Nuoret äidit / nuoret suunnittelijat!

Olen äiti 4,5kk neidolle ja ikää on juuri tuo 22v. (mies saman ikäinen). Kaikki ovat olleet todella onnellisia pienestä neitokaisesta ehkä eniten oma äiti :)
Olen avoliitossa jo toistavuotta lapsen isän kanssa.
Arki on sujunut todella hyvin, neiti on niin aurinkoinen ja helppo lapsi jos vertaa esim. isosiskoni pultoista kuukautiseen poikaan. Käymme vaunulenkillä joka päivä (paitsi nyt kun on ollut kovat pakkaset) ja juuri ollaan aloitettu soseiden maisteleminen, jos tarvitsen apua saan sitä myös koska meillä on niin hyvä tukiverkosto esim. jos päivällä kun mies on töissä täytyy käydä asioita hoitamassa niin useimmiten oma äitini tai mummi tulee hetkeksi neitiä katsomaan kertaakaan neiti ei ole ollut yöhoidossa ja tuskin pitkään aikaan meneekään, en osaisi luopua neidistä yöksi vaikka herääkin yöllä 2 kertaa syömään. Siivous on pikkasen jäänyt mutta nyt kun neiti on alkanut kääntyilemään ja viihtymään enemmän lattialla niin siihenkin on aikaa :)

Olen äiti, 17-vuotias ja lapseni on vähän reilu 4kk.
Sain hänet kun olin päivää vaille 17. Lapsen isä ei ole kuvioissa mukana,silloin tällöin kyselee kuulumisia.
Kaikki ovat suhtautuneet oikein hyvin, en ole kohdannut mitään haukkumisia jne paitsi tietysti näillä teiniäiti palstoilla. Jotkin toki ovat voineet katsoa julkisilla paikoilla pitkään..
Vanhemmilleni oli tietysti pieni järkytys aluksi,mutta sekin meni nopsaan ohi kun sanoin että pidän tämän lapsen. Koko perheeni on ollut oikein onnellisia tästä pienokaisesta kuten myös kaverini.
Arki on sujunut hyvin, pikkuinen ei oikein kyllä viihdy lattialla/sängyllä kovin pitkään joten sylissä kannan aikas paljon, ja näin ollen en kamalasti saa mitään aikaan, mutta kunhan ryömimään oppii niin eiköhän sitten viihdy :) Nukkuu yöt hyvin ja päivisinkin ulkona 1-3 tuntia (nyt kamalat pakkaset niin ei pääse) ja sisällä pienempiä, 30min-1tunnin unia. Soseita on maisteltu, mutta tissiä pääasiassa syö. Tuttipulloon ei ole oppinut,joten aina on lapsukainen mukana joka paikassa minne menen :)

Onko kaverisuhteissa ollut muutoksia? Onko kaverit vaan jättänyt teidät oman onnensa nojaan?

Olen 19 vuotias. (mies vanhempi) Ollaan poikaystävän kanssa (2,5v yhteiseloa) mietitty tässä että olisikohan jo aika meillekkin perustaa perhettä. Itellä kauhee vauvakuume ja onneks sain sen tartutettua tuohon miekkoseenkin. Intoilee jo että ketkä on kummeja ja tätejä! :D

Lukiosta valmistun syksyllä toivonmukaan, ja sitten onkin suunitelmat ihan auki. Stressaa se kun ei ole ammattia kuitenkaan sitten jos rupeisi perhettä perustamaan. Onko tästä kenelläkään kokemusta? Käyttekö koulua/töissä? Onko jo ammatti hommattu?

Omat kaverini ovat pysyneet rinnallani, ja paras kaverini on lapseni kummi. Jotkin entiset luokkakaverit ovat vähän katsoneet kummasti, sellaiset joiden kanssa en muutenkaan ole ollut tekemisissä.
Itselläni jäi koulu kesken, mutta olisin vaihtanut alaa joka tapauksessa. Sitten kun lapsi on reilu vuoden ikäinen niin ajattelin lähteä oppisopimuksella opiskelemaan,kun siitähän saa palkkaakin :)

Hei!
Olen 17 vuotias 10kk tytön äiti. Perheeni suhtautui raskauteeni ihan hyvin, isäni kanssa oli hieman ongelmia mutta hänkin hyväksyi asian piakkoin. Seurustelen minua muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Arki vauvan kanssa on sujunut todella hyvin ja lapsi on oikea enkeli. Ei turhia kiukuttele jos ei siihen syytä ole. Kohta aletaan varmaan harjottelemaan kävelyä sillä tukea vasten jo kävelee ja seisoskelee koko ajan jotain vasten. Asun miesystäväni luona ja olemme olleet nyt reilu 3 vuotta yhdessä. Ystäväni ovat suoraan sanottuna hylänneet minut. Enään yksi ystävä jäljellä entisestä kaveri porukasta ja uusille kavereille olisi kyllä tilaa ja he olisivat enemmän kun tervetulleita. Jos täällä on ihmisiä jotka haluasivat tutustua paremmin ja nähdäkkin vaikka jos mahdollista ottakaa ihmeessä yhteyttä niin jutellaan ja jaetaan kokemuksia yms. Itse ehdin käymään pelkän peruskoulun ja nyt olen kotiäitinä. Olen miettinyt kouluun palaamista yms. mutta en ainakaan vielä, koska haluan viettää aikaa lapseni kanssa vielä kun hän on pieni ja ei ole ns pakko viedä häntä hoitoon.
Jos joku haluaa ottaa yhteyttä ja jutella enemmän niin sähköposti osoitteeni on: [email protected]

Olen 18-vuotias, pian vuoden ikäisen pojan äiti =) Olen koko ikäni asunut mummoni kanssa, jolle raskaus oli melkoinen järkytys. Heti lapsen synnyttyä mieli muuttui, ja hänkin rakastaa lasta ihan mielettömästi. Muut sukulaiset ovat olleet asian kanssa ok, lapsen isän äiti tosin suhtautui hieman nihkeästi. (esim. otti lastensuojeluvirastoon ja psykiatrille yhteyttä, yrittäen vedota nk. "mielenvikaisuuteeni", jotta minut voitaisiin pakottaa aborttiin..) Eikä mieli ole muuttunut.

