1970-luvun alun jälkeen ei Suomessa ole juurikaan hiihdetty puusuksilla. Juha Miedon dramaattinen häviö puusuksilla Falunin MM-kisoissa 1974 Thomas Magnussonin lasikuitusuksille 30 km.:n hiihdossa mullisti Suomen suksiteollisuuden täysin. Sen jälkeen koko kansakunta siirtyi lasikuitusuksiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Mieto
Kymmenen vuotta sitten wanhan ajan puusuksia valmisti Suomessa enää ainoastaan yksi vanha mies pienessä pajassaan. Hänen nimensä oli Erkki Ylönen. Ylönen sai kuitenkin ennen kuolemaansa kaksi kisälliä, jotka jatkoivat hänen perinnettään. Toisen nimi on Hannu Laitala, ja toisen nimi Esko Vilminko. Nyt he ovat kilpailijoita puusuksialalla.
Laitala jatkaa Ylösen firman historiallista, yli 80 vuotiasta, perinnettä käsintehtyjen puusuksien valmistajana, ja Vilminko on perustanut oman yrityksensä, joka jatkaa samaa perinnettä.
http://www.suksitehdasylonen.fi/Perinteet.html
Vilminkon tarina on tässä:
http://www.kaleva.fi/uutiset/ohravaaran-puukkoseppa-ryhtyi-metsasuksentekijaksi/518451
Kummankin käsityöläisen valmistamat perinteiset puusukset ovat kalliita, mutta myös äärimmäisen laadukkaita. Yksityiskohtaisen tarkka ja monivaiheinen käsityö maksaa aina.
Miksi sitten perinteiset tervatut puusukset ovat parempia kuin huippumodernit lasikuitusukset? No, lasikuitu voittaa kyllä kirkkaasti hiihtokilpailuissa, mutta silloin, kun on kyse harrastajahiihtäjistä, riekonmetsästäjistä ja eräretkeilijöistä, joilla ei ole kiire mihinkään, puusukset ovat ylivoimaiset.
Puusuksien ällistyttävin ominaisuus on se, että niiden tervattu pohja on samaan aikaan sekä luistava että pitävä. Se pohja ei siis tarvitse minkäänlaisia suksivoiteita! Lasikuituiset valmistetaan yleensä vain valmiita latuja varten, siis lyhyiksi ja kapeiksi, kun taas puusukset valmistetaan pitkiksi ja leveiksi, joten niillä voi isokin mies mennä pehmeään puuterilumeen tekemään uutta latua ilman, että sukset vajoavat lumeen.
Nykyisin eräs suomalainen suuri suksifirma on kehittänyt nanoteknologiaan perustuvan pohjapinnoitteen, joka sekä luistaa että pitää - se firma on siis päätynyt pitkän huipputeknologisen tutkimuksen avulla samaan lopputulokseen, jonka metsäsuomalaiset hiihtäjät tiesivät jo satoja vuosia sitten.
Tällaisia kehitysaskeleita syntyy, kun luonnonmukainen puusuksi terva -yhdistelmä on hylätty ja sama laadukas yhdistelmä pitää sitten saada keinotekoisesti aikaiseksi uudestaan lasikuidulla ja nanoteknologialla.
Puusuksien raaka-aineen valinta ja käsittely ovat äärimmäisen tarkkaa työtä. Sekä Laitala että Vilminko ovat saaneet oppinsa parhaalta mahdolliselta puusuksien asiantuntijalta, alansa mestarilta. Siksi kummankin tuottamat sukset myös ovat aivan loisteliaita käsityöläisyyden taidonnäytteitä, todennäköisesti alansa parhaita maailmassa.
Miehille, jotka haluavat olla uranuurtajia ( uran uurtajia) sanan varsinaisessa merkityksessä; jotka eivät siis tyydy hiihtämään koneellisesti tehdyillä laduilla, vaan jotka tekevät latunsa itse pehmeään umpihankeen, on olemassa vaihtoehto lasikuitusuksille. 2metriä 20 senttiä pitkä ja 8 senttiä leveä vaihtoehto:
http://www.suksitehdasylonen.fi/Metsasuksi.html
Tai jopa 3 metriä 10 senttiä pitkä vaihtoehto:
http://www.vilminkosukset.fi/5
Nämä ovat miesten vehkeitä, oikeita suksien aatelia. Pitkiä umpihankisuksia, miehille, jotka kulkevat omia polkujaan. Ei mitään trendipelleilyä. Vilminko muuten hankkii puusuksiensa raaka-aineen viitasaarelaiselta sahalta. Ilmeisesti siis Teuvo Hakkaraisen sahalta?
