Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto haluaa Lappiin kaivosrahaston.
Suomen tulisi ottaa mallia Norjan kansallisesta öljyteollisuudesta, jonne on perustettu rahastoja, joista paikallinen yhteiskunta hyötyy. Kaivosrahasto takaisi kestävän kehityksen kaivospaikkakunnilla, vaikka firmat siirtyisivät ulkomaille.
Kokoomuksen ehdokas Niinistö on Lapissa erittäin epäsuosittu eikä todennäköisesti tule edes näyttäymään siellä kuin Pahvi-Saulina edustajiensa välityksellä.
Suomen tulisi ottaa mallia Norjan kansallisesta öljyteollisuudesta, jonne on perustettu rahastoja, joista paikallinen yhteiskunta hyötyy. Kaivosrahasto takaisi kestävän kehityksen kaivospaikkakunnilla, vaikka firmat siirtyisivät ulkomaille.
Kokoomuksen ehdokas Niinistö on Lapissa erittäin epäsuosittu eikä todennäköisesti tule edes näyttäymään siellä kuin Pahvi-Saulina edustajiensa välityksellä.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Rovaniemellä tänään täysi sali. Kemissä Haavistolle hurrattiin paikallisessa oppilaitoksessa. Lappilaiset odottavat nyt Haavistosta vastavetoa kokoomuksen kuntauudistajille ja etelävetoisuudelle. Väyrysen äänestäjiä siirtymässä Haaviston taakse kokonaisina kyläkuntina.
Väyrysen linjoillahan tämä poika on ... Hmmm ... Pitäisikö äänestää.
Niinistöä ei meillä päin kyllä äänestetä. Se on vbarma.
Mielellään en jättäisi ääntä käyttämättäkään.
Kannatettava ajatus. Muiden paitsi kokoomuksen mielestä.
Niinistö haluaa uraaninlouhintafirmoille vapauden palkata virolaisia ja vetää voitot Thaimaaseen.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Aivan! Hienoa visiointia Haavistolta, tuo osoittaa juuri sen, että mies on idearikas ja tässä päivässä kiinni. Tärkeää on, ettei Niinistö pääse valtaan, sillä toisin kuin Väyrysen linjoilla olevalle Haavistolle, Saulille ei tunnu maaseutu paljoa painavan http://www.mtv3.fi/uutiset/presidentinvaalit2012/index.shtml/arkistot/kotimaa/2012/01/1470230/katso-kannattaako-presidenttiehdokkaasi-kuntien-pakkoliitoksia
Haavisto on tajunnut maaseudun arvon ja visioi tulevaisuutta, ruokateollisuuden merkitystä ja esim, miten luomussa voi piillä vientivaltti http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/haavisto-luomussa-tulevaisuus-1.6906
http://itauusimaa.vartti.fi/itauusimaa/uutiset/pekka_haavisto_luomulihasta_voisi_olla_venajan/
Lisäksi Väyrystä ja Haavistoa yhdistää ihmiskuntapolitiikka ja ulkopolitiikan tuntemus. Tässä hyviä perusteluja http://nakemysta.blogspot.com/2012/01/miksi-vayrysen-kannattajan-kannattaa.html
Paavo ja Pekka!! :))
Uusi Suomi :))
Kuin kaksi Marjaa :))
Aloittajalla asiaa!
Tässä vaalikampanjassa Haavisto on ainoa toisen kierroksen ehdokas, joka puhuu asiaa. Niinistö venkoilee vastuusta ja puhuu ilmaa.
Investoinnit ensin Suomen valtion tuella. Sitten ulkomainen omistajayritys maksaa verot ulkomaille ja siirtää tukikauden loputtua konttorin ja koneet Malesiaan tai muualle. Haaviston (ja Väyrysen) ehdotus kaivosrahastosta takaisi sen, että suurimmat vedättäjäyritykset eivät voisi Häkämiehen johdolla kusettaa niin helposti.
Nykyinen Häkämiehen politiikka vie rahat Niinistön vaalikassaan Brysselin kautta kierrättämällä.
Niinistö on Häkämiehen kätyri. Lappi on siirtomaan asemassa.
Kerrankin asiaa!
