Ei voi kuin ihailla miten erinomaisella tavalla Pekka Haavisto puhui tv-keskustelun alussa häneen kohdistetusta lokakampanjasta. Analyyttisesti, asiallisesti ja hyvin aidosti.
Ihailtava asenne Haavistolla
Aplodeja!
78203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Kiinnitin huomiota aivan samaan. Kyllä sykähti ihailu sydämessä että mies pystyy kameroiden edessä tuomaan esiin myös perhekysymyksiä silloin kun kuuluu seksuaalivähemmistöön. Siinä Haavisto on varmasti henkilökohtaisesti haastavassa tilanteessa, mutta ei näkynyt mitenkään hänen otettaan sekoittavan. Päinvastoin, hän selvitti tilanteen loisteliaasti.
Mikähän on Haaviston asenne tähän.
Tukijoukoissa ainakin intoa riittää.
Onkohan kauden agendalla?
http://www.hs.fi/politiikka/IL Guzenina-Richardsonin avustaja ajoi miesten synnyttämisen mahdollistavaa lakia/a1305554506219
Tässä kaksivaiheisessa kansanvaalissa on se ominaispiirre, että on pakko ylittää keskiviiva, piirretään se minkä asian suhteen tahansa. Tämän tietävät molemmat ehdokkaat ja ovatkin hyvin kotiläksynsä tehneet. Ainakin tähän asti molempien voi katsoa onnistuneen. Mutta miten onnistuu kolmas kierros, joka koitui aikanaan Esko Aholle kohtalokkaaksi?
Kysymys Haavistolle:
Ympäristöihmiseksi olet hyvin yritysmyönteinen kaveri. Voiko bisneksellä parantaa maailmaa?
"Kyllä voi. Suomen Yrittäjien vaalikeskustelussa paljastui että kaikki ehdokkaat paitsi Niinistö olivat olleet yrittäjiä. Itse elätin itseni aikoinaan 10 vuotta pienlehti- ja kustannustoiminnalla. Loimme uusia työpaikkoja, silloin ideologiaan kuului, että työllistetään itsemme. Sittemmin olen seurannut paljon ympäristöteknologia-alaa. Jos katsotaan millä suomi maailmassa menestyy, niin paljon liittyy ympäristöosaamiseen."
http://sharewood.org/hyvat_tyypit.php?id=38
Oli kyllä aika erikoinen veto Yleltä ottaa asia edes esiin, kun se ei noihin predsidentin valtaoikeuksiin kuulu. Niinistö oli kyllä ihan yhtä loistava..
En ollut yhtään tyytyväinen Niinistön esiintymiseen tv-keskustelussa. Hän sekoili sanoissaan, ilmaisi periaatteitaan niin sekavasti että niistä ei jäänyt muuta käsitystä kuin että hän vastustaa avioliittolain muuttamista niin, että kaikki olisivat lain edessä yhdenvertaisia.
Ja miksi hän ylipäätään harhautui höpöttämään avioliittokäsityksistään - ja se oli kaiken loppu kun hän alkoi höpöttää jostain sukunimilaista! Sehän ei ole minkään tason ongelma eikä kuulu asiaan lainkaan.
Entä se kun hän selitti jotain miten vaikea aon laittaa rasti ruutuun siitä on ko naimisissa vai leski vai eronnut?
Ahdistavaa katsoa kun pankinjohtaja sotkeentuu lillukanvarsiin, kun olisi pitänyt vakuuttaa meidät ulkokpolitiikan osaamisestaan.
Niinistö puhuu usein puutaheinää ja sitäsuntätä, koska hän ei yksinkertaisesti tunne monimutkaisten yhteiskunnallisten kysymysten taustoja. Eikä välitä ottaa selvää.
Sitten kun hän yrittää muka ajatella ihan itse, niin hän sotkeentuu toisarvoisiin lillukanvarsiin eikä tunnista asian ydintä. Tämä juuri paljastui esim. tuossa avioliitto-keskustelussa.
Haavisto ei hermostu ihan vähästä, niinhän tuolla kommentoitiinkin että vähän tylsä tentti kun ei ole Arhinmäkeä keskeyttämässä ja Soinia loukkaantumassa. :D
Se oli hauska kommentti ja kevensi tilannetta. :-)
Tämä keskustelu vahvistaa. Haavisto oli Darfur neuvotteluissa pelkkä avustaja..
Joo, avustaja Haavisto presidentiksi ilman koulutusta. Näin se olla pittää. Hyvä Suomi! Kyllä se siitä. Sama kai se kuka se presidentti on kunhan on supliikkimiehiä. Puolisolla ei ole mitään väliä. Valeprofessori Presidentiksi. Lakkautetaan myös tuo kirkko-instituutio, kyllä se siitä.
