Yo-pakkoruotsi historiallisessa tarkastelussa

Mielenkiintoisia nimiä ovat nuo Katainen ja Urpilainen.

Mikäköhän oli äänestystulos ja miten jäsenet äänestivät?

Vai olivatko tosiaan kaikki muut kuin Nylander poistamisen puolesta?

Ei ole vielä kymmentä vuotta siitä, kun pokollinen toisen kotimaisen koe poistui ylioppilaskirjoituksista (2004), sitä oli edeltänyt yli kymmenvuotinen kokeilu.

On käsittämätöntä, että Folktinget ajaa pakollisen kolmannen kielikokeen paluuta ylioppilaskirjoituksiin.

Kun toisen kotimaisen koe lakkasi olemasta pakollinen ylioppilaskirjoituksissa, kysyttiin rehtoreiden mielipidettä - lähes kaikki kannattivat vain kahden pakollisen kielen mallia (äidinkieli pitkä kieli). Rehtoreiden perusteluissa korostui, että
- kokeilusta, jossa toisen kotimaisen koe oli vapaaehtoinen, oli yksinomaan myönteisiä kokemuksia
- ylioppilastutkinnon rakennetta pidettiin yleisesti liian kielipainotteisena
- katsottiin, että kokeilun mukainen rakenne sopisi paremmin luokattomaan, valinnaisuutta painottavaan lukioon ja tasavertaistaisi niiden opiskelijoiden mahdollisuuksia, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita tai reaaliaineisiin suuntautuneita
- uusi tutkinto oli helpompi suorittaa ammatillisten opintojen pohjalta (nykyisin kaksoistutkintoja on suuri osa).

Nyt sitten Ahtisaaren hallitusohjelmaryhmä on ihan vain ruotsinopintojen lisäämistä ajatellen muovannut paluun kolmen pakollisen kielikokeen yo-tutkintoon. Mitkään kahteen kokeeseen päätymisen perusteena olevat asiat eivät olleet riippuvaisia siitä, että kolmas koe oli viimeksi ns. toinen kotimainen - kyse oli nimenomaan kielipainotteisuuden vähentämisestä, jolle oli hyvät perustelut ja joka toimi.

Nyt moni, joka ei varsinaisesti kannata pakollista toista kotimaista, kokee, että tämähän on "reilu" ehdotus, joka sisältää valinnanvapautta. Ruotsinkieliset vihjailevat, että jollei tämä sovi, niin suomenkielisethän haluavat vain lukea vähemmän kieliä kuin ruotsinkieliset. Kyse on kuitenkin turhasta, kielipainotteisuutta lisäävästä kokeesta, jolla suomenkielisille tuodaan sama kielten painolasti, joka on useimmilla kielivähemmistöön kuuluvilla. Kyse ei siis ole yksilöiden tai yhteisön edusta vaan ainoastaan kulman kautta ruotsin vahvistamisesta.

Folktingetin uutta puheenjohtajaa Gestriniä haastateltiin taannoin HBL:ssä. Hän nosti erityisesti esiin ruotsinkielisen kouluverkon puolustamisen ja uuden kielistrategian.

http://hbl.fi/nyheter/2011-09-03/hon-far-slass-svenskans-fortlevnad

"Folktingets viktigaste uppgift just nu är enligt Gestrin att påskynda den nationella språkstrategin. Den måste beakta utredningar och rapporter som president Martti Ahtisaari, Utbildningsstyrelsen och Magma tagit fram och som visar på nyttan av tidigarelagd skolsvenska, svenska som tillgängligt A2-språk i alla kommuner och en studentexamen som förutsätter att man skriver modersmålet plus två valfria språk. Arbetet brådskar."

käännös: Folktingetin TÄRKEIN tehtävä juuri nyt Gestrinin mukaan on kiirehtiä kansallista kielistrategiaa. Siinä täytyy huomioida Ahtisaaren, opetushallituksen ja Magman raportit ja selvitykset, jotka osoittavat ne hyödyt, joita tuovat AIKAISTETTU KOULURUOTSI, kaikille tarjolla oleva A2-ruotsi sekä PAKOLLINEN KOLMAS YO-KIELIKOE, missä kirjoitetaan äidinkieli, pitkä kieli ja vielä yksi kieli.

