Työpaikalla on mies joka vetää minua magneetin lailla puoleensa, vaikka en haluaisi!
Aina ovulaation aikaan, jos tuo mies tulee lähelle, niin joudun pysäyttämään itseni, etten kosketa häntä. Lisäksi tuntuu, että keho ihan tahtomattaan nojautuu miestä kohden vaikka yritän estää itseäni. Jos hän on parin metrin etäisyydellä minusta niin tuntuu siltä kuin magneetti vetäisi minua häntä kohti. Vaikka en tietäisi hänen olevan lähellä, kehoni automaattisesti tiedostaa tuon miehen läsnäolon. Jos hän vahingossa koskee minua niin tunnen sen koko kehossa. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tuota miestä... Olen saanut itseni kiinni ajattelemasta, että haluan hänen kanssaan naimisiin ja lapsia ja ihan mitä tahansa hän ikinä haluaa. En voi kuvitella olevani kenenkään toisen miehen kanssa.
Viikon päästä ymmärrän taas, että meillä ei ole mitään yhteistä. En voisi ikinä kuvitella jakavani elämääni kyseisen miehen kanssa, hän ei ole erityisen hyvännäköinen eikä muutenkaan sellainen mies jonka minä haluaisin. Arvomaailmamme on lähes päinvastainen. Hän on tavallaan jopa ärsyttävä monella tapaa, välinpitämätön ja itsekäs. Itseni vastakohta monissa asioissa... Ihmettelen mitä ikinä muka hänessä näin viikkoa aikaisemmin ja naureskelen omille järisyttäville tunteilleni.
Ja sitten taas seuraavassa kierrossa sama juttu!
Minulla on poikaystävä tuolla miehellä on avovaimo. Jos tuo mies tulisi tässä minun ihastumisvaiheessa ehdottamaan minulle yhtään mitään, niin lähtisin välittömästi hänen mukaansa, koska en pystyisi vastustamaan. Mutta hän ei ole koskaan yrittänyt mitään, joskus kuvittelen hänen olevan kiinnostunut, mutta hän on lähes tulkoon ainoa mies koko työpaikalla joka ei ole koskaan flirttaillut kanssani sanallisesti. Joskus meillä on ollut pitkiä katseita kyllä, mutta esim. pikkujouluissa se olen aina minä joka tuppautuu hänen seuraansa ja hän tuntuu oikein erityisesti välttelevän flirttaamasta minulle muiden seurassa, vaikka kaikille muille kyllä flirttailee vähäsen.
Miten tästä kuukausittaisesta ihastumisesta pääsee eroon? Tätä on jatkunut jo pari vuotta. Yritän olla hänelle jopa tyly työpaikalla. Siis ystävällinen toki, mutta välttelen katsomasta häntä ollenkaan, mutta sekin on vaikeaa välillä, kun on niin ihanaa hukkua hänen silmiinsä... ja vielä ihanampaa olisi koskettaa ja... no kyllä te tiedätte.
Aina ovulaation aikaan, jos tuo mies tulee lähelle, niin joudun pysäyttämään itseni, etten kosketa häntä. Lisäksi tuntuu, että keho ihan tahtomattaan nojautuu miestä kohden vaikka yritän estää itseäni. Jos hän on parin metrin etäisyydellä minusta niin tuntuu siltä kuin magneetti vetäisi minua häntä kohti. Vaikka en tietäisi hänen olevan lähellä, kehoni automaattisesti tiedostaa tuon miehen läsnäolon. Jos hän vahingossa koskee minua niin tunnen sen koko kehossa. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tuota miestä... Olen saanut itseni kiinni ajattelemasta, että haluan hänen kanssaan naimisiin ja lapsia ja ihan mitä tahansa hän ikinä haluaa. En voi kuvitella olevani kenenkään toisen miehen kanssa.
Viikon päästä ymmärrän taas, että meillä ei ole mitään yhteistä. En voisi ikinä kuvitella jakavani elämääni kyseisen miehen kanssa, hän ei ole erityisen hyvännäköinen eikä muutenkaan sellainen mies jonka minä haluaisin. Arvomaailmamme on lähes päinvastainen. Hän on tavallaan jopa ärsyttävä monella tapaa, välinpitämätön ja itsekäs. Itseni vastakohta monissa asioissa... Ihmettelen mitä ikinä muka hänessä näin viikkoa aikaisemmin ja naureskelen omille järisyttäville tunteilleni.
Ja sitten taas seuraavassa kierrossa sama juttu!
Minulla on poikaystävä tuolla miehellä on avovaimo. Jos tuo mies tulisi tässä minun ihastumisvaiheessa ehdottamaan minulle yhtään mitään, niin lähtisin välittömästi hänen mukaansa, koska en pystyisi vastustamaan. Mutta hän ei ole koskaan yrittänyt mitään, joskus kuvittelen hänen olevan kiinnostunut, mutta hän on lähes tulkoon ainoa mies koko työpaikalla joka ei ole koskaan flirttaillut kanssani sanallisesti. Joskus meillä on ollut pitkiä katseita kyllä, mutta esim. pikkujouluissa se olen aina minä joka tuppautuu hänen seuraansa ja hän tuntuu oikein erityisesti välttelevän flirttaamasta minulle muiden seurassa, vaikka kaikille muille kyllä flirttailee vähäsen.
Miten tästä kuukausittaisesta ihastumisesta pääsee eroon? Tätä on jatkunut jo pari vuotta. Yritän olla hänelle jopa tyly työpaikalla. Siis ystävällinen toki, mutta välttelen katsomasta häntä ollenkaan, mutta sekin on vaikeaa välillä, kun on niin ihanaa hukkua hänen silmiinsä... ja vielä ihanampaa olisi koskettaa ja... no kyllä te tiedätte.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miia, taasko sinä? Nyt vaan Petriä kiusottelemaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9598936
Tuuliviiri.paska, huora, huomaa kirjoitan kahdella ämmällä. ei tullu virheitä muuten se olis ollu ämä.
Niin siis sulla on 4 lasta ja mies ja petri on eronnut sinkku.
Ei ole lapsia kummallakaan, mutta molemmat ollaan parisuhteessa... eikö täällä saa asiallisia vastauksia ollenkaan?
Höpsis, senkin hel*etin kusip*ä, mene huoraamaan sinne Rymy-Eetun pöydille.
iso huti tuli sulla.
tuli myös mulla.poistun taka vasemalle.