Vaalikaa tämän maan muistoa, kunnioittakaa Veteraaneja. Äänestäkää valtiomies Presidentiksi. Hyvä Sauli.
Minun Suomeni ei ole (vain) heteroseksuaalisuutta, sodanpalvontaa tai luterilaista kirkkoa.
Mutta minä olen suomalainen!
Pikkusielut ja porvarit jauhavat kulunutta "Koti, uskonto ja isänmaa" -mantraansa.
On ne veteraanitkin äänestämässä Haavistoa. Tällaisia viestejä on näkynyt netissä:
"Greetings from Finland! My grandparents (all four of them, 85-88 years old and veterans of war) told me that this astonishing rise of the enthusiasm by Pekka Haavisto and all his supporters is one of the best things happened in Finland for a while. They're all pretty old, and certainly going to vote Haavisto. "
"Vaasassa 88-vuotias sotaveteraani kertoi äänestävänsä Pekkaa."'
"vielä kerran sotaveteraani,isäni 89v äänesti Haavistoa koska on nähnyt ja kokenut sodan kauhut ja haluaa rauhanmiehen,parhaan Haaviston presidentiksi eikä halua jälkipolvien kärsivän ei ole hyvä sotia vaan neuvotella jos tarpeen jotta rauha säilyisi"
"ISÄNI TÄYTTI TÄNÄÄN 92v. Hän on sotaveteraani, jolla on hiukan huono kuulo, mutta muuten vahvasti elämässä kiinni, mistä todisteena sai juuri lääkäriltä luvan ajaa omaa autoaan ainakin seuraavat 2 vuotta. Hän on veteraanilaulaja. Hän kävi juuri ennen joulua veteraanilähetystön mukana eduskuntatalolla ja mikäli TV-ruutuun on uskomista, jutteli hetken sos.dem. edustaja Guzeninan kanssa; hänellä kun on vielä silmää naiskauneudellekkin! Jouluna esittelin hänelle fb:a ja hän innostui siitä kovin, mutta harmitteli, ettei usko enää oppivansa läppärin käyttöä. SIISPÄ kerron hänen puolestaan ja hänen halustaan nyt: HÄN ÄÄNESTÄÄ PEKKA HAAVISTOA PRESIDENTIKSI. Olen ylpeä isästäni!!"
"Kävin keskustelemassa presidentinvaaleista vanhempieni kanssa. Äitini, 84 v, ja isäni, 89 v, ovat äänestäneet kaikissa vaaleissa koko aikuisikänsä ajan, ja aina sosiaalidemokraattia. Nyt oma ehdokas putosi, mutta silti mennään Hakaniemen postiin ja kirjoitetaan lippuun kakkonen. Kuten arvasin, Pekka Haaviston sivarius tai hänen puolisonsa sukupuoli ei ole minkäänlainen ongelma myöskään isälleni, Rukajärven rintamalla haavoittuneelle veteraanille. :-)"
Ja aiheeseen liipaten:
"Kerronpas nyt muuten tarinan liittyen sivariuteen. Muutama vuosi sitten istuskelin Harjun saunan lauteilla, ja rupesin juttusille vieressä istuvan vanhan miehen kanssa. Tuli puheeksi sota, ja kävi ilmi että hän oli sotaveteraani, ja minä kerroin suorittaneeni palvelukseni Myrtsin kirjastossa sivarina. Hän siihen että: "Minä olen elämässäni nähnyt ihan liikaa sotaa, enkä toivo samaa kenellekään", ja kehui minua valinnastani. Oli kuulemma pitkän elämänsä varrella kehottanut jokaista nuorta sukulaispoikaansa sivariin intin sijaan: "Ei kenenkään pidä opetella tappamaan"."
Että lakattaisiinko jo vetoamasta niihin sotaveteraaneihin?
Sauli Niinistö (kok) oli samaa mieltä. Häntä keskustelu puolisoista hämmentää.
- Minun kannaltani se on erityisen hämmentävää, kun 6 vuotta sitten ne eivät olleet esillä, kun minulla ei ollut puolisoa, Niinistö sanoi.
Väitteeseen, että Niinistö olisi päässyt helpommalla puolisoasiassa hän ei uskonut.
- Kyllä sitä annosta on tullut ikäerosta reippaan puoleisesti minullekin. Ei nyt, mutta aikaisemmin. Ihmiset ovat nykyään aika herkkiä reagoimaan.
...Niinistöä terävämmältä.
