Moni ihmettelee , että miten sitten kun otetaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle vieraita vastaan?
Monestiko Kekkonen otti vieraat vastaan yksin kysynpä vaan?
Oliko presidentti Halonen käynyt armeijan vai oliko hänkin sivari?
Monestiko Kekkonen otti vieraat vastaan yksin kysynpä vaan?
Oliko presidentti Halonen käynyt armeijan vai oliko hänkin sivari?
Vastaukset 59
Vanhimmat
Tuotanoin, Kekkonen oli kuitenkin hetero. Halosen armeijatausta on hiukan eri asia, kuin "miehen" armeijatausta. "Sellainen kansa, kuin on kuningas" pitää tänäkin päivänä paikkaansa. Sen suhteen maailma ei ikävä kyllä ole yhtään muuttunut. En voi kuin ihmetellä suomalaisten hulluutta!!!!
Ahaan.. no sitten en ainakaan opiskele hammaslääkäriksi?
kiitos sivistä'misestä.
Alan vaan odottamaan vanhuutta, ja nuorta vaimoa. Käymään Stoorywilleessä, ja elehtimään kuin Roger Moore.
Huom. ja pukeutumaan kuin lukiopojat..
NIINISTÖ ON BILDERBERG-RYVETTYNYT:
Tunnisteet:
* Bilderberg
* John
* F.
* Kennedy
* JFK
* Katainen
* Vanhanen
* Ahtisaari
* Niinistö
* Aho
* Heinäluoma
* Erkko
* Ollila
* Iloniemi
* Hämäläinen
* Lipponen
* Wahlroos
* Virkkunen
* Tiilikainen
* Ahlström
* Blåfield
* Ehrnrooth
* Heinonen
* Honkapohja
* Jakobson
* Jääskeläinen
* Korkman
* Koroma
* Lehtomäki
* Liikanen
* Pentikäinen
* Sundqvist
* Taxell
* Kokoomus
* SDP
* Keskusta
* Helsingin
* Sanomat
* YLE
* Nokia
* Sanoma
* Oyj
* Suomi
* Finland
* salaliitto
* suomettuminen
* korruptio
* sensuuri
* oligarkia
* demokratia
* politiikka
* xxx
http://www.youtube.com/watch?v=praiJkqohzQ
Kun Ylen vaalitentissä kysyttiin, miten Suomen pitäisi toimia, kun maailmaan nousee Kiinan ja Brasilian kaltaisia uusia mahteja. Sauli Niinistö ehdotti lääkkeeksi EU:n ja Venäjän yhteistoimintaa.
- Meidän täytyy tarkoin seurata, miten maailma asettuu, ja reagoida siihen, Niinistö sanoi.
- EU on heikentynyt suhteessa muihin maihin. On pyrittävä siihen, että EU ja Venäjä ja löytävät tiiviimmän yhteistyön keinoja, sillä molemmat ovat jääneet sivuraiteille.
Pekka Haaviston mielestä Suomi voisi luoda suhteita enemmänkin ilman EU:ta.
- Olemmeko liian Eurooppa-uskovaisia?, hän kysyi ja viittasi Saksan harjoittamiin kahdenkeskisiin suhteisiin muun muassa Kiinan kanssa.
Haavisto haluaisikin Suomelle enemmän EU:n ulkopuolista toimintaa Kiinan ja Venäjän kanssa esimerkiksi ympäristöasioissa ja -tekniikassa.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012715133003_pd.shtml
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Olen ymmärtänyt, että Haavisto/Niinistö asetelma on monille äänestäjille sukupolvikysymys. Haavisto on kannattajilleen raikas tuulahdus politiikan ummehtuneilla taistelukentillä. Vastaavasti Niinistö edustaa tälle porukalle establishmentia.
En ota tässä kantaa siihen, kuinka paljon tällä asetelmalla on katetta todellisuudessa. Puhun mielikuvista, joille
moni perustaa äänestymiskäyttäytymisensä.
Mutta jotta Haavisto voisi saada yli puolet äänistä, hänen pitäisi mennä askel pidemmälle. Vääntää rautalangasta, mikä on se konkreettinen muutos, mitä hän edustaa. ”Pidetään maaseutu asuttuna” tyyppisten sloganeiden esittäminen ei voi millään riittää maaliin asti. Kyllä Niinistökin nuo osaa.
Satuin kuulemaan menneellä viikolla Helsingissä kaksi kansalaiskeskustelua: 60-70 vuotiaat rouvat bussissa ja keski-ikäiset duunarimiehet lounasravintolassa. Rouvat kehuivat molempia ehdokkaita, mutta äänestävät Niinistöä vaimon vuoksi. Rakennusmiehet voimakkain sanakääntein vastustivat Haavistoa, syytä en tässä mainitse.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
"Joillakin kaupunkiseuduilla toiset kunnat vastaavat sosiaalisesta asuntotuotannosta, toiset 'kuorivat kerman' hankkimalla hyvätuloisia veronmaksajia", hän vastaa.
