Mitä mieltä tällä palstalla ollaan ydinaseriisunnasta? Keskustelunavauksena kerron pari omaa mielipidettäni.
Ensinnäkin jo aloitettua strategisten ydinaseiden purkamista ja ydinasemateriaalien tuhoamista START-sopimusten mukaisesti tulee jatkaa. Jo tällä hetkellä esimerkiksi 10% Yhdysvaltojen sähköstä tulee reaktoreilla hävitettävistä ydinasemateriaaleista. On ilmiselvää, että jotta ydinaseistariisunta olisi luotettavaa, on ydinasemateriaalit tehtävä kelvottomiksi aseisiin koska varastoista materiaalit voivat päätyä takaisiin pommeihin ja pahimmillaan rikollisten käsiin. Siksi on välttämätöntä että ydinasemateriaalien käyttöä voimalapolttoaineena jatketaan ja laajennetaan.
Toisena kylmän sodan päättyminen ei missään nimessä saisi tarkoittaa sitä että uusia suurvaltojen välisiä aseistariisuntasopimuksia ei enää tehtäisi. On silkkaa hulluutta että suurvallat pitävät varastoissaan ydinasearsenaaleja, joilla voitaisiin tuhota koko maapallon pinta-ala useampaan kertaan! Ei ole olemassa mitään järjellistä sotilaallista uhkaa, jonka torjuminen vaatisi että suurvallat ylläpitävät kykyä tuhota yhdellä iskulla kokonaisia kaupunkeja - paitsi se että muilla on olemassa sama kyky. Tämä tekee strategisten ydinaseiden pitämisestä itsetuhoisen hankkeen, josta olisi jo suurvaltojen oman edunkin nimessä syytä luopua. Siksi mm. Kennedyn ja L. Johnsonin puolustusministerinä toimineen Robert McNamaran ja Nobelilla palkitun Pugwash-järjestön kannattaman strategisten ydinaseiden täyskiellon tulisi olla seuraava ydianseriisunnan merkittävä tavoite, joka toteutuessaan johtaisi selvästi turvallisempaan maailmaan. Kiellon varmentamiseksi vapautuvat ydinasemateriaalit tulisi hävittää käyttämällä ne sähköntuotantoon ydinvoimaloissa.
Kolmantena täytyisi entistä tehokkaammin ehkäistä uusien ydinaseiden valmistamista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi IAEA:n pääsihteeri Mohammad El Baradei on ehdottanut järkevää ja tehokasta suunnitelmaa: asetuotantoon välttämätön ydintekniikka voitaisiin laittaa kokonaan multilateraalisen organisaation - IAEA:n tai jonkin uuden tahon - haltuun. Tämä olisi erinomainen keino estää ydinaseisiin vaaditun tekniikan joutuminen, joko tietoisesti tai verukkeilla, pommia tavoittelevien tahojen käsiin. On nimittäin niin että on fysikaalinen mahdottomuus valmistaa ydinasetta ilman pitkälle rikastettua asemateriaalia. Näin ollen rikastamiskyvyn keskittäminen IAEA:n kaltaiselle ydinaseiden torjuntaan tarkoitetulle ja jäsenmaidensa yhdessä valvomalle taholle sekä rikastustekniikan tääyskielto kaikilta muilta tekisi uudet ydinaseohjelmat olennaisesti mahdottomaksi.
Nämä ehdotukset eivät ole mitenkään radikaaleja eivätkä lainkaan mahdottomia saavuttaa ottaen huomioon mihin saavutuksiin kansainvälinen yhteisö on aiemminkin mm. YK-järjestelmän puitteissa pystynyt pyrkiessään kohti ihmiskunnan pitkäaikaisen selviämisen kannalta välttämätöntä tavoitetta: ydintuhon uhan torjuntaa.
Ensinnäkin jo aloitettua strategisten ydinaseiden purkamista ja ydinasemateriaalien tuhoamista START-sopimusten mukaisesti tulee jatkaa. Jo tällä hetkellä esimerkiksi 10% Yhdysvaltojen sähköstä tulee reaktoreilla hävitettävistä ydinasemateriaaleista. On ilmiselvää, että jotta ydinaseistariisunta olisi luotettavaa, on ydinasemateriaalit tehtävä kelvottomiksi aseisiin koska varastoista materiaalit voivat päätyä takaisiin pommeihin ja pahimmillaan rikollisten käsiin. Siksi on välttämätöntä että ydinasemateriaalien käyttöä voimalapolttoaineena jatketaan ja laajennetaan.