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
Vaikka väittely olikin kovin tasainen, yhdessä kohdassa Niinistö sortui epäloogisuuteen ja jankuttamisen. Hän yritti saada Haaviston myöntämään, että tämä olisi näkemyksellään sitä vastaan, että Yhdysvallat ei ansaitsisi tukea aloitteelleen Irania vastaan – ”siis kenen tahansa muun aloite kelpaa mutta ei Yhdysvaltojen”.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012715133003_pd.shtml
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Totuushan on se, että molemmat herrat ovat pyöristäneet aikaisempia mielipiteit’ ja tarjoavat nyt omina kantoinaan suomalaisten enemmistön oletettuja kantoja. Näin se aina suorissa presidentinvaaleissa ennenkin on mennyt, ja menee nytkin. Siihen on hyvä syynsä: jotta saisi enemmistön taakseen, on pakko myötäillä sitä. Ei Suomessa ole (enää) ensimmäistäkään poliitikkoa ( eikä kyllä muitakaan auktoriteetteja, ei talouselämässä, mediasta nyt puhumattakaan), joka voisi kuvitella käännyttävänsä kansalaisten enemmistön mielipiteittensä taakse.
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Tämä Yhdysvaltojen vastaisuus tulee vielä kalliiksi Haavistolle, jos hänestä tulisi maamme presidentti. USA:ssa kyllä tarkasti rekisteröidään kaikki kannanotot meidänkin vaaliemme alla. Taitaa olla Haaviston turha odotella kutsua Valkoiseen Taloon; eihän sinne kutsuttu Haloskaakaan ihan tietyistä syistä.
Entäs jos Haavisto joutuisi johtamaan kauppavaltuuskuntaa, jonka pääkohde olisi esim Saudi-Arabia? Ottaisiko hän mukaansa "homopuolisonsa"? Homous on nimittäin siellä rikos, josta voidaan langettaa jopa kuolemantuomio. Näin on muuten asia myös monessa muussakin valtiossa; lähes sata valtiota maapallolla on laissaan todennut homoseksuaalisuhteet rangaistaviksi rikoksiksi. Taitais Pekalle käydä hassusti noilla matkoilla. Myös yksi asia kummastuttaa; kuvitteleeko Pekka kykenevänsä muuttamaan maailman mielipiteet "suvaitsevampaan suuntaan" noin vain hetkessä ja muutamalla valtiovierailulla tai jollakin yhteistyöfoorumilla, jossa hän mahdollisesti olisi jopa isäntä? Pienen maan pressaa ei isojen leikeissä luultavasti paljon kuunnella, eikä kysytä mielipidettäkään, kun on kyseessä isojen poikien leikit!
Kun kuuntelee näiden pressaehdokkaiden puheita, niin saa käsityksen, että nyt ollaan valitsemassa "maailmanvaltiasta", jonka huolena ovat koko maailman murheet. Suhtellisuudentaju on kadoksissa. Eikö Suomen presidentin pääasiallinen työmaa ja tehtäväkenttä ole juuri suomalaisten oman hyvinvoinnin eteen ; nythän keskustelut ja väittelyt on käyneet vain maailmanllaajuisten ongelmien puitteissa ja oman maan ongelmat ja niiden hoito on jäänyt aivan lapsipuolen osaan!
Paras rauhanturvaaja ja olojen takuumies on se, joka ei itse ole edes armeijaa viitsinyt käydä ja on valmis ajamaan alas koko puolustuslaitoksen, luottaen vain neuvottelukykyynsä rauhanolojen jatkumossa? Näinkö se menee? Historia todistaa kyllä ihan toista. Joku suurmies meidänkin maassamme on sanonut:"Aseeton kansa on heikko kansa"! Opi tästä historiasta jotakin.
Presidentinvaalin asetelma kahden ehdokkaan välillä näyttää lisäävän kansalaisten äänestysaktiivisuutta.
Vaikka toisen kierroksen ennakkoäänestys jatkui lauantaina kipakassa pakkasessa melko vaisuna, se ylitti aiemmat tulokset.
Lauantaina neljäntenä ennakkoäänestyspäivänä uurnilla oli käynyt lähes miljoona kansalaista. Se on hieman enemmän kuin kaksissa edellisissä vaaleissa.
Kun nyt äänestämässä on käynyt kansalaista noin 23 prosenttia, kuusi vuotta sitten vastaavana päivänä luku oli alle 20 prosenttia.
Tuolloin vastakkain olivat nykyinen presidentti Tarja Halonen ja kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö.
Neitimäinen haavisto pelkäsi sodan tulevan, siksi ei mennyt armeijaan,
tällaisia surkeita pelkureita käpykaarrtilaisia on aina ollut.
