Vastaus on kyllä mikäli Haavisto ei ole jo tätä ennen uponnut. Nyt on selvää kaikille millaisen riskin maamme ulko- ja kauppapolitiikalle tuo mies muodostaa. Kiina on näet sellainen voima joka ei katsele hyvällä silmällä sitä että jonkun Suomi-nimisen pikkuvaltion presidentti sotkeutuu syvälle sen sisäpolitiikkaan
Upottiko Dalai-lama lopullisesti Haaviston?
Penna Tervo
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pekka Haavisto edustaa täysin nykyaikaista suhtautumista tähän kysymykseen. Tiibetin kansallakin on oikeutensa, ja heidän uskonnollista johtajaansa pitää kunnioittaa vaikka Kiina ei siitä olisikaan mielissään.
Onhan myös Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy tavannut Dalai-laman vuonna 2008.
Me voimme kaikki äänestää Pekka Haavistoa, sillä hänessä on todellista ainesta Suomen Tasavallan presidentiksi.
Mikäli Haavisto provosoisi Kiinaa tällä tavalla olisi se yhtä tyhmää ja Suomen kansallisten etujen vastaista kuin Perussuomalaisten kansanedustaja Eerolan taannoiset Venäjälle esitetyt aluevaatimukset.
Kuten olen sanonut, Pekka Haaviston ajattelussa ja toiminnassa pienen Suomen konkreettiset kansalliset edut painavat vähemmän kuin abstraktit ideaalit ja Haaviston varsinaisen työnantajan eli länsimaisen "kansainvälisen yhteisön" intressit. Tässä mielessä Haaviston suurin vastakohta on Paavo Väyrynen, jonka Timo Soini tarpeettomalla ehdokkuudellaan valitettavasti pudotti vaalien toiselta kierrokselta. Koska Soinin takia Suomi ei saanut Väyrystä valtionpäämiehekseen, on suomalaisten tyytyminen Niinistöön. Aika näyttää kuinka Niinistö onnistuu reaalipoliitikkona. Väyrynen hän ei ole, mutta aina voi oppia.
Kiina on maailman tuleva johtava supervalta. Myös Venäjä vahvistuu koko ajan. Näiden kahden yhteistyökumppaneita ovat Intian ja Brasilian kaltaiset nousevat talousmahdit. Japani alkaa irrottautua USA:sta ja orientoitua omaan luontaiseen itäaasialaiseen asemaansa Kiinan satelliittina. Suuri geopoliittinen muutos on käynnissä maailmassa. Mitä tekee Eurooppa, mitä tekee Suomi? Väyrynen valitti sitä tosiasiaa, että Suomi on heittäytynyt ajopuuksi, vaikka juuri nyt Suomi tarvitsisi omaa aktiivista kansallista ulko-, kauppa- ja energiapolitiikkaa - jonka tulevaisuuden suunta on idässä, ei lännessä.
Me voimme olla vain kiitollisia siitä, että Suomen kansalla on ollut edes sen verran järkeä päässä äänestäessään, että Väyrysen ja Soinin mahdollisuudet presidentin virkaan on torjuttu päättäväisesti.
Molempien herrojen valinta olisi ollut tuhoisa signaali maailmalle ja pieni Suomi olisi vajonnut täysin marginaaliin yhteisestä päätöksenteosta EU:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä.
"Molempien herrojen valinta olisi ollut tuhoisa signaali maailmalle ja pieni Suomi olisi vajonnut täysin marginaaliin yhteisestä päätöksenteosta EU:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä."
Tuo "maailma" ei ole koko maailma eikä tulevaisuudessa edes tärkein osa maailmaa. 1980-luvulla Suomi uskoi Neuvostoliiton ja Varsovan liiton pysyvyyteen. Nykyisin liian moni Suomessa uskoo "kansainvälisen yhteisön", länsimaiden ajaman globalisaation, Euroopan unionin, euroalueen ja sotaliitto Naton pysyvyyteen. Edessä on kuitenkin mullistuksia, maailmanhistoriallisia käänteitä. "Lännettyneenä" ajopuuna Suomi ei niistä selviä. Suomen valtiolaivan peräsimeen tarvitaan Väyrysen kaltaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät geopolitiikkaa. Tapahtumat vyöryvät jo eteenpäin. Suomella ei ole enää paljon armonaikaa. Nämä ovat ratkaisun vuosia.
Suomettujia emme maamme johtajiksi kaipaa. Muistakaa se tosiasia, että sortovallat kumoutuu lopulta kaikkialta ja uudet vallanpitäjät eivät hyvällä muista niitä, jotka sortajien kanssa ovat hyvää pataa olleet!
Nämä samat kokoomuslaiset moitti kekkoslaisia neuvostoliiton perseennuolemisesta, mutta itse ovat näköjään täysin valmiit samaan. Usa:n persettähän ne on aina nuollut.
Sauli paljastui perseennuolijaksi. Yäk