Toisena kylmän sodan päättyminen ei missään nimessä saisi tarkoittaa sitä että uusia suurvaltojen välisiä aseistariisuntasopimuksia ei enää tehtäisi. On silkkaa hulluutta että suurvallat pitävät varastoissaan ydinasearsenaaleja, joilla voitaisiin tuhota koko maapallon pinta-ala useampaan kertaan! Ei ole olemassa mitään järjellistä sotilaallista uhkaa, jonka torjuminen vaatisi että suurvallat ylläpitävät kykyä tuhota yhdellä iskulla kokonaisia kaupunkeja - paitsi se että muilla on olemassa sama kyky. Tämä tekee strategisten ydinaseiden pitämisestä itsetuhoisen hankkeen, josta olisi jo suurvaltojen oman edunkin nimessä syytä luopua. Siksi mm. Kennedyn ja L. Johnsonin puolustusministerinä toimineen Robert McNamaran ja Nobelilla palkitun Pugwash-järjestön kannattaman strategisten ydinaseiden täyskiellon tulisi olla seuraava ydianseriisunnan merkittävä tavoite, joka toteutuessaan johtaisi selvästi turvallisempaan maailmaan. Kiellon varmentamiseksi vapautuvat ydinasemateriaalit tulisi hävittää käyttämällä ne sähköntuotantoon ydinvoimaloissa.
Kolmantena täytyisi entistä tehokkaammin ehkäistä uusien ydinaseiden valmistamista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi IAEA:n pääsihteeri Mohammad El Baradei on ehdottanut järkevää ja tehokasta suunnitelmaa: asetuotantoon välttämätön ydintekniikka voitaisiin laittaa kokonaan multilateraalisen organisaation - IAEA:n tai jonkin uuden tahon - haltuun. Tämä olisi erinomainen keino estää ydinaseisiin vaaditun tekniikan joutuminen, joko tietoisesti tai verukkeilla, pommia tavoittelevien tahojen käsiin. On nimittäin niin että on fysikaalinen mahdottomuus valmistaa ydinasetta ilman pitkälle rikastettua asemateriaalia. Näin ollen rikastamiskyvyn keskittäminen IAEA:n kaltaiselle ydinaseiden torjuntaan tarkoitetulle ja jäsenmaidensa yhdessä valvomalle taholle sekä rikastustekniikan tääyskielto kaikilta muilta tekisi uudet ydinaseohjelmat olennaisesti mahdottomaksi.
Nämä ehdotukset eivät ole mitenkään radikaaleja eivätkä lainkaan mahdottomia saavuttaa ottaen huomioon mihin saavutuksiin kansainvälinen yhteisö on aiemminkin mm. YK-järjestelmän puitteissa pystynyt pyrkiessään kohti ihmiskunnan pitkäaikaisen selviämisen kannalta välttämätöntä tavoitetta: ydintuhon uhan torjuntaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei me olla mitää mieltä. me vaa eletää omaa elämää.
Ydinaseriisunta on minusta hyvä asia. Ja kun asemateriaalin voi kierrättää yleishyödyllisesti energiaksi niin sitä ei voine tehdä paremmin.
Ottaisin tässä kuitenkin esille "kevyet" ydinaseet. Tarkoitan näillä ydinaseita, jotka eivät aiheuta ydinräjähdystä mutta joissa käytetään radioaktiivisia materiaaleja. Tarkoitan nimenomaan panssarintorjunta kranaatteja. Niiden ydin on nykyisin köyhdytettyä uraania koska se on painavampaa kuin teräs tai lyijy. Ongelmana näissä aseissa on, että niitä käytettäessä radioaktiivinen materiaali muuttuu pölyksi ja leviää ympäristöön. Ja nykyajan "ydinsodissa" Bosnia, Irak I ja II on tällä tavalla suht. surutta levitetty radioaktiivisia aineita tonnikaupalla ympäristöön.
