole edes sen vertaa kokemusta poliittisesta työstä. Yksikään PS-poliitikko ei ole myöskään toiminut merkittävänä hallituksen vastavoimana oppositiossa. Tälläkin hetkellä pienempi oppositiopuolue Keskusta, ja jopa vasemmistoliiton ulos potkittu kaksikko, tekee uskottavampia vastaehdotuksia ja varjobudjetteja kuin PS.

Kolmas syy, tai ehkä seuraus kahdesta mainituista heikkouksista, on haluttomuus kantaa vastuuta. Tämä tietysti linkittyy ääntenhankinnan strategiaan, mutta saattaa ennemin tai myöhemmin ärsyttää äänestäjiä. Poliitikko joka kantaa vastuun joutuu usein tekemään päätöksiä joista kansa ei pidä. PS-strategia perustuu juuri näiden päätösten kritisoimiseen, eli polulismiin. Se yleensä kantaa aikansa...