Presidenttiehdokas Sauli Niinistön vaalikampanjaa tohtori Paavo Väyrystä mollaavalla altyylisellä heitolla arvostellut pääministeri Jyrki Katainen on saanut Keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen suuttumaan ja lataamaan täysillä takaisin. Kokoomuksen mahdollisuudet vedota Niinistön kampanjassa Keskustan äänestäjiin ovat entistäkin pienemmät nyt. Iltalehden etusivulla aiheesta enemmän:
http://www.iltalehti.fi/etusivu
http://www.iltalehti.fi/etusivu
Vastaukset 69
Vanhimmat
Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi on suuttunut Kataisen lausunnosta.
- Kyllä minä niin mieleni pahoitin. En itseni takia, vaan Paavo Väyrysen ja häntä äänestäneiden yli puolen miljoonan suomalaisen puolesta, Kiviniemi kirjoittaa Iltalehdelle lähettämässään sähköpostissa.
Kiviniemi kysyy, pitääkö Katainen näin suurta joukkoa suomalaisia sivistymättömänä.
- Pitääkö kokoomus Väyrysen puoluetta keskustaa sivistymättömänä? Pitääkö kokoomus Paavo Väyrystä sivistymättömänä? Onko kokoomuksen presidenttiehdokas SAULI NIINISTÖ puolueensa kanssa samaa mieltä, Kiviniemi kyselee tuohtuneena.
Asiaa.
Sinne losahti Niinistön presidenttikausi Kataisen möläytykseen. Kuuen vuuen päästä uueestaan.
”Herraonni”-käsitteen käyttäminen edustaa jonkinlaista kohtalonuskoa siihen, että suomalaiset valitsevat itselleen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat johtajat. Nyt pitäisi vain valinnan pohjaksi arvioida se tilanne, joka kuuden vuoden ajan vallitsee. Vetää sanattomaksi.
Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä vallitsee mielestäni jonkinlainen tasoero. Se ei tällä kertaa ole laadullista paremmuutta tai huonommuutta, vaan liittyy työskentelytapoihin ja näkökulmiin. Niinistö on helppo kuvitella valtiovieraaksi kristallien alle ja kunniakomppaniaa tervehtimään, ja Haavisto puolestaan aistimaan ja tulkitsemaan ns. heikkoja signaaleja yhteiskuntien pohjavirroista ja kokonaisista kehityssuunnista.
Mitä "Väyrysen puoluetta"? kepulaisethan anto Paavolle matkan notta mee hiitthen.
Kepulaiset saapi itte kurmut nahkaansa kun hylykäsivät Paavon. Paavon kannattais jotota Persuihin nyt kun kansanjäläki on veres. Siellon oikiat kannattajat jokka uskaltaa puhua vielä Oikiaa Suomea!
Kiviniemen lausuma kertoo paljon Kiviniemestä. Kataisen lausunto ei ole senttiäkään pois Väyrysen sivistyksestä
Kiviniemelle olisi ilmeisesti kauhistus nähdä Niinistö presidenttinä.
Ja miksihän Iltalehti kysyi tätä mielensäpahoittajalta, eikä Väyryseltä itseltään? Ai niin, Kiviniemi pisti Väyrysen ensin lentokoneeseen. Väyrynen ei kelpaa Kepulle puheenjohtajaksi, mutta käsikassaraksi kyllä?
Väyrynen teki hienon kampanjan. Katainen munasi Niinistön kampanjan.
Tragikoomista, että Väyrynen oli palauttamaisillaan keskustan lokamaineen äänivyöryllään, mutta Kiviniemi laskee sen tempuillaan tuota pikaa takaisin.
Paavo hioo strategiaa pääministerivuosiksi. Haavisto presidenttinä silloin.
Kokoomus jää yksin. Hallituspuolueet yksi toisensa jälkeen liputtavat epäsuorasti Haavistoa tai eivät ota puolueena kantaa, vaikka istuvat Kokoomus-johtoisessa hallituksessa. Epäluottamusviesti päämonisterille ei voisi olla tämän selvempi.
