Niinistö ja Haavisto kamppailivat varsin tasapäisesti ensimmäisessä väittelyssä. Silmiinpistävää oli Haaviston aktiivisuus ja Niinistön haastaminen. Niinistö haluaa olla äänessä, mutta sisältö on liian usein diipadaapaa - asiaan ei päästä ja selvää vastausta ei tule.
Haavisto on taitava puhuja. Rauhallisuuden sijasta hiukan alkoi Haavistolla suupielet nykimään.
Haavisto ei puhunut Niinistöä suohon, mutta märälle nurmikolle kylläkin.
Haaviston puheiden sisältö oli harkitumpaa ja hänen ratkaisumallit olivat tällä kertaa aivan jotain muuta, kuin sitä, että vain keskustellaan.
Jos muutetaan väittely prosenteiksi, niin
Haavisto 57% ja Niinistö 43%, virhemarginaalin ollessa 7% suuntaansa.
Haavisto on taitava puhuja. Rauhallisuuden sijasta hiukan alkoi Haavistolla suupielet nykimään.
Haavisto ei puhunut Niinistöä suohon, mutta märälle nurmikolle kylläkin.
Haaviston puheiden sisältö oli harkitumpaa ja hänen ratkaisumallit olivat tällä kertaa aivan jotain muuta, kuin sitä, että vain keskustellaan.
Jos muutetaan väittely prosenteiksi, niin
Haavisto 57% ja Niinistö 43%, virhemarginaalin ollessa 7% suuntaansa.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Haaviston puhetyyli oli kuin pastorin äänensävyä myöten. Pankaapa jatkossa merkille. Presidentin ulosannissa toivoisi tiettyä jämäkkyyttä jota taas oli Niinistöllä.
Haaviston puhetapa asiallinen ja värikäs.
Niinistön puhetapa asiaton ja mustavalkoinen.
Aihealueet tosin suosivat Haavistoa. Mutta kaipa tuo on Niinistön oma ongelma ehdokkaana, ettei hänellä ole mitään kokemusta suurvaltapolitiikasta eikä turvallisuuspolitiikasta eikä ihmisoikeuskysymyksistä, joista Presidentti vastaa.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119682-yllattava-nyppays-ylen-tentissa-haavisto-havisi-”kotikentalla”
Niinistö oli tosiaankin vakuuttava kilpailijaan verrattuna
Mistä keksit jämäkkyyden? Oliko se jokin sisäpiirivitsi?
Niinistön puhe on lepsua jahkailua ja jämäkäksi se muuttuu vasta sitten, kun Sauli hermostuu. Hermostuneena Saulin muisti kuitenkin sumenee ja hänen suustaan pääsee loukkaavia solvauksia ja vihjailua vastaväittäjästä.
Olen työssäni kuunnellut monenlaisia pastoreita ja en osaa yhdistää Haaviston tyyliä pappien puhetyyliin. Haaviston tyyli sopisi kuitenkin varttuneemman väen papille, mutta nuorisopappina sanojen pitäisi olla todella koskettavia ja arvostusta pitäisi hankkia lisäksi myös esim. musiikillisilla tai ulkoisilla avuilla.
Paitsi että Haavisto oli tuossakin tilanteessa oikeassa. Tietysti aloitteen esittäjällä on merkitystä, varsinkin kun on kyse USA:sta ja Iranista.
Ylen vaalitentti alkoi kysymyksillä ehdokkaiden puolisoista ja niistä käydystä julkisesta keskustelusta. Pekka Haaviston (vihr) mielestä on tärkeää, että ihmiset tottuvat mahdolliseen presidenttipariin jo ennakolta.
Hän uskoo, että samaa sukupuolta oleva presidenttipari on monelle suomalaiselle uusi asia.
- Hyvä, että sitä käsitellään, hän sanoi.
Haavisto kuitenkin uskoo, että mielenkiinto ei lopulta keskity puolisoihin.
