Sanoisin niin että kummassakin ehdokkaassa on puutteensa mutta toinen on yhteiskunnallisesti Suomen kannalta vaarallisempi, eli Niinistö.
Niinistö joka puheissaan hyökkää muka ahneutta vastaan, mutta suosii kaikkein ahneimpia optiomiehiä kampanjansa rahoittajina. Heidän etujaan Niinistö oikeasti ajaa, ei kansan. Niinistön rahoittajalista paljastaa tämän karulla tavalla.
Siinä missä Haavisto edustaa hyvätuloista keskiluokkaa kaikessa rasittavuudessaan, Sauli Niinistö on ollut johdonmukaisesti rikkaiden ja ns. suurpääoman luottomies suomalaisessa politiikassa.
Useimmille ihmisille ero hyvätuloisen keskiluokan ja oikeasti rikkaiden välillä on aika hämärä, pitkälti siksi että aidot miljonäärit liikkuvat niin toisessa maailmassa kuin tavallinen kansalainen.
Niinistön rahoittajalista on kuitenkin muistutus siitä että tämä todellinen yhden prosentin tai pikemminkin promillen miljonääriklubi on Suomessa olemassa ja häärää varsin aktiivisesti sellaisessakin asiassa kuin Suomen presidentinvaalit.
Heille ei suinkaan ole yhdentekevää kenestä tulee presidentti, ja he ovat päättäneet että se on Niinistö.
Heillä on rahaa ja vaikutusvaltaa tehdä se kuten haluavat.
Niinistön noin miljoonan euron kampanjabudjetin ovat rahoittaneet pääosin joukko suuria yksityis- ja yrityslahjoittajia. Viisikymmentäkahdeksan suurinta lahjoittajaa, jotka ovat antaneet 10 000 euroa kukin, vastaavat yli puolesta kampanjan rahoituksesta. Jos mukaan lasketaan 5000 euroa tai sitä suuremmat lahjoitukset, 88 suurlahjoittajaa ovat antaneet yhteensä 734 500 euroa, eli lähes ¾ kampanjabudjetista.
Koska kellä tahansa taviksella työssäkäyvällä ei löydy 10 000 euroa taskun pohjalta, suurlahjoittajien lista lähes yksinomaan liikemiehistä, joille moinen summa saattaa olla jopa pikkuraha. Listalla ovat esimerkiksi kiinteistösijoittaja Heikki Vaiste (pääomatulot 7,6 miljoonaa euroa v. 2010), Nokian Olli-Pekka Kallasvuo(tulot 8,7 miljoonaa v. 2010) ja yhtiöittensä kautta suursijoittaja Henrik Kuningas (pääomatulot 2,7 miljoonaa) sekä Planmecan omistaja Heikki Kyöstilä (pääomatulot 15,2 miljoonaa).
Vaikka 88 lahjoittajan joukko vaikuttaa pieneltä ja 10 000 euron kertalahjoitus isolta, jotkut taustatahot näyttävät lapioineen Niinistölle vielä isompiakin summia kanavoimalla lahjoituksia taitavasti pelaillen eri tahojen nimiin.
Niinpä esim. JOT Automationilla rikastunut Veikko Lesonen on lahjoittanut 10 000 sekä henkilökohtaisesti että myös yhtiönsä Head Invest Oy:n kautta.
Jyrki Laakkonen (pääomatulot 1,1, miljoonaa euroa) puolestaan on kanavoinut 10 000 euron lahjoitukset sekä Kauppahuone Laakkosen että tytäryhtiö Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy:n kautta.
Kiviainesyhtiö Seepsula Oy:n omistava Sjöblomin perhe (Seppo, Juhani ja Karl Sjöblom) on lahjoittanut kampanjaan yhteensä 30 000 euroa. Muidenkin lahjoittajien välillä on monia bisnes- ja sukulaisuusyhteyksiä joiden takia rahoittajapiiri alkaa tarkemmalla tutkimisella näyttää varsin läheisesti verkottuneelta hyvävelikerholta.
Lahjoittajalistan valossa Niinistön kampanjan julistus ”ahneuden vastaisesta kampanjasta” näyttäytyy lähinnä irvokkaana.
Niinistöä ovat 10 000 euron lahjoituksilla tukemassa mm. Stora Enson entinen johtaja Jukka Härmälä jonka 58 000 euron kuukausieläke lienee Suomen suurin. Ahneutta jos mikä.
Samoin kymppitonnin tukimiehenä on häärännyt Peter Fagernäs joka Fortumin hallituksen puheenjohtajana tuli tunnetuksi Mikael Liliuksen jättioptioiden puolustajana.