"Suksien raaka-aine tulee nykyisin sahatavaraa myyviltä yrityksiltä.
– Joensuusta ja Viitasaarelta ostan koivun raakalautana. Laudat kuivatan erillisessä kuivatussaunassa, Esko esittelee tuotantoprosessia."
http://www.vuokatinrinteet.fi/UserFilesV/File/vuokattinews2008-5.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Mieto
Kymmenen vuotta sitten wanhan ajan puusuksia valmisti Suomessa enää ainoastaan yksi vanha mies pienessä pajassaan. Hänen nimensä oli Erkki Ylönen. Ylönen sai kuitenkin ennen kuolemaansa kaksi kisälliä, jotka jatkoivat hänen perinnettään. Toisen nimi on Hannu Laitala, ja toisen nimi Esko Vilminko. Nyt he ovat kilpailijoita puusuksialalla.
Laitala jatkaa Ylösen firman historiallista, yli 80 vuotiasta, perinnettä käsintehtyjen puusuksien valmistajana, ja Vilminko on perustanut oman yrityksensä, joka jatkaa samaa perinnettä.
http://www.suksitehdasylonen.fi/Perinteet.html
Vilminkon tarina on tässä:
http://www.kaleva.fi/uutiset/ohravaaran-puukkoseppa-ryhtyi-metsasuksentekijaksi/518451
Kummankin käsityöläisen valmistamat perinteiset puusukset ovat kalliita, mutta myös äärimmäisen laadukkaita. Yksityiskohtaisen tarkka ja monivaiheinen käsityö maksaa aina.
Miksi sitten perinteiset tervatut puusukset ovat parempia kuin huippumodernit lasikuitusukset? No, lasikuitu voittaa kyllä kirkkaasti hiihtokilpailuissa, mutta silloin, kun on kyse harrastajahiihtäjistä, riekonmetsästäjistä ja eräretkeilijöistä, joilla ei ole kiire mihinkään, puusukset ovat ylivoimaiset.
Puusuksien ällistyttävin ominaisuus on se, että niiden tervattu pohja on samaan aikaan sekä luistava että pitävä. Se pohja ei siis tarvitse minkäänlaisia suksivoiteita! Lasikuituiset valmistetaan yleensä vain valmiita latuja varten, siis lyhyiksi ja kapeiksi, kun taas puusukset valmistetaan pitkiksi ja leveiksi, joten niillä voi isokin mies mennä pehmeään puuterilumeen tekemään uutta latua ilman, että sukset vajoavat lumeen.
Nykyisin eräs suomalainen suuri suksifirma on kehittänyt nanoteknologiaan perustuvan pohjapinnoitteen, joka sekä luistaa että pitää - se firma on siis päätynyt pitkän huipputeknologisen tutkimuksen avulla samaan lopputulokseen, jonka metsäsuomalaiset hiihtäjät tiesivät jo satoja vuosia sitten.
Tällaisia kehitysaskeleita syntyy, kun luonnonmukainen puusuksi terva -yhdistelmä on hylätty ja sama laadukas yhdistelmä pitää sitten saada keinotekoisesti aikaiseksi uudestaan lasikuidulla ja nanoteknologialla.
Puusuksien raaka-aineen valinta ja käsittely ovat äärimmäisen tarkkaa työtä. Sekä Laitala että Vilminko ovat saaneet oppinsa parhaalta mahdolliselta puusuksien asiantuntijalta, alansa mestarilta. Siksi kummankin tuottamat sukset myös ovat aivan loisteliaita käsityöläisyyden taidonnäytteitä, todennäköisesti alansa parhaita maailmassa.
Miehille, jotka haluavat olla uranuurtajia ( uran uurtajia) sanan varsinaisessa merkityksessä; jotka eivät siis tyydy hiihtämään koneellisesti tehdyillä laduilla, vaan jotka tekevät latunsa itse pehmeään umpihankeen, on olemassa vaihtoehto lasikuitusuksille. 2metriä 20 senttiä pitkä ja 8 senttiä leveä vaihtoehto:
http://www.suksitehdasylonen.fi/Metsasuksi.html
Tai jopa 3 metriä 10 senttiä pitkä vaihtoehto:
http://www.vilminkosukset.fi/5
Nämä ovat miesten vehkeitä, oikeita suksien aatelia. Pitkiä umpihankisuksia, miehille, jotka kulkevat omia polkujaan. Ei mitään trendipelleilyä. Vilminko muuten hankkii puusuksiensa raaka-aineen viitasaarelaiselta sahalta. Ilmeisesti siis Teuvo Hakkaraisen sahalta?