- Enemmän ollaan kiinnostuneita siitä mitä presidentti tekee, puoliso tulee kaupan päälle. Häntä ei voi valita.
Kun Ylen vaalitentissä kysyttiin, miten Suomen pitäisi toimia, kun maailmaan nousee Kiinan ja Brasilian kaltaisia uusia mahteja. Sauli Niinistö ehdotti lääkkeeksi EU:n ja Venäjän yhteistoimintaa.
- Meidän täytyy tarkoin seurata, miten maailma asettuu, ja reagoida siihen, Niinistö sanoi.
- EU on heikentynyt suhteessa muihin maihin. On pyrittävä siihen, että EU ja Venäjä ja löytävät tiiviimmän yhteistyön keinoja, sillä molemmat ovat jääneet sivuraiteille.
Pekka Haaviston mielestä Suomi voisi luoda suhteita enemmänkin ilman EU:ta.
- Olemmeko liian Eurooppa-uskovaisia?, hän kysyi ja viittasi Saksan harjoittamiin kahdenkeskisiin suhteisiin muun muassa Kiinan kanssa.
Haavisto haluaisikin Suomelle enemmän EU:n ulkopuolista toimintaa Kiinan ja Venäjän kanssa esimerkiksi ympäristöasioissa ja -tekniikassa.
Uusi Suomi onkin vahvasti profiloitunut Kokoomus-kannattaja!
Toimittajat voittivat eka erän! Toimittajat muistuttivat keskustelijoita ongelmien ratkaisemista, niiden kuvaillun sijaan. Hyvä huomio.
Varmanpäälle peesaaminen hieman latisti keskustelua. Niinistön perusteellisesti peilinedessä harjoitellut lauseet pyörivät niin kuin Teflonpannussa makkarat.
Haavisto on rauhallinen, mutta asiantunteva. Kotiläksyt on tehty huolella. Haaviston sitkeys tuotti lievän voiton ensi erässä!
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012715133003_pd.shtml
Sudan ja varsinkin sen öljyrikas ja eri heimojen kun pohjoisen asuttama etelä on lähes koko itsenäisyytensä (1956 ->) ollut enemmän täi vähemmän taistelutanner. Ensimmäinen varsinainen sisällissota alkoi jo 1955 ja jatkui aina vuoteen 1972, pohjoisessa jopa 1980 -luvulle saakka.
Eräs johtopäätös ensimmäisen viikon jälkeen voi olla toteamus, miten voimakkaasti TV:n katsojan ennakkokäsitys määrää kumman ehdokkaista katsoo onnistuneen esiintymisissään paremmin. Tunnustan heti, että syyllistyn varmuudella tähän itsekin.
Siten TV-väittelyillä kantansa jo ottaneisiin vaikutus on ilmeisesti vähäinen, jos sitä on ollenkaan. On ymmärrettävää, että huomio tällöin suunnataan kannastaan epävarmoihin. Tosin ilman tutkimustietoa oletan, että suurin osa heistäkin itse asiassa hakee ja löytää vahvistusta ennakkoon tekemälleen valinnalle. Siten television vaikutus vaalien lopputulokseen ei tässä vaiheessa ehkä enää olekaan niin merkittävä kuin usein esitetään.
Tämä voi päteä laajemminkin ja huoli painetunkin sanan toimittajien “puolueellisuudesta” ei ole polttava.
Vertaaminen USA:n vaalitaisteluun ei ole kovin relevantti, siellä valitaan nyt ehdokasta saman puolueen sisältä, ja koko traditio on erilainen kuin meillä.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Muita ”itsestäänselvyyksiä” oli, ettei Paavo Väyrysestä olisi mihinkään, kun ei Keskustan johto häneen tikullakaan olisi koskenut, mutta Väyrynen teki kampanjassaan komean ja kunnioitettavan työn.