Jungner muistutti eropuheessaan Vancouverin olympialaisten Suomi-USA-välieräpelistä ja yhdestä huonosta erästä, jonka Suomi hävisi 6-0 (ja koko ottelun 6-1). Minä muistuttaisin Suomen-Ruotsi-ottelusta jääkiekon kotikisoissa 2003. Olin paikalla, kun matsia johdettiin 5-1. Lopulta Ruotsi vei ottelun 5-6. Suurin piirtein vastaavista asetelmista lähdettiin toiselle kierrokselle näissä vaaleissa: Niinistö 5 – Haavisto 1. Haavisto voi vielä nousta mutta ei ilman rautaista uskoa.
Eilisen MTV3:n vaalitentin jätin väliin. Ensikierroksen mainoskatkot jo häiritsivät tunnelmaa tarpeeksi. Muutenkin toisen kierroksen tentit ovat varsin latteita, kun ei sitä todellista haastetta kummallakaan ole. Aivan oikeasti eksyy itsellekin välillä mieleen, jotta mitä tässä todella äänestää: presidenttiä, tämän seksuaalista suuntautumista vai tämän puolisoa.
Sosiaalisessa mediassa (kuten asia hienosti ilmaistaan) keskustelu on ollut varsin kovaa ja sen tavallaan ymmärtää, sillä nyt punnitaan sitä todellista suvaitsevaisuutta, eikä vain sitä, kuinka voimakkaalla nenännyrpistyksellä suhtaudutaan ”hakkaraismielipiteisiin”. Muistan edellisissä vaaleissa Halostakin haukutun vähän sillä ja tällä. Niin kovaa oli silloinkin meno, että taivaaseen pääsystäkin jo huolta kannettiin. Nimittäin sellainen luulo oli, että punatukkaiset ei sinne pääse ja näin hän ei voi olla pätevä presidentiksi. Omin silmin silloin nähty aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus eräässä viljelijäammattiin läheisesti kuuluvassa sanomalehdessä.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Soinin havainto, ettei hän pärjäisi vaaleissa – oivallus Pekka Haaviston ulottuvilla olevasta finaalipaikasta – idea Haaviston suosimisesta arkkivihollinen Keskustan kustannuksella – kauniit puheet Haaviston sopuisuudesta jopa Hakkaraisen suhteen – ja lopulta kesken kakkoskierroksen: matto Haaviston alta ja ääni Niinistölle.
Minusta rakennelma on täysin uskottava, vaikka Miika Kurtakko (klo 14.00) tunsikin siinä miedon harhaisuuden tuoksun. Huomaathan, Miika: Soini pyörsi vaalisalaisuuspuheensa ja ilmoittautui niinistöläiseksi kesken äänestyksen, koska tuki Kokoomukselle tässä vaiheessa tullaan muistamaan hyvällä sekä Mäntyniemessä että Kesärannassa. Perussuomalaiset ovat todellakin valinneet päävastustajakseen Suomen Keskustan, joka Väyrysen paluun myötä on muuttunut jälleen vaaralliseksi.
kaiken kruununa on presidenttiehdokas Pekka Haaviston kommentti ”Kun Antonio kävi eduskuntavaalien jälkeen tapaamassa sukulaisiaan Belgiassa, häneltä kysyttiin, miten hän voi elää Suomessa, jossa vedetään ulkomaalaisia turpaan”. Monia suomalaisia tämän tyyppiset kommentit varmasti loukkaavat ja tulee mieleen, että nehän tulevat kuin tilauksesta Soinille ja hänen joukoilleen. Kun Haavisto samaan kirjoittaa sivuillaan siitä kuinka Suomesta voisi tulla rauhanturvan ykkösmaa ja kuinka ”Tasa-arvoinen ihmiskäsityksemme on luontainen vahvuutemme”, niin ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja ajatella. Kirjoitin jo aiemmin Haaviston viestinnän olevan sekavaa ja se tuntuu jatkuvan.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
”Herraonni”-käsitteen käyttäminen edustaa jonkinlaista kohtalonuskoa siihen, että suomalaiset valitsevat itselleen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat johtajat. Nyt pitäisi vain valinnan pohjaksi arvioida se tilanne, joka kuuden vuoden ajan vallitsee. Vetää sanattomaksi.
Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä vallitsee mielestäni jonkinlainen tasoero. Se ei tällä kertaa ole laadullista paremmuutta tai huonommuutta, vaan liittyy työskentelytapoihin ja näkökulmiin. Niinistö on helppo kuvitella valtiovieraaksi kristallien alle ja kunniakomppaniaa tervehtimään, ja Haavisto puolestaan aistimaan ja tulkitsemaan ns. heikkoja signaaleja yhteiskuntien pohjavirroista ja kokonaisista kehityssuunnista.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Puoluejohtajien sana on osa kampanjaa tulevia vaaleja varten .Ensimmäiselle kierrokselle piti olla ehdokas, jotta puolue olisi esillä eikä häviäisi äänestäjien mielestä.
