Tänään Voimalassa keskustelussa aikamme kummallisuus: hyvinvointi, josta yhä useammat syrjäytyvät. Jos ennen syrjäydyttiin köyhyyden vuoksi, nyt syrjäytyvä voi olla kuka vaan.
Miksi me syrjäydytään? Itselläni ainakin perinteisesti takana loistava tulevaisuus. Olin hikipinko suorittaja koulussa. Koulukiusattu koko kouluajan. Vaikka koulumenetys tuli vähällä työllä, on mulla aina ollut tunne, etten osaa mitään. En ole tarpeeksi hyvä, en voi tulla hyväksytyksi.
Olen ollut vuosikausia vain kotona ilman mitään kontakteja muihin. En usko, että osaisin/kestäisin ns normaalia elämää muiden joukossa.
Miksi me syrjäydytään? Itselläni ainakin perinteisesti takana loistava tulevaisuus. Olin hikipinko suorittaja koulussa. Koulukiusattu koko kouluajan. Vaikka koulumenetys tuli vähällä työllä, on mulla aina ollut tunne, etten osaa mitään. En ole tarpeeksi hyvä, en voi tulla hyväksytyksi.
Olen ollut vuosikausia vain kotona ilman mitään kontakteja muihin. En usko, että osaisin/kestäisin ns normaalia elämää muiden joukossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo tää on varmaan suurin syy syrjäytymiseen mitä ite tiedän paljon eri ihmisiä jotka on syrjäytyneitä.
Erittäni ikävä ilmiö.
Mielestäni nuoret joilla on huippurikaat vanhemmat ja suuret perinnöt odottavat, voivat elää vanhempien tuloilla.
Jää työpaikat meille köyhille.
Ihana tämä suoritus ja kilpailu yhteiskunta jossa kaikki mitataan pelkässä rahassa ja muista viis välitetään..
Myös jatkuvat hallituksen taholta tulevat sortotoimet jotka kohdistuvat huono-osaisiin ja köyhiin ovat ihan jees.
"Jos ennen syrjäydyttiin köyhyyden vuoksi"
Ei se köyhyyden vuoksi syrjäytyminen ole mihinkään kadonnut vaan se on lisääntymässä Suomessa harjoitetun kokoomuspolitiikan ansiosta samoin kuin kaikki muutkin köyhien ja huono-osaisten ongelmat.
Joo,tosi on. Lisäksi rikkaat ja hvyin toimeen tulevat maksavat liian vähän veroja. Varallisuus on jakautunut liian pienelle joukolle. Tasaisempi tulonjako takaisi köyhimmillekin jotain. Minun paikkakunnallanni on parikin leipäjonoa, molempien asiakasmäärä on kasvanut tasaisesti.
Itsekin olin työttömänä 2 vuotta ennen eläkkeelle jäämistäni. Kun ansiosidonnaista ei alkanut kuulua ja rahat oli lopussa, menin sossuun. Sanoivat ettei sielä anneta mitään kun on rahaa tulossa hamassa tulevaisuudessa. Ja että mene leipäjonoon. Seurakunnastakin hain apua. Sain 40 euroa. Erosin kirkosta.
Nyt olen jo eläkkeellä. Eläke ei ole iso, mutta kituuttaen tulee toimeen. Joskus käyn vieläkin leipäjonossa. Siellä olen tavannut mummoja joilla on vielä pienempi eläke kuin minulla. En tiedä miten he selviävät kaikesta.
On tietysti puliveivareita joukossa. Ja venäläisiä jotka tulee autoilla. Leipäjonoakin väärinkäytetään.
Mutta tarinan itu on etten syrjäytynyt, En antanut kenenkään vetää mattoa jalkojeni alta. Muutin pieneen asuntoon. Polkupyörällä hoitelen asioita.
Tsemppiä kaikille.