Minusta nämä aseet pitäisi saada mukaan ydinaseriisunta prosessiin.
Toisaalta panssarintorjunta-aseissa käytetty köyhdytetty uraani ei ole erityisen radioaktiivista, vaan jopa vähemmän radioaktiivista kuin luonnossa esiintyvät aineet, eikä niiden toiminta perustu millään lailla ydinreaktioille tai ydintekniikalle, vaan yksinkertaisesti suurelle massalle. Näin ollen pidän vähän outona, että niitä laskettaisiin ydinaseiksi, jotka kuitenkin ovat selvästi ydinteknisiä ja perustuvat toiminnaltaan ydinreaktioille. En oikein usko että olisi perusteltua ulottaa ydinasevalvontaa aseisiin jotka selkeästi eivät ole ydinaseita.
Köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus on niin vähäpätöistä, ettei sillä ole ympäristön kannalta merkitystä, ts. luonnossa on paljon enemmän paljon radioaktiivisempia aineita ennestään eikä köyhytetty uraani näin ollen edes erotu säteilytaustasta saati sitten että se vaikuttaisi ympäristöön. Suurina määrinä uraanin kemiallinen myrkyllisyys sen sijaan voi olla merkityksellistä, mutta sama pätee esimerkiksi lyijyyn.
Nämä vain teknisinä kommentteina. Mitä tulee itse kysymykseen aseistariisunnasta, pidän kaikkinaista aseistariisuntaa kyllä tavoittelemisen arvoisena, myös panssarintorjunta-aseiden kohdalla. Niiden torjuminen ei kuitenkaan ole samalla lailla kohtalonkysymys ihmiskunnalle kuin strategisten ydinaseiden hävittäminen.
Ainakin Unep:n mukaan köyhdytetty uraani on radioaktiivista ja saastuttaa maastoa.
Ohessa linkki Unep:n asiaa käsittelevälle sivulle.
http://postconflict.unep.ch/dufact.html
Toki pitää paikkaansa, että ko. aine säteilee vähemmän kuin luonnon uraani. Nyt on vain niin ikävästi, että ko. aine leviää hienona jauhemaisena pölynä ympäristöön ja sitä kautta sillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet päätyä keuhkoihin kuin luonnon uraanilla. Ja kun hieno pöly kerran päätyy keuhkorakkuloihin, niin sieltä se ei enää tule pois edes yskimällä.
"Ainakin Unep:n mukaan köyhdytetty uraani on radioaktiivista ja saastuttaa maastoa."
Uraani on radioaktiivista. Tämän selvittämiseen ei tarvita UNEPia, alkuaineiden jaksollinen järjestelmä riittää. Kyse on vain siitä, että köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus on hyvin vähäpätöistä verrattuna luonnossa kaikkialla muutenkin oleviin radioaktiivisiin aineisiin eikä edes erotu taustasta saati sitten että vaikuttaisi luontoon. Saastevaikutus, silloin kun sellaista on, on hyvin paikallista ja johtuu myrkyllisyydestä. Uraani on raskasmetalli, kuten on aseissa yleisemmin käytetty lyijykin.
Pölyvaikutus on hyvin rajallinen ja koskee lähinnä maalialueella olevia ihmisiä. He ovat - tietysti - myös paljon akuutimmassa kuolemanvaarassa jos heitä tulitetaan panssanrintorjunta-aseilla.
Nämä vain taustatietoina. Mitä sitten tulee kysymykseen siitä tuleeko aseistariisunta pytkiä ulottumaan myös panssarintorjunta-aseisiin, niin miksikäs ei. Pidän kaikkinaista aseistariisuntaa kyllä tavoittelemisen arvoisena, myös panssarintorjunta-aseiden kohdalla. Kyse ei kuitenkaan ole määritelmän mukaan ydinaseriisunnasta eikä panssarintorjunta-aseiden torjuminen ole samalla lailla kohtalonkysymys ihmiskunnalle kuin mitä on strategisten ydinaseiden hävittäminen.
Minusta ydinaseen määritelmää voisi ihan hyvin laajentaa myös niihin tavanomaisiin asesiin, jotka levittävät radioaktiivisia aineita ympäristöön.
