Minä olen ateisti ja siviilipalveluksen suorittanut suomaleinen 34-vuotias mies.
Nyt vaalien ja Haaviston henkilökohtaisen historian innostamina olen havainnut kuinka jotkut ihmiset puhuvat suorastaan järkyttävän loukkaavasti sellaista ihmisistä jotka ovat joko siviilipalveluksen suorittaneet tai ovat totaalikieltäytyjiä.
On ollut kommentteja miinantallojista, vellihousuista, maanpettureista, mammanpojista ja homoista, kun on sivareita kuvailtu.
Minä olisin voinut suorittaa armeijan kuudessa kuukaudessa, mutta valitisin kuitenkin 13kk kestävän siviilipalveluksen.
Suoritin sen työskentelemällä mielisairaalssa, viettäen puolet päivistäni osallistuen potilaiden terapiaan, yrittäen parhaani mukaan auttaa heidän tilannettaan ja toipumistaan.
Monesti olen kuullut kuinka on sanottu kuinka armeija tekee pojista miehiä, mutta mitä te luulette, voisiko mieleltään järkkyneitten ihmisten kanssa työskentely ja heidän auttamisensa mitenkään mahdollisesti tehdä sitä samaa?
Siis, jos joku todellakin allekirjoittaa tuon asian että metsässä juokseminen aseitten kanssa, leikkisodat ja toisten totteleminen ilman käskyjen kyseenalaistamista todellakin takoittaisi sitä että sen koulutuksen läpåikäynyt ja opit sisäistänyt henkilö olisi jotenkin aikuisempi kuin se joka ei olisi sitä kokenut.
Minä en halunnut mennä armeijaan siksi että minä en halua elämäni aikana tappaa ketään, enkä osallistua koulutukseen jonka tarkoituksena on opettaa tähän tähtääviä taitoja.
Toisekseen, kuinka tasan menee asiat, kun armeijan kävijät eivät päämääräisesti ole missään tekemisisää koulutuksensa opetusten lopputuloksien kanssa, mutta minä siviilipalveluksessa olin useita keroja siirtämässä osastolla kuolleita potilaita kylmätiloihin?
Ja ihan lopuksi, henkilökohtainen huomio. En tarkoita tätä miksikään yleistykseksi, vaan tämä pohjautuu pelkästään omiin henkilökohtaisiin havaintoihini.
Ne ihmiset jotka ovat eniten MINUN siviilipalvelustani kritisoineet, ovat omien puheidensa pohjalta oleet kaikista tuntemistani ihmisistä niitä jotka eniten jumalaan ja raamattuun uskoivat.
Ota siitä sitten selvää....
Nyt vaalien ja Haaviston henkilökohtaisen historian innostamina olen havainnut kuinka jotkut ihmiset puhuvat suorastaan järkyttävän loukkaavasti sellaista ihmisistä jotka ovat joko siviilipalveluksen suorittaneet tai ovat totaalikieltäytyjiä.
On ollut kommentteja miinantallojista, vellihousuista, maanpettureista, mammanpojista ja homoista, kun on sivareita kuvailtu.
Minä olisin voinut suorittaa armeijan kuudessa kuukaudessa, mutta valitisin kuitenkin 13kk kestävän siviilipalveluksen.
Suoritin sen työskentelemällä mielisairaalssa, viettäen puolet päivistäni osallistuen potilaiden terapiaan, yrittäen parhaani mukaan auttaa heidän tilannettaan ja toipumistaan.
Monesti olen kuullut kuinka on sanottu kuinka armeija tekee pojista miehiä, mutta mitä te luulette, voisiko mieleltään järkkyneitten ihmisten kanssa työskentely ja heidän auttamisensa mitenkään mahdollisesti tehdä sitä samaa?