Paavo Lipponen puolestaan vaikutti kuin ei olisi (mielessään) päässyt valtiomies-roolistaan ja toivotusta presidenttiydestä koskaan ehdokkaan asemaan ja joukkoon, eikä SDP:kään vaikuttanut kampanjoivan tosissaan. Ja nyt, totta kai äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, mutta kun sen sanoo Lipponen, niin samalla hän suomalaisessa demokratiassa, komean uransa jälkeen, allekirjoittaa sopimattomuutensa presidentin tehtävään.
Soini kaikkine taitavuuksineen ja ansioineen ei pysynytkään aallonharjalla, mihin ”itsestäänselvyyteen” ek-vaaleissa yllätetyt kansalaiset ehtivät jo henkisesti varautua. Nyt Soini näyttäytyy joidenkin kommenttaattorien mukaan takinkääntäjänä – olisiko hän presidenttinä ollut käyttäytymiseltään arvaamaton?
Enää ei ole myöskään itsestäänselvää, että nuoret eivät äänestä. Tulevaisuus ja pallo on nuorten; mitä tapahtuukaan, kun voimme Suomessa siirtyä sähköiseen äänestämiseen?
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Täältä maaseudun kulmilta kun katsoo asioita, niin mittasuhteet näyttävät todella valtavilta. Vaaleistakaan ei tietäisi mitään, jos ei aukaisisi TV:tä tai nettiä. Kirkonkylälle kun kauppaan ajelee, on keskellä toria vain yksi mainosteline, jossa on ehdokkaiden kuvat. Itse vaalista puhutaan hyvin vähän. Ei edes ensikierroksella ollut suuria intohimoja ns. torikeskusteluissa. Pakko tunnustaa, että kaupunkilaisten vaalistahan tässä on kyse. Mutta voisiko nykyaikana presidentiksi enää edes nousta ei kaupunkilainen?
Olen ymmärtänyt, että Haavisto/Niinistö asetelma on monille äänestäjille sukupolvikysymys. Haavisto on kannattajilleen raikas tuulahdus politiikan ummehtuneilla taistelukentillä. Vastaavasti Niinistö edustaa tälle porukalle establishmentia.
En ota tässä kantaa siihen, kuinka paljon tällä asetelmalla on katetta todellisuudessa. Puhun mielikuvista, joille
moni perustaa äänestymiskäyttäytymisensä.
Mutta jotta Haavisto voisi saada yli puolet äänistä, hänen pitäisi mennä askel pidemmälle. Vääntää rautalangasta, mikä on se konkreettinen muutos, mitä hän edustaa. ”Pidetään maaseutu asuttuna” tyyppisten sloganeiden esittäminen ei voi millään riittää maaliin asti. Kyllä Niinistökin nuo osaa.
Ennakkoäänestys on ollut toisella kierroksellakin kohtuullisen vilkasta. Mistään kaupunkilaisten vaalista ei siis ole kyllä kyse. Ehdokkaat eivät tietenkään edes teoriassa pysty nyt kahdessa viikossa jakaantumaan joka paikkaan – siinä ei tässä ajassa onnistuisi edes Väyrysen Paavo. Hän kyllä saattaisi yrittää. Siksi heidän kiertueensa on joissain kaupungeissa käyntejä sisältävä nyt toisella kierroksella. Mutta kyllä kampanjointiakin on myös maaseudulla.
Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto suostuttelisi kuntia liitoksiin kannustusrahan avulla. Haavisto kannattaa kannustusrahaa siinäkin tapauksessa, että sen maksaminen tarkoittaisi määrärahaleikkauksia muualla.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö katsoo puolestaan, että liitokset voivat perustua vain kuntien vapaaehtoisuuteen.
Presidenttiehdokkaiden näkemykset ovat Helsingin Sanomien vaalikoneelta, jota sunnuntaina päivitettiin kolmella uudella kysymyksellä.
Kuntaliitosnäkemystään Haavisto täsmentää muun muassa sillä, että hänen mielestään kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen tulee puuttua.
