minä en usko ja ainoa syy miksi vielä kuulun kirkkoon on se että kummisetäni on erään seurakunnan kirkkoherra ja mummoni ja muutama tätini erittäin uskovaisia... jahka kerään rouhkeuteni ja lakkaan olemasta lammas ja kerään rouhkeuteni ja uskallan seistä valintani takana en jumalanpelosta vaan sukulaisten hyväksynnän pelosta sanon itseni irti kirkosta... enpä ole uskonnolle suonut yhtäkään ajatusta kolmeen vuoteen kun ensimmäistä lastani kastettiin nyt toisen lapsen kaste on edessä ja istuin eilen papin luona puhumassa tulevasta juhlasta ja mietin että mitä v....tua minä täällä teen, en tuosta pupusta usko sanaakaan.... kysyin mieheltäni että miksi hän haluaa että meidän lapset kastetaan niin oli vastaus "eikö se nyt vaan ole niitä juttuja joita tahdään" ja kun kysyin äidiltäni että miksi hän kuuluu kirkkoon hän vastasi "enpä minä nyt tiedä olla uskomastakaan" Päätettiin miehen kanssa pitää kaste jotta mummot ei loukkaannu ja liitetään hänen lapsenlapsensa kirkkoon... oikeesti meinataan erota kirkosta (myös lapset) ja antaa heidän tehdä omat valintansa elämässä, tutstua eri uskontoihin ja antaa heidän itse vanhempana että mihin uskovat ja ovat uskomatta...
minä en usko
jkjhhklhkjhkjhkjhk
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiristääkö päätä vai mikä mättää? Miksi tänne kirjoitat, jos et edes usko mitään? Luterilaine kaste nyt ei ole mitään muuta kuin riitti, jolla ei ole kristillisen uskon kanssa mitään tekemistä. Eikä niillä kummeillakaan.
1 Joh. 5:11-12 "Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää."
Että tervemenoa sitten helvettiin, jos ei usko maistu.
:) taitaa olla sama määränpää sinullakin