Äänestänkö presidentinvaalien toisella kierroksella

Vuonna 2000 jouduin toisella kierroksella vaikeaan tilanteeseen. Omaan porvarillisen maailmankatsomuksen ja jouduin valitsemaan Sosiaalidemokraattien Tarja Halosen ja Keskustan Esko Ahon välillä. En pitänyt kummankaan politiikasta enkä oikein persoonastakaan. Mutta ajattelin, että teen tyhmästi jättämättä äänestämättä. Suomessa ei ollut ollut naispresidenttiä aikaisemmin, joten Tarja Halosen valinta olisi ollut paitsi puolueen osalta, niin myös sukupuolen puolesta vaikea. Esko Aho taas oli minulle selvä inhokki ja pidin häntä takinkääntäjänä. Mietin, kumpi olisi minulle pienempi paha, sosiaalidemokraatti ja nainen vai takinkääntäjä! Minä valitsin Tarja Halosen. Minusta hän on ollut kuitenkin hyvä koko kansan presidentti ja ansaitsee kiitosta.
Mutta nyt en ymmärrä niitä, jotka eivät käy äänestämässä. Vaikka valitavana ei ole vasemmiston suoranaista ehdokasta, niin valittavana on kaksi pätevää miestä. Sellaisen, joka ei löydä varsinaista omaa ehdokasta, kannattaa äänestää henkilöä, joka on pienempi paha omasta mielestä.
Itselleni on selvä, kun on kaksi pätevää miestä vastakkain, valitsen oman maailmankatsomuksen kannalta Sauli Niinistön. Tuntuisi vaikealta, että presidenttinä ja samalla maan esikuvana olisi sukupuolivähemmistöön kuuluva Pekka Haavisto. Molemmat ovat päteviä ja maailmalla itseään tunnetuksi tehneitä miehiä. Mutta minusta juuri nuo Haaviston omat arvot tuntuisivat olevan vaikea paikka esikuvana suomalaisille ja erityisesti nuorisolle.