Ensimmäisen viikon tasapeli
Mielestäni viikon saldo on tasapeli. Haastateltavat ovat olleet tasapaksuja tai tasaohuita ja kilttejä ja kohteliaita miehiä vastauksissaan ja toisilleen. Se miten Haavisto ei saanut välillä käsiään pysymään paikallaan vastasi Niinistön kulmien kutristelua ja ilmeen tiukkenemista. Hermostumista. Se ulkoisesta kuvasta.
Toimittajien kysymykset ovat olleet niin pehmoja kuin opettajalla: oletko tänään lukenut läksysi. Kolmosen vaalitentti oli suorastaan ikävystyttävä. Ovatko toimittajatkin väsyneet vaalitentteihin? Eikö löydy enää mielenkiintoisia aiheita kysyttäväksi älykkäiltä maan johtoon pyrkiviltä miehiltä? Kaipauksella muistelen Leif Salmenin aikoja.
Monet kommentaattorit ennustavat pelin jo ratkenneen. En usko, se on nyt tasan ja toinen viikko näyttää voittajan.
eikö juttu ja otsikonti ole melkoisessa ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Suomen muuttovoitto oli viime vuonna suurempi kuin koskaan? Jos ulkomailla oikeasti ajateltaisiin niin kuin HS:n jutun otsikointi antaa ymmärtää, niin miksi tänne kukaan haluaisi tulla asumaan? Samoin venäläisiä turisteja tulee Suomeen ennätysmääräisesti. Jos ulkomaalaisia kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja, niin eikö juuri venäläisiä kohtaan? Silti he haluavat tulla tänne ja kehuvat maatamme ja suomalaisia ihmisiä. Mieleen on jäänyt se, että he pitävät ennen kaikkea maamme puhtaudesta ja suomalaisten rehellisyydestä.
Raporteissa eri mailla on erilaisia intressejä, mutta olen erittäin tyytyväinen töistä, mitä olen tehnyt. En ole Suomen ulkopuolella kuullut massiivista kritiikkiä keneltäkään.
- Darfurissa loppusuoralla oli 2006 kolme kapinallisryhmää, joista yksi allekirjoitti sopimuksen, vaikka EU teki kaikkensa saadakseen kaikki mukaan, Haavisto toteaa.
Haavisto korostaa kesän 2007 tuloksia. Sudanin Darfurin alueen sissiryhmät istuutuivat tuolloin Arushassa Tansaniassa samaan neuvottelupöytään ensimmäistä kertaa vuoteen. Suurimman sissiryhmän Sudanin vapautusliikkeen SLM:n perustaja jätti tosin tapaamisen väliin.
Kesän 2007 jälkeen rauhanprosessi on kääntynyt Haaviston mukaan huonompaan suuntaan.
- Tilanne on auki, ryhmät eivät halua tulla keskenään samaan pöytään. Monet rauhanprosessit ovat hyviä yrityksiä ilman lopullisia ratkaisuja, Haavisto tiivistää.
Haavisto itse muotoili Ylen Ajankohtaiselle kakkoselle äskettäin, että hänellä oli "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
- Tulin sellaisen taistolaisvaiheen loppuaaltoihin. Tilastotieteen luennolla muistaakseni Paavo Joensuu -niminen henkilö piti vallankumouksen tilannekatsauksen. Alkoi tuntua, että olenkohan ihan oikeassa paikassa, Haavisto kertasi tuntemuksiaan Ylelle.
Yliopiston äärivasemmistolaista ilmapiiriä vieroksunut Haavisto siirtyi tekemään vaihtoehtolehtiä ja kehittämään nousevaa ympäristöliikettä.
- Minusta tuli pienyrittäjä, Haavisto summasi Ylelle.
Sekä demarien vasen että oikea laita päättivät kertoa presidenttisuosikkinsa.
Haavisto vaaleanvihreänä on lähempänä vasemmistoa kuin patamusta porvariehdokas.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145309_pd.shtml
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012013015145214_pd.shtml
Sanoohan sen järkikin: 2=1.