"Suksien raaka-aine tulee nykyisin sahatavaraa myyviltä yrityksiltä.
– Joensuusta ja Viitasaarelta ostan koivun raakalautana. Laudat kuivatan erillisessä kuivatussaunassa, Esko esittelee tuotantoprosessia."
http://www.vuokatinrinteet.fi/UserFilesV/File/vuokattinews2008-5.pdf
Vastaukset 12
Vanhimmat
on sentään aina puusuksi. Lasikuitu on lelupeli, katkeaa helposti ja vaatii monia voiteluja eri keleille. Ennen vahaan tehtiin Lampisia ja Järvisiä, jotka piti vaan tervata. Ei muuta.
Kyllä vain. Tervattu pohja ei voiteita kaipaa. Sillä mennään yhtä hyvin tasamaalla, ylämäessä kuin alamäessäkin. Suomessa on kaksi puusuksia valmistavaa nyrkkipajaa, ja muistaakseni Ruotsissa yksi, mutta paljon muita ei sitten enää vissiin olekaan.
Lainaus netistä:
Pääsin pari viikkoa takaperin kokeilemaan ensimmäistä kertaa puisia eräsuksia. Kyseessä oli uudet Ylösen veistämät sukset, suksissa tervattu pohja. Keli oli viitisen astetta pakkasta ja lunta tietenkin reilusti. Laitoin vaaimolle perinteiset Järvisen pitopohjalliset vanhat eräsukseni jotta pääsen vaihtamaan sukset jos en ole tyytyväinen.
Kokemus oli kerrassaan hämmentävä! Ensinnäkin tervatulla pohjalla oli uskomattoman hyvä luisto ja pito. Lähinnä tuli mieleen joskus ammattimiehellä voitelemat latusukseni.
Toiseksi kun olin Järvisillä avannut latua ja sitten hyppäsin sivuun ja vaihdoin nämä Ylösen sukset tilalle tuli jälleen valtava hämmennys. Ei jum*lauta miten helpottui ladun avaaminen! Pysähdyin hieman miettimään asiaa ja totesin Ylösen suksen olevan kärjestä huomattavan leveä verrattuna Järvisiin. Tämä ainakin toistasataa kiloisella hiihtäjällä helpotti huomattavasti suksen nousua ja samalla poistui aina vaivannut ikävä pituussuuntainen suksen kiertyminen joka myös vakautti hiihtoa.
Lopputuloksena oli että en kerta kaikkiaan enään suostunut käyttämään kuin näitä puusuksia ja eukko sai tulla loppumatkan Järvisillä. Tosin nyt eukkokin hiihtää enään puusuksella...
Linkki tekstiin unohtui, mutta tässä se nyt on:
http://www.eralehti.fi/keskustelu/t9276
Varmaan ainoa fiksu teko minkä Hakkarainen on ikinä saanut aikaiseksi eli on tuottanut raaka-ainetta puusuksiin...
Perässähiihtäjä Hakkarainen on presidentintekijä. Näistä suksista voi tulla valtiovierailujen luksuslahja jos loikkari-Hakkaraisella on onni matkassa.
???
presidentti pitää tehdä.
Kyä kusilaitusuksi - lasikuitusuksi aina puusuksen voittaa!!!
että koska entisajan Järvisen ja Lampisen hikilaudat tulisi kauppoihin uudestaan takaisin, mutta kaiketi on niin että hiihtotaito hiipuu kansalta, kun lasikuituja ei voi oikeastaan muuta kuin kantaa olalla lähimmälle "luistinradalle"
Tiehöylämies.
Kaiva sukset kaapista - viikonlopuksi lauhtuu
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/art-1288521385064.html
Juu-u. Kyllä nämä oman ladun hiihtäjät ovat hiihtäjiä. Ei sellainen ole hiihtäjä, jolle latu pitää tehdä puolen miljoonan latukoneella!!
Eihän suksen tarkoitus ole sellainen. Ei poijjaat. Suksi on maastokulkuväline. Mitä maastoa se on sellainen latukoneella vedetty baana? Ei se mitään maastoa ole.
http://www.kivijarvi.fi/index.php/sivistystoimi/kulttuuri/toimijoita/kadentaitajia
Täällä historian havinaa .
Oli ilo tuntea enoni Niilo Hakkarainen :)