Toiselle kierrokselle puolueille on tärkeämpää asemien hakeminen kuin presidentin nimi.
Jos emme tue Niinistöä, niin joudummeko paitsioon kun kokoomus näyttää olevan suurin puolue ja tulevia hallituksia muodostetaan.
Jos tuemme Haavistoa, haluammeko nostaa sillä omaa profiilia sekä hakea asemia ja ystäviä jotta tämä ryhmittymä pääsisi vallan kahvaan.
Siispä puoluejohtajat eivät välitä presidentin nimestä vaan omasta ja puolueen asemasta.
No... siitä yliopiston "äärivasemmistolaisuudesta" voidaan kyllä olla monta mieltä. Haavisto on minun makuuni liian hyväuskoinen eikä tunnista kapitalismin sairasta ahneutta.
En usko, että niin kyynistä keski-ikäistä perässähiihtäjää on, ketä ei jollain tapaa liikuttaisi Elisabeth Rehnin tämänpäiväinen kannanotto. Ja vaikka Paavo Lipposen kirje asetettaisiin ja on asetettu minkätahansalaiseen rakoon, loukkoon luokkaan arvoon, on se kuitenkin poliittisessa historiassamme – jota kirjotietaan myös näiden vaalien jälkeen – merkittävä teko. Puhe on teko, sellainen oli myös eilisiltana koettu Erkki Tuomiojan puheenvuoro Jäähallissa.
Voimme spekuloida loputtomasti – ja samalla perin traditioonaalisesti – näiden vaalien nostattamilla ilmiöillä. Johtajien, oli heillä sitten poliittista, historiallista, kulttuurista, taiteellista tai muuta sananvaltaa, lausumilla on painoarvoa. Tässä historiallisessa tilanteessa on sitä ulkopuolelta tarkkailevien analysoijien oltava herkkinä – ja samalla antauduttava niin sanotun virran vietäviksi:
eilisessä tentissä huomio kiintyi ehdokkaiden temperamenttien eroihin, jotka väsymyksen ja asetelman selkiytymisen myötä alkoivat väkisinkin tulla esiin. Voitonvarma Niinistö saattoi jo vapautuneesti virnuilla ja piikitellä vastaehdokkaalleen. Sen hän osaa. Niinistön pitäisi kuitenkin olla käytöksessään erittäin varovainen vielä neljä – viisi päivää. Sillä vaikka hän on jo varma voittaja, on mielikuvilla uuden presidentin viran hoidon onnistumisen kannalta suuri merkitys. On parempi olla kunnioitettu ja rakastettu kuin pelätty ja vihattu.
Ensinnäkin Niinistö näytti puoltavan hyväntekeväisyyden verovähennysoikeutta ja viittasi kulttuurilahjoituksiin jotka joissain tapauksissa kelpaavat firmojen kuluiksi myös verotuksessa.
Jos siis lahjoittaa 10 euroa verokannalla 30 % itse asiassa lahjoittaakin vaan 7 euroa ja pistää lähimmäiset maksamaan loput 3 euroa. Minä en tätä hyväksy. Budjettivalta kuuluu valtiolle eikä yksityisille lahjoittajille. Kohta näillä ylläpidetään joitain homeopatiayliopistoja tai kristillistä tiedettä.
Toisaalla Haavisto vetää oikealta ohi. Viime viikolla Seiskan haastattelussa Haavisto arvioi, että ”(…) nyt joudutaan tämän vuoden aikana noin viisi miljardia lisää säästöjä tekemään”.
Haaviston leikkausinto on kaksinkertainen vaikkapa Sailakseen verrattuna: hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollinen lisäsopeutus jakautuu tasan veronkorotusten ja menosäästöjen kesken. Viiden miljardin leikkauksia ensi vuonna ei kai ole Haaviston lisäksi esittänyt kukaan muu kuin Kokoomusnuoret.
Haavisto on siis haastajan asemassa. Miten tämä näkyi HS:n ja Nelosen tentissä? Minusta ei mitenkään. Saulinsinisten linssien läpi näytti siltä, että Niinistö oli kahdesta keskustelijasta aktiivisempi ja aloitteellisempi.
Suuria linjaeroja ehdokkaiden välillä ei ole. Ehdokkaat osasivat tentin lopussa oikein nimetä pienet erimielisyyden kohteet: talouskysymykset ja suhtautuminen Dalai Laman tapaamiseen.