”Herraonni”-käsitteen käyttäminen edustaa jonkinlaista kohtalonuskoa siihen, että suomalaiset valitsevat itselleen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat johtajat. Nyt pitäisi vain valinnan pohjaksi arvioida se tilanne, joka kuuden vuoden ajan vallitsee. Vetää sanattomaksi.
Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä vallitsee mielestäni jonkinlainen tasoero. Se ei tällä kertaa ole laadullista paremmuutta tai huonommuutta, vaan liittyy työskentelytapoihin ja näkökulmiin. Niinistö on helppo kuvitella valtiovieraaksi kristallien alle ja kunniakomppaniaa tervehtimään, ja Haavisto puolestaan aistimaan ja tulkitsemaan ns. heikkoja signaaleja yhteiskuntien pohjavirroista ja kokonaisista kehityssuunnista.
Onko Suomessa johtajia, siis arvovaltaisia poliittisia johtajia? Joskus tuntuu, että Suomessa vietetään ikuista väärän kuninkaan päivää, kun poliitikot esiintyvät yhtä usein niin politiikan- kuin viihdeuutisissakin. Ilmeisesti Paavo Väyrynen olisi ainoa, jonka äänestäjäkunta kuuntelisi äänestyssuositusta ja tämäkin sen takia, että Väyrynen alkaa olla omiensa joukossa kulttihahmo.
Puoluejohtajien sana varmaan painaisi, tai ainakin saisi huomiota, jos johtaja äänestäisi vastoin odotuksia. Esimerkiksi jos Räsänen äänestäisikin Haavistoa, moni kristillisdemokraatti voisi ihmetellä, että missä mennään.
HS:n gallupin luvut ovat tylyt tai yllättävät riippuen näkökulmasta. Elokuussa Haaviston kannatus oli viiden prosentin luokkaa. Nyt hän olisi saamassa ainakin miljoona ääntä. Mitä tehdä vaalin kakkoskierroksen hävinneellä ehdokkaalla, jolla on takanaan miljoonan kansalaisen kannatus. Mikä tehtävä täyttäisi kannatuksen mitat?
Ainakin osin on tulossa vastajytkyn vastajytky. Alkuperäisen jytkyn tekijät eivät halua antaa punavihreille joukoille toisen vastajytkyn glooriaa, vaikka voivatkin pitää Haavistoa fiksuna tyyppinä. He äänestävät Niinistöä ihan vaan sen takia, etteivät samaista itseään kiihkeästi Haavistoa somettavaan joukkoon. Sama toimii toki myös toisin päin. Pienituloinen eläkeläinen voi jättää äänestämättä Niinistöä vaikka arvomaailmat kohtaisivatkin. Perusteluna: ”kun en minä ole niitä rikkaita”.
Niitä, jotka haluavat samaistua Niinistön keskiluokkaiseen kannattajajoukkoon on kuitenkin tuplamäärä verrattuna niihin, jotka kokevat Haaviston liberaalit taiteilijajoukot omikseen. Näin vaikuttaisi olevan ainakin galluppien perusteella.
Jännitti reppana. Haavisto ei ollut oikein tottunut tenttiin, huuli väpätti kun Kirsi Skön kysyi pari tiukkaa Sudan-aiheista kysymystä.
Alle kouluikäinen lapsikin mistä tahansa ympäri maailman pystyy heti pelkän valokuvan perusteella sanomaan kumpi ehdokkaista edustaa pehmeitä idealistisia arvoja ja kumpi ajaa kovaa hyöty- ja reaalipolitikointia.
Olen tuumannut, että henkilökohtaisella tasolla parhaiten tulee toimeen sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat älykkäitä, huumorintajuisia ja rauhallisia. Yksittäin tai kaksittain nuo ominaisuudet eivät riitä, mutta kun ihannetapauksessa omaa kaikki kolme, niin sellaisen ihmisen kanssa asiat hoituvat aina. Olipa kyse kapakkareissusta, parisuhteesta, liikenneonnettomuudesta tai mistä tilanteesta tahansa. Sama pätee mielestäni myös poliitikkoihin.