Haavisto on toiminut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammergaussa sekä Bristolin yliopistossa.
Ylen vaalitentti alkoi kysymyksillä ehdokkaiden puolisoista ja niistä käydystä julkisesta keskustelusta. Pekka Haaviston (vihr) mielestä on tärkeää, että ihmiset tottuvat mahdolliseen presidenttipariin jo ennakolta.
Hän uskoo, että samaa sukupuolta oleva presidenttipari on monelle suomalaiselle uusi asia.
- Hyvä, että sitä käsitellään, hän sanoi.
Haavisto kuitenkin uskoo, että mielenkiinto ei lopulta keskity puolisoihin.
- Enemmän ollaan kiinnostuneita siitä mitä presidentti tekee, puoliso tulee kaupan päälle. Häntä ei voi valita.
Sauli Niinistö (kok) oli samaa mieltä. Häntä keskustelu puolisoista hämmentää.
- Minun kannaltani se on erityisen hämmentävää, kun 6 vuotta sitten ne eivät olleet esillä, kun minulla ei ollut puolisoa, Niinistö sanoi.
Väitteeseen, että Niinistö olisi päässyt helpommalla puolisoasiassa hän ei uskonut.
- Kyllä sitä annosta on tullut ikäerosta reippaan puoleisesti minullekin. Ei nyt, mutta aikaisemmin. Ihmiset ovat nykyään aika herkkiä reagoimaan.
Mietin itse mielluummin ehdokkaiden historiaa ja sidosryhmiä.
Sitten kurkkaan pankkitiliäni, lasken optiot ja arvopaperit.
Mietin vielä hetken eettiselta ja moraaliselta kannalta onko oikein, että johtajien palkat nousi 2000-luvulla 70%, sijoittajat lihoi ja tehtaat siirtyy halvemman työvoiman toivossa kehitysmaihin...
Sitten onkin helppo tehdä valinta.
Se on kaksi.
Alle kouluikäinen lapsikin mistä tahansa ympäri maailman pystyy heti pelkän valokuvan perusteella sanomaan kumpi ehdokkaista edustaa pehmeitä idealistisia arvoja ja kumpi ajaa kovaa hyöty- ja reaalipolitikointia.
Olen tuumannut, että henkilökohtaisella tasolla parhaiten tulee toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat älykkäitä, huumorintajuisia ja rauhallisia. Yksittäin tai kaksittain nuo ominaisuudet eivät riitä, mutta kun ihannetapauksessa omaa kaikki kolme, niin sellaisen ihmisen kanssa asiat hoituvat aina. Olipa kyse kapakkareissusta, parisuhteesta, liikenneonnettomuudesta tai mistä tilanteesta tahansa. Sama pätee mielestäni myös poliitikkoihin.
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
Haavisto oli ehkä hivenen vakuuttavampi, mutta loppua kohden Niinistö paransi tentissä koko ajan. Kolme keskustelua on jäljellä ja jos suuntaus jatkuu, niin näemme mielenkiintoisia keskusteluja. Ja kun MTV on haastanut perinteisesti kärjikkäämmin ehdokkaita, niin mielenkiintoista nähdä, mitä ovat ehdokkaiden kielen kantojen irrottamiseksi löytäneet tälle illalle.
Ultra Bra esiintyy alkuperäisessä kokoonpanossaan paluukeikalla presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) tukikonsertissa maanantaina.
"Kaikki ovat mukana, myös Anna Tulusto", kertoo tapahtuman järjestäjän Fullsteamin promoottori Juha Kyyrö.
Tulusto on kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) erityisavustaja.
Yhtye esiintyi viimeksi vuonna 2001. Maanantaina se esiintyy Helsingin jäähallissa järjestettävän tukikonsertin loppupuolella.
"He soittavat vähintään puoli tuntia", Kyyrö kertoo.
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Nyt kun täällä kysellään Haaviston Darfur-meriiteistä, haluaisin tietää, mitkä ovat ne Sauli Niinistön meriitit, jotka hän on saavuttanut vuosina 2003-2007 vice presidentina EIB:ssa ja vuodesta 2008 eteenpäin Viisaiden ryhmässä? Mihin suuntaan hän on pyrkinyt omalla toiminnallaan ohjaamaan investointipankin toimintaa? Onko EIB mahdollisesti omalla toiminnallaan ollut myötävaikuttamassa nykyisen talouskriisin muodostumiseen? Niinistön omat lausunnot eivät nyt riitä, vaan vaadin faktoja pöytään.