Samaan aikaan yhä useampi keskustalainen ja perussuomalainen, alkaen vaikutusvaltaisimmasta päästä, on henkilökohtaisesti liittynyt Haaviston tukiryhmään tai antanut selvin sanakääntein ymmärtää äänestävänsä Niinistöä vastaan.
Lisäksi vielä moni antihaavistolainen vanhan polven "moraalinvartija" protestoi jäämällä kokonaan kotiin, koska Niinistön kytkökset eri syistä koetaan vastenmielisyyttä synnyttäviksi. Näin jäävät kokoomukselta tukiäänetkin saamatta.
Vaikka väittely olikin kovin tasainen, yhdessä kohdassa Niinistö sortui epäloogisuuteen ja jankuttamisen. Hän yritti saada Haaviston myöntämään, että tämä olisi näkemyksellään sitä vastaan, että Yhdysvallat ei ansaitsisi tukea aloitteelleen Irania vastaan – ”siis kenen tahansa muun aloite kelpaa mutta ei Yhdysvaltojen”.
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
AI-VAN!
Harkimo miettii miksi ei heru ...
Ei heri kun suomalaiset ei oo tyhmiä. Homojutut ja sivarijutut on tyhmiä. Kaikkihan näkee sen.
Mari Kiviniemi ymmärtää kokoomuksen vaarallisuuden.
Väyrynen ja Kiviniemi kertovat kannanotoillaan: Keskustaväki Haaviston taakse!
Asiaa.
Kokoomuksen värisuora on estettävä. Pääministeri ja presidentti samasta puolueesta ovat liian suuri vaara Suomen liittutumattomuudelle ja koko maan asuttuna pitämiselle. Sitoutumaton ehdokas Haavisto ansaitsee tukemme.
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Totuushan on se, että molemmat herrat ovat pyöristäneet aikaisempia mielipiteit’ ja tarjoavat nyt omina kantoinaan suomalaisten enemmistön oletettuja kantoja. Näin se aina suorissa presidentinvaaleissa ennenkin on mennyt, ja menee nytkin. Siihen on hyvä syynsä: jotta saisi enemmistön taakseen, on pakko myötäillä sitä. Ei Suomessa ole (enää) ensimmäistäkään poliitikkoa ( eikä kyllä muitakaan auktoriteetteja, ei talouselämässä, mediasta nyt puhumattakaan), joka voisi kuvitella käännyttävänsä kansalaisten enemmistön mielipiteittensä taakse.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Timo Soinin huoli sorateiden varsilla asuvista on vakava asia. Mikään palvelu ei ole kävelymatkan etäisyydellä. Ilman omaa autoa on lähes mahdotonta maalla asua. Teiden huono kunto on todellisuutta. Kun näitä kuoppia kierrellen ja pakostakin myös osuen lopulta kotipihaan selviää, on ensimmäiseksi tarkistettava onko kaikki auton pellit paikallaan. Eikä talvi tuo asialle helpotusta, sillä talvihoitokin on sitä sun tätä. Niin ja se polttoainekin maksaa meille saman, kuin kaupunkilaiselle, joka asuu julkisen liikenteen vieressä. No, eipä silti, aina voi vedota siihen, että itse on asuinpaikkansa valinnut. Näinhän se on, mutta seuraava sukupolvi valitseekin sitten toisin.
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Presidentinvaalin asetelma kahden ehdokkaan välillä näyttää lisäävän kansalaisten äänestysaktiivisuutta.
Vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys jatkui lauantaina kipakassa pakkasessa melko vaisuna, se ylitti aiemmat tulokset.
Lauantaina neljäntenä ennakkoäänestyspäivänä uurnilla oli käynyt lähes miljoona kansalaista. Se on hieman enemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa.
Kun nyt äänestämässä on käynyt kansalaista noin 23 prosenttia, kuusi vuotta sitten vastaavana päivänä luku oli alle 20 prosenttia.
Tuolloin vastakkain olivat nykyinen presidentti Tarja Halonen ja kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö.