Siis, jos joku todellakin allekirjoittaa tuon asian että metsässä juokseminen aseitten kanssa, leikkisodat ja toisten totteleminen ilman käskyjen kyseenalaistamista todellakin takoittaisi sitä että sen koulutuksen läpåikäynyt ja opit sisäistänyt henkilö olisi jotenkin aikuisempi kuin se joka ei olisi sitä kokenut.
Minä en halunnut mennä armeijaan siksi että minä en halua elämäni aikana tappaa ketään, enkä osallistua koulutukseen jonka tarkoituksena on opettaa tähän tähtääviä taitoja.
Toisekseen, kuinka tasan menee asiat, kun armeijan kävijät eivät päämääräisesti ole missään tekemisisää koulutuksensa opetusten lopputuloksien kanssa, mutta minä siviilipalveluksessa olin useita keroja siirtämässä osastolla kuolleita potilaita kylmätiloihin?
Ja ihan lopuksi, henkilökohtainen huomio. En tarkoita tätä miksikään yleistykseksi, vaan tämä pohjautuu pelkästään omiin henkilökohtaisiin havaintoihini.
Ne ihmiset jotka ovat eniten MINUN siviilipalvelustani kritisoineet, ovat omien puheidensa pohjalta oleet kaikista tuntemistani ihmisistä niitä jotka eniten jumalaan ja raamattuun uskoivat.
Ota siitä sitten selvää....
Vastaukset 5
Vanhimmat
armeija opettaa kuria. leikkisodatkin ovat parempia kuin nysväily. Meitä on 7 miljardia, siinä on jo miljardi liikaa, ei kiinnosta mielenterveyspotilaiden kunto. en kuitenkaan ihannoi väkivaltaa tai sotia kannatan eutanasiaa. olen avoimesti fasisti, ateisti. koko sukuni on aina järkkymättä käynyt armeijan, niin käyn minäkin. pidä hauskaa sivarielämää
Olet eksynyt väärälle palstalle. Tämän palstan tarkoitus on haukkua uskovia hulluiksi luusereiksi.
Armeija operttaa sosiaalisuutta ja on monille ensimmäinen yhteys havaintoon, että kehäkolmosen ulkopuolellakinn on elämää ja oikeita ihmisiä.
Ainakin minun nuoruudessani hELSINGISSÄ koko ikänsä asuneet pojat ensimmäisen kerran pääsivät kävelemään luonnossa.
Ja monet näkivät ensimmäisen kerran maalaisia.
Oli siinä ihmettelemistä kerrakseen cityrahvaan jälkeläisille.
Itse olen 34 vuotias ateisti ja olin aikanani 11 kuukautta armeijassa. Olin innokas mortti, sain jokaisesta ampumatestistä vähintään hyvän tuloksen, hyppyytin alokkaita minkä ehdin, olin loppuvaiheessa auk:n apukouluttajana ja olen nykyään reservin kersantti.
Jälkikäteen ajatellen kyseessä oli ylivoimaisesti elämäni turhin vuosi. Osasin kyllä jo armeijaan mennessä pedata sängyn, viikata vaatteita, pitää huolta omista tavaroistani jne. Mutta ennen armeijaa en osannut lusmuilla lähimainkaan yhtä tehokkaasti, eikä opiskeluaika olisi venynyt niin pitkäksi kuin venyi. Onneksi työelämässä, aikuisten ihmisten kanssa toimimimen, johtaminen ei ole huutamista ja mitättömistä asioista äksyilyä. Ehkä sitten olen kasvanut sellaisesta pelleilystä ulos... pasifisti minusta on ainakin vanhemmiten tullut.
Minäkin olen käynyt sivarin, 16 kk, mutta en ole ollenkaan järkyttynyt siitä miten sivareista puhutaan.
Mitä muuta voisi odottakaan tällaisessa maassa jossa jääkiekko-ottelu = isänmaallista sodankäyntiä, "esi-isien usko" = lähi-idästä lainattu mysteerioppi, isänmaallisuus = pulipäitten muukalaisviha...