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Presidentinvaalin asetelma kahden ehdokkaan välillä näyttää lisäävän kansalaisten äänestysaktiivisuutta.
Vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys jatkui lauantaina kipakassa pakkasessa melko vaisuna, se ylitti aiemmat tulokset.
Lauantaina neljäntenä ennakkoäänestyspäivänä uurnilla oli käynyt lähes miljoona kansalaista. Se on hieman enemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa.
Kun nyt äänestämässä on käynyt kansalaista noin 23 prosenttia, kuusi vuotta sitten vastaavana päivänä luku oli alle 20 prosenttia.
Tuolloin vastakkain olivat nykyinen presidentti Tarja Halonen ja kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö.
Minäkin (vanhan provokaattorina) intouduin intoilemaan näistä vaaleista, mutta kun eilen otin oman pienen aikalisäni ja kysyin itseltäni, että onko sillä väliä kenestä tulee presidentti, niin vastasin hiljaa itselleni: Ei, ei todellakaan.
(Kävin tänään kyllä äänestämässä.)
Olen joskus kiistellyt läheisten ystävieni kanssa presidentin asemasta. He, silloin kun ovat tyytymättömiä hallituksen toimintaan, ovat muistelleet hyviä Kekkosen aikoja ja väittäneet että hallituksen ”huonojen” toimenpiteiden vastapainoksi tarvitaan presidenttiä. Siis että parlamentti on ok, mutta valistunut diktaattori olisi vielä parempi.
On sääli että että presidentin valinta aiheuttaa tämmöistä kuohuntaa. Parlamentaarisessa yhteiskunnassa. Jos meillä olisi kuningaskunta, ei tarvitsi kiihkoilla. Mutta kuka lopulta haluaa kuninkaan valtaa?
Satuin kuulemaan menneellä viikolla Helsingissä kaksi kansalaiskeskustelua: 60-70 vuotiaat rouvat bussissa ja keski-ikäiset duunarimiehet lounasravintolassa. Rouvat kehuivat molempia ehdokkaita, mutta äänestävät Niinistöä vaimon vuoksi. Rakennusmiehet voimakkain sanakääntein vastustivat Haavistoa, syytä en tässä mainitse.
Eilisen MTV3:n vaalitentin jätin väliin. Ensikierroksen mainoskatkot jo häiritsivät tunnelmaa tarpeeksi. Muutenkin toisen kierroksen tentit ovat varsin latteita, kun ei sitä todellista haastetta kummallakaan ole. Aivan oikeasti eksyy itsellekin välillä mieleen, jotta mitä tässä todella äänestää: presidenttiä, tämän seksuaalista suuntautumista vai tämän puolisoa.
Sosiaalisessa mediassa (kuten asia hienosti ilmaistaan) keskustelu on ollut varsin kovaa ja sen tavallaan ymmärtää, sillä nyt punnitaan sitä todellista suvaitsevaisuutta, eikä vain sitä, kuinka voimakkaalla nenännyrpistyksellä suhtaudutaan ”hakkaraismielipiteisiin”. Muistan edellisissä vaaleissa Halostakin haukutun vähän sillä ja tällä. Niin kovaa oli silloinkin meno, että taivaaseen pääsystäkin jo huolta kannettiin. Nimittäin sellainen luulo oli, että punatukkaiset ei sinne pääse ja näin hän ei voi olla pätevä presidentiksi. Omin silmin silloin nähty aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus eräässä viljelijäammattiin läheisesti kuuluvassa sanomalehdessä.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Olen keskustellut muutamien lähipiirin ihmisten kanssa ja seuraillut Facebookissa tapahtuvaa tuntemieni ihmisten pohdintaa. Nyt näyttää olevan muodissa julkistaa oma kantansa ja mikä tietysti ilahduttavaa, myös perustella sitä. Aina ei argumentit aukea, mutta eipä tuolla väliäkään.