Mutta olen myös sitä mieltä, että varsinaisten perinteisten ydinaseiden riisunta on todellakin ihmiskunnan kohtalon kysymys. Ja se pitäisi toteuttaa mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Eli tuhoamalla asekelpoinen plutonium ja uraani reaktoreissa.
"Minusta ydinaseen määritelmää voisi ihan hyvin laajentaa myös niihin tavanomaisiin asesiin, jotka levittävät radioaktiivisia aineita ympäristöön."
Miksi? Ne eivät ole ydintekniikaa. Niiden toiminta ei perustu ydinreaktioille eikä perustu vaikutuskaan. Miksi ihmeessä jotain sellaista mikä ei selvästi ole ydinase pitäisi kutsua ydinaseeksi?
Nykyisinkin sellaiset aseet, joiden vaikutus perustuu (vain) radioaktiivisuuden vaikututksille kutsutaan radiologiseksi aseeksi. Miksei tämä sana ole riittävä?
Panssarintorjuntaan käytettävät köyhdytettystä uraanista tehdyt aseet eivät tosin ole edes radiologisia aseita koska niiden vaikutus ei perustu radioaktiivisuuteen, vaan suureen liikemäärään. Köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus on niin vähäistä ettei sillä ole vaikutusta luontoon. Sen sijaan uraanin myrkyllisyydellä voi olla rajallista vaikutusta, mutta sama pätee esimerkiksi lyijyyn.
Siksi, kun ko. aseet jättävät käytön jälkeen ympäristöön radioaktiivisia aineita. Ja ainakin minusta ko. vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä merkittävämpiä kuin näyttävät paine, lämpö ja gammasäteilyn vaikutukset. Ja jos entiselle taistelukentälle joudutaan määrittelemään toimintaohjeet säteilyn takia, niin silloin ko. kentällä on kyllä minun mielestäni käytetty ydinaseita. Vaikkapa vain sellaisia jotka eivät aiheuta varsinaista ydinräjähdystä.
Toiseksi minusta radiologinen ase on taas normaalia sotilaiden asioiden hämärtämistä termeillä. Kun ko. ase kuitenkin levittää radioaktiivia aineita ympäristöön ja vieläpä suhteellisen vaarallisessa muodossa eli hienojakoisena pölynä joka voi leijua ilmakehässä tuntikausia ja levitä taiselukentältä yllättävän suurelle alueelle.
Edelleen tämä asia ei kuulu ydinvoima-palstalle. Köyhdytettyä uraania kun ei voida tuhota käyttämällä sitä polttoaineena ydinvoimaloissa. Köyhdytettyähän se on juuri siksi ETTEI se olisi radioaktiivista. Luonnon uraani olisi paljon vaarallisempaa.
Kyse taisi avauksessa olla nimenomaan ydinaseissa käytetyn rikastetun uraanin köyhdyttäminen käyttämällä sitä polttoaineena ydinvoimalaitoksissa.
"Siksi, kun ko. aseet jättävät käytön jälkeen ympäristöön radioaktiivisia aineita. Ja ainakin minusta ko. vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä merkittävämpiä kuin näyttävät paine, lämpö ja gammasäteilyn vaikutukset."
Tämä ei ole varsinaisesti mielipidekysymys. Valitettavasti kokemuksesta tiedämme, että ydinaseiden käytössä nimenoman paine- ja kuumuusvaikutukset ovat kaikkein tuhovoimaisimmat. Jälkeenjäävä radioaktiivisuus ei ole osoittautunut läheskään yhtä tuhoisaksi: luontoon sillä ei ole havaittu vaikutusta ja ihmisiinkin huomattavasti paine- ja kuumuusvaikutusta vähäisempi vaikutus. Hiroshiman ja Nagasakinkin tapauksissa kaupungit ovat edelleen kukoistavia Japanilaisia kaupunkeja eivätkä säteilytasot ole kummassakaan normaalia korkeampia.
Mutta tämäkin menee itseasiassa asian ohi. Ydinaseita kutsutaan ydinaseiksi siksi että ne ovat ydintekniikkaa ja että niiden toiminta ja vaikutus perustuu ydinreaktioille. Tämä on looginen nimitys.