Mielestäni ilta ei tuonut mitään uutta tai erikoista esille. Kumpikaan ei loistanut, mutta väittäisin, että Niinistö vei ensimmäisen mittelön. Haaviston ongelmana on se, että hänen olisi haastajana hyökättävä ja haastettava Niiinistö. Se ei vain ole hänen luonteessa. Kun hän sitten haastamista hieman yrittää ja Niinistö antaa takaisin, niin Haavisto diplomaattina alkaa jo saman tien myötäilemään. Toinen Haaviston ongelma on se, että vaikka hän onnistuisi jatkossa olemaan hyökkäävämpi, niin Niinistön perusominaisuus on ollut vuosien varrella nähdyissä keskusteluissa se, että hän vain lämpenee lisää tiukoissa paikossa ja on entistä parempi.
Totuushan on se, että molemmat herrat ovat pyöristäneet aikaisempia mielipiteit’ ja tarjoavat nyt omina kantoinaan suomalaisten enemmistön oletettuja kantoja. Näin se aina suorissa presidentinvaaleissa ennenkin on mennyt, ja menee nytkin. Siihen on hyvä syynsä: jotta saisi enemmistön taakseen, on pakko myötäillä sitä. Ei Suomessa ole (enää) ensimmäistäkään poliitikkoa ( eikä kyllä muitakaan auktoriteetteja, ei talouselämässä, mediasta nyt puhumattakaan), joka voisi kuvitella käännyttävänsä kansalaisten enemmistön mielipiteittensä taakse.
Ensimmäinen viikko ei ole tuottanut juuri mitään olennaista uutta ehdokkaista, kampanjoista eikä gallupeista, mutta riippuu ilmeisesti hieman siitä, mitä medioita seuraa, missä porukoissa liikkuu ja millaisia vahvistuksia tai vasta-argumentteja hakee omille kannoilleen.
Kaksi fiksua ehdokasta, joista Niinistö on ollut pitkään ja monen odottama voittajasuosikki. Haavisto sensijaan on tullut komeettana toiselle kierrokselle ja mielestäni hän on ennen kaikkea poliittisen kulttuurin muutoksen airut. Yllätys on monille ollut se, miten paljon suomalaisissa löytyy vastaanottavuutta Haaviston edustamille arvoille ja työskentelytyylille.
Satuin kuulemaan menneellä viikolla Helsingissä kaksi kansalaiskeskustelua: 60-70 vuotiaat rouvat bussissa ja keski-ikäiset duunarimiehet lounasravintolassa. Rouvat kehuivat molempia ehdokkaita, mutta äänestävät Niinistöä vaimon vuoksi. Rakennusmiehet voimakkain sanakääntein vastustivat Haavistoa, syytä en tässä mainitse.
Jep, komppaan täysin analyysiasi. Molemmat vetivät hyvin, mutta Haavisto nyt vain on parempi puhuja. Huomaa hänen kokemuksensa neuvottelijana.
Pekka on ihana :))
Voihan sen presidentin tuollakin perusteella valita.
Tunnettu ja tutkittu tosiasiahan on se, että naiset hullaantuvat harmaahapsisiin miehiin.
Kyky neuvotella erilaisten ihmisten kanssa on siis mielestäsi huono presidentinvalintaperuste?
Mietin itse mielluummin ehdokkaiden historiaa ja sidosryhmiä.
Sitten kurkkaan pankkitiliäni, lasken optiot ja arvopaperit.
Mietin vielä hetken eettiselta ja moraaliselta kannalta onko oikein, että johtajien palkat nousi 2000-luvulla 70%, sijoittajat lihoi ja tehtaat siirtyy halvemman työvoiman toivossa kehitysmaihin...