Muutaman keskustapuolueen nuoremman polven paikallisen tason puolueaktiivin kohdalla saattaa tietysti tapahtua lähes isän/äidinmurhan kaltainen tragedia, kun alkiolaisista kristillis-isänmaallisista periaatteista poikkeamista pitää oikein julkisesti perustella.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
"Joillakin kaupunkiseuduilla toiset kunnat vastaavat sosiaalisesta asuntotuotannosta, toiset 'kuorivat kerman' hankkimalla hyvätuloisia veronmaksajia", hän vastaa.
Myös Niinistö on valmis turvautumaan perusnäkemyksensä vastaisesti pakkoon tietyissä tilanteissa:
"Ellei jokin kunta kykene takaamaan kuntalaisilleen keskeisiä peruspalveluita, joudutaan pakkotoimiin", hän vastaa.
Ensimmäisen viikon tasapeli
Mielestäni viikon saldo on tasapeli. Haastateltavat ovat olleet tasapaksuja tai tasaohuita ja kilttejä ja kohteliaita miehiä vastauksissaan ja toisilleen. Se miten Haavisto ei saanut välillä käsiään pysymään paikallaan vastasi Niinistön kulmien kutristelua ja ilmeen tiukkenemista. Hermostumista. Se ulkoisesta kuvasta.
Toimittajien kysymykset ovat olleet niin pehmoja kuin opettajalla: oletko tänään lukenut läksysi. Kolmosen vaalitentti oli suorastaan ikävystyttävä. Ovatko toimittajatkin väsyneet vaalitentteihin? Eikö löydy enää mielenkiintoisia aiheita kysyttäväksi älykkäiltä maan johtoon pyrkiviltä miehiltä? Kaipauksella muistelen Leif Salmenin aikoja.
Monet kommentaattorit ennustavat pelin jo ratkenneen. En usko, se on nyt tasan ja toinen viikko näyttää voittajan.
Ensimmäisen murhehuoneessa vietetyn viikon aikana on vain lisääntynyt harmitus siitä, että media osaltaan esti parhaan pääsyn toiselle kierrokselle. Väyrysen pelko pani median rakentamaan valtaisan hypetyksen Haaviston puolesta. Väyrysestä kaiveltiin esiin ”nuoruuden syntejä”, samalla kun visusti varottiin kertomasta totuutta Niinistön ja Haaviston todellisista meriiteistä.
Nyt on siis kaksi samanhenkistä elitistä ”herrasmiestä”, joiden välillä olisi pystyttävä päättämään. Äänesti kumpaa tahansa, voi myöhemmin tulla tilanne, jolloin voi taas tuntea myötähäpeää presidentin puolesta. Siksi olen edelleen samaa mieltä monen muun kanssa, että kun ei kerran parhaasta ja pätevimmästä tule presidenttiä, on aivan sama, kuka epäpätevistä valitaan ja siksi en äänestä kumpaakaan.
Vaikka pidänkin vaalien voittajaa jo varmana, niin suoran kansanvaalin toisella kierroksella on hyvin tyypillistä, että ehdokkaiden kannatuserot kapenevat. Niin käy varmaan nytkin.
Seuraavassa mielipidetutkimuksessa tilanne saattaa hyvinkin olla 60 – 40 Niinistön hyväksi, mikä luonnolliseti otsikoidaan ”Niinistön kannatus romahti”. Itse vaalitulos voi hyvinkin olla 58 – 42 Niinistön hyväksi. Toinen kierros tuli Haaviston tukijoukkojen kannalta parisen viikkoa liian aikaisin eli periaatteessa sama tilanne kuin Niinistön tukitiimillä kuusi vuotta sitten. Silloin tosin Niinistön kannatus pompahti 47%:iin heti toisen kierroksen alussa tehdyissä kannatuskyselyissä, kun Haaviston tuki on nyt ollut 34-35%:ssa.
Voiko presidentti olla sivari?
http://www.iltasanomat.fi/presidentinvaalit/haavisto-ja-medvedev--armeija-kaymatta-molemmilla/art-1288445636905.html
- ilmeisesti voi?
Totuus Haavistosta?