Jungner muistutti eropuheessaan Vancouverin olympialaisten Suomi-USA-välieräpelistä ja yhdestä huonosta erästä, jonka Suomi hävisi 6-0 (ja koko ottelun 6-1). Minä muistuttaisin Suomen-Ruotsi-ottelusta jääkiekon kotikisoissa 2003. Olin paikalla, kun matsia johdettiin 5-1. Lopulta Ruotsi vei ottelun 5-6. Suurin piirtein vastaavista asetelmista lähdettiin toiselle kierrokselle näissä vaaleissa: Niinistö 5 – Haavisto 1. Haavisto voi vielä nousta mutta ei ilman rautaista uskoa.
Eilisen MTV3:n vaalitentin jätin väliin. Ensikierroksen mainoskatkot jo häiritsivät tunnelmaa tarpeeksi. Muutenkin toisen kierroksen tentit ovat varsin latteita, kun ei sitä todellista haastetta kummallakaan ole. Aivan oikeasti eksyy itsellekin välillä mieleen, jotta mitä tässä todella äänestää: presidenttiä, tämän seksuaalista suuntautumista vai tämän puolisoa.
Sosiaalisessa mediassa (kuten asia hienosti ilmaistaan) keskustelu on ollut varsin kovaa ja sen tavallaan ymmärtää, sillä nyt punnitaan sitä todellista suvaitsevaisuutta, eikä vain sitä, kuinka voimakkaalla nenännyrpistyksellä suhtaudutaan ”hakkaraismielipiteisiin”. Muistan edellisissä vaaleissa Halostakin haukutun vähän sillä ja tällä. Niin kovaa oli silloinkin meno, että taivaaseen pääsystäkin jo huolta kannettiin. Nimittäin sellainen luulo oli, että punatukkaiset ei sinne pääse ja näin hän ei voi olla pätevä presidentiksi. Omin silmin silloin nähty aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus eräässä viljelijäammattiin läheisesti kuuluvassa sanomalehdessä.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Ensimmäisen viikon tasapeli
Mielestäni viikon saldo on tasapeli. Haastateltavat ovat olleet tasapaksuja tai tasaohuita ja kilttejä ja kohteliaita miehiä vastauksissaan ja toisilleen. Se miten Haavisto ei saanut välillä käsiään pysymään paikallaan vastasi Niinistön kulmien kutristelua ja ilmeen tiukkenemista. Hermostumista. Se ulkoisesta kuvasta.
Toimittajien kysymykset ovat olleet niin pehmoja kuin opettajalla: oletko tänään lukenut läksysi. Kolmosen vaalitentti oli suorastaan ikävystyttävä. Ovatko toimittajatkin väsyneet vaalitentteihin? Eikö löydy enää mielenkiintoisia aiheita kysyttäväksi älykkäiltä maan johtoon pyrkiviltä miehiltä? Kaipauksella muistelen Leif Salmenin aikoja.
Monet kommentaattorit ennustavat pelin jo ratkenneen. En usko, se on nyt tasan ja toinen viikko näyttää voittajan.
