Minusta Haaviston seksuaalinen erilaisuus ei saa olla tärkein valintakriteeri. Nyt se näyttää sitä olevan, varsinkin punavihreiden naisten keskuudessa. Netti on täynnä juttuja, missä tasa-arvo on nyt yhtäkkiä pääasia ja Haavisto söpön puolisonsa kanssa ihana esikuva meille kaikille ja maailmalle. Minusta tämä on aivan turhaa, sillä Suomessa tasa-arvo on oikein hyvällä tolalla ja talous (mm. syrjäytyneisyys sen yhtenä muotona) on suurempi ongelma. Taloudellisesti ajatellen presidentin viran suurin hyöty on nyt ja erityisesti lähivuosina vienninedistäminen ovia avaamalla tarpeen vaatiessa kaikkialla. 77 maata ei muuten sitten suhtaudu homouteen hyvin eli lähtökohta olisi jo kovin hankala Pekalle toimia globaalina vientimiehenä. Eikä edes osaisi, koska
mitään kaupallista osaamista ei Haavistolla ole. Lisäksi hänen ulkomaan kokemuksensa ei muutenkaan tule predentille kovin tarpeellisilla alueilta (Suomen pressa ei juokse kehitysmaissa selvittämässä heimosotia), joten Pekka sopisikin hyvin vaikkapa Martti Ahtisaaren tiimiin asiantuntijaksi konfliktien selvittämisessä. Tällainen toiminta olisi jopa vaarallista presidentiltä ja Pekalla on kuulemma taipumusta yli-innokkuuteen. Tasa-arvo on tärkeää, mutta ei niin huonoa maassamme, että siksi "erilaisuuden esikuva" olisi juuri nyt jonkinlainen pääargumentti. Sauli suhtautuu tasa-arvon edistämiseen myös kannustavasti, mutta osaa EU:n suuntaan vaadittavan juridiikan ja talousasiat (voi tukea hallitusta), ymmärtää viennin tärkeyden ja sopii myös erinomaisesti puolustusvoimien ylipäälliköksi. Tämä olisi hyvä meidän kaikkien ymmärtää, myös erilaisuutta huvin vuoksi etsivien nuorten ja jollain "emon" tunteilla ajattelevien naisten. Myös duunarin elämää tukee parhaiten jämäkkä johtaja oikein vahvuuksin!
mitään kaupallista osaamista ei Haavistolla ole. Lisäksi hänen ulkomaan kokemuksensa ei muutenkaan tule predentille kovin tarpeellisilla alueilta (Suomen pressa ei juokse kehitysmaissa selvittämässä heimosotia), joten Pekka sopisikin hyvin vaikkapa Martti Ahtisaaren tiimiin asiantuntijaksi konfliktien selvittämisessä. Tällainen toiminta olisi jopa vaarallista presidentiltä ja Pekalla on kuulemma taipumusta yli-innokkuuteen. Tasa-arvo on tärkeää, mutta ei niin huonoa maassamme, että siksi "erilaisuuden esikuva" olisi juuri nyt jonkinlainen pääargumentti. Sauli suhtautuu tasa-arvon edistämiseen myös kannustavasti, mutta osaa EU:n suuntaan vaadittavan juridiikan ja talousasiat (voi tukea hallitusta), ymmärtää viennin tärkeyden ja sopii myös erinomaisesti puolustusvoimien ylipäälliköksi. Tämä olisi hyvä meidän kaikkien ymmärtää, myös erilaisuutta huvin vuoksi etsivien nuorten ja jollain "emon" tunteilla ajattelevien naisten. Myös duunarin elämää tukee parhaiten jämäkkä johtaja oikein vahvuuksin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiva kerrankin luke järkevästi perusteltua asiaa Niinistön kannattajalta. Minä kuitenkin valitsen Pekan, mutta en todellakaan sen takia että hän kuuluisi johonkin vähemmistöön. Minäkin toivoisin että voitaisiin jo unohtaa noi jutut, ja keskittyä olennaiseen: pätevyyteen ja arvoihin. Niistä saa hyvän kuvan kun vaikkapaa testaa vaalikoneita ja lukee ehdokkaiden perustelut vastauksiinsa, tai katsoo reiluja vaaliväittelyitä, jossa kummatkin pääsevät ääneen ja omin sanoin. Sensaatiohakuiset iltapäivälehdet taas kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa.
Mitä pätevyyteen tulee, uskon että kummaltakin löytyy laajasti kokemusta, hieman eri suunnilta, mutta kuitenkin sellaista josta on varmasti hyötyä presidentin virassa. Kummatkin ovat siis päteviä. Minun kohdalla ne ratkaisevat erot ovat siis arvoissa. Siinä kallistun vahvasti Haaviston kannalle. Haavisto edustaa inhimillisiä arvoja, kun taas Niinistössä puhuu rahan valta. Niinistö ajaa rikkaitten etuja, kun Haavisto puhuu sosiaalisen tasa-arvon puolesta, ja tuloeroja (ja siitä johtuvaa syrjäytymistä) vastaan.