Mitään "hyötyjä" ei tietenkään ole voitu missään "osoittaa" - tämä on outo tapa valita sanoja muunnellun totuuden tueksi. Kyse on vain propagandasta, kuten seuraavassakin.

"Som Folktingsordförande får Gestrin stå upp mot en rörelse som högljutt kräver att den obligatoriska skolsvenskan ska bort. Det skrämmer henne inte.
– Det finns inga sådana skrivningar i regeringsprogrammet. Att slopa skolsvenskan löser ingenting. Vi ska fokusera på att hitta lösningar som bevarar tvåspråkigheten."

käännös: Folktingetin puheenjohtajan Gestrin asettuu vastustamaan kovaäänistä liikehdintää, joka vaatii pakollisen kouluruotsin poistamista. Tämä ei häntä pelota.
- Sellaista ei ole hallitusohjelmassa. Kouluruotsista luopuminen ei ratkaise mitään. Meidän on keskityttävä löytämään kaksikielisyyttä ylläpitäviin/säilyttäviin ratkaisuihin.

Näin siis Folktingetin ykköstavoite on Ahtisaari-paperin saattaminen osaksi pysyvää kielistrategiaa. Aika kaukana siitä, mitä ruotsinkieliset keskustelijat nettisivustoilla väittävät, että pakkoruotsi on heille "evvk". Sehän on TÄRKEINTÄ! Miksi? Ymmärtänevätkö ruotsinkieliset itse, miten keskeinen pakkoruotsi on heidän edustajiensa mielestä heidän maailmankuvalleen ja elämäntavalleen?

Keskustelu pakollisen yo-ruotsin poistamisesta aikanaan löytyy osoitteesta

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_44_2004_ke_p_2.shtml

Keskustelussa painotettiin sitä, että yo-tutkinto on liian kielipainotteinen ja matemaattisia aineita luetaan liian vähän. Samalla torpattiin RKP:n toive pakollisen ruotsin jatkamisesta.

Haataninen mm. näin:

"Rkp:n esittämä viiden pakollisen aineen malli oli käytössä vuosina 1919-46. Tuolloin reputtaneiden määrä pahimmillaan hipoi 20:tä prosenttia. Jos toisimme nykylukioon viiden pakollisen aineen mallin, reputtaneiden määrä kasvaisi huimasti. Nythän on niin, että jos näistä pakollisista aineista yhdenkin reputtaa, niin lakkia ei silloin saa, reputtaa koko tutkinnon, jos sen sijaan vapaaehtoisista aineista reputtaa jonkun, saa lakin ja voi myöhemmin sitten petrata tuloksia."

"Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaanhan on koko hallitus sitoutunut, ja näiden tavoitteiden mukaista on myös lisätä ammatillista väylää tulevien lukion suorittamista. Tällä hetkellä 80 prosenttia ammatillisen tutkinnon kautta tulleista kirjoittaa ylioppilaskokeessa neljä pakollista ainetta eikä enempää. Sen sijaan päivälukioon peruskoulusta suoraan tulevien osalta viiden kuuden aineen kirjoittaminen on sääntö, hyvin yleistä. Viiden pakollisen aineen järjestelmä myös pitää sisällään edelleen tämä kielipainotteisuuden eli ei toisi siinä suhteessa mitään helpotusta."

"Jo tällä hetkellä lukio-opiskeluaika on venynyt sillä tavalla, että 18 prosenttia suorittaa sen neljässä vuodessa. Tavoitteenahan on tietysti, että se suoritettaisiin kolmessa vuodessa, joten tämä viiden aineen malli sotisi myös tätä tavoitetta vastaan. Asiantuntijatahot hyvin laajasti vastustivat viiden aineen mallia, muun muassa lukioiden rehtorit olivat hyvin laajalti sitä vastaan. Ruotsinkielisten lukioiden rehtoreista 84 prosenttia vastusti sitä, ja asiantuntijatahot toivat esille nämä samat perustelut ja kriteerit, joita tässä esitin."