Myös Niinistö on valmis turvautumaan perusnäkemyksensä vastaisesti pakkoon tietyissä tilanteissa:
"Ellei jokin kunta kykene takaamaan kuntalaisilleen keskeisiä peruspalveluita, joudutaan pakkotoimiin", hän vastaa.
Ensimmäisen viikon tasapeli
Mielestäni viikon saldo on tasapeli. Haastateltavat ovat olleet tasapaksuja tai tasaohuita ja kilttejä ja kohteliaita miehiä vastauksissaan ja toisilleen. Se miten Haavisto ei saanut välillä käsiään pysymään paikallaan vastasi Niinistön kulmien kutristelua ja ilmeen tiukkenemista. Hermostumista. Se ulkoisesta kuvasta.
Toimittajien kysymykset ovat olleet niin pehmoja kuin opettajalla: oletko tänään lukenut läksysi. Kolmosen vaalitentti oli suorastaan ikävystyttävä. Ovatko toimittajatkin väsyneet vaalitentteihin? Eikö löydy enää mielenkiintoisia aiheita kysyttäväksi älykkäiltä maan johtoon pyrkiviltä miehiltä? Kaipauksella muistelen Leif Salmenin aikoja.
Monet kommentaattorit ennustavat pelin jo ratkenneen. En usko, se on nyt tasan ja toinen viikko näyttää voittajan.
eikö juttu ja otsikonti ole melkoisessa ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Suomen muuttovoitto oli viime vuonna suurempi kuin koskaan? Jos ulkomailla oikeasti ajateltaisiin niin kuin HS:n jutun otsikointi antaa ymmärtää, niin miksi tänne kukaan haluaisi tulla asumaan? Samoin venäläisiä turisteja tulee Suomeen ennätysmääräisesti. Jos ulkomaalaisia kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja, niin eikö juuri venäläisiä kohtaan? Silti he haluavat tulla tänne ja kehuvat maatamme ja suomalaisia ihmisiä. Mieleen on jäänyt se, että he pitävät ennen kaikkea maamme puhtaudesta ja suomalaisten rehellisyydestä.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Arvostukseni Haavistoa kohtaan on noussut aivan uudelle tasolle. Jos hän ei presidenttivaaleissa tule valituksi, kyllä häntä pitäisi kaikin keinoin tukea johtaviin kansainvälisiin
tehtäviin. Ei Suomestakaan kovin usein nouse henkilöitä, joilla selkeästi olisi annettavaa maailmalle. En tiedä olenko ainoa, mutta on alkanut tuntua siltä, että hänen lahjansa menisivät hukkaan Suomen keulakuvana. Suomi on nyt mikä on, eikä kuva ole kovin ruusuinen. Turha on myöskään odottaa kovin nopeata muutosta siihen riippumatta siitä kuka on presidentti.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
Vaalin ensimmäisen kierroksen alla toistui lukuisissa puheenvuoroissa ajatus, että presidentiksi tulisi valita se ehdokas, jonka ulkopoliittinen kokemus on mittavin. Suoraviivaisimmin tätä mieltä oltiin Väyrysen leirissä, kuinka ollakaan.
Samankaltaisia äänenpainoja käytetään edelleen, kun jäljellä ovat Haavisto ja Niinistö. Euralainen rehtori vertasi eilen HS:n mielipidesivulla työhönottotilanteeseen, jossa historianopettajan virkaan on ehdolla historiaa opettanut hakija ja kokenut matematiikanopettaja. Hänen logiikkansa on sama kuin Väyrysen kannattajien ja mielestäni täysin hyväksyttävä. Vertailuasetelmasta en kylläkään ole samaa mieltä.
Mutta eikö suorassa kansanvaalissa tasavallan presidentin valitsemiseksi tulisi ylipäätään olla kyse muustakin kuin CV-vertailusta? Jos nimittäin presidentiksi olisi valittava perinteisen ulkopolitiikka-käsitteen puitteissa vankimman työkokemuksen ja akateemiset meriitit hankkinut ehdokas, vaalia ei kannattaisi järjestää, vaan valinta olisi varminta ja kustannustehokkainta ulkoistaa luotettavan rekrytointikonsultin hoidettavaksi.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Ainakin osin on tulossa vastajytkyn vastajytky. Alkuperäisen jytkyn tekijät eivät halua antaa punavihreille joukoille toisen vastajytkyn glooriaa, vaikka voivatkin pitää Haavistoa fiksuna tyyppinä. He äänestävät Niinistöä ihan vaan sen takia, etteivät samaista itseään kiihkeästi Haavistoa somettavaan joukkoon. Sama toimii toki myös toisin päin. Pienituloinen eläkeläinen voi jättää äänestämättä Niinistöä vaikka arvomaailmat kohtaisivatkin. Perusteluna: ”kun en minä ole niitä rikkaita”.