Sitten onkin helppo tehdä valinta.
Se on kaksi.
Alussa näki, että Sauli Niinistö oli todella jännittynyt ja hermostunut. Varsinkin siinä kohdassa, jossa käsiteltiin vaalirahoitusta, Niinistöllä taisi keittää. Ja se näkyi ontuvissa vastauksissa.
Pekka Haavisto aloitti hyvin taitavasti ja viileästi argumentoiden. Vaalirahakeskustelusta hän selvisi hyvin ja onnistui horjuttamaan Niinistöä.
Yhteinen vetoomus sen puolesta että ehdokkaiden puolisoille annettaisiin ihmisarvo vaalikeskustelussa, oli hyvin vakava. Tarkat puheenvuorot voi lukea www.hs.fi:n uutisesta.
Perusteltua aihetta vetoomukseen antaa netissä vellova keskustelu, joka on saanut päivä päivältä hullumpia ja sairaampia muotoja. Tässä keskustelussa näyttää yhdistyvän kaksi vaarallista asiaa: presidentinvaalien toisen kierroksen aiheuttamat ylikierrokset ynnä se, että monta kertaa ihan viisaatkin menettävät harkintakykynsä, kun he pääsevät purkamaan mieltään nimimerkin suojassa netissä.
Me valitsemme presidenttiä, emme puolisoa. Hänet tuleva presidenttimme on itse valinnut. Presidentin valintaan meidän on tyytyminen.
”Kenen kanssa sitä elämänsä viettää, on kunkin oma asia”, kirjoitti Paul Tiensuu äsken kommenttipalstalla.
Skön onnistui horjuttamaan Haaviston itsevarmuutta, kun upottiin Haaviston sovittelijanuran yksityiskohtiin ja niihin takaiskuihin, joita näihin projekteihin välttämättä kuuluu. Haavisto on tosin onnistunut kirjoittamaan menestystarinan.
Haavisto hillitsi kielensä hyvin, mutta puheen sävy ja olemus muutenkin kieli hermostumisesta. Loppupuheenvuoroon hän kuitenkin kokosi itsensä ja muisti puhutella viisaasti maaseudun äänestäjiä ( ”Koko Suomen edustaja, Koko Suomi on pidettävä asuttuna.”)
Afganistan-keskustelussa jäi korvaan se, miten molemmat kiirehtivät kehumaan edellistä puolustusministeriä Jyri Häkämiestä. Haavisto ennätti ensin kehumaan- ja Niinistö tietenkin perässä. Jos Häkämies katsoi keskustelua, hän oli varmasti tyytyväinen.
Iranin pakotekeskustelussa ehdokkaat olivat samaa mieltä itse asiasta eli siitä, että Irania on painostettava, mutta Haavisto ei ollut valmis antamaan Yhdysvalloille keskeistä roolia, johon Niinistö oli valmis.
Näissä keskusteluissa asetelma aina sama: Haavisto on haastaja, hänen pitäisi pystyä voittamaan, vieläpä selvästi. Tasapeli tai lievä voitto ei riitä. Niinistöllä on ainakin vielä kannatusetumatkaa, joten hänelle riittää tasapeli, eikä lievä tappiokaan ole katastrofi.
Tasaista oli.
Presidentti Halonen toivoi pari viikkoa sitten, että presidenttiehdokkaat esiintyisivät mahdollisimman rehellisesti. Halonen peräsi ehdokkailta kansalaisten kuluttajansuojan kunnioittamista. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus valita aito tuote. Nyt olisi perinteisellä medialla paikka näyttää ammattitaitonsa ja huolehtia äänestäjien kuluttajansuojasta.