Ainakaan minuun ei puoluejohtajien tai muidenkaan johtavien poliitikkojen sanat voi vaikuttaa, koska päätin jo vuoden 2006 presidentinvaalien aikana ja jälkeen, että Niinistöä en koskaan äänestä.
Tähän vaikutti sekä Niinistön oma hyvin läpinäkyvä luonteen itsekeskeisyys ja – jos saa sanoa – v-mäisyys, myös hänen taustajoukkojensa erittäin ruma törkykampanja Halosta vastaan, jota osa toimittajista ”kiitettävällä” aktiivisuudella jatkoi koko Halosen toisen virkakauden ajan. (Mielenkiintoista on muuten nähdä, miten media suhtautuu Niinistöön, jos tämä tulee valituksi; onko luvassa 6 vuotta silkkaa ylistystä Pohjois-Korean tyyliin…)
Siis: olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat todenneet tämän olevan korostetusti henkilövaali; juuri sen vuoksi äänestän Niinistöä v a s t a a n !
Kyllä näistä sitruunoista alkaa mehut olla jo puristettu. Kaksivaiheisen kansanvaalin yksi ongelma on enemmistön miellyttäminen: yksi ehdokas ei uskalla puhua suutaan puhtaaksi ja kertoa mitä mieltä asioista on, ja toinen ei halua. Päättäkää itse, kumpi on kumpi. Lopputulos on joka tapauksessa poliittista varjonyrkkeilyä huonoimmillaan.
Vaalikeskustelut on pian taputeltu, kuten urheilutoimittaja Antero Mertaranta tapaa sanoa. Siksi lintsasin ja urheilutoimittaja Petteri Sihvosen esiintyminen meni ohi korvien, silmien¨. Vahinko sillä jääkiekkokiihkoilija Petteri on aivan ainutlaatuinen ilmiö. Häneen pitää tottua ensin.
Haavisto on parempi ihmisen puolustajana, Niinistö ymmärtää
paremmin talouden realiteetit. Tämä asetelma on säilynyt koko ajan. Päälle 40, selvästi, tulee olemaan Haaviston prosenntti.
Tapasin Haaviston ensimmäisen kerran Turussa keväällä 2010 televisiohaastattelussa. Hän oli rento, rauhallinen, puhelias ja läsnä oleva ihminen. Hän on tutustunut jopa Somalian asioihin paremmin kuin minä. Tuntui kuin olisin tuntenut tämän henkilön jo kauankin eli häntä oli tosiaankin helppo lähestyä.
Ulkomailla käytti äänioikeuttaan presidentinvaalin toisella kierroksella ennätykselliset yli 50 000 äänestäjää.
Äänestäjämäärä ylittää lähes kuudella prosentilla ensimmäisen kierroksen äänestäneiden määrän noin 48 000, joka oli aiempi kaikkien aikojen ennätys.
Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli tänä vuonna yli 230 000, mutta äänestäjien joukossa oli myös matkailijoita.
Eniten äänestäjiä eli 11 949 oli jälleen Ruotsissa. Toiseksi eniten äänestäjiä oli Espanjassa, 8 308.
Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Yhdysvalloissa, 3 568 äänestäjää, Britanniassa, 3 239 äänestäjää, Saksassa, 3 096 äänestäjää, Thaimaassa, 2 676 ja Belgiassa, 1 536 äänestäjää.
Mielestäni on kuitenkin ristiriitasta, että toisaalta ostamme tuotteita Kiinasta koska voimme kuluttaa enemmän ja halvemmalla, mutta toistaalta kannamme huolta Suomen ja Euroopan hyvinvoinnista – eritoten kun emme ole valmiita luopumaan viikonlopuista, lomista, eläkkeistä, puhtaista järvistä, ja lähettämään lapsiamme töihin. Toisaalta alempien tuotantokriteerien hyväksyntä rapauttaa meidän töypaikojamme, ja toisaalta (kun velkaantumisestakin on puhuttu) negatiivinen kauppatase on rahoitettava – Kiinallahan varoja riittää millä sitten ostaa Euroopan velkaa ja varallisuutta. Samalla myös siiräämme innovaatioita ja teknolgogiaa, kun voimme kilpailla vain laadulla tai tietotaidolla. Saabin tilanne on tässä suhteessa hyvä muistaa. Mielestäni nämä laatukriteerit eivät ole tyhmää puhetta: työntekijöiden tai ympäristön riistolla hankittu kilpailuetu ei ole pidemmän päälle hyvä asia meillekään.