Niitä, jotka haluavat samaistua Niinistön keskiluokkaiseen kannattajajoukkoon on kuitenkin tuplamäärä verrattuna niihin, jotka kokevat Haaviston liberaalit taiteilijajoukot omikseen. Näin vaikuttaisi olevan ainakin galluppien perusteella.
Dalai Laman suhteen molemmat ehdokkaat sekoilivat kuin saksalaiset hipit aikanaan Katmandussa, joskin silminnähden eri syistä. Niinistön mukaan suomettuminen ei lisäänny Dalai Laman tapaamattomuuden myötä, koska sehän on Suomen valtiojohdon normaali olotila eikä mikään muutos. Esimerkiksi puoluetoveri Angela Merkel on tavannut Dalai Laman 2007. Haavisto olisi valmis tapaamaan Dalai Laman hengellisenä vaan ei poliittisena johtajana. Varmaan asianomainen itsekin, koska Dalai Lamahan luopui viime vuonna roolistaan tiibetiläisen pakolaisliikkeen poliittisena johtajana. Tiibetin pakolaishallituksen johtoon valittiin Harvardissa opiskellut juristi Lobsang Sangay.
Punavihreät/vihervasemmisto kohkaavat tohkeissaan Pekka Haaviston presidenttiyden tai edes kannatuksen tuomasta muutoksesta Suomelle ja sen kansainväliselle imagolle. Halloo! Tarja Halonen on ollu presidenttimme viimeiset kaksitoista (12) vuotta. Minkä parannuksen Haavisto toisi?
Ensinnäkin Niinistö näytti puoltavan hyväntekeväisyyden verovähennysoikeutta ja viittasi kulttuurilahjoituksiin jotka joissain tapauksissa kelpaavat firmojen kuluiksi myös verotuksessa.
Jos siis lahjoittaa 10 euroa verokannalla 30 % itse asiassa lahjoittaakin vaan 7 euroa ja pistää lähimmäiset maksamaan loput 3 euroa. Minä en tätä hyväksy. Budjettivalta kuuluu valtiolle eikä yksityisille lahjoittajille. Kohta näillä ylläpidetään joitain homeopatiayliopistoja tai kristillistä tiedettä.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Haavisto on siis haastajan asemassa. Miten tämä näkyi HS:n ja Nelosen tentissä? Minusta ei mitenkään. Saulinsinisten linssien läpi näytti siltä, että Niinistö oli kahdesta keskustelijasta aktiivisempi ja aloitteellisempi.
Suuria linjaeroja ehdokkaiden välillä ei ole. Ehdokkaat osasivat tentin lopussa oikein nimetä pienet erimielisyyden kohteet: talouskysymykset ja suhtautuminen Dalai Laman tapaamiseen.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Olisiko Suomen tehtävä aloite, että YK:n turvallisuusneuvostossa voivat toimia pysyvinä jäseninä ainoastaan sellaiset maat, jotka noudattavat tinkimättä ihmisoikeusjulistusta omassa maassaan eivätkä myy aseita diktatuurimaihin?
Olisiko Suomen luettava antamaansa kehitysapuun suomalaisten yritysten köyhiin maihin tekemät investoinnit? Näillähän parannetaan oikeasti ihmisten elinoloja kohdemaassa. Esimerkiksi Nokian Intian kännykkätehtaan työntekijät saavat tiettävästi parempaa palkkaa, kuin opettajat tai poliisit.
Tapasin Haaviston ensimmäisen kerran Turussa keväällä 2010 televisiohaastattelussa. Hän oli rento, rauhallinen, puhelias ja läsnä oleva ihminen. Hän on tutustunut jopa Somalian asioihin paremmin kuin minä. Tuntui kuin olisin tuntenut tämän henkilön jo kauankin eli häntä oli tosiaankin helppo lähestyä.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Jos Väyrynen haluaisi historiaan, hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
Suhtaudun suurella varauksella presidenttiehdokkaiden tyypittelyihin demokraatti/republikaaniksi tai liberaali/konservatiiviksi. Tiedän esimerkiksi, että kannattamani Sauli Niinistö on huomattavasti monipuolisempi ja moniarvoisempi kuin ”republikaani” tai ”konservatiivi”. Uskon saman koskevan myös Pekka Haavistoa. Ei hänkään ole vain ”demokraatti” tai ”liberaali”. Itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on ylipäätään turha yrittää maalata nurkkiin, joihin he itse eivät halua tai luontevasti sovi.
TIPUTA NIINISTÖ, SIINÄ ON PROTESTIA.
EI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESSÄ TAI TYHJÄSSÄ LAPUSSA.