Haaviston ja Tarja Halosen arvoista on vaikea löytää olennaista eroa. Molemmat ovat samanlaisia uuden, tasa-arvoisemman, suvaitsevaisemman, oikeudenmukaisemman ja ekologisesti kestävämmän yhteiskunnan ja maailman rakentajia. Vasemmistolaisten äänestäjien on erittäin helppo asettua Haaviston tueksi toisella kierroksella. Haavisto saanee paljon tukijoita myös Rkp:stä ja keskustan liberaalisiivestä.
Näinhän siinä kävi.
kyllä havisto meni niukasti johtoon eilisen tv-väittelyn perusteella ja tiukka kisa siitä tulee, mutta tämä sukupuoli suuntaus tulee ratkaisemaan kisan sen tietää kumpikin ehdokas, mutta mielestäni ihmisten ajatella ensinäkin asiat ja lopulla ei niin merkitystä nyky suomessa.
no ei kyllä vienyt.... Haaviston oli
söpsöttää jotain ns. viisaana
juu mutta mies on aina mies..
Näissä monissa kommenteissa, joissa otetaan kantaa sihen, kumpi ehdokkaista voitti väittelyn, puhutaan aivan kuin totuutena se oma kantansa. Kyllä se vähän on niin, minkälaisten suodattimien läpi niitä väittelyitä kuuntelee ja millä asenteella.
On toki osassa mietitty aivan realistisestikkin väittelyn tulosta.
Eilen olivat ehdokkaat sdp:n tentissä, missä Sauli pärjäsi hyvin. Siitä huolimatta eivät demarit uskaltaneet asettua Niinistön taakse, vaan ovat nyt kusi sukassa kun puolueen loppu häämöttää, joten eivät halua suututtaa ketään, eli vihreitä ja muita Haaviston kannattajia, ja ovat nyt olevinaan neutraaleja.
Jos tarkkailee keskustelujen tulosta aivan asia pohjalta, niin kyllä Niinistön puheet ja kannanotot vievät voiton, vaikka Haavistollakin toki joitakin hyviä mietteitä.
Joten, koittakaapa seuraavan kerran seurata niitä keskusteluja ilman niitä kiihkomielisiä kantoja, joita Haaviston kannattajilla jostain kumman syystä on, niin tulette huomaamaan että Niinistö vie väittelyissä ja vaaleissa voiton. Voittajaa on aina kiva äänestää.
Fakta nyt vaan on yksinkertaisesti se, että eilen liikuttiin maaperällä, jossa Niinistön tietämys ei ole vahvoilla.
Niinistö on kokenut poliitikko Suomessa, hän tietää myös EU- ja talousasiat.
Valitettavasti EU:n talousasiat eivät kuulu presidentin toimialaan.
Eilisestä tentistä: Haavisto oli asiaosaamisessa edellä, Niinistö peesasi.
Mutta Haaviston esiintyminen ei ollut parasta mahdollista. Luulen, että molempia ehdokkaita jännittu uusi, ensimmäinen kaksintaistelutilanne. Niinistöllä on kuitenkin tällaisesta jo kokemusta ennestään, Haavisto on uusi tulokas presidenttimarkkinoilla.
En katso asiaa minkään suodattimien läpi. Molemmat suoriutuivat tentistä hyvin, mutta ilmiselvästi Haavistolla oli enemmän tietoa ulkopoliittisista asioista. Miltä osin Niinistön kannanotot vievät mielestäsi voiton?
Katsokaa tentin arvoselu netistä hyvät ihmiset :
Niinistö voitti : 9.5 , Haavisto 7.3
Näillä mennään !
Olen ylpeä molemmista keskustelijoista, jotka käyttäytyivät presidentillisen rauhallisesti ja asiallisesti. Ainesta molemmissa!
Niinistön huomasin joutuvan hieman alakynteen puolustuspolitiikasta puhuttaessa. Hän puhui kerran toisensa perään yhteiseurooppalaisesta puolustuksesta tietäen hyvin ettei EU:lla ole kynsiä eikä hampaita, vaan NATO siitä puolesta vastaa. Tätä kirjainyhdistelmää hän ei suostunut huulilleen tuomaan.