Haaviston meriitit ulkopolitiikan alueella ovat kieltämättä vakuuttavat.
Ulkopolitiikka-lehti pyysi viime vuoden maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä.
Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.
Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut lainkaan.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66195-han-on-ahtisaaren-valinta-”seuraajakseen”)
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä onkin omaa luokkaansa: hän johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–.
Näihin tehtäviin hänet on nimetty ensisijaisesti asiantuntemuksensa, ei poliittisen taustansa vuoksi. Vihreät on pienpuolue, jolla ei ole poliittista muskelia nimittää ihmisiä kansainvälisiin palkkiovirkoihin.
Niinistön kansainvälinen kokemus painottuu vahvasti pankkipuolelle: Hän on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja itse pankin puheenjohtajana, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsenenä. Yhtään väheksymättä tämän merkitystä, presidentin kansainväliset tehtävät ovat pääosin muualla kuin rahoitusmarkkinoiden toiminnan piirissä.
Ulkopolitiikka-lehti pyysi viime vuoden maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä.
Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.
Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Sauli Niinistö ei 26 enemmän kuin yhden maininnan keränneen vaikuttajan joukkoon mahtunut lainkaan.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle. (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66195-han-on-ahtisaaren-valinta-”seuraajakseen”)
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä onkin omaa luokkaansa: hän johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–.
Näihin tehtäviin hänet on nimetty ensisijaisesti asiantuntemuksensa, ei poliittisen taustansa vuoksi. Vihreät on pienpuolue, jolla ei ole poliittista muskelia nimittää ihmisiä kansainvälisiin palkkiovirkoihin.
Niinistön kansainvälinen kokemus painottuu vahvasti pankkipuolelle: Hän on toiminut Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja itse pankin puheenjohtajana, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean jäsenenä. Yhtään väheksymättä tämän merkitystä, presidentin kansainväliset tehtävät ovat pääosin muualla kuin rahoitusmarkkinoiden toiminnan piirissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatkan juttua vielä vertailulla Niinistöön.
Pekka Haavisto on toki siviilipalvelusmies, kun Sauli Niinistö on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Mutta siinä missä Niinistö on tavallinen reserviläinen, Haavistolle on kuitenkin myönnetty sotilasansiomitali hänen työstään kriisialueilla. Hän on lisäksi toiminut vierailevana luennoitsijana Nato-koulutuskeskuksessa. Haaviston kansainvälisen turvallisuuspoliikan tuntemus on huomattavasti laajempaa, kuin mitä pelkän RUK:n käymällä saa.
Jotain kertonee sekin, että Haavisto on eduskunnassa sekä ulkoasiainvaliokunnan että puolustusvaliokunnan jäsen, kun taas Niinistö on ollut ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä vain yhden viikon vuonna 1995.
Sauli Niinistön kokemus kotimaisen politiikan huipulla on toki Haavistoa laajempi. Hän on toiminut niin oikeusministerinä (vajaan vuoden) kuin kaksi kautta valtiovarainministerinä, sekä yhden kauden eduskunnan puhemiehenä.
Haavisto puolestaan on toiminut yhden kauden ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Tulee muistaa, että Haavisto on Niinistöä 10 vuotta nuorempi ja pienemmän puolueen edustaja, joten potentiaalisia ministerinpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla. Kunnallispolitiikassa ehdokkaiden kokemus lienee suunnilleen samaa luokaa. Haavisto on myös mukana ollut perustamassa kokonaan uutta puoluetta.
Mitä sitten tulee ehdokkaiden kirjalliseen tuotantoon, Pekka on julkaissut 6 kirjaa, paljon puhuttujen Interrail-oppaiden lisäksi kokemuksistaan Balkanilla, Afrikassa ja muilla kriisialueilla. Sauli Niinistöllä julkaistuja kirjoja on kaksi, molemat omaelämäkerrallisia.
Sauli Niinistöllä on takanaan komea ura niin juristina kuin kotimaan politiikassakin, mutta Pekka Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittiset näytöt ovat aivan eri kaliiperia.
Talouselämästä haetulla analogialla: presidentti ei ole Suomen toimitusjohtaja, vaan pikemminkin viestintäpäällikkö, myyntimies (tai -nainen) ja bisnesguru joka lietsoo innostusta ja tuo uusia ajattelutapoja taloon. Näiden tehtävien hoidon kannalta on samantekevää, onko presidentti varatuomari vai ylioppilas, reservin kapteeni vai siviilipalvelusmies. Osaaminen ratkaisee, eivät tittelit.
Niinistö on varmaan ihan ookoo pankinjohtajana mutta hän on vain kampreerityyppiä. Kapea-alainen, ei sellaienn neuvottelutaitoinen, kommunikoiva moderni ulkopolitiikan osaaja, kuten Haavisto on.
Niinistön ULOSANTI ON SURKEA. Näkyy että ei Niinistölle ole helppoa puhua ja ilmaista ajatuksiaan selkeästi. Hän ei ole mikään neuvottleija- ja puhujatyyppi. Ajatukset ja tarkoitukset jäävät kovin hämäriksi kun hän jotain esittää.
Hämmästyttää että tuossa lukion päästötodistuksessa, jota on julkisuudessa esitelty, äidinkielen, kirjoittamisen ja suullisen esityksen heikkojen arvosanojen lisäksi Niinistöllä ei ole myöskään luonnontieteellistä eikä loogis-matemaattista lahjakkuutta.
Se olisi miellyttävämpää jos Niinistö viitsisi keskittyä keskustelukumppaniin ja katsoisi sinne päin.
Mysö se jos puhuisi saiaa konkreettiseslal ja havainnolliselal tavalla, eikä ympäripyöreitä sattumanvaraisia juttuja, joista ei saa oikein mitenkään kiinni mitä hän ajaa takaa.