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015138981_pd.shtml
Hyviä yrityksiä
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015140404_pd.shtml
http://www.youtube.com/watch?v=jaKko3VGAnY
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
”Herraonni”-käsitteen käyttäminen edustaa jonkinlaista kohtalonuskoa siihen, että suomalaiset valitsevat itselleen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat johtajat. Nyt pitäisi vain valinnan pohjaksi arvioida se tilanne, joka kuuden vuoden ajan vallitsee. Vetää sanattomaksi.
Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä vallitsee mielestäni jonkinlainen tasoero. Se ei tällä kertaa ole laadullista paremmuutta tai huonommuutta, vaan liittyy työskentelytapoihin ja näkökulmiin. Niinistö on helppo kuvitella valtiovieraaksi kristallien alle ja kunniakomppaniaa tervehtimään, ja Haavisto puolestaan aistimaan ja tulkitsemaan ns. heikkoja signaaleja yhteiskuntien pohjavirroista ja kokonaisista kehityssuunnista.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Ehdokkaat puhuivat aamu-tv:ssä kiinnostavasti kansainvälisen politiikan isoista kysymyksistä (uusinta 15.05). Niinistö totesi, että emme voi välttämättä sanoa, että me olemme kehittämässä poliisihallintoa, jos muut joutuvat panostamaan paljon enemmän rauhaanpakottamistilanteissa. Pitäisi varautua siihen mahdollisuuteen, että turvallisuusneuvoston jäsenenä Suomeen kohdistuu aiempaa suurempia paineita voimakkaampaan osallistumiseen. Niinistö ei tätä odota tai toivo, mutta pitäisi puhua etukäteen.
Kyse on kansainvälisen oikeuden suuresta muutoksesta, joka oli Mauno Koivistolle erityinen kauhistus. Rauhanturvatoiminta tapahtuu osapuolten suostumuksella. Rauhaanpakottaminen taas on vastoin ainakin yhden osapuolen tahtoa. Tähän liittyy läheisesti humanitaarisen intervention käsite, joka kuitenkin viittaa aina jonkin valtion sisälle tehtävään interventioon kansanmurhan estämisen tarkoituksessa. Rauhaanpakottaminen voisi olla myös valtioiden välistä. Humanitaarinen interventio tarkoittaa tosiasiassa täyttä sotaa jotakuta osapuolta vastaan, kuten ohjuksia Libyassa Gaddafin joukkoja vastaan.
Tällöin sanapari on perinteisten humanitaaristen järjestöjen, kuten Kansainvälinen Punainen Risti, kannalta jossakin määrin irvokas, koska se tekee niistä konfliktin osapuolia, kun samaan aikaan vaaditaan laajaa yhteistyötä siviili- ja sotilastoimijoiden kesken. Humanitaarisissa interventioissa perinteiset humanitaariset järjestöt menettävät puolueettomuusasemansa, jonka turvin ne ovat aiemmin voineet esimerkiksi tarjota lääkintäpalveluja kaikille haavoittuneille. Jos Suomen osaaminen ja kokemus on enemmän tällä siviili- ja avustuspuolella ja nyt sitten lisääntyy paine vahvempaan osallistumiseen humanitaarisiin interventioihin, miten ehdokkaat ratkaisevat tämän humanitaaristen järjestöjen asemaa koskevan ristiriidan?
Ainakin osin on tulossa vastajytkyn vastajytky. Alkuperäisen jytkyn tekijät eivät halua antaa punavihreille joukoille toisen vastajytkyn glooriaa, vaikka voivatkin pitää Haavistoa fiksuna tyyppinä. He äänestävät Niinistöä ihan vaan sen takia, etteivät samaista itseään kiihkeästi Haavistoa somettavaan joukkoon. Sama toimii toki myös toisin päin. Pienituloinen eläkeläinen voi jättää äänestämättä Niinistöä vaikka arvomaailmat kohtaisivatkin. Perusteluna: ”kun en minä ole niitä rikkaita”.
Niitä, jotka haluavat samaistua Niinistön keskiluokkaiseen kannattajajoukkoon on kuitenkin tuplamäärä verrattuna niihin, jotka kokevat Haaviston liberaalit taiteilijajoukot omikseen. Näin vaikuttaisi olevan ainakin galluppien perusteella.