Jos kampanja olisi jatkunut vielä viikon, olisivat ehdokkaat olleetkin kaikista asioista ilmeisesti samaa mieltä tai peräti vaihtaneet paikkaa. Mutta kannattajat pitävät omansa puolta, tapahtui mitä tapahtui. Kun Niinistö kertoi antavansa rahaa romanikerjäläiselle aina sellaisen tavatessaan, mutta Haavisto ei, keksittiin ainakin somen keskustelussa se, että Haavisto on tehnyt hyviä asuntokauppoja niin, että hän onkin parivaljakosta se ahne miljonääri eikä Niinistö, joka hyvyyttään antaa pyytäjälle vähästäänkin. Jälleen kerran mielikuvat heittivät kuperkeikkaa.
Ehdokkaat ovatkin kuin herkkulautasia, joista jokainen äänestäjä ottaa sen oman namupalansa ja korostaa sen maukkuutta samalla kun karvastellaan kilpailevan lautasen tarjontaa. Lopullisen äänestyspäätöksen saattaakin ratkaista se paljon puhuttu pullan rusina.
Jos Väyrynen halauaisi historiaan hän astuisi huomenna lauantaina julkisuuteen vaimonsa kanssa, kehoittaisi keskustalaisia äänestämään ja kertoisi itse päätyneensä äänestämään Pekka Haavistoa. Sanoisi selväsanaisesti, että on eri asia olla Nato-johtoisissa rauhanturvatehtävissä YK-mandaatilla kuin hivuttaa Suomea Naton täysjäseneksi sotimaan USA:n sotia ja puolustamaan USA:n intressejä.
Sehän ehdokkaiden ero Nato-kannoissa on?
Väyrynen voisi myös kertoa, että myös maaseudun "asuttuna pitäminen" tuli Haaviston suusta, vaikka Niinistö sitä heti lähtikin myötäilemään. Kokoomuslainen sanelupolitiikka, maaseudun unohtaminen ja kuntien pakkoliitokset painavat kuitenkin vaa´assa karulla tavalla.
Jos Paavo Väyrynen haluaisi historiaan tuhoamalla Sauli Niinistön kuningastien ja Kokoomuksen tulevan elvistelyn ja ylimielisyyden alkuunsa, hän astuisi esiin ja vielä kerran komentaisi joukkonsa yhteen. Se olisi myös palvelus puolueelle, joka loistavasta kampanjasta huolimatta ei aio käyttää miestä vaan siirtää kunniapuheenjohtajaksi muistojen alhoon. Onnistuessaan manööveri olisi Paavolta nerokas.
Kuka kertoisi tämän Paavolle? Suomi tarvitsee Sinua vielä.
Suhtaudun suurella varauksella presidenttiehdokkaiden tyypittelyihin demokraatti/republikaaniksi tai liberaali/konservatiiviksi. Tiedän esimerkiksi, että kannattamani Sauli Niinistö on huomattavasti monipuolisempi ja moniarvoisempi kuin ”republikaani” tai ”konservatiivi”. Uskon saman koskevan myös Pekka Haavistoa. Ei hänkään ole vain ”demokraatti” tai ”liberaali”. Itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on ylipäätään turha yrittää maalata nurkkiin, joihin he itse eivät halua tai luontevasti sovi.
TIPUTA NIINISTÖ, SIINÄ ON PROTESTIA.
EI ÄÄNESTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISESSÄ TAI TYHJÄSSÄ LAPUSSA.
Jaahas , täällä 4 henkinen perhe. Aina äänestty vihreitä.
Nyt päätetty yhdessä että se on Niinistö kun Haavisto ihan vain sönkkää.
Sori vaan Haavisto että menetät 4 ääntä toisella kierroksella.
@vaihdoin kantaani:
oliko kyseessä ensimmäinen tv-tentti, jonka katsoitte?
Pekka Haavisto ei esiintynyt tässä yhdessä tentissä kovin vahvasti, mutta älä nyt vielä yhden tentin perusteella vedä noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Aiemmissa tenteissä hän on ollut paljon vakuuttavampi esiintyjä.
Mikä sinun mielsestä meni Haavistolla huonosti tv-keskustelussa? En saa kiinni tuosta kritiikistäsi kun et perustellut kantaasi.
Päinvastoin, Havisto oli eriittäin vakuuttava tässä tv-keskustelussa. Täyskymppi minun mielestä. Hän oli aito, oma itsensä, siltä tuntui, rento mutta tarkka, ja hänen vastuksissaan oli sisältöä ja jäntevyyttä joka osoitti että hän tuntee turvallisuuspoliittisia kysymyksiä detaljitasolle saakka.