Jos aseen vaikutus tai toiminta EI perustu ydinreaktioille eivätkä ne ole ydinteknisiä, mutta sen sijaan niiden vaikutus on radiologinen luonteeltaan, niin miksi ihmeessä ydinase olisi kuvaavampi sana kuin radiologinen ase?
Uraani on kemiallisesti myrkyllinen aine. Eikö yhtälailla voisi perustella uraania sisältävien aseiden siis olevan kemiallisia aseita?
Jos ei niin miksi ei?
Kyllähän me voimme ruveta kutsumaan uraania sisältäviä aseita epätäsmällisesti ja epäkuvaavasti ydin- tai kemiallisiksi aseiksi, mutta samantien sanat menettävät olennaisen merkityksensä.
"Ja jos entiselle taistelukentälle joudutaan määrittelemään toimintaohjeet säteilyn takia, niin silloin ko. kentällä on kyllä minun mielestäni käytetty ydinaseita."
Ei jouduta. Köyhdytetyn uraanin aiheuttama säteily ei edes erotu taustasta, saati sitten että sillä olisi merkitystä luonnon tai ihmisten kannalta. Luonnossa on omasta takaa huomattavasti radioaktiivisempia aineita. Esimerkiksi kaikkialla ilmassa ja elävissä olennoissa oleva hiili-14 on 13 kertaa köyhdytettyä uraania radioaktiivisempaa.
"Toiseksi minusta radiologinen ase on taas normaalia sotilaiden asioiden hämärtämistä termeillä. Kun ko. ase kuitenkin levittää radioaktiivia aineita ympäristöön ja vieläpä suhteellisen vaarallisessa muodossa eli hienojakoisena pölynä joka voi leijua ilmakehässä tuntikausia ja levitä taiselukentältä yllättävän suurelle alueelle."
Eipä sellaista ole sattunut. Pölyvaikutus on hyvin rajallinen ja koskee lähinnä maalialueella olevia ihmisiä. He ovat - tietysti - myös paljon akuutimmassa kuolemanvaarassa jos heitä tulitetaan panssanrintorjunta-aseilla.
Ja sitäpaitsi köyhdytettyä uraania sisältävät aseet eivät edes ole radiologisia aseita: niiden vaikutus ei perustu radioaktiivisuuteen, vaan suureen liikemäärään. Köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus on niin vähäistä ettei sillä ole vaikutusta luontoon. Sen sijaan uraanin myrkyllisyydellä voi olla rajallista vaikutusta, mutta sama pätee esimerkiksi lyijyyn.
"
...
Köyhdytetyn uraanin vaarallisuus
- Myrkyllisyys
Luonnonuraani on lyijyn ja kadmiumin tavoin kemiallisesti myrkyllinen aine. Hengitysilmasta elimistöön joutunut köyhdytetty uraani liukenee kehon nesteisiin ja kulkee verenkierron mukana. Liuennut uraani voi reagoida biologisten molekyylien kanssa ja aiheuttaa äkillisiä myrkytysvaikutuksia. Se voi suurena annoksena tuhota munuaissoluja ja surkastuttaa munuaistiehyitä. Noin 90 prosenttia verenkierrossa olevasta uraanista erittyy kuitenkin munuaisten kautta virtsaan 24–48 tunnissa. Jäljelle jäävä 10 prosenttia voi kerääntyä luukudokseen, keuhkoihin, maksaan sekä rasva- ja lihaskudoksiin ja voi siten aiheuttaa pitkäaikaisia terveysvaikutuksia.
- Radioaktiivisuus
Köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus on noin puolet uraanin radioaktiivisuudesta. Köyhdytetty uraani lähettää alfahiukkasia törmätessään radioaktiivisen sarjansa muihin aineisiin, jotka myös lähettävät alfa- ja beetasäteilyä.
Uraanikimpaleen pitäminen kädessä ei aiheuta todennäköisesti mitään riskiä. Esimerkiksi Ison-Britannian kuningatar Elisabethin käteen annettiin uraanikimpale hänen vieraillessaan yhdessä Ison-Britannian ensimmäisistä ydinvoimaloista. Alfasäteily voidaankin helposti pysäyttää, vaikkapa paperiarkilla. Köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset levittävät kuitenkin räjähtäessään keraamisen kaltaisia uraanipölyhiukkasia, jotka ovat erityisen vaikealiukoisia. Kun köyhdytettyä uraania sisältävä ammus osuu kiinteään kohteeseen (mikä on luonnollisesti niiden tarkoituskin), uraanioksidipöly ja köyhdytetyn uraanin hiukkaset jäävät leijumaan osuma-alueelle, ja vaarana on, että ne joutuvat hengitysilman mukana elimistöön.