Puoluejohtajien sana on osa kampanjaa tulevia vaaleja varten .Ensimmäiselle kierrokselle piti olla ehdokas, jotta puolue olisi esillä eikä häviäisi äänestäjien mielestä.
Toiselle kierrokselle puolueille on tärkeämpää asemien hakeminen kuin presidentin nimi.
Jos emme tue Niinistöä, niin joudummeko paitsioon kun kokoomus näyttää olevan suurin puolue ja tulevia hallituksia muodostetaan.
Jos tuemme Haavistoa, haluammeko nostaa sillä omaa profiilia sekä hakea asemia ja ystäviä jotta tämä ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.
Siispä puoluejohtajat eivät välitä presidentin nimestä vaan omasta ja puolueen asemasta.
Kovin jälkijättöiseltä vaikuttaa Lipposen ilmoitus Haaviston kannatuksesta, en tiedä mihin hän sillä pyrkii – mutta ei taida olla hänellä mitään menetettävää. Tosin muistan jo ennen joulua josain yhteydessä Lipposen kehuneen Haaviston fiksuutta.
Tuomioja on itsellinen ajattelija ja haluaa ehkä viestin Niinistön suuntaan, etenkin jos Niinistö voittaisi suurella enemmistöllä. Ei haluta, että kokoomus Niinistön myötä ”saa liian suuret silmät päähänsä”, kuten äitivainaa sanoisi.
Väyrynen panttaa vaaleissa keräämäänsä vaikutuspääomaa, ja varmasti sitä vielä käyttää jossain vaiheessa, mutta enempi että omaksi hyväkseen.
Suurien kannattajajoukkojen sijaan enemmän kuitenkin kiinnittyy huomio siihen, mitä voi lukea rivien välistä – eli heihin, jotka varovat visusti ilmoittamasta mitään. Antavat aallon mennä, katse ehkä jo kuntavaaleissa.
Luulen että johtajien sana painaa kunkin kohdalla siihen suuntaan, mihin äänestäjä on jo valmiiksi kallellaan.
eilisessä tentissä huomio kiintyi ehdokkaiden temperamenttien eroihin, jotka väsymyksen ja asetelman selkiytymisen myötä alkoivat väkisinkin tulla esiin. Voitonvarma Niinistö saattoi jo vapautuneesti virnuilla ja piikitellä vastaehdokkaalleen. Sen hän osaa. Niinistön pitäisi kuitenkin olla käytöksessään erittäin varovainen vielä neljä – viisi päivää. Sillä vaikka hän on jo varma voittaja, on mielikuvilla uuden presidentin viran hoidon onnistumisen kannalta suuri merkitys. On parempi olla kunnioitettu ja rakastettu kuin pelätty ja vihattu.
Minun ikäpolveni vanhemmille eli ns. sodan ja pulan sukupolville, oli tärkeää, että lapset saisivat paremman koulutuksen ja sitä kautta paremman elämän, kuin he itse olivat saaneet. Tämä koulutuksen puute on monen mielestä iso miinus Haavistossa, samoin kuin tietenkin ateismi ja aseista kieltäytyminen. On turha vedota, etteihän Halonenkaan ollut käynyt sotaväkeä, sillä siinä on erona, että hän on nainen, jolle se ei olisi edes ollut mahdollista.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Enemmistö kristillisdemokraattien, kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja rkp:n kannattajista tukee Niinistöä, Yle kertoo. Haavisto on vihreiden, vasemmistoliiton ja Sdp:n äänestäjien suosikki.
Taloustutkimus haastatteli tutkimukseensa yhteensä 1 492 henkilöä. Haastattelut tehtiin 25.1.–1.2.2012, ja mittauksen virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä.
Ehdokkaiden kannatusosuudet ovat olleet hyvin samankaltaisia viimeksi julkaistuissa mielipidemittauksissa. MTV3:n keskiviikkona julkaiseman mittauksen mukaan Niinistö saisi 63 prosenttia äänistä ja Haavisto 37 prosenttia. Tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien gallupissa Niinistöä kannatti 64 prosenttia ja Haavistoa 36 prosenttia vastaajista.