eikö juttu ja otsikonti ole melkoisessa ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Suomen muuttovoitto oli viime vuonna suurempi kuin koskaan? Jos ulkomailla oikeasti ajateltaisiin niin kuin HS:n jutun otsikointi antaa ymmärtää, niin miksi tänne kukaan haluaisi tulla asumaan? Samoin venäläisiä turisteja tulee Suomeen ennätysmääräisesti. Jos ulkomaalaisia kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja, niin eikö juuri venäläisiä kohtaan? Silti he haluavat tulla tänne ja kehuvat maatamme ja suomalaisia ihmisiä. Mieleen on jäänyt se, että he pitävät ennen kaikkea maamme puhtaudesta ja suomalaisten rehellisyydestä.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Arvostukseni Haavistoa kohtaan on noussut aivan uudelle tasolle. Jos hän ei presidenttivaaleissa tule valituksi, kyllä häntä pitäisi kaikin keinoin tukea johtaviin kansainvälisiin
tehtäviin. Ei Suomestakaan kovin usein nouse henkilöitä, joilla selkeästi olisi annettavaa maailmalle. En tiedä olenko ainoa, mutta on alkanut tuntua siltä, että hänen lahjansa menisivät hukkaan Suomen keulakuvana. Suomi on nyt mikä on, eikä kuva ole kovin ruusuinen. Turha on myöskään odottaa kovin nopeata muutosta siihen riippumatta siitä kuka on presidentti.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Ainakin osin on tulossa vastajytkyn vastajytky. Alkuperäisen jytkyn tekijät eivät halua antaa punavihreille joukoille toisen vastajytkyn glooriaa, vaikka voivatkin pitää Haavistoa fiksuna tyyppinä. He äänestävät Niinistöä ihan vaan sen takia, etteivät samaista itseään kiihkeästi Haavistoa somettavaan joukkoon. Sama toimii toki myös toisin päin. Pienituloinen eläkeläinen voi jättää äänestämättä Niinistöä vaikka arvomaailmat kohtaisivatkin. Perusteluna: ”kun en minä ole niitä rikkaita”.
Niitä, jotka haluavat samaistua Niinistön keskiluokkaiseen kannattajajoukkoon on kuitenkin tuplamäärä verrattuna niihin, jotka kokevat Haaviston liberaalit taiteilijajoukot omikseen. Näin vaikuttaisi olevan ainakin galluppien perusteella.
Dalai Laman suhteen molemmat ehdokkaat sekoilivat kuin saksalaiset hipit aikanaan Katmandussa, joskin silminnähden eri syistä. Niinistön mukaan suomettuminen ei lisäänny Dalai Laman tapaamattomuuden myötä, koska sehän on Suomen valtiojohdon normaali olotila eikä mikään muutos. Esimerkiksi puoluetoveri Angela Merkel on tavannut Dalai Laman 2007. Haavisto olisi valmis tapaamaan Dalai Laman hengellisenä vaan ei poliittisena johtajana. Varmaan asianomainen itsekin, koska Dalai Lamahan luopui viime vuonna roolistaan tiibetiläisen pakolaisliikkeen poliittisena johtajana. Tiibetin pakolaishallituksen johtoon valittiin Harvardissa opiskellut juristi Lobsang Sangay.
Punavihreät/vihervasemmisto kohkaavat tohkeissaan Pekka Haaviston presidenttiyden tai edes kannatuksen tuomasta muutoksesta Suomelle ja sen kansainväliselle imagolle. Halloo! Tarja Halonen on ollu presidenttimme viimeiset kaksitoista (12) vuotta. Minkä parannuksen Haavisto toisi?
Alkio perusti maalaisliitto/keskustan oikeiston ja vasemmiston väliin aallonmurtajaksi, sovittelijaksi ja tyynnyttelijäksi. Nyt kun oikeiston ja vasemmiston välillä ei juuri ole aatteellista eroa, on keskustan paikka siellä unohdetun kansan puolella eli sen aitovierten kansan, joka ei nouse barrikaadeille hihkumaan. No tulipa hienosti sanottua. Ymmärsin kyllä, että kyselijä tarkoitti, miksi keskustan johto ja/tai Väyrynen ei tule esille ja kertomaan, kenen takana seisomme. Kuusi vuotta sitten teimme sen julkisesti, eikä kiitoksen sanaa kuulunut.
30 vuoteen ei Suomessa ole ollut presidenttiä, jota olisin arvostanut ja/tai kunnioittanut ja koska sitä ei tule nytkään, niin jatkan täällä murhehuoneessa sen miettimästä, mikä oikein on elämän tarkoitus. Arkkiatri Arvo Ylppö on todennut, että elämän tarkoitus on eläminen, elämä itse. Eli elämä jatkunee täällä periferiassakin, oli presidenttinä kuka tahansa. Me taantumukselliset ja takapajuiset juntit toivomme vain, ettei kovin isosti tarvitseisi tuntea presidentin vuoksi myötähäpeää.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Enemmistö kristillisdemokraattien, kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten ja rkp:n kannattajista tukee Niinistöä, Yle kertoo. Haavisto on vihreiden, vasemmistoliiton ja Sdp:n äänestäjien suosikki.