Vaikealiukoisten köyhdytetyn uraanin hiukkasten sisäänhengitys on vaarallista juuri sen vuoksi, että ne voivat säilyä elimistössä kauan.
Vaikka alfasäteily ei olekaan erityisen radioaktiivista, se voi vapaasti elimistössä levitessään tunkeutua yksittäisiin soluihin ja muuttaa DNA:n perimää. Vaikka äskettäin onkin kiistetty, että tällaiset DNA-vauriot vaurioittaisivat naapurisoluja, tiedemiesten mukaan ne saattavat vaurioittaa jopa alfasäteilyn kantaman ulkopuolelle jääneitä soluja.
Vaarana on, että tällaiset DNA:n perimän muutokset voivat ajanmittaan aiheuttaa syöpää. Hengitysilman mukana elimistöön joutuneet hiukkaset kerääntyvät yleensä keuhkoihin ja lisäävät keuhkosyövän riskiä, koska elimistö ei pysty suojautumaan radioaktiivista ainetta vastaan. Köyhdytetyn uraanin joutumisen elimistöön hengitysilman mukana väitetään aiheuttaneen leukemiatapauksia. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että valkosolut syövät nopeasti köyhdytetyn uraanin hiukkasia keuhkoissa ja varastoivat ne henkitorven ja keuhkoputken imusolmukkeisiin, jotka ovat osa immuunijärjestelmää. Paikallinen alfa- tai beetasäteily imusolmukkeissa voi vaurioittaa veren kantasoluja pitkän aikaa ja aiheuttaa leukemian.
Köyhdytetyn uraanipölyn ja –sirpaleiden vaarallisuuden takia liittoutuneiden joukkojen panssarivaunut, joihin oli vahingossa osunut köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia, kuljetettiin ydinjätteen käsittelylaitoksiin ja romutettiin.
Näin ei tietenkään tehty vihollisten panssarivaunuille, jotka jäivät Persianlahden sodassa aavikolle. Kosovossa köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset on jätetty alueille, joihin siviileillä, siis myös lapsilla, on vapaa pääsy.
Koska köyhdytetty uraani on uraanin rikastamisprosessin ylijäämätuote, sitä on saatavilla varsin runsaasti. Yksin Yhdysvallat on tuottanut 700 miljoonaa kiloa köyhdytettyä uraania. Äskettäiset hyvin huolestuttavat paljastukset ovat osoittaneet, että jotkut Yhdysvaltain köyhdytetyn uraanin varastot (ja siitä valmistetut ammukset) sisältävät plutoniumia ja neptuniumia. Nämä kaksi ainetta ovat selvästi vielä myrkyllisempiä ja radioaktiivisempia kuin köyhdytetty uraani.
...
"
Lähde:
EUROOPAN PARLAMENTTI
Tutkimuksen pääosasto - osasto A
STOA - Tieteellisten ja teknologisten vaihtoehtojen arviointi
Katsaus N:o 03/2001
PE-nro 297.560 tammikuu 2001
KÖYHDYTETTYÄ URAANIA SISÄLTÄVÄT AMMUKSET
(pdf-tiedosto, aika pieni)
En jaksanut hakea linkkiä netistä, noilla tiedoilla kyllä löytyy.
Kannatan ydinaseiden vähentämistä, mutta epäilen että ydinaseeton maailma ei olisi parempi paikka elää. Perustelen vähän ehkä kummalliselta vaikuttavaa mielipidettäni:
Hyökkäyssodan edellytyksenä on se että hyökkääjä uskoo saavansa siitä taloudellista tai muuta hyötyä. Tällöin hyökkäyksen edellytyksenä on se, että sodan oletetut hyödyt ovat suuremmat kuin sodan oletetut haitat. Kun hyökkäys on arvioitu kannattavaksi, se verhotaan propagandalla arvostettuihin asioihin kuten vapauteen uskontoon tai demokratiaan, jotta tavallinen kansa hyväksyisi sodan ja olisi valmis uhrauksiin sen takia. Ihminen on valmis tappamaan lajitovereitaan oman edun takia. Ei tietenkään ole mitään yhtä ainoaa tapaa, jolla sodan hyödyt ja haitat voidaan arvioida.