Ja optioista puheen ollen, kymppitonnin tukijoiden listalla on myös Erkki Helaniemi, osakas Alexander Corporate Financesta jonka kerrotaan ”laatineen valtaosan Suomen optio-ohjelmista”. Hän on rikastunut sillä että yritysjohtajat ja varsinkin valtionyhteiöidne hallintoneuvostojen jäsenet ovat saaneet laatia itselleen hulppeita palkitsemisjärjestelmiä! Eikä tämä ole Niinistön mielestä muka ahneutta?
Niinistön kampanjan rahoitus paljastaa että hänen vaalipuheensa on tyhjää puhetta, etten sanoisi petosta äänestäjiä kohtaan.
Niinistö joka puheissaan hyökkää muka ahneutta vastaan, mutta suosii kaikkein ahneimpia optiomiehiä kampanjansa rahoittajina. Heidän etujaan Niinistö oikeasti ajaa, ei kansan. Niinistön rahoittajalista paljastaa tämän karulla tavalla.
Siinä missä Haavisto edustaa hyvätuloista keskiluokkaa kaikessa rasittavuudessaan, Sauli Niinistö on ollut johdonmukaisesti rikkaiden ja ns. suurpääoman luottomies suomalaisessa politiikassa.
Useimmille ihmisille ero hyvätuloisen keskiluokan ja oikeasti rikkaiden välillä on aika hämärä, pitkälti siksi että aidot miljonäärit liikkuvat niin toisessa maailmassa kuin tavallinen kansalainen.
Niinistön rahoittajalista on kuitenkin muistutus siitä että tämä todellinen yhden prosentin tai pikemminkin promillen miljonääriklubi on Suomessa olemassa ja häärää varsin aktiivisesti sellaisessakin asiassa kuin Suomen presidentinvaalit.
Heille ei suinkaan ole yhdentekevää kenestä tulee presidentti, ja he ovat päättäneet että se on Niinistö.
Heillä on rahaa ja vaikutusvaltaa tehdä se kuten haluavat.
Niinistön noin miljoonan euron kampanjabudjetin ovat rahoittaneet pääosin joukko suuria yksityis- ja yrityslahjoittajia. Viisikymmentäkahdeksan suurinta lahjoittajaa, jotka ovat antaneet 10 000 euroa kukin, vastaavat yli puolesta kampanjan rahoituksesta. Jos mukaan lasketaan 5000 euroa tai sitä suuremmat lahjoitukset, 88 suurlahjoittajaa ovat antaneet yhteensä 734 500 euroa, eli lähes ¾ kampanjabudjetista.
Koska kellä tahansa taviksella työssäkäyvällä ei löydy 10 000 euroa taskun pohjalta, suurlahjoittajien lista lähes yksinomaan liikemiehistä, joille moinen summa saattaa olla jopa pikkuraha. Listalla ovat esimerkiksi kiinteistösijoittaja Heikki Vaiste (pääomatulot 7,6 miljoonaa euroa v. 2010), Nokian Olli-Pekka Kallasvuo(tulot 8,7 miljoonaa v. 2010) ja yhtiöittensä kautta suursijoittaja Henrik Kuningas (pääomatulot 2,7 miljoonaa) sekä Planmecan omistaja Heikki Kyöstilä (pääomatulot 15,2 miljoonaa).
Vaikka 88 lahjoittajan joukko vaikuttaa pieneltä ja 10 000 euron kertalahjoitus isolta, jotkut taustatahot näyttävät lapioineen Niinistölle vielä isompiakin summia kanavoimalla lahjoituksia taitavasti pelaillen eri tahojen nimiin.
Niinpä esim. JOT Automationilla rikastunut Veikko Lesonen on lahjoittanut 10 000 sekä henkilökohtaisesti että myös yhtiönsä Head Invest Oy:n kautta.
Jyrki Laakkonen (pääomatulot 1,1, miljoonaa euroa) puolestaan on kanavoinut 10 000 euron lahjoitukset sekä Kauppahuone Laakkosen että tytäryhtiö Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy:n kautta.
Kiviainesyhtiö Seepsula Oy:n omistava Sjöblomin perhe (Seppo, Juhani ja Karl Sjöblom) on lahjoittanut kampanjaan yhteensä 30 000 euroa. Muidenkin lahjoittajien välillä on monia bisnes- ja sukulaisuusyhteyksiä joiden takia rahoittajapiiri alkaa tarkemmalla tutkimisella näyttää varsin läheisesti verkottuneelta hyvävelikerholta.
Lahjoittajalistan valossa Niinistön kampanjan julistus ”ahneuden vastaisesta kampanjasta” näyttäytyy lähinnä irvokkaana.
Niinistöä ovat 10 000 euron lahjoituksilla tukemassa mm. Stora Enson entinen johtaja Jukka Härmälä jonka 58 000 euron kuukausieläke lienee Suomen suurin. Ahneutta jos mikä.