Taloustutkimus haastatteli tutkimukseensa yhteensä 1 492 henkilöä. Haastattelut tehtiin 25.1.–1.2.2012, ja mittauksen virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä.
Ehdokkaiden kannatusosuudet ovat olleet hyvin samankaltaisia viimeksi julkaistuissa mielipidemittauksissa. MTV3:n keskiviikkona julkaiseman mittauksen mukaan Niinistö saisi 63 prosenttia äänistä ja Haavisto 37 prosenttia. Tiistaina julkaistussa Helsingin Sanomien gallupissa Niinistöä kannatti 64 prosenttia ja Haavistoa 36 prosenttia vastaajista.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Jos Väyrynen haluaisi historiaan, hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
Pelkkaa teatteria Kiviniemeltä tulla mediaan julmistelemaan kokoomukselle. Syistä Paavo Väyrysen äänikadolle pääkaupunkiseudulla alkaa tulla lisää tietoa.
Selkein syy on Kiviniemen määräyksestä jätetty pääkaupunkiseutu kokonaan vaalikampanjan ulkopuolelle, josko sitä oli Puolueen puolesta järjestetty muuallekaan. Kampanjoimattomuudesta Kiviniemi on sopinut nimenomaan Kokoomuksen kanssa
Kokoomuksen ja Keskustan välirikkoa näemmä oikein lietsotaan. Kaipa se sitten on totta. Eikä kokoomuksen ehdokas saa keskustan ääniä, vaan ne menevät Haavistolle. Tilanne on muuttunut aivan päinvastaiseksi kuin 6 vuotta sitten.
Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että Väyrystä äänestäneiden kannattaa äänestää toisella kierroksella Niinistöä.
Haavisto vie Suomen Natoon paljon todennäköisemmin ja on muutenkin paljon "kaupunkilaisempi".
Keskustalaisuus menetti uskottavuutensa Matti Vanhasen Kehittyvien Maakuntien Suomen kanssa tekemissäään rötöksissä ja tämän sekavissa naisasioissa. Tämä johti Perussuomalaiseen protestiliikkeeseen ja keskustan rökäletappioon.
Nyt kun Keskustan oma ehdokas ei vanhojen syntien tähden päässytkään enää toiselle kierrokselle, on Paavo Väyrysen kampanjassa näkynyt paluu vanhaan kestävää kehitystä ja inhimillisyyttä ja luontoa korostavaan alkiolaiseen keskustalaisuuteen, voisi sanoa talonpoikaisuuteen. Tämä poikkeaa Vanhasen ajan kokoomusyhteistyöstä. Niinpä tällä kertaa keskusta kieltäytyi presidentinvaalien yhteydessä äänten yhdistämisestä kokoomuksen kanssa.
Kaikki tämä vaikuttaa runsaasti siihen, että yhä useampi keskustalainen äänestääkin kokoomuksen ehdokasta vastaan. Varsinkin kun juuri Sauli Niinistö oli yksi kaikkein näkyvimmillä paikoilla olleista Kehittyvien Maakuntie Suomen vaalirahoitusta saaneista kansanedustajista.
Pekka Haaviston mahdollisuudet vedota keskustalaisiin äänestäjiin ovat tässä lähihistoriallisessa asetelmassa suuremmat kuin milloinkaan aikaisemmin. On odotettavaa että yhä useampi maakuntien mies ja nainen äänestääkin kokoomusta vastaan tai jää kokonaan kotiin. Haaviston suhteellinen asema paranee kummassakin edelläolevassa vaihtoehdossa suuresti.
Järkipuhetta.
Niinistö luulee olevansa EUROOPAN OMISTAJA!
Lue Haaviston ja Niinistön vastaukset Keskustan puoluejohdon kysymyksiin:
Onko uusi presidentti todella koko Suomen asialla?