Äänestä Kakkosta, se on ihmiselle parempi!
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
kEKKONEN OLI TUNNETUSTI HETERO
JA PERUSARVOT KOHDILLAAN.
..huorissa ja petti vaimoaan.
Totuushan on se, että molemmat herrat ovat pyöristäneet aikaisempia mielipiteit’ ja tarjoavat nyt omina kantoinaan suomalaisten enemmistön oletettuja kantoja. Näin se aina suorissa presidentinvaaleissa ennenkin on mennyt, ja menee nytkin. Siihen on hyvä syynsä: jotta saisi enemmistön taakseen, on pakko myötäillä sitä. Ei Suomessa ole (enää) ensimmäistäkään poliitikkoa ( eikä kyllä muitakaan auktoriteetteja, ei talouselämässä, mediasta nyt puhumattakaan), joka voisi kuvitella käännyttävänsä kansalaisten enemmistön mielipiteittensä taakse.
Kyllä nyt olisi valittava Suomeen presidentti ja mies. Eiköhän ole aika unohtaa tämä sivarien ja Seta:n väki.
Kyllä siinä ihmetystä ja hupia riittäisi ,kun poikapari astelisi rinnakkain, toisilleen hymyillen ja rakastunein katsein toisiaan ihaillen, valtiovierailulla esim. naapurimaissamme. Jos Suomen presidenttinä on muumi mamma tai homo sivari, niin ainakin armeijan ylipäällikkö pitää silloin olla Mies, joten sekin tehtävä sitten siirrettävä toiselle taholle.
Mutta.....sitä ei tarvita kun valitaan Sauli pressaksi!
Haavisto on toiminut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammergaussa sekä Bristolin yliopistossa.
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
Kuulehan "maailma muuttuu". Maailmasta on tulossa sairas sinunlaisten suvaitsevaisten hom..ojen tähden. Kyllä joku tolkku tuossa suvaitsevuudessakin täytyy olla. Saavat minun puolesta hom..ostella vaikka maailman tappiin ja B-porttiin paukutella. Mutta jonain muuna kuin presidenttinä. Hävyttömyyden huippu jos tuosta haavistosta pressa tulee, KARSEETA! Nyt kaikki tervejärkiset äänestämään SAULI PRESIDENTIKSI !
...Halonen oli nuori, ei naisen ollut mahdollista käydä armeijaa.
Loistava otsikko. Niin totta ja hyvin tiivistetty.
...minun ääni!
Amerikassa vuonna 2008: "Ei meille ikinä voi tulla mustaa presidenttiä. Amerikka ei ole siihen valmis. Ei ikinä liberaalia, mustaa presidenttiä! Hyvä se on puhumaan, mutta kokemus puuttuu! Mielummin nainen kuin musta! Afropresidentti huolehtii ainoastaan toisista afroista! Ei ole käynyt armeijaa!"
Suomessa vuonna 2012: "Ei meille ikinä voi tulla homoseksuaalia presidenttiä. Suomi ei ole siihen valmis. Ei ikinä liberaalia, sivaripresidenttiä! Hyvä se on puhumaan, mutta kokemus puuttuu! Mielummin kokkeli kuin vihreä! Homopresidentti huolehtii ainoastaan toisista homoista! Ei ole käynyt armeijaa!"
--> kuinkas sitten kävikään..?
Halonen kävi armeijaa?
Erittäin päteväoloinen...
Että Haavistoko asiallinen "mies"??????????? presidentiksi.
Toivottavasti maailma ei nyt siihen suuntaan muutu, jos muuten muuttuukin.
Mitähän suuntaa mahdat tarkoittaa? Että asiallinen mies valitaan presidentiksi ansioidensa perusteella? Olisihan se kamala se sellainen maailma juu...
Haavisto puhuttaa jo ulkomaillakin! http://www.faceplantstatus.com/faceplant-117-finnish-presidential-election-2012
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
......
§ Uusi suunta Kansatalous kuntoon §
Rakenne muutoksen aika :
1:Si Perutuslakiin Lapsen aika Irti markinavoimain oravan pyörästä "
>> 2 LAPSELLE Aika määriteltävä perustuslakiin §
>> 8- 10 kolu/koulutyö rauha
>>14 tuntia kodin rauha
>>24 koti ja koulu suvun rauha /Sukupolven rauha Vauvasta -vaariin §
2:Si Vero uudistus Yksiilmoitus poistoineen 5-39%
3 :me uusi palkitseva eläke järjestelmä
>> 17-48 otv 1 17-58 otv 2, Oman työn vaativuus luokitus Henkisesti /fyysisesti ">> Luodaan kerroin
>> 17 -63 Normaali Sekä ansaittu vero %
Koe arvokkaaksi tuntemisen kokemus ISÄNMAA §