Samoin kymppitonnin tukimiehenä on häärännyt Peter Fagernäs joka Fortumin hallituksen puheenjohtajana tuli tunnetuksi Mikael Liliuksen jättioptioiden puolustajana.
Ja optioista puheen ollen, kymppitonnin tukijoiden listalla on myös Erkki Helaniemi, osakas Alexander Corporate Financesta jonka kerrotaan ”laatineen valtaosan Suomen optio-ohjelmista”. Hän on rikastunut sillä että yritysjohtajat ja varsinkin valtionyhteiöidne hallintoneuvostojen jäsenet ovat saaneet laatia itselleen hulppeita palkitsemisjärjestelmiä! Eikä tämä ole Niinistön mielestä muka ahneutta?
Niinistön kampanjan rahoitus paljastaa että hänen vaalipuheensa on tyhjää puhetta, etten sanoisi petosta äänestäjiä kohtaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinistö on varmaan ihan ookoo pankinjohtajana mutta hän on vain kampreerityyppiä. Kapea-alainen, ei sellaienn neuvottelutaitoinen, kommunikoiva moderni ulkopolitiikan osaaja, kuten Haavisto on.
Pitäisi katsoa kaikkien suomalaisten etua, ja koko maan etua kansaivälisessä yhteistoiminnassa.
Niinistön rahoittajien edut ovat osakesijoittajien etuja. Niitä hän sitoutuu edistämään tietysti.
Kyse on arvoista, näkemyksestä ja poliittisesta osaamisesta, ei ehdokkaasta yksityishenkilönä.
Tässä jotain vertailuja:
Haavisto, toisin kuin Niinistö, uskoo että yhteiskunnan kasvavia kuiluja voi tasoittaa sisäpoliittisin keinoin, kuten sosiaali- ja aluepolitiikalla, verotuksella, työnteon rakenteilla ja rakentamalla naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.
Niinistön mukaan taas köyhien ja syrjäytyneiden auttamiseen takaisin jaloilleen ja töihin ei lisää rahaa pidä investoida.
Kumpi on sinun arvojasi lähempänä? Jos et ole suursijoittaja, en usko valinnan olevan vaikea.
Haavisto uskoo, että presidentti voi avata suomalaisille yrityksille uusia polkuja uusilla markkinoilla, mutta samalla tämä ei saa tapahtua ihmisoikeuksien kustannuksella. Haavisto muistuttaa, että myös yritysten toimintaedellytykset ovat paremmat sellaisilla markkinoilla, joilla työelämän normit ja ihmisoikeudet ovat kunnossa.
Hän visioi esimerkiksi energiaa säästävästä teknologiasta ja luomutuotannosta vientihittejä Suomen elinkeinoelmälle , ja tämä toisaalta auttaisi pitämään koko Suomen asuttuna.
Niinistö puolestaan ei paljon piittaa koko maan asuttuna pitämisestä. Kaikista ehdokkaista Niinistö on ollut vaalikoneissa vähiten sitä mieltä, että on tärkeää pitää koko Suomi asuttuna.
Kiinnostavia vertailuja kts http://www.mtv3.fi/uutiset/presidentinvaalit2012/index.shtml/arkistot/kotimaa/2012/01/1470230/katso-kannattaako-presidenttiehdokkaasi-kuntien-pakkoliitoksia
Luotettavuus
Asioinnin turvallisuus
Tietosuoja
Lapsiturvallisuus
Asenna ilmainen WOT-lisäosa selaimeesi
Haaviston lähestymistapa työpaikkojen luomiseen on visioissa ja luovuudessa: hänen takanaan ovat uuden ajan sosiaaliset ja teknologiset innoviaatiot. Tulee tukea startup-yrityksiä kansainvälistymään ja vauhdittaa niitä kasvamaan.
Korkeasti koulutettu teknologiaväki tulee korkeakouluissakin kytkeä vahvemmin yrittäjyyteen, jolloin saadaan lisää uusia työpaikkoja ja osaamisemme saa lisää mainetta.
Tulee tarttua maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen teknologiaponnisteluun jossa erityiseti Kiina ja Keski-Eurooppa ovat satsaamassa huomattavasti.
Ilmastonmuutoksen vastainen toiminta tarjoaa suunnattomasti markkinoita uudelle tekniikalle.
Tässä trendissä ei Suomi saa jäädä jälkeen koska meillä on teknologiaosaamista esim. bioenergia- ja älyteknologiaosaamisessa ja siten vientimahdollisuuksia.
Niinistön suurpääoma ja itsekkäät osake-suursijoittajat edustavat perinteistä mallia, Haaviston visiot taas tätä päivää ja tulevaisuutta
”Haavisto edustaa hyvätuloista keskiluokkaa …”
Mistähän sekin tulee kun Haavisto on paljon rikkaampi kuin Niinistö.
Tekeekö piilorikkaus Pekasta keskiluokkaisen?