Yritän etsiä elämääni henkisyyttä ja hengellisyyttä. En ole minkään kirkkokunnan jäsen, tutustunut kyllä useisiin. Ongelma on, että vaikka tunnen vetoa hengellisyyteen, aina kun olen minkä tahansa kirkkokunnan jumalanpalveluksessa, minulle tulee suunnaton vastenmielisyys kaikkia uskontunnustuksia, dogmeja ja veisujakin kohtaan. Ortooksisuudesta olen kiinnostunut sen mystisen perinteen, erityisesti Jeesuksen rukouksen takia. Olen harkinnut että yritän alkaa sitä harjoittamaan tiellä kohti syvempää henkisyytä. Näettekö että siitä on mitään "hyötyä", kun kuitenkaan en aio näillä näkymin osallistua kirkon toimintaan millään tavalla liittymisestä puhumattakaan. En pidä edes itseäni "uskovaisena", hengellisenä ihmisenä kylläkin.
näkemyksiä
hmmmmmm
591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Henkinen kasvaminen on jotain sellaista joka auttaa sinua ja läheisiäsi olemaan sovussa, vaikeinakin aikoina.
Hengellinen kasvaminen on jotain muutakin, - lähtee mielen ja sydämen muutoksesta - parannuksesta.
Kasva Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Elämänikäinen koulu...
Hei! Tähän aikaan kuuluu 'hengellinen shoppailu' ts. että kerätään koriin tuotteita jotka sopivat omaan hengelliseen maailmaan, jonka sisällön siten itse määrrttelee. Kaikesta päätellen kuulut tähän ryhmään. Mikään ei estä sinua 'shoppailemasta'. Olet kuitenkin Kirkon ulkopuolella koska et voi osallistua Kirkon elämään kokonaisvaltaisesti. Ja mikäli ymmärsin oikeni et haluakaan sitä. Asian voi nähdä niinkin että tällainen shoppailu voi olla askel kohti kirkon jäsenyyttä ja siksi en halua sitä tuomita millään lailla. Ortodoksiseen kristillisyyteen kuuluu erittäin tiukka dogmaattinen puoli jota ei itse voi valita shoppailuperiaatteen mukaan. On hyvä että olet perillä tästä. Olisi ehkä hyvä että selvität itsellesi käsitteet uskovainen ja hengellinen.
Onko dogmaattisuus yhtä tiukkaa hesykastisessa suuntauksessakin? Eikös se ole se haara ortodoksisuutta joka harjoittaa Jeesuksen rukousta? Vai olenko käsittänyut väärin? Mystikot kai kirkkokunnasta riippumatta eivät ole niin kovin dogmaattisia.
Hesykasmia ilmiönä ei voi erottaa Kirkosta, hesykastit olivat tietenkin sen sisällä ja elivät sen yhteydessä. Sisäinen kasvu ei tule vain mietiskelemällä kuten idän mystiikot väittävät vaan siihen tarvitaan monenlaista. Hesykasmi on nimen omaan Kirkon asia, ei sen ulkopuolella. Ja mitä dogmaattosuuteen tulee, ei sitä voida erottaa koko kirkon elämästä. Kirkko on konaisuus, eikä mikään osa ole siitä ulkopuolella.
Minäkin olen käyttänyt Jeesuksen rukousta mantrana. Olen kai sitten "shoppailija" minäkin. Enkä pidä sitä pahana asiana. Kaikki uskonnot ajavat samaa asiaa koska Jumala on yksi. Ja kuka tai mikä Jumala on, kuka sen tietää....vierasta niitä dogmeja minäkin. Ne on päätettyjä oppeja joilla erotetaan meidät oikeaoppiset muista vääräoppisista. Kuitenkin, ne on vain päätettyjä. Oma kokemus Jumalan läheisyydestä tärkeämpää ja siihen ei (välttämättä) kirkkoa tarvita.