Vierailta ihmisiltä saan paljon kommenttia liikkuessani ulkona, jonka vuoksi olen päättänyt pitäytä sisätiloissa ja ulkoilla työ-aikoina kaukana keskustasta. Olen kohdannut jonkinverran rasismiakin.

Olemme seurustelleet vauvan isän kanssa kolmisen vuotta ja olemme kihloissakin. =) Tarkoituksena mennä naimisiin, kun budjetti salliin. (itse pitää kustantaa)

Vauvan kanssa on sujunut erinomaisesti, vauvamme on todella kiltti ja helppo lapsi. Alkoi jo 5kk nukkua läpi yön ;)

Lähes kaikki kaverisuhteeni ovat loppuneet. Minulla ja kavereillani ei enää yksinkertaisesti ole mitään yhteistä. Lähinnä tuntuu, että he ovat joltain toiselta planeetalta??!! Asun pienellä paikkakunnalla, joten täällä ei liiemmin ole muita nuoria äitejä, ja vauvakerhojen "oikeat äidit" ovat sen verran tympeitä ja ivallisia, etteipä sieltäkään oikein tukea saa.

Itse opiskelen lukiossa, ja vanhempainlomalla suoritin pari avoimenyliopiston kursseja =) Avomieheni opiskelee myös lukiossa ja kirjoittaa keväällä. Hän myös käy iltapäivätöissä.

Oma vanhempainlomani on lopuillaan, ja olen siirtymässä ensiviikolla takaisin lukioon isän jäädessä kotiin vauvan kanssa. =)

Suunitelmat ovat vielä hieman auki, mutta selvinnevät sitten, kun avomieheni on kirjoittanut. Hänen tarkoituksenaan on todennäköisesti lähteä opiskelemaan kemiaa. Itse olen ajatellut nopeaa ammattia lukion jälkeen, kuten amis, jolla saisimme nopeasti rahaa pöytään ja elätettyä itseämme. Sittemmin voisin kouluttautua paremmin. (Amis ala kuitenkin jatko-opintoon tähtäävä)

Kauheeta et ihmiset kohtelee nuoria äitejä tollatavalla. Ja kaverit myös, luulisi heidän tulevan vähän vastaan tälläsessä asiassa. Itse onneksi tiedän että ystäväni olisivat suurinosa tukenani mikäli nyt mahdollisesti tulisin raskaaksi (ja toiv. tulenkin :) )

Mutta onneksi teillä kuitenkin ihana vauva ja mies tukenasi :) Yritä nauttia siitä!

Olen 21-vuotias, meillä on miehen kanssa kolme poikalasta: 7kk, päivälleen 2v ja 3,5v. Vanhin on erityislapsi (kuuro ja autistinen), kaksi nuorempaa 'tavallisia' kakaroita :) Esikoinen syntyi, kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Raskauksiin ja vanhemmuuteemme ovat kaikki suvussa ja ympärillä aina suhtautuneet iloisesti ja kannustavasti. Arki on hyvin vauhdikasta, kun on kolme näin pientä ja miehen ollessa koulussa (pääsi ammattikorkeaan opikelemaan lisää ammattiaan) saan itsekseni pyörittää lasten päivää. Mies on kuitenkin paljon kotonakin ja paras mahdollinen isä ja aviomies!

Suurimmat huolemme ovat esikoisen kuntoutus ja väsymys kuntoutuksen keskellä, pojalla kun on hyvin omalaatuisia tapoja ja esim.tarvitsee paljon vähemmän unta kuin terve ihminen. Lisäksi omaa olemattoman itsesuojeluvaiston eikä ymmärrä tekemistensä seurauksia. Pikkuhiljaa eteenpäin ja tavoitteena, että pystyisi elämään itsenäistä elämää avullamme tai ehkä jopa vain tuellamme :) Mahdollisuudet ovat kuitenkin auki ja poika on nyt kehittynyt niin vauhdilla, että voisi jopa jäädä lapsuusiän autismiksi ja saada ikätoverit kehityksessä kiinni jossain kohtaa. Olisi aivan unelma

Miten ihmiset ovat suhtautuneet? / Pelkäätkö ihmisten suhtautumista mahdolliseen raskauteesi?

Seurusteletko?

Miten arki vauvan kanssa sujunut mikäli olet jo äiti?

Olen 18vuotias äiti, maailman suloisimmalle pienelle ihmiselle. Meidän pikkuinen poika on jo 2kk! :) mies on 21vuotias ja viime syksyllä olu yhteenmuuttamisen aika. Mies on toiselta puolelta Suomea kotoisin. Kihloihin mentiin vuoden vaihteessa poika syntyi joulukuun alussa. Arki sujuu vauvan kanssa mainioisti. Poika herää joskus kerran yössä ja joskus kolme kertaa syömään. Riippuu vähän millaisella tuulella hän on. Todella "helppo" vauva.
Vaikkei anna äidin olla koneella, kun huutelee aika lailla välillä.