Haaviston meriitit ulkopolitiikan alueella ovat kiistatta huomattavia.
Ulkopolitiikka-lehti pyysi viime vuoden maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä.
Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.
Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut lainkaan.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66195-han-on-ahtisaaren-valinta-”seuraajakseen”)
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä onkin omaa luokkaansa: hän johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–.
Näihin tehtäviin hänet on nimetty ensisijaisesti asiantuntemuksensa, ei poliittisen taustansa vuoksi. Vihreät on pienpuolue, jolla ei ole poliittista muskelia nimittää ihmisiä kansainvälisiin palkkiovirkoihin.
Niinistön kansainvälinen kokemus painottuu vahvasti pankkipuolelle: Hän on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja itse pankin puheenjohtajana, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsenenä. Yhtään väheksymättä tämän merkitystä, presidentin kansainväliset tehtävät ovat pääosin muualla kuin rahoitusmarkkinoiden toiminnan piirissä.
Ulkopolitiikka-lehti pyysi viime vuoden maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä.
Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.
Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut lainkaan.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66195-han-on-ahtisaaren-valinta-”seuraajakseen”)
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä onkin omaa luokkaansa: hän johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–.
Näihin tehtäviin hänet on nimetty ensisijaisesti asiantuntemuksensa, ei poliittisen taustansa vuoksi. Vihreät on pienpuolue, jolla ei ole poliittista muskelia nimittää ihmisiä kansainvälisiin palkkiovirkoihin.
Niinistön kansainvälinen kokemus painottuu vahvasti pankkipuolelle: Hän on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja itse pankin puheenjohtajana, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsenenä. Yhtään väheksymättä tämän merkitystä, presidentin kansainväliset tehtävät ovat pääosin muualla kuin rahoitusmarkkinoiden toiminnan piirissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja kenkää tuli Sudanista, kun ei oikein osannut..
http://www.atlantic-community.org/app/webroot/files/articlepdf/Ferhatovic Sudan.pdf
Entä muut näytöt?
"Missä ovat presidenttiehdokas Haaviston näytöt?"
http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/94860-missä-ovat-presidenttiehdokas-haaviston-näytöt
"Wikileaks-vuoto Pekka Haavistosta"
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119617-wikileaks-vuoto-pekka-haavistosta#comment-710704
No entä vaihtoehto?
"Voiko Sauli Niinistöön luottaa? Osa 2"
http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93870-voiko-sauli-niinistoon-luottaa-osa-2
Onko todella Suomen ulkopolitiikan keskus noissa kehitysmaissa? Suuremmat asiat varmasti sujuvat ilman Mosambikia ja Darfuria, veikkaan vaikka Kiinan, Venäjän sekä USA:n olevan siinä asiassa enemmän pinnalla.
Vaikka pitäisi nykyään olla suvaitsevainen niin sonniparin valtiovierailu muualle kuin Ruotsin Åke joukkoon tuntuu hieman liian pitkälle menevältä. Miltä näyttää itsenäisyyspäivän vastaanoton kättely moisen parin myötä? Taidan olla liian vanha katsomaan moista pilailua. Muutoin jokainen saa olla kuten tahtoo kunhan tekee sen poissa muiden silmistä.
Hauta-ahosta välittämättä uskon Sauliin voitavan luottaa, hän pyrkii aina parhaaseen lopputulokseen näkyvän tulevaisuuden kannalta kuten Euroonkin. Vaikka euron kanssa nyt on pientä ongelmaa se on kuitenkin auttanut meitä pienten korkojen ja hyvän arvonsa kanssa, me emme toisaalta ole osanneet elää sen kanssa ja olemme hinnoitelleet itsemme osin ulos markkinoilta. Nyt pitäisi saada aikaan sama jonka Saksa jo teki, sisäinen devalvaatio! eli kustannusten karsimista.
Työeläkkeiden reilusta leikkaamisesta pitäisi aloittaa.
Työmies on palkkansa ansainnut.
Haavistolla on epäilemättä kokemusta "kansainvälisen yhteisön" antamien ulkopoliittisten tehtävien hoitamisesta. Mutta mikä on Haaviston kokemus ja näkemys Suomen kansallisen ulkopolitiikan hoitamisesta? Tahtovatko suomalaiset presidentiksi toisen Ahtisaaren, muukalaisen, sivullisen, jolle Suomen valtionpäämiehen asema olisi vain yksi "tehtävä" kansainvälisellä uralla muiden joukossa eikä edes ehkä se tärkeinkään niistä?
Mikä maa neuvottelee homon kanssa vakavasti?