Hän osasi toimia vastaehdokasta kohtaan kunnioittavasti ja fiksusti, mutta piti pintansa ja otti oman tilan määrätietoisesti. Haaviston mielipiteet tulivat selviksi, toisin kuin Niinistön josta ei ota erkkikään selkoa mitä hän yrittää sanoa. Niinistön ulosanti on luvalla sanoen surkea, eikä hän hallits etunne-impulssejaan.
Haavisto osaa olla myös hauska, vaikka olisi hankala tilanne. Hänellä on oivallinen tilannetaju.
Huumorintaju on älykkyyden merkki.
Et ole tainnut kuunnella ainuttakaan vaalikeskustelua, tai et ole ymmärtänyt niitä.
Kommenttisi kertoo sen.
Siis hetkinen. Jos katsoo tätä presidentti foorumia ja iltapäivälehtiä, niin lokakamppanja kyllä kohdistuu Niinistöä kohti.
Riisukaa nyt ne porvarinvihreät Haavisto lasit päästä jo. Tuo asiaton loa heitto kääntyy Haavistoa vastaan.
Vaikka kuinka haukuttu Niinistöä puolisoineen, niin ääni menee Niinistölle.
Ylen vaaliväittelyn ensimmäinen kolme minuuttia on suomalaisen vaaliohjelmiston klassikko. Pekka Haaviston asenne ja ilmaisutaito HOMO-kysymyksessä on esimerkillinen meille kaikille. Äänestäjästä ehdokkaasta riippumatta. Kunnia sille jolle se kuuluu.
Oletko nyt ihan vakavissasi tuota mieltä?
Haavisto oli aivan esimerkillinen siinä tilanteessa. Tuo haaviston esiintymisen kohta pitäisi saada videolle niin voisi käyttää puhetaidon koulutuksessa!
Minäkin ihailen kovasti Haaviston kykyä olla provosoitumatta jos jonkinlaisista kommenteista. En käsitä, miten hän sen tekee. Tyyppi todellakin tekee niin kuin opettaa ja suhtautuu kunnioituksella kaikkiin ihmisiin.
Täysin samaa mieltä, En voi olla ihailematta hänen taitavuuttaan miten hän osaa osoittaa että arvostaa toisia ihmisiä. ja on itse tosi hyvä ja vakuuttava taidoissaan ja tiedoissaan.
Toisen ihmisen kunnioitus on tärkeä asia. Kun katosin mitne Haavisto tanssitti vanhainkodin väkeä, niin vaikak se varmaan oli vaalimianintaakin häneltä niin siin oli jotain tosi sykähdyttävää.
Kun poliittisissa neuvotteluissakin kohtele naapuria kunnioittaen niin etät tämä slilyttää ihmisarvonsa, silloin on jo päästy pitkälle sillanrakentamisessa.
Niin, en ymmärrä ollenkaan mitä ihannoitavaa kukaan näkee tai kuulee Niinistössä. Asiapuolella hän lienee mies paikallaan, mutta niin on myös Haavisto ja hän on kyllä tehnyt puheillaan ja käytöksellään erinomaisen vaikutuksen.
Haavisto teki "koivistot". - "Ei pidä provosoitua kun provosoidaan".
Kyllä Haavisto on kunnon mies presidentiksi. Asiallinen, miellyttävä, kohtelias, jne listan voi tehdä vaikka kuinka pitkäksi.
Toivottavasti hänet valitaan.
Eilinen tentti vain vahvisti käsitystäni siitä että Haavisto on näistä kahdesta selkeämpi ja maltillisempi keskustelija, ja sisältökin oli kunnossa. Oli Niinistökin petrannut aiemmista vaalikeskusteluista, mutta pisteet menivät silti Haavistolle.
Siis sinun mielestäsi. Mjutta mitä miljoona muuta suomalaista ajattelee? Luulen, että suurin osa on eri mieltä kanssasi. Mutta ainhan ratkaisee kansa vaaliuurnilla.
Ylen ekan vaalitentin ekat kolme minuuttia olivat Haavistolta erinomaiset. Katsotaam mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Aika ajaa saulista joka tapauksessa.
Neiti Haavisto latelee ulkoa optelemia liturgioitaan!
No eihän sitä kukaan voi puhua muuta kuin omasta puolestaan. :)
Eiköhän presidentin tehtävät liene jotain muuta, kun lässyttää niitänäitä tuntitolkulla jonkun toimittajaplantun kanssa, Viherhomolla on arveluttava historia, muunmuassa Koijärvellä kettinkitouhut, Natura-ohjelma öykkärimäinen toteus ymp.ministerinä ja vuosien tyhjäntoimittelu etelän mailla eikä ainakaan omaan laskuun.....
Haavisto puhuttaa jo ulkomaillakin! http://www.faceplantstatus.com/faceplant-117-finnish-presidential-election-2012