Sota ei ole verrattavissa lentopallopeliin, jossa toinen osapuoli voittaa aina. Yleensä kahden valtion välillä vallitsee tilanne, jossa kumpikin kärsisi sodasta eli tilanne maassa olisi huonompi sodan jälkeen kuin ennen sotaa. Tällaista tasapaino on toivottava tilanne. Suomessa tilannetta, jossa Suomen armeija on riittävän vahva, että se pystyy tekemään sodan kannattamattomaksi siinäkin tapauksessa vaikka Suomi pystyttäisiin valtaamaan kutsutaan “uskottavaksi puolustukseksi“. Ydinaseiden kanssa käytetään termiä “kauhun tasapaino“.
Ydinasevaltioiden välillä ei ole ollut sotia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että hyökkääjän on lähes mahdoton hyötyä sodasta jos puolustaja onnistuu käyttämään ydinasettaan.
"Ydinasevaltioiden välillä ei ole ollut sotia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että hyökkääjän on lähes mahdoton hyötyä sodasta jos puolustaja onnistuu käyttämään ydinasettaan."
Kylmän sodan aikana tällainen MAD-logiikka (Mutual Assured Destruction - molemminpuolinen taattu tuho) oli jossain mielessä perusteltua, mutta nykyisin pidän sitä vanhentuneena.
Voidaan nimittäin väittää, että suursodan mahdollisuus vanhojen supervaltojen välillä on pienentynyt niin paljon, että pelkästään se tosiseikka, että molemmat pitävät täysin suhteettoman järjettömiä ydinasearsenaaleja jatkuvasti laukaisuvalmiina, aiheuttaa itsessään suuremman riskin kuin sillä kenties vältettävä tavanomaisen sodan riski on.
Robert McNamara, Kennedyn ja Johnsonin puolustusministeri ja siten yksi Vietnamin sodan pääarkkitehdeista, on sanonut mielestäni viisaasti: kuka tahansa rehellinen sotilasjohtaja joutuu myöntämään, että on tehnyt virheitä. Ja kun sotilasjohtaja tekee virheitä sen maksavat sotilaat tai siviilit hengellään. Ihmisiä kuolee! Toisaalta johtajat oppivat ja tehtyään saman virheen tarpeeksi monta kertaa eivät he enää tee sitä uudestaan ja toivottavasti säästävät siis henkiä: omien ja vihollisten. Ydinaseet muuttavat tämän. Ydinaseilla oppimisen mahdollisuutta ei ole. Ensimmäinen virhe jää myös viimeiseksi.
Siksi ydinaseisiin ei mielestäni voi ottaa business as usual -asennetta tyyliin: "nojaa, onhan ne pahoja, mutta toisaalta ne pistävät johtajat miettimään tekosiaan".
En ehdottanutkaan että kaikista ydinaseista (vielä) luovuttaisiin lähinnä koska pidän sitä epärealistisena. Sen sijaan ehdotan, että ihmiskunta purkaisi sen kaiken tuhoavan maailmanlopun pommin (liioittelematta), jonka päällä se istuu: kieltäisi ja hävittäisi kokoajan laukaisuvalmiina olevat strategiset ydinaseet, joita on tarpeeksi koko maailman pinta-alan tuhoamiseen. Sellainen on hulluutta - ja vieläpä itsetuhoista hulluutta!
Nähdäkseni suurvallat, lähinnä Venäjä ja USA, voisivat hävittää valtaisat megatonniluokan jättiläisohjukset, joita ei kertakaikkiaan voi käyttää tappamatta vähintään valtavaa määrää sivullisia, ilman että kansainvälinen turvallisuus nykytilanteessa kärsisi. Päinvastoin, uskon että on vain tervettä järkeä sanoa että se varmasti paranisi siitä.