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Jos Väyrynen haluaisi historiaan, hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
TIPUTA NIINISTÖ, SIINÄ ON PROTESTIA.
EI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESSÄ TAI TYHJÄSSÄ LAPUSSA.
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Niinistö ja Jenni ovat parempi vaihtoehto Suomelle kuin Pekka ja tämä
taskuvarkaan näköinen hihhuli !
Mieskö muka Suomen ensimmäinen nainen ??? Kiitos EI Kiitos !
Ääni Saulille nro 6 !
Seksijutut ei kuulu tälle palstalle. Asiaan.
Nostetaanpa tämä aihe noiden seksijuttujen sijasta esille.
Norjassa on vastaava systeemi. Siksi siellä on koko maa asuttuna, kylät elinvoimaisia ja maailman parhaat hiihtäjät :)
Hyvä ajatus Haavisto :))
Innovatiivisuutta ja tekoja sanojen sijasta!
Älä usko! Huijaa samalla tavalla kuin EU-virkanimityksessä. Ei käy Presidentiksi huijari.
Kokoomuksella on Oulun yläpuolella naamraja. Kukaan niistä ei uskalla täällä koskaan näyttää naamaansa.
http://www.faceplantstatus.com/faceplant-56 LOOOOL :DDD
Kaivosrahasto on hyvä idea! Ääni Haavistolle!
Kannatettava ajatus. Harvinaista että sellaisia etelässä syntyy.
Luonnonvarojen omistus? Nyt Pohjois-Suomessa ona tasan YKSI suomalaisomisteinen kaivosyritys ja kaikki muut ulkomaisia!! Pakkohan niille on joku kuri laittaa ja kerätä niiltä varat rahastoon. Ei ne maksa edes veroja Suomeen. Häkämies ajaa pelkkää kansainvälisen pohattapiirin asiaa.
Pekasta koko Suomen presidentti joka ajaa koko Suomen etua!
Niinistö ajaa Espoon etua ja Brysselin etua ja Omaa Etuaan.
Sauli Niinistö lähetti Lapin vaalipiiriin pahvi-saulin.
Niinistö ja Häkämies huolehtivat ennen kaikkea saksalais-ranskalaisista uraanikuljetuksista. Sisään ja ulos. Pohjois-Suomen tai muunkaan Suomen asia ei ole tuottavaa tässä katsannossa. Äänet tohtori Väyrysen oppipojalle Haavistolle.
Koko Suomen etu on, että Pohjois-Suomessakin voi elää ja tehdä työtä. Niinistö haluaisi vetää sieltä ihmiset siivoamaan Espooseen ja puhelintytöiksi Punavuoreen.
Kaivosrahasto-aloite on käytännön teko, joka turvaa kestävän yhdyskuntarakenteen kehittämisen. Se estää keinottelijoita vetämästä välistä. Niinistön puoluetoveri Häkämies on ministerinä ajanut juuri päinvastaista politiikkaa. Tämän tuloksena Lapissa ja muualla Pohjois-Suomessa on (yhtä lukuunottamatta) vain ulkomaalaisomisteisia kaivoksia eikä näille ole asetettu mitään velvoitteita paikallisten asukkaiden ja heidän työpaikkojensa ja elinolojensa turvaamiseksi.
Kaivosrahastoaloite turvaisi lappilaisten työpaikat. Mutta kokoomus haluaakin ne Kiinaan ja voitot keinottelijoiden taskuihin. Sieltähän se saa vaalirahoituksensa.
Siksi Pekka! Loistavaa aloitteellisuutta.
www.siksipekka.fi
Ja niinistö on muka "koko Suomen presidentti." Mikä se sellainen on, joka laittaa vain pahviukon itsensä sijasta pohjoiseen, ja keskittyy itse kiertämään kehä kolmosta?
Niinistö ei vieraile kakkoskierroksella oulua ylempänä muuten kuin pahvi-saulina. Haavisto käy kemilla ja rovaniemellä, ja yhteensä 17 kunnassa, kun Niinistö, jonka kampanjassa on enemmän rahaa, käy yhdessätoista. paitsi pahvi-saulina.