Presidenttiehdokas Paavo Väyrystä äänesti presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella yhteensä 536 555 suomalaista.
Väyrynen sai runsaasti kannatusta kaikkialta maasta sekä kaupungeissa että maaseudulla. Hänestä olisi tullut aidosti koko Suomen ja kaikkien suomalaisten presidentti.
Väyrystä äänestäneet antoivat tukensa hänen viiden vuosikymmenen mittaiselle työlleen Suomen itsenäisyyden puolustamiseksi sekä ihmisyysaatteeseen perustuvan hajautetun ja tasa-arvoisen Suomen rakentamiseksi. He kannattivat Väyrysen taistelua elävän maaseudun puolesta.
Pekka Haaviston vastaukset:
http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=08384b0e-f805-4268-97ca-472fc703da91
Sauli Niinistön vastaukset:
http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=ead7b628-1a31-4d75-a036-237d3e984541
Pekka Haavisto on pienempi paha. Kiitos nyt tästäkin.
Höpönlöpön, Niinistö on ollut Nato-kannoissaan myönteisempi.
Tarkistetaan esim. YLE:n vaalikoneesta:
6. Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.
Niinistö: jokseenkin eri mieltä
Haavisto: täysin eri mieltä
PERUSTELUT
Pekka Haavisto:
"Tällä hetkellä Suomella ei ole mitään turvallisuusvajetta, jonka mahdollinen NATO-jäsenyys poistaisi.
Kannatan nykyisen hallitusohjelman kirjauksia sotilasliittoon kuulumattomuudesta. Samaan aikaan pohjoismaista ja EU-yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa voidaan lisätä, ja Suomi voi jatkaa nykyistä rauhankumppanuusyhteistyötään NATO:n kanssa.
Mahdollisen kriisin olosuhteissa Suomella tulee olla kyky antaa ja vastaanottaa apua. Sen vuoksi myös kansainvälisestä kriisinhallinnasta ja rauhanturvaamisesta saatu kokemus on Suomelle tärkeää."
Sauli Niinistö: "Ei tee sitä tässä tilanteessa."
Niinistö valehtelee minkä kerkiää, aiemmin ilmoitti kannattavansa kuntien pakkoliitoksia ja yt on hätä kun Väyrysläisten pitäisikin kaääntyä hänen taakseen. eikä paljoa arvosta koko suomen asuttuna pysymistäkän http://www.mtv3.fi/uutiset/presidentinvaalit2012/index.shtml/arkistot/kotimaa/2012/01/1470230/katso-kannattaako-presidenttiehdokkaasi-kuntien-pakkoliitoksia
Kokkoomus on maaseudun tuho.
Pitää paikkansa vaikka ootkin Kempeleestä. Tässä meillä yhteinen intressi.
Jo vain. Pannaan yhdessä kokoomukselle kova kovaa vastaan :)
Haavisto parempi kahdesta etelänherrasta
Minä iänestin Saalia.
Väyrysen perintö on Vihreän ehdokkaan varassa. Kokoomus miettii jo kuntakarttaa ja suunnittele kunnallisen itsehallinnon lopettamista. Sen jälkeen on vuorossa Euroopan kartta ja liittovaltion luominen Brysselin pääkonttorin ohjeiden mukaan, mitä Sauli Niinistö on palvellut koko 1990-luvun ja 2000-luvun.
Kylläpäs sitä yritetään selitellä, mutta eiköhän jokainen selväjärkinen kansalainen niin Kepulaisetkin kuin muut tiennyt jo etukäteen että Väyrysen mahdollisuudet olivat olemattomat ja olivat menneet vuosia sitten.
Näitä asioiden vatvominen ja toisten syyllistäminen ei enää hyödytä eikä äänten antaminen kostoksi toiseksi parhaalle anna meille hyvää presidenttiä.
Lipponen humautti haavistolle en sossuja äännestä enää kun nyt kuitenkin pressavaalit siinä väyristä olisin . Näistä tietenkin Niinistöä hänestä tulisi suomen presidentti ei kokomuksen. Halonenkin oli pettymys.