Kielivapauden kannattajat jatkoon!

Viimeksi Suomessa käytiin keskustelua pakkoruotsistra eduskunnassa vuonna 1990. Silloin sekä Haavisto että Niinistö kannattivat kielivapautta.
Se, että he nyt joutuvat turvautumaan poliittiseen liturgiaan ei muuta sitä tosiasiaa, että he ovat kumpikin vapaan kielivalinnan kannalla.
Vuonna 1990 ei ollut internettiä nykylaajuudessa , Neuvostoliitto oli vielä naapurimme, vaikkakin hajoamassa, itäblokki oli jo murtunut eikä Suomi ollut EUn jäsen, eurosta puhumattakaan.
Silti jo silloin Haavisto ja Niinistö olivat kielivapauden kannalla.
Nyt maailmamme on entistä avoimempi ja maassamme on moninkertaisesti maahanmuuttajia ja kulttuurien kirjoa.. Olisi epäloogista, että ehdokkaat nyt todella vastustaisivat laajempaa kielivarantoa ja kielten vapaata valintaa.
Poliittisen tarkoituksenmukaisuuden ja ruotsinkielisen median ankaran lobbaamisen takia he luonnollisesti joutuvat puhumaan kaksikielisyyden rikkaudesta ja ruotsin sivistävästä vaikutuksesta. Tulemme näkemään ennaltanäkemättömän "mitä ajattelet meistä suomenruotsalaisista, olemmehan tärkeitä, olemmehan" -vyörytyksen. 5 % voi olla vaa'ankielenä.
Presidenttihän ei tätä asiaa päätä, mutta voisi olla arvojohtajana kertomassa, että "kyllä ovat arvokkaita ja tärkeitä nämä suomenruotsalaiset", mutta niin ovat muutkin vähemmistöt ja heidän kielensä. Ei tämä arvostus silti vaadi sitä, että enemmistö pakotetaan polvilleen opiskelemaan tämän yhden vähemmistön kieltä.
Svenska yle ja muut tätä palstaa seuraavat magmat:
Kysykää, miksi 2012 muka pitäisi olla pakkoruotsi, kun molemmat kandidaatit olivat valmiit sen poistamaan jo 1990..tuli vaan mieleen näin aamutuimaan.