Voi helevetti. Juttu on siis tämä:
Tutustuin viime vuoden alkupuolella meksikolaiseen koulussamme olleeseen vaihto-opiskelijapoikaan/mieheen ja ystävystyimme heti (olen ammattikorkeassa). Satuinpa sitte myös ihastumaan tähän tummaan, ei niin hyvännäköiseen mutta niiiiiiin mukavaan, hauskaan ja omalla tavallaan suloiseen supliikkimieheen. Tunne ei kylläkään uskoakseni ollut molemminpuolinen, mutta vietimme paljon aikaa keskenämme. En halunnut kertoa hänelle tunteistani, koska tiesin mikä soppa siitä syntyis kun hänen kuitenkin pitäisi lähteä takaisin Meksikoon.
No, lähdön hetki tuli ja se oli mulle kova paikka. Itkin muutaman päivän solkenaan, mutta ajattelin sitten että kyllä aika haavat parantaa. Toisin kävi. Nyt hänen paluustaan on kulunut jo noin 8 kk, enkä vieläkään voi lakata ajattelemasta häntä. Puhumme myös usein netissä, joskus jopa soittelemme puhelimella toisillemme vaikka se onkin v*tun kallista... Baarissa ollessakin yleensä vaan mietin että voi kumpa hänkin olis täällä, ja jos itse päädyn säätämään jotain jonkun miehen kanssa, niin saatan hetkeks unohtaa tän meksikolaisen, mutta aamulla hän on aina taas mielessäni kenties entistäkin vahvempana. Ei mene hetkeäkään etten häntä ajattelis...
Tiedän että tilanne on käytännössä erittäin kauhea. Haluaisin nyt neuvoja, miten päästä yli :( muuta kun ei nyt varmaan kannata tehdä näin mahdottomassa tilanteessa.
Tutustuin viime vuoden alkupuolella meksikolaiseen koulussamme olleeseen vaihto-opiskelijapoikaan/mieheen ja ystävystyimme heti (olen ammattikorkeassa). Satuinpa sitte myös ihastumaan tähän tummaan, ei niin hyvännäköiseen mutta niiiiiiin mukavaan, hauskaan ja omalla tavallaan suloiseen supliikkimieheen. Tunne ei kylläkään uskoakseni ollut molemminpuolinen, mutta vietimme paljon aikaa keskenämme. En halunnut kertoa hänelle tunteistani, koska tiesin mikä soppa siitä syntyis kun hänen kuitenkin pitäisi lähteä takaisin Meksikoon.
No, lähdön hetki tuli ja se oli mulle kova paikka. Itkin muutaman päivän solkenaan, mutta ajattelin sitten että kyllä aika haavat parantaa. Toisin kävi. Nyt hänen paluustaan on kulunut jo noin 8 kk, enkä vieläkään voi lakata ajattelemasta häntä. Puhumme myös usein netissä, joskus jopa soittelemme puhelimella toisillemme vaikka se onkin v*tun kallista... Baarissa ollessakin yleensä vaan mietin että voi kumpa hänkin olis täällä, ja jos itse päädyn säätämään jotain jonkun miehen kanssa, niin saatan hetkeks unohtaa tän meksikolaisen, mutta aamulla hän on aina taas mielessäni kenties entistäkin vahvempana. Ei mene hetkeäkään etten häntä ajattelis...
Tiedän että tilanne on käytännössä erittäin kauhea. Haluaisin nyt neuvoja, miten päästä yli :( muuta kun ei nyt varmaan kannata tehdä näin mahdottomassa tilanteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huhuu...